Voiko ravinto vaikuttaa käytöksemme nyt vanhana? Saimmeko lapsena tarpeeksi ravitsevaa ruokaa. Jospa aivomme eivät saaneet tarpeeksi kaikkea mitä tarvisee ihmisen tulla tarpeeksi ajattelevaksi empaaattiseksi olennoksi.
Nykyruoka tuntuu vielä pahemmalta lisäaineineen.
Nykyruoka tuntuu vielä pahemmalta lisäaineineen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Pottuja ja läskikastiketta, ynnä muita virvokkeita.
Hyvät aivot kehittyi.
Mitä nykylapset, useat ylipainoiset, saavat ravinnokseen? Mäkkäriä, ranskiksia, kaupan roiskeläppiä ja kolajuomia.
Pottu ja läskisoosi kera marjojen on parasta ravintoa, mutta ei kaikilla ollut näin hyvin kuitenkaan? Vai oliko?
Isä ja äiti kävivät ahkerasti syksyisin puolukassa, joskus junalla hyville hillamaille.
Äiti poimi sienet.
Äiti osasi tehdä ruokia, oli käynyt kolmivuotisen koulun, jossa ruo'anvalmistus oli yksi oppiaine.
Toisaalta maalaistalon 13-lapsisen perheen vanhimpana oli oppinut jo kotonaan perusruo'anlaiton.
Kyllä me pääsääntöisesti saimme parempaa ruokaa.
Ruokamme oli enemmän luonnonmukaista, kuin nykyään. Paljon tuli suoraan omalta tilalta tai naapurin tilalta.
Niinkuin tiedämme tuhka sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia hivenaineita.
Ennen leivät ja pullat paistettiin puulämmitteisessä uunissa. Tuhkaa jäi aina pohjiin.
Ei meillä ainakaan karamelleja muksuille tuotu, kun harvoin.
Jos sai joskus yhden appelsiinin, se oli suurta juhlaa, mutta marjoja oli metsässä aina, riitti talveksikin, hilloina ja mehuina.
Niinkin olen kuullut sanottavan, että ruoka, joka siinä maassa kasvaa, missä asut, on parasta itse kullekin.
Perunaa ja ns suolavettä kastikkeeksi, sipulia,vettä voita ja suolaa siin kastikkees.
Piimävelliä ja viikonlopuna joskus ruskeeta kastiketta jossa nakkeja.
Hiukopalana joskus isoa ns kyrön makkaraa.
Huono ruoka ja kova työ kasvattaa pirteitä vanhuksia.
Ei ollu kaksista ruoka meil ol lapsia yheksä ykstoista kun oli pöyvässä ja leivän pöytään heitti ni äkkiä män parempii suihin ja pienet ol tilat päälekäen piti nukkua (kerrossängyssä) äet ja iska natisutti hetekkoo yö kauet, nii män lapsuus näläkee katellessa vaan pitkä miust tuli 184 cm ens kasvoin pituutta sitte leveyttä hohoijaa ...ruvetkee viettämää juhannusta
Tuskin meidän syömisillämme on vaikutusta luonteisiimme mutta meidän ikäluokkamme äitien ravinto vaihteli vuodenaikojen mukaan ja jos vaikutusta meihin on niin luulen sen tulevan tuota kautta.
Köyhän työläisperheen yksipuolista sapuskaa söimme.
Kahtena keväänä yskin verta ja minut passitettiin kunnanlääkärille.
Kyse oli vain vitamiinien, lähinnä C:n puutteesta.
Luonne on varmaan geeneissä, kysymys olikin siitä että olemmeko saaneet tarpeeksi ravitsevaa ruokaa osataksemme ajatella ihmisenä niin pitkälle ettemme ajattele tuhoisasti vaan rakentavasti jos ylipäätään ravinto voi siihen vaikuttaa.
Vastaukseni alkuosan sisältö on, että raskausjajan ravinnon laadun vaihtelu on saattanut vaikuttaa sikiön kehitykseen.
Ihmisenä tuhoisasti tai rakentavasti ajattelun yhdistäminen sapuskamme laatuun on minulle huuhaata!
