Ihmisen kuuluu keräillä ja metsästää vaan kun tietäisi vielä mitä!
Ihminen on keräiliä-metsästäjä!
lrma
61169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Ympärilläsi on kohteita, siitä vaan keräilemään vaikka pieniä kiviä (hippuja)
Kivet ei kyl yhtään sytytä.
Heti tuli mieleen Aleksanterin teatterissa näkemäni esitys Luolamies.
Kannattaa muuten katsoa, minäkin täältä kaukaa raahauduin sen katsomaan
Helsinkiin. Voisin katsoa uudelleen.
Kuha et keräile toisten aviomiehiä nii kyllä keräämistä riittää, käytä mielikuvitusta.
Jos joku tavara sytyttäis niin paljon että sitä jaksais katella vuojesta toiseen. Nykyään haluan vaan kaikesta eroon.
Sama ajatus Irma. Mitä vähempi tavaraa sen paree. Ykinkertainen on kaunista. Pelastusarmeija hakee kotoakin jos on poisannettavaa ehjää ja hyväkuntoista.
Voi, voi. Satasien rautasänkykin meni kierrätyskeskukseen (parisänky). Kuulin sittemmin, että niistä maksetaan satasia jo yhen hengen versionakin. Kokonaan kumiset lastenrattaitten renkaatkin heitin keräysastiaan kun en tajunnut...
Noh, meidän sänky meni pelastusarmeijale ja sieltä saa vain hyvän mielen. Minä lahjoitan ja tykkään siitä et näen tavaran menevän todella tarpeeseen jollekin.
Nyt voi keräillä villiyrttejä, tatteja on jo, kanttarellit hyvällä alulla.
Mustikat on raakoja.
Mustikoiden lehdistä saa teetä :-)
Olisko joku väri hyvä, mihin vois syttyä ja alkaa keräämään yhen värisiä tavaroita?
Harmaa on hyvä kun sitä piristää vaikka aniliininpunaisella :)
Lapsuudesta muistan, kuinka lattia maalattiin joka kesä juhannukseksi ja kyllä oli kiiltävän harmaata! En minä silti alkais sitä keräämään.
Oletko ajatellut keräyskohteen olevan hyödyllistä vai jotain vaan. Jos hankkisit metallietsimen ja alkaisit etsiä aarteita?
Rahaa tykkäisin kerätä kun se ei tahdo pysyä hyppysissä. Tarkottaa euroja.
Haluaisin omata intohimon jotakin asiaa kohtaan, jotta olisi jotain, mitä tavoitella. Nykyään sellaista ei ole. Tai ei ole koskaan ollutkaan.
Mun intohimo on laskea miten saa pienet tulot riittämään kuukausittain paitsi peruselämään, myös johonkin pieneen kivaan ja mielihyvää antavaan. Oli se sitten konkreettista tai abstraktia :).
Nii, harmaatahan tuppaa muutenkin väliin olemaan :)
Mikä on saanut jotkut ihmiset keräämään postimerkkejä / pullonkorkkeja / kelloja / kuppeja / ?
Mikä minulta puuttuu vai onko se vain luonnekysymys, että haluaa säilyttää?
Vaikea sanoa kun itsekään en keräile mitään. Kerääväthän nykyisin vielä ihmiset esim tiettyä astiastoa, mariskooleja tai markettien kuponkikeräiykohteita.
Mariskoolista tuli mieleen että kerran yks akka tallas mun varpaille kun se näki mariskooleja just siinä pöydässä minkä edessä mä seisoin. Ei pyytäny anteeks. Ihmisillä ei oo kirpputoreilla käytöstapoja vaan kaikki revitään nenän edestä.
Ju, sen verta mienäkin ole kirppiksillä ollut ostajana ja myyjänä että tiedän että siellä on aina poruaa niillä töin että tulevat kattomaan kun tavaroita pöydälle levität et varmaan pääsee valkkaamaan ekkana. Varkaat ja tavaroiden särkijät kuitenkin meitisäottaa nuppiin kaikkein eniten.
Ootkos nähny kun trokarit ostaa ja vie myyntiin viereiseen pöytään?
