jos olisin
syvyydessä
asuva kovuus
tietäisin
mikä se
on nimeltään
kuoriutunut
pimeys,
joka
yrittäisi hakeutua
syntymäheikkoudestaan
kiviseltä polulta,
joka
on talloutunut
pääni kehälle
oliko maailma
pysähtynyt,
lopettanut
sirkuksensa
pyörittämisen
miksi kaikki
on aina
niin itsekästä
elämän pysähtyminen
oli suistanut
kovuuteni
tasapainosta
saanut murusia
rakastetusta tai
halutusta
värähdysten
kulkiessa
sormien pyyhkimää
perimää
kovaa erektiota
osana naisellisuuden
pehmeitä
pakaroita
upean täyteläistä
vartaloa, jonka
jännitteet
on isku
vastoin
ilmeettömiä kasvoja
ikävän sattuessa
sydänalaan
riutunut
väsymys puhalsi
vain äänensävyn
seksuaalisuus oli
osa
kihelmöivää
synkkää lupausta
jalkojen ollessa
liimatut
näytelmään,
jossa
pääosaa esittelee
kyky vastustella
elämää
sykettä
elämän pulssia
kohoten ja
kapuamalla
korkeuksiin
olemuksen yrittäessä
ymmärtää
mitä naisen
kaipaus ja
kohtaaminen
voisi merkitä
olla yhtä,
koskettaa herkkyyttä
kokea tunteita,
muutakin kuin
kirveleviä kyyneleitä
kunnioitusta, joka
kumpuaa
tuhkasta tuuleen
lihasten väreilyä,
kireää ihoa
kohtaamisia
maan pinnalla
muistuttamassa
veistoksellisten
litteiden
vatsalihasten
tehtävästä
äänelle,
jonka kuulen
toiveita ja
läsnäoloa,
joka saa
makaamaan
rinteessä
kasvot tomussa
ja
pikkukivien yrittäessä
porautua
kämmeniin
sieluun
ylhäältä
alaspäin ja
kuinka se sattuu
nähdessään kaiken
totuuden
valheena
ymmärtää,
mitä sanat
tarkoittavat
puukon tavoin
halkovat ilmaa
ja leikkaavat
hallitun oloista
maailmaa
raivoon, joka
syöksähtelee
sisällään
kuka tunnustaa
petoksen,
luodit
jotka
pureutuvat
repivät
ja saavat
asiat
jalostumaan,
mittasuhteisiin
älä sinä nyt
heitä kiveä
olen omatuntosi
elämän kolhu
pelko,
joka pyyhkii
kylmää sielua
ja se
satuttaa luita
valaisten
rakkaudettomuuden
vankilaa kuin
majakka yössä
suojellen
kehonkielellä
vapisevaa
sydäntä
pientä kissanpentua,
joka on
vahva kuin
leijona ja
valmis
raatelemaan
vapautensa puolesta
nähdäkseen päivän
sinut
aurinkoisen
elämän
rakkaudellisuuden
kasvot
jota kohti
on vain yksi
tie
ajatusten ja
tunteiden
ristiaallokko
nousuvesi
tuoden taiteilijan
maalaamia
teoksia
värejä, joissa
fiktio ja
totuus kohtaavat
vaihtavat
surunauhansa
epäilyn ja vihan
yösiniseen
kankaaseen
irrottaessaan
ruumiinsa
silmistä paistavaan
nälkään
kreikkalaisen
jumalan
lihaisaan kaareen
ottaen sen
minkä
aurinko antaa
voimakkaan luonteen
viehätysvoiman
valloittaa
vastustamattomuudellaan
sanojen
purkautuessa huulilta
myrskypilvien
paljastaessa
selkeän mielen
minä elän
toden totta
minussa virtaa
sakea veri
kautta vaahtoavan
meren,
nousten jo
puseron napeille
purren pehmeyteen
nousten lähemmäs
houkutuksen
luonnetta
avata uusi
ikkuna,
askelma lähemmäs
kaunista naisellisuuttasi
vapauttavia
liivien olkaimia
elämää
sille valettua
kehoa jota
mieli ei ollut
koskaan nähnyt
hänelle omaksi
annettuja
aisti-iloja
yrittäessään voittaa
elämänsä suurimman
taistelun
ja kuinka se häpy
sekoittikaan mieltä
tuoksullaan
yrittäessään
löytää ulospääsyä
onko se lupaus,
jos katsoo alas
ja näkee
epävarmuuden tuskan
ja ylhäältä
pilkahtaa
lohdullinen hiljaisuus
suu,