Hyvin todenäköistä oli ettemme saanu monipuolista ruokaa,
saattoi olla jopa puutostautia,
joten aivot ei ole täysin kehittyneet, ainakaa mulla,
mutta elämä on eletty, perhe kasvatettu ja lapset koulutettu itseä paljon paljon paremmiksi ihmisiksi, jopa yhteikunnan korkeille portaille asti,
ero on valtava niinsanontun luetun sivistykseen verrattuna,
väliäkös sillä enää on me olemme kuoleman porteilla,
jälkikasvu, vaikka ovat lukeineita, heillä on omat taistelunsa,
niihin emme enään voi vaikuttaa mitenkää, ainakaa omalla kohdalla,
sivistystaso on niin suuri ettei jutut enään käy yksiin,
Mitä köyhä siihen aikaan söi, kyllä tiedän punikin lapseksi eräs isäntä (vanha) kutsui minua.
Niin vain olen elänyt, tansseissa käytiin taksi tai kaverit 15 vuotiaasta lähtien, viinaa oli lähes aina matkassa.
Yksi ruoka tuli mieleen kun oli jäänyt vanhoja leipiä niistä tuli keitto. jäniksiä olen paljon syönyt.
Sitten tuli aika sekin lähes ilman rahaa tosin töitä aina tehnyt, puku ja seisovapöytä illalla tannssit. (oli joka päivä)
Simokin kerran tuli kysymään kuinka ruoka maistuu, tosi hyvää on sanoin.
Kävitte tansseissa 50-luvulla???
Ketju on neljä vuotta vanha.
On hän osannut olla jo 16v 50-luvun lopulla.
Suuri osa nykyisistä palstalaisista lie vielä imenyt tissiä silloin tai lutkutellut pullosta velliä 50-luvulla.
Meillä varmaan syötiin kohtalaisen ravitsevaa ruokaa. Siitä ei pitäisi empatian puutteeni johtua.
Isä oli puutarhuri ja maat ja kasvihuoneet kasvoivat kaiken maailman yrtit, vihannekset ja juurekset. Karjaa ja peltoja oli senverran, että saatiin sontaa lannoitteeksi ja omasta maasta leipävilja. Liha oli myös kotona kasvatetusta karjasta, kananmunat omien kanojen munimia. Kotona separoitiin maito ja kerma kirnuttiin voiksi. Marjat ja sienet metsistä. Kellari oli aina täytetty talven varalle säilykkeillä, mehuilla, juureksilla, kaalilla... Kaupasta kai ostettiin melkein vain suola ja sokeri.
Ruskeeta kastia ja kuoriperunoita, ynnä maitomöllyy.
Mitä on maitomölly?
Maitomölly on voideltuja leipäkuutioita, joiden päälle on kaadettu kuumaa maitoa. Tarkoituksena on saada vanhentuneet leivät käytettyä.
Ruokaa syötiin ja mitä sillä on merkitystä aivotoimintaan tai muuhunkaan käyttäytymiseen.
Aikoinaan ihmisaivot kasvoivat, kun ihmiset älysivät syödä rasvapitoista ravintoa.
Siksi ei enää kiipeillä puissa
Mummoni teki klimppisoppaa. Yäk
Mun mummu ei tehnyt. Kaiken ruo'an voi pilata taitamaton.
Meillä syötiin kyllä hyvin ja monipuolisesti.
Kasvatettiin itse juurekset, vihannekset, viinimarjat, mansikat.
Sienestettiin ja marjastettiin.
Kalastettiin ja lihaakin oli.
Äiti oli taitava kokki ja leipuri. Säilöi talven varalle.
Muutettiin pois kuiten töiden takia.
Alkoi olla pöydässä pussimaitoa, polakkaa, silakkaa, kiinankaalia jne.
Viherapinat ovat vielä puissa, tosin aivoharhat kuin muut vielä ilman hoitoa.
Mitä söimme?
Ainkin söimme tätä päivää terveemmin. Oli minimaalisesti diabetestä, kihtiä tuskin kellään, verenpainettakin varmasti harvemmilla, ylipainoisia lapsia en muista.
Oliko kolesterolia vielä keksittykään.
Nyt syömme itsemme sairaiksi.
50-luvulla minä lutkutin tissiä. Ja onhan sitä lutkutusta sitten piisannut aina näille päiville, mutta 60-luvun alun jälkeen on toki tarvinnut muutakin syödä henkensä pitimiksi.
Suurista ikäluokista kaikki eivät saaneet parin ensimmäisen elinvuotensa aikana riittävästi monipuolista ruokaa, ja siksi pituuskasvukaan ei jatkunut täyteen mittaansa.