Hyvä, että on niitä trokareita. Minä en välitä seisoa myymässä kaatopaikkatavaroitani ja maksaa myyntipaikasta, kun on mukavampaakin tekemistä. Kärrään loppiksen ulkopuolelle ja myyn siinä kimppahintaan koko lastin trokareille.
Jotkut vain "hurahtavat". Joistakin on tullut "himohamstraajia".
Ite olen kanssa semmonen että mitä vähemmän sen parempi.
Jotkut joutuvat keräämään sadevettä, toiset kiukkuavat kun sataa :)
En ole nähnyt, aika vähä siellä loppuun lopuksi ite olen myyny, kattelemassa käyn useinki.
Minä kerään metallin ilmasimella vanhoja rahoja, rautaromua ja pullonkorkkeja. Toiset ne ulkoiluttaa koiraa, minä metallinilmasintinta, juu
KeräiliJÄ. Eiks niin.
Keräilen matkamuistolusikoita. Ei aavistustakaan, mihin tarkoitukseen. Alkoi siitä, kun ostin joskus Stockmannilta Suomi-lusikan. Ensin ostin vain niistä paikoista, missä itse matkustelin, mutta kun perilliset näkivät kokoelmani vitriinissä, niin heille on tullut tavaksi tuoda aina maailmaa matkatessaan lusikka äidille.
Mulla on H-linnan lusikka, mutta siitä on H-linna lähtenyt pois.
Millä ne muuten pidetään kiiltävänä kun on just tuossa muutama lusikka vissiin hopeaa eikää oo ees patapataa.
Tarkastelin juuri, mutta ei ne minulla ole alkaneet tummumaan, vaikka niissä on myös hopea- ja kultapäälysteisiä. Tuskinpa mikään läpiasti arvometalia. Johtuisikohan siitäkin, että ne on kaikki alkuperäiskoteloissaan. En minä ole niille muuta käyttöä keksinyt, kunhan katselen vaan ja ihastelen.
Tämä keräilemättömyys voi johtua siitäkin, että minulla ei edes lapsena ollut juurikaan leluja. En koskaan leikkinyt edes nukeilla eivätkä ne minua kiinnostaneet. Sitten on olemassa poikia, jotka leikkii nukkekodeilla ja keräilee niitä.
Jotkut keräilevät kokemuksia, jotkut tavaraa.
Kumpi on kannattavampaa?
Tavan tallaajalla kannattavinta kerätä metsän antimiä, marjoja ja sieniä.
Meilläkin kaapit ja autotallit, sun muut varastot, pursuvat tavaraa, jota ei muista olemassa olevankaan.
Onneksi puoliso lopetti huutokaupoissa käynnit. Seinät on täynnä.
Mikä sai puolisosi lopettamaan? :)
Mie myyn kaik' ylimääräset pois kirpparilla. Nyt on menos jo siskon ylimääräset.
Sit tulee naapurin ylimääräset, ei vanha tartte ku lämmint ja ruakaa.
Miäki kerreen van rahhoo, sit vanhaki tarttee.
En kerree oon opetellu kuluttammaan ettei jäis tähteeks kun täältä kerran erkanen mukkaan saan puupalttoon kankasverhoiluilla vähä hiekkoo piälle
Mun veljeni vaan kerää kamaa tilallensa, peittojen alla jos jonkinlaista rautaromua moottoreita maataloukoneita joilla ei tee mitään puoliksi lahonneita puutavaraa röyhkiöttäen nuuka kun on polttopuita ei henno polttaa kerkiää lahota huh huh mitä touhua, onneksi on maaseuvulla piilossa ettei häiritse muita
Kodin lähellä hakkuuaukko, jossa paljon risuja, oksia ja käpyjä.
Oksista tein kranssinpohjia ja liimasin auenneita männynkäpyjä koristeeksi.
Omasta mielestä aika hienoja, ihan kotimaista rustiikkia.
Ajattelin että talveksi vois askarteluun koota luonnonkukkia kuivattuina sitoa
hienoista heinistä punottuihin pohjiin vaikka joulupöydän koristeeksi.
