Shelttikenneleitä?

Sheltit ovat erittäin suosittu rotu. Parhaiden kasvattajien pennut menevät sisäpiirille, tuoreiden ja vähemmän laadukkaiden kennelien kasvatit taas julkiseen myyntiin. Kannattaa katsella vain sellaisia pentueita, joiden molempien vanhempien nimi ilmoitetaan. Silloin koirien suvut voi käydä tarkastamassa etukäteen.

Yksittäisen koiran terveystuloksilla ei ole juuri merkitystä. Yksittäinen C-lonkkainen suvussa, jossa kaikilla muilla on A-lonkat, ei ole huolestuttavaa. Tärkeintä on lonkkaindeksin seuraaminen. 100 tarkoittaa rodun keskiarvoa. Alle 90 on jo huomattavan paljon keskitasoa huonompi arvosana (yleisesti ottaen lonkat huomioidaan shelteillä hyvin), kun taas yli 110 on erinomainen ja harvinaislaatuinen indeksilukema.

A- ja B-lonkat ovat käytännössä ne normaalit. C-lonkat voivat joko haitata koiraa tai eivät; C-lonkissa voi olla niin paljon löysyyttä, että koira sairastuu kivuliaaseen ja parantumattomaan nivelrikkoon. Tai sitten niitä ei edes huomaa koskaan. C-lonkkainen on kuitenkin jo riski!

Silmäsairauksia on lukuisia ja monen tasoisia. Distichiasis voi tarkoittaa yksittäistä huonosti asettunutta ripseä tai haitata koiraa. Omalla sheltilläni on todettu ektooppinen cilia, jossa silmäripset hankaavat suoraan silmämunaa. Koirani isän sukua ei oltukaan lainkaan tutkittu silmien osalta :/ Vaiva tajuttiin, kun koiran silmät vuotivat jatkuvasti eikä minkäänlainen allergiatutkimus, silmien pyyhintä yms. auttanut. Nykyään haittaavat silmäripset käydään nypityttämässä eläinlääkärillä 2 krt/vuosi... turha kai mainita, kuinka kalliiksi se tulee. Ripsiä ei kuitenkaan erota kotikonstein ja itkeskelevän koiran katseleminen riipaisee sydäntä :(

Paljon siis riippuu koirasta ja vaivan laadusta. Ainakin omalla koirallani tuntuu olevan korkea kipukynnys, eikä se koskaan valittanut kipeistä silmistään. Silti se muuttui jotenkin reippaammaksi ja rakastavammaksi, kun ripset nypittiin pois. Samoin tuttavapiirissä on lonkkavikaisia yms. shelttejä, joita sairaudet eivät tunnu paljoa haittaavan. Tiedä sitten, kärsivätkö ne vain hiljaa vai ovatko ne oikeasti tyytyväisiä ongelmistaan huolimatta... jokaisen vaivoja helpotetaan silti parhaan mukaan. Kaikenhan voi nykyään fiksata lääkkein ja eläinlääkärikäynnein.

Hienoa, että pennunostajat ovat valveutuneet! Itse en ollut kuullut valistuksen sanaakaan alkaessani etsiä uutta perheenjäsentä ja sitten tulikin valittua - ihanaluonteinen mutta huolta ja rahanmenoa aiheuttanut - huonompi koira.

Kannattaa pyytää joku samanmielinen, nettiä käyttävä ja sopivan kriittinen koiraihminen auttamaan pentueen tai kennelin etsinnässä. Itsekseen etsiessä sitä vain lankeaa niihin ensimmäisiin nappisilmiin :)

Justiin juttelin yhen sheltti harrastajan kanssa tästä kennelistä ja miten upeita koiria sieltä tulekaan vaikka onkin virolainen kasvattaja.
http://www.whitecoastal.net/index.php?act=art&lk=265
Eikä terveystulokset pentueen vanhemmillakaan ole huonot :)