Meitä pitkiä on paljon vähemmän kuin nuoremmissa ja ehkä vanhemmissakin ikäluokissa. Hyvä ravinto tarjoaa monenlaista hyvää myös elämän loppupäässä. Kannattaa miettiä, mitä suuhunsa laittaa.
Kuoriperunaa, piimää, vellejä ja puuroja. Läskikastiketta, kalaa, makkaraa, ai niin, huonosti suolattua kalaa josta sain nelivuotiaana lapamadon . Äiti viljeli kesällä vihanneksia ja salaatteja. Marjoja ja sieniä kerättiin lisäksi. kanoja pidettiin ja possujakin ja jokunen lammas kesäsin, elikkä siis kananmunia paistettiin ja keitettiin, lammaskaalia, tillilihaa ja kun mamman sukulaisia tuli käymään niin karjalanpaistia.
Maitoa, voita, ruisleipää, ohrarieskaa, juustoa jouluksi. Äiti teki viiliä sulannin hyllyllä kulhoissa. Talkkunaa, makaroonivelliä. Mamma teki murua: tuoreita mustikoita, sokeria ja pullaa muruiksi ja kulhossa sekaisin vautsi parasta jälkiruokaa mitä muistan. Viinimarjoja, karviasia, omenoita ja lakkoja haettiin suolta. Olihan sitä sapuskaa. Proteiinit oli vähissä ja meistä ei kauheen suurikokoisia tullutkaan, mutta ollaan pärjätty.
Samanlaista meilääkin, jouluksi ja pääsiäiseksi palvikinkkua ja rippeistä sitten tuli hyvät hernekeitot :)
Tuskin ruoan laadulla on vaikutusta empatiaan tai sen puutteeseenkaan, ehkä se on enempi perimässämme oleva salakirjoitus.
Tosin kyllä nälkäinen, siis tosi nälkäinen ihminen on kuin peto, hän ottaa ruoan vaikka toisen suusta ..luulisin.
Ja, ruokaa kai me syötiin, tavallista sen ajan sapuskaa...perunaa ja kastiketta, maitovellejä ja -puuroja, leipää, maitoa, metsämarjoja kerättiin, samoin sieniä. Oli meillä pullaakin joka viikonloppu he, no niitä makkaroita ei pahemmin ollu kuin isän eväille, mutta elossa ollaan, vieläkin.
Mustikkasoppaa ja puolukkapöperöä.
Leipäressua l. Läskiä ja lihaa käristetty pannulla, nesteeksi vettä
johon pilkottu kaikki kuivat leiväkannikat.
Kyllä sekin hengenpitämiks riitti kun mitään sen hienompaa tarjolla ollut
ja ihan hyvältä maistui.
Eikä sisältänyt sen satoja lisäaineita, kuin nykysapuskat.
Ei ihme, että nykyisin pahat taudit lisääntyvät monenteen potenssiin, ja uusia syntyy.
Syötiin, kokkelipiimää, ohrarieskaa, ruisleipää, sikaa, metsänriistaa, kaloja särkiä mateita ahvenia haukia lahnoja. Marjoja, mesimarja, ahomansikka, vadelma, mustikka, puolukka, karpalo ja lakka. Juureksia ja perunaa. Hernekeittoa, lihakeittoa, puuroja vellejä, puolukkapuuro joka päivä iltapalaksi. Juustoa ternimaidosta uunissa ja keitettynä hellalla. Pullaa leivottiin kai kerran viikossa. Sieniä suolattuna.
Kasvoin 172 sm pitkäksi naiseksi, synnyin -44 , ruoka taisi olla hyvää, kummempia sairauksiakaan ei ole tullut.
Minä, -54 syntynyt mies, olen myös lääkärienkin mielestä ikäisekseni varsin terve. Maalta minäkin olen kotoisin, ruoan terveellisyyttä ei lapsuudessani ja nuoruudessani järin paljon painotettu. Olen alani huippuosaaja, ja nykyään yritän siirtää osaamistani nuoremmille. Työelämässä minut pidettäisiin vaikka kuinka pitkään, mutta alan jo jäähdytellä.
maitoa
Synnyin pula-aikana. Äiti survoi minulle jotain lantturaastetta, kai oli keitettyä. Minä sitten oksensin kaikki pois. Silloin ei saanut ruokaa kuin kortilla, vaikka rahaa olisi ollut. Ei kuitenkaan ollut niin paljoa, että olisivat voineet mustasta pörssistä ostaa. Myöhemmin lapsena olin kamalan laiha. Siis ei enää ollut pula-aika. Minä melkein itkin kun olin niin laiha vaikka söin. Mummoni sanoi, että älä sure, kyllä sinä vielä toivot, että olisit vanhempana yhtä laiha. Ja niinhän oli oikeassa. Nyt on parikymmentä kiloa ylipainoa ja monasti muistan mummoni sanat.