naiselliset muodot
kaunein paikka
maailmassa, johon
kannattaa kurottaa
sinetti, jonka
häädetty ruumis
saattaa vastaanottaa
pidätelty nautinto,
joka oli löytänyt
vastakappaleen johon
liueta
äänen
jota sielu
oli kutsunut
pilarin varaan
rakennettuun
rakkauden rakennelmaan
proosalliseen
kauneusvirheeseen
tulevaisuuteen, johon
kärsimykset lakkaavat
sokeus, joka
meitä riivaa
yrittäessämme
kieltää rakkautemme
ja putoamalla
aina
takaisin häkkiimme
josta ei ole ulospääsyä
ja sama
kuviteltu pimeys
antaa uudelleen
syyn etsiä
nautinnon kaipuuta
kosketusta
kosketuksesta
tasapainonsa menettäneen
laskevan auringon
pelästyneet kasvot
lakaisten muistin
syövereistä
kaiken lumoavan
naisen jäljen,
nautinnon ilman onnea
lohtua, jota
ei päivänvalon
kuilu enää suonut
unesta huokuvaa
surua, joka
hautaa
tuomalla mullan
tuoksun
rauhallisia liikkeitä
rauhaan
ja jos sen
tajuaa saa
uuden mahdollisuuden
kavuta kauemmas
auringosta
syvyydessä
asuvaan kovuuteen
http://www.youtube.com/watch?v=DDK5qGlLT8s
syvyydessä
asuva kovuus
tietäisin
mikä se
on nimeltään
kuoriutunut
pimeys,
joka
yrittäisi hakeutua
syntymäheikkoudestaan
kiviseltä polulta,
joka
on talloutunut
pääni kehälle
oliko maailma
pysähtynyt,
lopettanut
sirkuksensa
pyörittämisen
miksi kaikki
on aina
niin itsekästä
elämän pysähtyminen
oli suistanut
kovuuteni
tasapainosta
saanut murusia
rakastetusta tai
halutusta
värähdysten
kulkiessa
sormien pyyhkimää
perimää
kovaa erektiota
osana naisellisuuden
pehmeitä
pakaroita
upean täyteläistä
vartaloa, jonka
jännitteet
on isku
vastoin
ilmeettömiä kasvoja
ikävän sattuessa
sydänalaan
riutunut
väsymys puhalsi
vain äänensävyn
seksuaalisuus oli
osa
kihelmöivää
synkkää lupausta
jalkojen ollessa
liimatut
näytelmään,
jossa
pääosaa esittelee
kyky vastustella
elämää
sykettä
elämän pulssia
kohoten ja
kapuamalla
korkeuksiin
olemuksen yrittäessä
ymmärtää
mitä naisen
kaipaus ja
kohtaaminen
voisi merkitä
olla yhtä,
koskettaa herkkyyttä
kokea tunteita,
muutakin kuin
kirveleviä kyyneleitä
kunnioitusta, joka
kumpuaa
tuhkasta tuuleen
lihasten väreilyä,
kireää ihoa
kohtaamisia
maan pinnalla
muistuttamassa
veistoksellisten
litteiden
vatsalihasten
tehtävästä
äänelle,
jonka kuulen
toiveita ja
läsnäoloa,
joka saa
makaamaan
rinteessä
kasvot tomussa
ja
pikkukivien yrittäessä
porautua
kämmeniin
sieluun
ylhäältä
alaspäin ja
kuinka se sattuu
nähdessään kaiken
totuuden
valheena
ymmärtää,
mitä sanat
tarkoittavat
puukon tavoin
halkovat ilmaa
ja leikkaavat
hallitun oloista
maailmaa
raivoon, joka
syöksähtelee
sisällään
kuka tunnustaa
petoksen,
luodit
jotka
pureutuvat
repivät
ja saavat
asiat
jalostumaan,
mittasuhteisiin
älä sinä nyt
heitä kiveä
olen omatuntosi
elämän kolhu
pelko,
joka pyyhkii
kylmää sielua
ja se
satuttaa luita
valaisten
rakkaudettomuuden
vankilaa kuin
majakka yössä
suojellen
kehonkielellä
vapisevaa
sydäntä
pientä kissanpentua,
joka on
vahva kuin
leijona ja
valmis
raatelemaan
vapautensa puolesta
nähdäkseen päivän
sinut
aurinkoisen
elämän
rakkaudellisuuden
kasvot
jota kohti
on vain yksi
tie
ajatusten ja
tunteiden
ristiaallokko
nousuvesi
tuoden taiteilijan
maalaamia