Yrttejä, marjoja, sieniä, ystäviä, viisautta, rahaa, hyvää vointia, kulttuuria, taidetta, tietoa, riistaa, ym. omien mieltymysten ja tarpeiden mukaan.
Minä olen sielultani romukauppias, sekatavarakauppias, miksi en älynnyt sitä
ajoissa. Jatkuva kirpputoribuumi on osoitus täyttymättömästä tarpeesta asustaa
romukasassa, puntaroida ruostuneet silitysraudan arvoa. Kokeilla kepillä jäätä
kuka hullu maksaa puhkikuluneesta polkupyöränkumista. Nyt on huhkittava
romppeitten kanssa sitäkin ahkerammin.
Mullois myytävänä käytetty puuvartinen hammasharja. Kylkiäisenä tahnaputki, josta varmasti puristaa vielä muutaman kerran.
"kinostaako"
Hyvin erikoinen, ajatella, puuvartinen hammasharja, oletko varma että haluat luopua
siitä. Onko itse tehty omin käsin, vaiko Sokevan.
Voi harmi kun olen jättänyt taakseni eräänkin itse valmistamani puisen hammasharjan. Pajusta ja haavasta olen yleensä harjan pureskellut, mutta muistaakseni kokeilin myös katajaa joskus.
Jos vain ostaja löytyy voin ruveta tekemään uusia. Itseasiassa nyt tuli mieliteko pistänkin toimeksi heti konsa sopivia oksia löydän, oli ostajia tai ei.
Oli pakko aloittaa stidillä, tämähän on mehukas suorastaan vaikka ikivanha aski.
Ei minun puuharjani ole itseveistetty tikku. Se on puuperustainen, mutta siinä on normaali harjasosa.
Tosin kovin kovalla kulutuksella ollut.
Uskonkin, että aarteeni on vaarini Kanadan tuominen pian 100 vuotta sitten, lie ainut.
Sillä on varmaan koko 10-lapsinen perhe hampaitaan hoitanut.
Pitäisiköhän kiikuttaa Antiikkia, antiikkia-ohjelmaan?
Voisi sillä varmaan vähän myyntiarvoakin olla, mutta ostajan löytämisessä mahtaa olla työtä. Joku museo, tai ehkä hammaslääkäri?
Itse saattaisin laittaa näkyville omaan kylppäriin jos minulla tuollainen olisi. Läpinäkyvään hammasharja koteloon esmes, ja pyyhekoukkulistan päällä pysyisi ilman kiinnityksiä.
Toki möisinkin jos hyvän hinnan saisin, mutta en muulta suvulta kysymättä. Hopeista hiusharja/peili/purnukka settiä olin joskus myymässä, mutta muistelen ettei siitä olisi saanut edes silloista hopean hintaa vastaavaa hintaa, vaikka antiikkiliike vahvisti sen 'täyttä' hopeaa olevan. Ja vanha sekin oli, mutta kun eivät ole kovin harvinaisia. Sinun harjasi voisi olla.
Museoaarteeksi aion sen lahjoittaa.
En löytänyt, että maassamme olisi hammaslääkäri/hoitomuseota, joten se oli uuden museon peruskivi.
Onhan meillä airo- ja äyskärimuseokin.
Se on aika kiva mainos, se missä on airo- ja äyskärimuseo. Lopussa se pikkupoika on mainio, tokenee ainoana sen verran että vastaa tervehdykseen.
Toisessa mainoksessa taisi olla joku sora- ja sepelimuseo tms.. Saahan nähdä tuleeko vielä lisää samaan sarjaan, vai liekö jo tullutkin. Noista kahdesta näkemästäni mainoksesta tuo airo- ja äyskärimuseo on suosikkini, tai oikeastaan se on tämän hetken suosikkini kaikista mainoksista.
Kivoja ovat nekin "en halua valittaa, mutta jne" mainokset, mutta ne olivat mielestäni alussa paljon hauskempia kuin mitä nämä viimeisimmät ovat.
Hah hah haaa :)
Yks juttu tuli mieleen, kun aloituksen otsikon luin.
En ole varma ilikeekö sitä kertoa, kun niin kovin Erikoinen keräilyasia minulla takana. (Yli-monta vuotta sitten tämä "innostus" in)
No voishan sitä kertoa. "Souwot", nakretaan sitten yhdessä kuoronaurua.