Enimmäkseen joka tapauksessa syötiin perunoita ja kastiketta. Joko makkarakastiketta, jauhelihakastiketta tai ihan aitoa läskisoossia.
Potattia kastilla siansivua toisinaan makkaraa ja välillä maitovaristusta.
Ihan tavallisia tuon ajan ruokia: Keittoja, jauhelihapyöryköitä, läskisoosia, paistettuja silakoita, perunamuusia, karjalanpaisti oli olevinaan parempaa ruokaa. Leiväksi ruisleipää, polakkaa ja ranskanleipää. Lähellä ei ollut mitään maatilaa, joten kaikki oli kaupasta ostettua, ei riistaa, ei puutarhaa. Marjoja ja omenoita naapurilta. Sieniä joskus. Jaffat tulivat kauppoihin myöhemmin 60-luvulla? "siirtomaatuotteina". Kahvia tyylillä puolet kahvia, puolet maitoa join jo nuorena. Suttupullaa. Äiti leipoi pullat itse ja teki osasta korppuja, koska oli vain kylmäkaappi. Vaatimatontahan se oli. Tuota c-vitamiinia tulin ajatelleeksi ehkä puolukasta, mehuista, hilloista.
Sokerikin on aivoille tarpeen, mutta missä muodossa? Mielenkiintoinen tutkimustulos on tuo viiden diabeteksen tieto.
Käsittääkseni, vaikka ruoka on ollut aika pelkistettyä, se on ollutkin rautaisten vaarien ja mummojen pitkän iän salaisuus, tarkoitan vanhempiemme sukupolvea.. Mössöruoka on suurempi riski.
Muistatteko kun kaupoissa luki siirtomaatavaraa tai lyhyttavaraa tai lautatavaraa?
Kuuluin jo pikkupenskana "täystuholaisiin" - kesällä ja syksyllä syötiin suoraan maasta nyhdettyjä juureksia - vain pyyhkäisy farkkujen lahkeeseen riitti pesuksi niille ynnä kaiken maailman heinäkasveja vihreänä salaattina omppujen jamarjojen lisäksi - sembramännyn siemenetkin syötiin pähkinöinä jos ei ollut rahaa kaupasta ostaa oikeita pähkinöitä
- nokkosletut mielestäni hyviä sinä missä paistetut sienet ja sienikastike tai -salaatti perunoiden kera.
Muistan pikkulapsena, keittiön leivänleikkuulaudan ollessa lasten ruokapöytänä, syöneeni kaura- tai ruispuuroa, voisilmällä. Muistan pitäneeni hevosenlihasta. Ilmeisesti vanhat sotahevoset pistettiin tuolloin lihoiksi. Pidin banaaneista. Uskoin, että Taivaassa saa loputtomiin syödä banaaneja, juoda sen kanssa maitoa. Olin ja olen edelleen maidon lipittäjä.
Ruisleivän päällä oli voita ja jotain leikkelettä ja kurkkusiivuja. Perunakeittoa, jossa kohtuudella lihanpaloja, sekä jauhoklimppejä. Hernekeittoa ja kesäkeittoa. Kesäkeitosta en pitänyt, tässä kohdin keitetty maito ällötti.
Unohdin ruispuuron ja Inkoonpuuron voisilmällä.
En muista, milloin olen syönyt ekan banaanin. Nykyisin syön yhden päivässä aamukahvin kanssa, sen 3. kupposen.
Olit varmaan niin pieni silloin, ettet muista.
Niitähän hampaattomille vauvoille syötettiin 50-luvulla, kun ei vielä ollut Pilttipurkkeja kaupoissa.
Samaa kuin itse syötin lapsilleni kahdeksan-ja yhdeksänkytluvuilla. Aluksi äidinmaidon lisuina peruna-, porkkana-, vihannes- ja marjasoseita. Oma tekemiäni.
Itse aikoinaan ruokin koiranpentujani ensimmäiseksi erilaisilla vauvanruuilla, silloin kun olin ne muutaman viikon ikäisinä saanut itselleni. Ensin hauvavauva totutettiin Pilttiin, sitten siirryttiin varsinaisiin koiranpentujen ruokiin...