teoksia
värejä, joissa
fiktio ja
totuus kohtaavat
vaihtavat
surunauhansa
epäilyn ja vihan
yösiniseen
kankaaseen
irrottaessaan
ruumiinsa
silmistä paistavaan
nälkään
kreikkalaisen
jumalan
lihaisaan kaareen
ottaen sen
minkä
aurinko antaa
voimakkaan luonteen
viehätysvoiman
valloittaa
vastustamattomuudellaan
sanojen
purkautuessa huulilta
myrskypilvien
paljastaessa
selkeän mielen
minä elän
toden totta
minussa virtaa
sakea veri
kautta vaahtoavan
meren,
nousten jo
puseron napeille
purren pehmeyteen
nousten lähemmäs
houkutuksen
luonnetta
avata uusi
ikkuna,
askelma lähemmäs
kaunista naisellisuuttasi
vapauttavia
liivien olkaimia
elämää
sille valettua
kehoa jota
mieli ei ollut
koskaan nähnyt
hänelle omaksi
annettuja
aisti-iloja
yrittäessään voittaa
elämänsä suurimman
taistelun
ja kuinka se häpy
sekoittikaan mieltä
tuoksullaan
yrittäessään
löytää ulospääsyä
onko se lupaus,
jos katsoo alas
ja näkee
epävarmuuden tuskan
ja ylhäältä
pilkahtaa
lohdullinen hiljaisuus
suu,
naiselliset muodot
kaunein paikka
maailmassa, johon
kannattaa kurottaa
sinetti, jonka
häädetty ruumis
saattaa vastaanottaa
pidätelty nautinto,
joka oli löytänyt
vastakappaleen johon
liueta
äänen
jota sielu
oli kutsunut
pilarin varaan
rakennettuun
rakkauden rakennelmaan
proosalliseen
kauneusvirheeseen
tulevaisuuteen, johon
kärsimykset lakkaavat
sokeus, joka
meitä riivaa
yrittäessämme
kieltää rakkautemme
ja putoamalla
aina
takaisin häkkiimme
josta ei ole ulospääsyä
ja sama
kuviteltu pimeys
antaa uudelleen
syyn etsiä
nautinnon kaipuuta
kosketusta
kosketuksesta
tasapainonsa menettäneen
laskevan auringon
pelästyneet kasvot
lakaisten muistin
syövereistä
kaiken lumoavan
naisen jäljen,
nautinnon ilman onnea
lohtua, jota
ei päivänvalon
kuilu enää suonut
unesta huokuvaa
surua, joka
hautaa
tuomalla mullan
tuoksun
rauhallisia liikkeitä
rauhaan
ja jos sen
tajuaa saa
uuden mahdollisuuden
kavuta kauemmas
auringosta
syvyydessä
asuvaan kovuuteen
http://www.youtube.com/watch?v=DDK5qGlLT8s
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moro.
Hieno runo, jossa taas piisasi vaikka mitä tunnetta. Tuli mieleen juhannustaika, jonka mukaan neito pitää keskiyön aikana kävellä alasti (tietty, nää on miesten keksimiä juttuja taatusti) takaperin kohti kaivoa, ja kolme kertaa sen ympäri vastapäivään (auringonkierron uhmaaminen tuntuu aina olevan erityisen voimakasta ja uskaliasta) ja jos neito katsoo kaivoon ja näkee miehen kasvot, se mies on hukkunut.
Miten tuo ei naurata tänään, tässä yhteydessä, sanos...
Pitäiskö sun ottaa vähän kryptoniittia, Superman :)
http://www.youtube.com/watch?v=m3lSLLklu7Q
"sokeus, joka
meitä riivaa
yrittäessämme
kieltää rakkautemme
ja putoamalla
aina
takaisin häkkiimme"
Ehkä ongelma noin ylipäänsä on se, ettei fiktio ja totuus koskaan kohtaa toisiaan? Melkein väittäisin, että noin se homma menee... Pelko sokeuttaa ja pelko saa kieltämään, ja niin se häkki vaan pitää otteessaan. Ja blaa-blaa-blaa. Mutta. Fiktioon voi suhtautua vain fiktiona, ennen kuin sen sellaiseksi todella näkee; elämään sirkuksena tai huvipuistona tms. Saattaapi helpottaa kummasti.