Jos et halua keräillä kiviä, niin et varmaan tahdo keräillä käivyriäisiä oksiakaan ja tehdä niistä vaikka myrskylyhtypidikkeitä tai saunanoveen kripaa tai isommasta klumppuusesta kannosta pientä jakkaraa. (tommosiakin joskus oon keräillyt)
Ala keräämään ihmisten jalkoja.
Jep, luit oikein, ihmisten JALKOJA.
Kavereittesi siis. Juhlajalat, arkijalat, mettäjalat, paljaat jalat, repaleiset kengät pihatöissä, sivulta ja eestä, kenties takaa ja kunnnne makaa.
Ei minulla nyt ihan koko albumia täynnä, mutta sivutolkulla kuitenkin.
Kyse valokuvaamisesta. Kun ottaa kuvan jaloista polvista alaspäin, niin suoraan sanottuna monet jalkaparit näyttävät hassuilta.:)
Hyvin omituinen keräilykohde. Mutta hauska.
Niitä kun jalkojen omistajille näyttää, niin kovin on naurua pukannut, jos vierekkäin on hänen multaisen vihreät(ruoho) paljaat jalat tai hienot korkokengät kintuis tai isot saappaat jalois. "Parhaimmista" oon tehnyt jalkojen omistajalle onnittelukortin synttärinä.
Niin että mitä häh, alakko jalkojen keräilijäksi vai oliko peräti huono ehdotus :)
Vuoteen 2011 asti sitä pidettiin vielä sairautena. Sitten se poistettiin sairausluokituksesta.
Hyi! Jalat ovat rumia!
Ihmisen jalat, miten ne rumia olisivat?
Vielä jos toimivat, ovat aarre parhain. Ihminen näkee, mitä haluaa.
Ookkona Heikku tosissasi, vai huumoriako pukkaa?
"Irma"
Ei jalat mitään rumia ole.
Tosin aika hassun näköset, jos kintuissa on jotkut linttaiset työkengät ja kun valokuvan rajaa juuri sopivaan kohtaan, niin kuva on koominen.:)
Ekan kuvan otin veljeni vaimon jaloista. Hupimielessä siis. Ikuistaakseni hänen perunamaalla tallustelleet paljaat jalat. Hän niitä oikein esitteli, että kato nyt ku on komeet jalat (todellisuudessa hirvittävän likaiset). Pitihän siinä kuva ottaa. Seuraavalla kerralla otin kuvan hänen jaloistaan, kun kerrankin olivat siistin näköiset. Tästä se sitten alkoi.
Valokuvasin ystäväni jalat ja yhden toisen ystävän jalat. Mieheni jalat kans saappaat ruohosilpun ympäröimänä. Ihan hauskoja kuvia tuli.
Yhteen aikaan kuvailin puiden oksia. Eri valaistuksessa ja sen semmosta.
Eläimiä oon myös kuvannut paljon. Niitäkin usein siten, että ei normaalisti koko eläin kuvaan, vaan joku eläimen osa. Kokeilumielessä ja vaihtelua hakien.
Pitääkin etsiä tuo melkein kolkytä vuotta vanha albumi ja lähteä kyläkierrokselle albumin kera. "Kato täs oot sinä", voin veljen vaimollekin sanoa ja hän saa katsoa niin maan perusteellisen epäesteettiset jalkansa :)
"eppu2"
Oon kyllä ottanut kuvia muutamien kavereitteni jaloista.
Ihan huumorimielessä jalkoja oon kuvannut.
Siitä on aikaa jotain 30 vuotta.:)
Nimenomaan silloin oon kräpsässyt kuvan, kun eivät ole olleet millään muotoa edustuskunnossa. Öh, pientä kiusaa mun puolelta. Ei pahantahtoista kiusaa ei ei ei.
"Heikku"
Hauska!!!
... eipä ole "jokapojan" oivallus...
En edes halua puhua mistään jaloista! Yök.
Kerään enää vain mustikoita ja yleensäkin vain syömällä hävitettävää "materiaa" .
Saako kaatopaikoilla kaivella?