Hei!
Omistan 13-viikkoisen cockeriurospennun. Ongelmani on koiran jatkuva rähiseminen ja pureminen. Lattialla ollessaan käy jatkuvasti nilkkoihin kiinni, murisee ja haukkuu. Myös syliin otettaessa yrittää napsia kasvoista.
Pentua ei voi silittää, sillä silloinkin yrittää purra käsiä.
Olen yrittänyt olla huomioimatta pentua kun se puree, sekä myös kieltosanaa, mutta ne vain provosoivat pentua puremaan lisää.
Onko tämä vain ohimenevää pennun riehumista, vai onko kyse jo ongelmasta? Pentu on ensimmäinen koirani.
Omistan 13-viikkoisen cockeriurospennun. Ongelmani on koiran jatkuva rähiseminen ja pureminen. Lattialla ollessaan käy jatkuvasti nilkkoihin kiinni, murisee ja haukkuu. Myös syliin otettaessa yrittää napsia kasvoista.
Pentua ei voi silittää, sillä silloinkin yrittää purra käsiä.
Olen yrittänyt olla huomioimatta pentua kun se puree, sekä myös kieltosanaa, mutta ne vain provosoivat pentua puremaan lisää.
Onko tämä vain ohimenevää pennun riehumista, vai onko kyse jo ongelmasta? Pentu on ensimmäinen koirani.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Näytä sille kuka määrää. Pienestäkin puremisesta
EI ja jäähylle, tai muuta vastaava. Kannattaa kitkeä heti pois tuollaiset, aikuisena sitten aiheuttavat vakavampia ongelmia.
Pureminen on pennun leikkiä. Toki ihmisestä kovin epämiellyttävää sellaista, mutta ihan normaalia käytöstä kuitenkin.
Noi jäähy jutut on ihan turhia. Napakka EI ja ehkä ote niskanahasta on hyvä. Sitten annat pennulle lelua mitä se saa purra. Syliin ottaessa, kun aikoo purra niin laitat sen takaisin lattialle ja olet huomioimatta hetken.
omilla koirilla riitti kun yrittivät minua purra pentuina niin laitoin oman tassun suuhun, loppui se pureminen nopeasti :)
Nyt tarvitset napakkuutta pentusi kanssa. Aloita näin: ota pentu syliisi ja napakka ote siitä. Parempi olisi, jos pentu vielä on sylissäsi selällään. Pidät napakasti kiinni niin, ettei pureminen onnistu. Laske pois sylistäsi vasta kun on täysin rauhallinen, nukahtamassa. Pentu rimpuilee ja voi huutaa, mutta kestä se. Tee tätä joka päivä muutaman kerran. Tärkeää on, ettet todella laske sitä pois ennen rauhoittumista.
Kun pentu puree sinua muissa tilanteissa, kiljaise ja poistu. Leiki pennun kanssa aina lelu välissänne. Ole tarkkana, etteivät hampaat osu sinuun.
Et tarvitse huutamista, et niskaotteita. tsemppiä, pentu on ihana asia :)
Koirankouluttaja Pertti Vilanderin kertoo kirjassaan näin
"Kun pentu puree, naamassa ei saa ilmeenkään värähtää, vaikka kuinka tekisi kipeää. Ihminen ei saa myöskään vinkaista, kuten joskus ehdotetaan. joas ihminen vinkaisee, pentu kyllä lopettaa mutta kokee voittaneensa ja hallitsevansa tilannetta."
"Kun oma pentuni puree liikaa, otan sitä poskesta kiinni ja pidän tiukasti kiinni eli leikin emoa tai toista pentua ja puren takaisin. Kun se vinkaisee,lopetan ja jatkan silittämistä. Näin kerron pennulle, että nyt tuli raja vastaan.
Konstit on siis monet...
Itsellä on nyt 6 kk:n ikäinen cockeripoika. Tämäkin oli pienempänä ihan mahdoton purija ja housunpuntissa roikkuja. Yleensä jätin pennun huomioimatta ja annoin tilalle sallittavaa purtavaa ja se riitti. Joskus iltaisin, kun pentu kävi kovin ylikierroksilla ei tähän puremiseen tepsinyt muuta, kuin hetken jäähyllä olo. Eli lempeästi, mutta jämäkästi siirsin pennun hetkeksi omiin oloihinsa. Ja tämä kyllä auttoi. Ja kun hampaat vaihtui pureminen jäi melkein kokonaan. Cockerinpentu on kyllä melkoinen tättähäärä, ja tarvitsee lempeää, mutta jämäkkää kasvatusta. Oma pentuni osaa peruskäskyt ja joka päivä koulutan sitä hieman. Pentu nauttii koulutushetkistä ja oppimisesta. Ja oma pentuni saa päivittäin kirmata pitkin metsiä ja näin energiaa ei riitä epätoivottuun tekemiseen. Riittävästi rajoja ja runsaasti rakkautta, niin cockeristasi kasvaa maailman ihanin lemmikki