Saatan käyttää piltti-hilloa kääretorttuun.
Kanta-banaaneilla on kivat nimet: Musa acuminata colla ja Musa balbisiana colla. Parantaako laulunääntä?
Oikea ravinto vaikuttaa oikealla lailla heti kun rupeat sitä nauttimaan. Ravinto on ihmisen rakennusaine; olet sitä mitä syöt. Läskiä ja lotinaa tai vihrää elämäniloa täynnään.
Minä olen komea, nuorehko mies.
Niin nuorehko että en 50-luvun ruokia muista.
Minulla on kuitenkin mummoni vanhat valu-rauta-pannut.
Samat millä äitini aikoinaan paisteli.
Samat millä minä nyt paistelen.
Valu-rauta tuo yleensä aina ihmisten mieleen läskin.
Minulla ei ole enää läskiä.
Sen jäljiltä on kuitenkin DB2.
Toisinaan on pistettävä Insuliinia, jotta ruoka suloisesti suolessa sulaisi.
-
Ehkäpä siis mummolle kiitos komeudestani.
H.
Olet siis ensisijaisesti komea omasta mielestäsi, tuhansista höpinäkommenteistasi päätellen olet lähes yhtä tyhjän kanssa. laitahan taas insuliinia että jaksat huomennakin höpistä tyhjiä höpinöitäsi!
Älähän, onhan täällä montaki mummia komeuttaan kehunut 😁 lurpsis lurpsis 😁
"Tyhjääkötäynnä"
Enhän minä sitä voi varmasti tietää.
Olen vain kuullut huhuja juorujen minusta kiertävän.
Laitoin sinullekin kuvan profiiliini.
Se taitaa kuitenkin olla jo vuoden vanha kuva, jotain...
H.
Muistan sen miltä juuri myllystä tuodut kauran leseet maistui, mielikuva että olivat hieman lämpimiä. Eläimille ne syötettiin mutta söin niitä kuitenkin. Katsoin wikistä, sisältävät B-vitamiinia.
Tykkäsin myös juoda kurria separaattorin pillistä, elettiin aikaa ennen kuin maito vietiin meillä meijeriin.
Että selläset lähtö eväät. Ei ole pahempia tauteja mukaan kertynyt.
Mukava ketju. Joku kirjoitti että lapsen terveyteen voisi vaikuttaa vuodenaika ja sen myötä saatava ravinto odottavalle äidille. Omalta kohdaltani tuohon voisin uskoakin. Vuodenvaihteessa syntyneenä äiti on varmasti syksyllä rouskuttanut porkkanoita, jältännyt lanttuja/nauriita. Marjoja oli aina paljon ja vielä syksyllä teuraslihaa omasta navetasta. Ei ollenkaan hassumpi ajatus, että siitä johtuisi loistava terveydentilani.
Sen sijaan olin hemmoteltu kuopus. Tietenkin rakkaudesta sain 50 -luvulla, kun Suomi lähti nousuun, karkkia, valkoisia vehnäpullia ja muuta sokeroitua roskaruokaa. Se kostautui hampaissani, joita olen myöhemmin joutunut paljolla rahalla korjailemaan. Vanhemmilla lapsilla oli hyvät tai paremmat ja isällä 65-vuotiaaksi asti reiättömät hampaat.
VIELÄ NYTkin,
jotka karamelleilla ja suklailla pilaavat lastensa lasten hampaat ja ruuansulatuksen!!!
Hyvää perusruokaa oli riittävästi. Äitee leipoi ruisleivän juureen, hiivaleivät, pullat. Marjat kerättiin metsistä, pihan puskista viinimarjat, omenoita käärittiin sanomalehtipaperiin, vintillä säilyivät tammikuulle asti. Kellari oli syksyllä täynnä hilloja, mehuja, suolasieniä. Marraskuussa tapettiin sika, lihat säilöttiin tiinuun suolaveteen, sylttyä, suoleen makkaroita, joulukinkku oli omasta siasta kypsytetty leivinuunissa, ruiskuoren sisällä. Perunat, juurekset, kaalit säilytettiin maakellarissa, missä säilyivät syömäkelpoisina seuraavaan kesään, mitä sattui jäljellä olemaan siemenperunoiden ohella.
