Alla on tunteellista kirjoitusta adoptiosta.Mutta heräsi kysymys, emmekö me adoptiovanhemmat saa toivoa tervettä lasta. Ystäväni adoptoi ihanan Down-lapsen, koska sai sen nopeasti. Suuri osa varmasti tuntee, ettei voimat riitä sairaaseen lapseen. Usein kaukaa tulleella lapsella voi olla loisia, HIV, vammoja jotka eivät edes näy. Pitääkö meidän ottaa sairas lapsi siksi, ettemme ole saaneet biolasta? Minusta meidän on lupa toivoa tervettä. Sitähän biotkin toivoo. - Onneksi adoptiolapsesta pystyy jo näkemään, koska hänet saa "valmiina", ei tarvitse odottaa 9kk!
Adoptiolapsen valinta
ad äiti -57
132009
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen kanssasi samaa mieltä. Jos joku saa biolapsen, joka onkin vammainen, voi hänet antaa pois. Tai pahasti vammautuneen jättää laitoshoitoon. Mutta ei ole mitään mieltä adoptoida, ja sitten jättää laitoshoitoon kun omat rahkeet eivät riitäkään.
Eikä siltikään ole mitään takeita lapsen terveydestä, hänelle voi puhjeta jokin tauti myöhemmin, tms. Mutta ihan oikein on adoptiotilanteessa toivoa tervettä, kun abortoidakaan ei voi jos ososttautuu pahasti sairaaksi.
Mielenkiintoinen aihe. Samalle viivalle voisi tässä vetää myös biologisen raskauden yhteydessä tehtävät lapsivesitutkimukset, niskapoimututkimukset ja niiden perusteella tehdyt abortit.
Minusta on myös ok, toivoa tervettä lasta tai rajata pois joitain asioita esim. kehitysvamman adoptiolasta odottaessa. Adoptiovanhemmuus on joissain määrin vaativampaa kuin biovanhemmuus ja siksi on tärkeää tulevien vanhempien miettiä mihin omat resurssit riittää. Jotkut "toivovat" sairasta lasta ja se on heidän johtopäätös omista voimavaroistaan. Silti tärkeänä pidän sitä, että jokainen adoptiovanhempi (miksei biokin) tiedostaa, että lapsella saattaa myöhemmin ilmetä jotain sairauksia tai kehitysviiveitä, jopa kehitysvammaa. Itse ajattelen niin että me TOIVOMME (siis painoa sanalla toivoa:) tervettä lasta(tiedän, että loisia, salmonellaa ym. ihan varmasti on, mutta en pidä niitä sairauksina), mutta jotenkin muuten käy, niin elämä kannattelee ja kyllä me siitä selviämme.
Sekin on todennäköistä, että lapsen ja kantavan äidin ali-ravitsemus on voinut vaikuttaa kehitykseen ja ilmenee sitten myöhemmin oppimishäiriöinä. Sekin on hyvä adoptiovanhempien tiedostaa. Kaikista näistä kuitenkin suurin tuska varmasti tulee siitä mitä lapsi on henkisesti kokenut. Niistä johtuvat kiintymyssuhteen häiriöt ja murrosiän tuskat liittyvät jokaisen adoptiolapsen vanhemmat elämään. Että sillälailla jokainen adoptiolapsen vanhempi saa erityistarpeisen lapsen.
OLI PROVO
Ottolasta "joutuu" kyllä käsittääkseni odottamaan huomattavasti kauemman, kuin 9kk. '
Ei voi aina biolapsenkaan kohdalla etukäteen tietää sairaudesta ja voi myös olla, että lapsi sairastuu vasta myöhemmin. Kysymys kai kuitenkin lienee siitä rakkaudesta lapseen, joka on aitoa ja ehdotonta rakkautta ja täysin riippumatonta lapsen terveydentilasta.
Pikksisareni (ottolapsi myös) oli terve syntyessään ja vielä adoptiovaiheessakin (4-kuinen tuolloin), mutta tämä sairasti lähes koko lapsuutensa. Ei mitään vaikeaa sairautta, mutta toistuvat korvatulehdukset, angiinat ja muut jopa kymmeniä kertoja vuodessa (vaati vanhempien poissaoloa työstä, lääkärissä- ja tutkismuksissa ravaamista, sairaalahoitoa jne.) ja kasvuiässä skolioosi.
Jos et koe olevasi valmis jaksamaan lapsen sairautta, niin kannattaa huomioida myös se, että useimmat psyykkiset ongelmat johtuvat varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista/läheisyyden puutteesta, joihin ottolapsilla on usein taipumusta. Jaksatko tukea lasta mahdollisen henkisen sairauden puhjettua. Se kun ei näy päällepäin ja alkaa useimmiten oireilla vasta murrosiässä, tai aikuisena.
Luulen, että alkup. kirjoittaja on tarkoittanut ihan muuta tuolla 9kuukaudella.
Adoptiossa joutuu tekemään tietoisen päätöksen, eli juu olen valmis ottamaan vaikeasti vammaisen lapsen, joka ei ehkä koskaan voi elää itsenäistä elämää. Se on aika raskas päätös tehdä ja mietippä itse olisitko valmis siihen? Ok, lapsi voi sairastua ja osoittautua esim. kehitysvammaiseksi, mutta se on sitten eri asia, silloin lapsi on jo sinun ja se on sitä rakkautta joka silloin kannattelee.
Kysymys siis kuuluu onko TOIVE terveestä lapsesta adoptiossa "väärin"?