Saanko muuten lähettää terveisiä? Niitä lähtee hullulle miehelle Huittilasta! Merci bcp :)
http://www.youtube.com/watch?v=i7iQbBbMAFE
bravo, tuulena tulleelle.
Kiitos teille, onko jussin jälkeistä elämää?
Eikä mikään tyhmempi jäbikkä, hän joka on viljapeltotaiat keksinyt! Ja kaikkea ei pidä uskoa mitä maailmassa julistetaan, harha on aina harhaa. Toivotaan, että muutkin hullut (kuin minä), lukevat palstaa ja terveiset menevät perille!
Mullakin olis yx perustavaa laatua oleva kysymys, nimittäin voiko päivä jatkua auringonlaskun jälkeen?
Ei elämää kannata vastustella. Ei elämää kannattaisi vastustella. Täällä tosin opettelen edelleen luottamaan "älyyn", joka taatusti ylittää omani. Olkoon se sitten universaalia älyä tai elämän älyä tms.
Tiesitkö, että Edith Piaf oli ruusuristiläinen, aina kuolemaansa asti. Totuuden etsijä niin sanotusti siis. Sen kunniaksi ja vähän muutenkin harvemmin kuultua Piafia, sanat olis tietty hjyva ymmärtää:
«Et soudain, une vallée
Vous apprend que la vie commence.
Le ciel tout grand s'éclaire
D'amour et de bonté,
Soleil pour la vie entière
Et pour l'éternité. »
Nyt lähetän vielä terkut miehelle, joka ei katoa Huitsin Nevadaan jonka pääkaupunki on Huitsila
http://www.youtube.com/watch?v=MAW0kV1WfPo
Hello
Tässä käännös vähän helpompaan kieleen, jos joku kaipaa…
Suddenly There's A Valley
When you've climbed the highest mountain
When a cloud holds the sunshine in
Suddenly there's a valley
Where the earth knows peace with man
When a storm hides the distant rainbow
And you think you can't find a friend
Suddenly there's a valley
Where friendships never end
Touched only by the seasons
Swept clean by the waving grain
Surveyed by a happy bluebird
And kissed by the falling rain
When you think there's no bright tomorrow
And you feel you can't try again
Suddenly there's a valley
Where hope and love begin
Suddenly there's a valley
Niin se etsintä ja valaistuminen ei aina tuota välttämättä henkilökohtaista hyvää, jos olen ymmärtänyt hänen kohdanneen epäonnistuneita ihmissuhteita, kuolemaa, viinaa ja huumeita, jotka sinänsä saattavat tehdä kenelle tahansa oharin, mutta laulut jäävät aina kauniisti elämään.
Niin totuus ja etsiminen, minäkin kaipaan elämässä enemmän tarinaa, epäilyä, kysyvää asennetta ihmistä liikkeelle panevana voimana. Ajatusta ja hypoteesia on mukava kuljettaa ilman, että vannoo tai kieltää asioita. Peilaamalla maailman vaihtoehtoja ja kyseenalaistamalla toisen sääntöjä ja luomaa järjestystä, joka perustuu, niin mihin se sitten perustuukin. Jokainenhan takoo tai talloo oman kohtalonsa, onnen tai onnettomuuden. Valitsemalla onnellisuuden jokainen pystynee elämässään käytännössä mihin vaan.
Sitten tuo kysymyksesi päivänjatkumisesta auringonlaskun jälkeen. Kai se on vähän mistä katsoo. Auringon lasku määritellään auringon kiekon yläreunan koskettamisena horisonttia. Päivä on taas vuorokauden valoisa aika. Ilmakehä puolestaan taittaa valoa niin, että osa siitä osuu maahan silloinkin, kun aurinko on jonkin verran horisontin alapuolella, joten olisiko tämä harha osin samaa ikuisuutta, kumpi oli ensin muna vai kana?
http://www.youtube.com/watch?v=K4paMp2L1RI
mieli on sanoja täynnä
sillä hiljaiuudessa
on kaikki
Hyvää huomenta
Aika hienosti sanottu!