Miten kirjoitetaan suolistotarina?

Keksi aluksi jokin hyvä idea. Sitten kannattaa miettiä jotain, mitä kukin nimimerkki tekisi jossain tilanteessa.... En minä osaa selittää... Aina ei onnistu... Eikä kaikki välttämättä tee niin...

Käyttäjien sanomisista saa myöskin ammennettua inspiraatiota... Tämän olen oppinut niin hiton kantapään kautta kuin vain voi oppia.

Amatöörit pois tieltä kun ammattilainen selittää;

Ensiksi tarvitaan idea, johon tarina perustuu (ja joka herättää lukijan mielenkiinnon) sitten kirjoittaja päättää kenen näkökulmasta tapahtumat kuvataan eli joko "minä" -persoonassa (esim. Trotski minun tarinoissani) tai yleisesti hän persoonassa puuttumatta liikaa yksittäisen ihmisen näkemykseen tilanteesta, sitten kolmas vaihtoehto on "minä"-näkökulman vaihtelu henkilöiden kesken tarinan edetessä...

Sitten hyvässä suolistotarinassa on myös "tietäjät tietää" kohtia jotka tyydyttävät lukijan pätemisen tarpeen ja hauskuttavat pientä ryhmää joka tajusi viittauksen, eikä myöskän sovi unohtaa tarinan "pahoja tyyppejä" joiden osaa omissa taideteoksissani on näytellyt Kapitalistikerho ja sen alaryhmittymä vakoilupalvelu Omgili.

Kirjoittajan täytyy myös huomioida että Nasse kolkuttaa oven takana jos jotakuta on menty loukkaamaan nimen 'suolistotarina' alla, sekä eräät käyttäjät homoparittavat sinut heti jos et mainitse heitä tarinassasi, mutta muista että sinulla on kirjoittajana taiteilijanvapaus vaikka hirttää päähenkilö munistaan jos mieli tekee! Älä antaudu sensuurille!

Taiteilijanvapaus antaa oikeuden parittaa väestöä, sekä pakottaa nyrkyttämistä tai vaikka tuhota New Jersey palopommeilla ja huutaa "För helvete!", voit myös vilkaista muiden tekemiä henkilötulkintoja ja hyödyntää niitä, jos et kaikkia tiedä tai tunne tarpeeksi hyvin...

Ennen kuin voi kirjoittaa suolistotarinan pitää osata rokata kovaa mutta taiteellisesti sisällään. Sen kun oppii niin kaikki tarinat kirjoittuu itsestään 10-30 minuutissa, riippuen stoorin pituudesta. Usein on myös suositeltavaa jakaa tarina moniin osiin ei vain sen takia että yhteen viestiin ei välttämättä mahdu, mutta se pitää tekstin lukukelpoisena ja jännitävänä.
Kukaan ei tunne itseään unohdutetuksi, mikäli edes heidän nimensä mainitaan tarinassa, vaikka vain muutaman henkilön tarina on selkeämpi. Itse pidän sellaisista missä on molempia, eli muutama päähahmo ja sitten paljon sivuhahmoja.

Aina kannattaa ottaa aihe mistä muut ovat samaa mieltä....mikäli et halua joutua homoparitetuksi raipparin ansiosta.

No ei siihen ainakaan taitoa tai suunnittelua tarvita, oma tarinani todistaa sen mainiosti. Aloitin vain jostain.

Mietin usein, että mitenkähän nyt jatkaisin. Yritän valita yhden tai kaksi hahmoa ja tietyn tilanteen ja pysyä siinä, koska kaikkia henkilöitä ei ole mahdollista sijoittaa järkevästi lyhyeen juttuun. Sitä on vaikea lukea. Tietysti palstalaiset haluavat olla kohteliaita ja mainita kaikki, mikä sinänsä on kaunis ele.

Itse en ole ehtinyt kirjoittaa kuin vasta osasta. Lisäksi mietin sitäkin, että kenelle raaskii tehdä mitäkin. On kova kohtalo oksentaa mustunutta ja sulamatonta linnunlihaa koko yö.