Kyllä ymmärsin tuon pointin. Omalle kohdalleni en pysty asiaa suoraan edes kuvittelemaan, koska lasten hankkiminen ei ole minulle ajankotaista Ymmärrän, että kysymys on tietoisesta valinnasta, jos lapsi on siis vakvasti sairas. Adoptiovanhempien soveltuvuutta toki testataan ja lapselle pyritään etsimään sellaiset vanhemmat, joilla rahkeet riittävät.
Minusta ei ole väärin toivoa tervettä lasta. Silti yhtälailla jkasen adoptiovanhemman, kuin biovanhemmankin pitäisi eneta ottaa huomioon se, että kaikki lapset eivät ole terveitä ja pitäisi huomioida nuo valmiutensa hyvissä ajoin.
Adoptiovanhemmat saavat toivoa tervettä lasta. Eiköhän terveen lapsen toivominen ole aika normaalia. Muun muassa tätä asiaa puidaan adoptioneuvonnassa.
A-vanhemmilla on se mahdollisuus, jota biologisilla ei ole, eli he voivat tieten päätyä antamaan kodin jollekin sellaiselle lapselle, jolla on erityistarpeita.
Olemme adoptoimassa ulkomailta, ja toiveemme on terve lapsi, tai lapsi jolla on jokin parannettavissa oleva sairaus tai vamma. Tämä on aika tyypillinen muotoilu. Eivät loiset ole mikään erikoinen juttu. Sitä vetäistään matokuuri, ja se on siinä.
Pienestä lapsesta ei tosiaankaan voi tietää onko hänellä esim. jokin neurologinen vamma tai kehityshäiriö, joka näkyy vasta kun kehitystä ei tapahdukaan. Mutta niin niitä voi olla omatekoisillakin lapsilla.
Juu pisti silmään tuo ettei tarvitse odottaa 9kk.
Ei niin, kun yleensä taitaa olla niin et täytyy odottaa maasta riippuen vähintään pari vuottakin.
Norsukin odottaa vähemmän aikaa poikastaan kuin adoptiovanhemmat lastaan.
Muistakaa kuitenkin että kaikkien nimikkeiden ja sairauksien takana on ihmisiä ihan oikeita sellaisia. En tarkoita sitä että kaikkien pitää olla valmiita ottamaan omakseen sairas tai muuten erityistarpeinen lapsi, mutta on toki monia asioita, joista itse kullakin lienee turhia ennakko luuloja. Erityistarpeet kattavat myös paljon asioita, joita täällä elävä ei osa edes ajatella mitenkään erityisiksi. vaikkapa karsastus silmissä, joka on useinmiten korjattavissa silmälasihoidolla tai ainakin leikkauksella. Pointtini on siis se että ottakaa asioista selvää ennen kuin olette kovin vaativia. eihän se lapsikaan saa valita meitä vanhempiaan ehkä hän ei valitsisi jostakin syystä minua vaan jonkun toisen mielestään paremman. Sitten tää iankaikkinen kun ei biolasta saa-juttu. itselläni on ollut onni saada biologisia lapsia, joten en tiedä omastakokemuksesta mitään lapsettomuuden tuomista tunteista, mutta adoptiolapsi ei ole korvike... Jos ei sitä ole hoksannut on parempi jatkaa parisuhde elämää kaksistaan. Jokainen adoptio lapsi vaikka vain parikuinenkin on käynyt läpi luonnotooman luopumisen joka jättää jälkensä häneen. Me emme koskaan omista lapsiamme yksin oikeudella heidät on joku siittänyt ja joku synnyttänyt ja jostain syystä luopunut ja se seura meitä adoptiovanhempia lapsemme myötä koko elämän läpi. T:Kaikkia lapsiansa syvästi rakastaen niitten äitee.
Miksi ihmeessä sanot, että Onneksi adoptiolapsen saa "valmiina", ei tarvitse odottaa 9 kk.
Senkö takia haluat adoptiolapsen, ettei tarvitsisi olla raskaana ja kärsiä synnytyskipuja, haluat "paketin" siis valmiina???
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta tuskin hän tuota on tarkoittanut noin. Vaan sitä, että adoptiolapsi on jo syntynyt ja hänestä voidaan havaita jos nyt vaikka on pahasti vammainen, huulihalkio, dawn-lapsi tms. Jota siis ei välttämättä tiedetä biolapsesta ennekuin on syntynyt. Sillälailla siis siinävaiheessa kun saadaa lapsesta nimeäminen tulee tieto myös hänen mahdollisista vammoistaan.
Mä en oikeasti pysty ymmärtämään, miten jotkut vielä tänäpäivänäkin luulee, että adoption motiivi olisi se, ettei "tarvitse" synnyttää. Kyllä adoptioon nyt vaaditaan pikkuisen enemmän syitä ja motiiveja kuin se.
Yhdet synnytyskivut on paskahailee sen rinnalla, kuinka pitkä ja välillä kivinenkin taival on adoptiolapsen vanhemmaksi.
Heips!En ymmärrä mitä ihmiset valittaa,jokaisella on omat resurssinsa ja oma elämäntilanne ja tottakai saa valita omien resurssien mukaan.OTTAKAA HUOMIOON ETTÄ ADOPTIOPERHEISTÄ ON HUUTAVA PULA JA ON HIENOA ETTÄ LAPSET PÄÄSEVÄT KASVAMAAN KODINOMAISESTI!!Onnea ja hyvää joulua sinulle!!