Ruoat olivat ok, toista oli huonot vaatteet, aina paleltiin pitkillä koulumatkoilla. Hampaita ei hoidettu ja sepä on kostautunut kalleine hoitoineen tähän päivään asti. No, ensi viikolla taas aika hammasklinikalle.
harjaamaan, mutta liian kovalla hammasharjalla,
sen jälkeen ovat pehmeät vasta ymmärretty ottaa käyttöön.
Ja pikkusiskoa piti myös viedä Hammaslääkäriin Seinäjoelle.
Isä ampui hirviä, äiti keitteli lihoja muuripadalla. Keväällä oli haukia
se toi vaihtelua suolatulle lihalle.
En usko, että ruoka vaikuttaisi mitenkään empaattisuuteen tai sen puutteeseen. Aika kaukaa haetulta tuntuu myös ajatus, että 1950-luvulla syömämme ruoka vaikuttaisi käytökseemme positiivisesti tai negatiivisesti tässä iässä. Suurempi vaikutus sillä saattaa olla nykyiseen terveydentilaamme.
Olen vakuuttunut siitä, että lapsena saamani ruoka oli ravitsevaa luomuruokaa, lisäaineista ei ollut tietoakaan.
Perunahan se pääruoka-aine oli. Ei riisiä tai makaroonia käytetty, lukuunottamatta jouluna tarjottua riisipuuroa.
Porkkanat, lantut, nauriit, sipulit ja herneet kasvoivat omassa kasvimaassa, kuten tietysti perunatkin.
Marjat kerättiin pensaista tai lähimetsistä. Niistä äiti valmisti hilloja ja mehuja.
Isäni oli oikein haka poimimaan marjoja ja teki meille lapsillekin pienet pärekorit (vetoisuus 2-3dl), joita täytimme kykyjemme mukaan. Pakkopullaa se ei ollut.
Puolukat hän poimi itse, koska alueet, joissa niitä oli sijaitsivat kauempana kodistamme ja matka olisi ollut liian pitkä lapsille.
Puolukkasurvoksen hän teki tammitynnyriin. Jos en nyt kauheasti valehtele, niin muistini mukaan siihen mahtui 70 litraa survosta.
Pari possua meillä oli. Ne teurastettiin syksyllä ja lihat suolattiin.
Kalat kuuluivat myös ruokavalioon. Ei niitä ostettu, vaan isähän nekin pyydysti.
Riistaa ei ollut johtuen siitä, että isä ei ammuntaa harrastanut.
Äitini leipoi leivät ja pullan itse ostojauhoista. Ruisleipää joka viikko, ohrarieskaa ja pullaa harvemmin.
En koskaan unohda makuelämystä, mikä syntyi juuri paistetusta ruisleivästä ja sen päälle sipaistusta voista.
Vieläkään en laita savolaisen, "tiukan" ruisleivän päälle leikkeleitä tai juustoa. Haluan tuntea aidon leivän maun.
Useimmiten ruokana olivat keitetyt perunat, porkkanoita keitettyinä tai muhennoksena ja lihakastike. Jälkiruokana marjakeitto tai ruispuolukkapuuro. Perunalaatikko, perunamuusi ja "tohrapottu" kuuluivat myös ruokavalioon.
Paistetut kalat, kalakeitto ja tietysti ahvenkukko ovat osa savolaista ruokaperinnettä.
Tuonti hedelmät olivat aivan tuntemattomia lapsuudenkodissani. Marjat korvasivat hedelmät.
Näillä eväillä mentiin 1950-luvulla ja suurelta osin vielä 1960-luvullakin.
Terveellistä sapuska oli.
Ei ollut allergioita, korvatulehduksia ja laktoosivaivoista kukaan ei puhunut. Ruoka- aineet olivat käsittelemättömiä ja puhtaita.
Tämä kirjoitukseni on maalla-asuvan kokemus 1950-luvulta.
Ainakin DDT:tä tuli hengitettyä urakalla kun äiti töpsytti keltaisesta pyöreästä Täystuhoputelista ruokapöydässäkin pulveria mökillä kärpäsiin:/ AIvot ovat suurimmaksi osaksi rasvaaa ja DDT:hän sitoutui rasvasoluihin loppuiäksi.
Täystuhoputelista kasvimaalla suhauteltiin joka taimen juureen kasvikirppuja vastaan,,ja hengiteltiin kovasti tuota ddt valkoista jauhetta,,ja hyvin porskuttaa