Henkilöllä ei ole rintaperillisiä. Toinen vanhemmista ja sisar on elossa.
Voiko testamentata kelle muille vaan, vai onko vanhemmalla ja sisarella oikeus lakiosuuteen ?
Voiko testamentata kelle muille vaan, vai onko vanhemmalla ja sisarella oikeus lakiosuuteen ?
Vastaukset 18
Vanhimmat
>>Voiko testamentata kelle muille vaan>onko vanhemmalla ja sisarella oikeus lakiosuuteen ?
Tässä vielä lainkohta, johon tämä perustuu:
PERINTÖKAARI
7 LUKU
Lakiosasta
1 §
Rintaperillisellä sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on lakiosa perittävän jälkeen.
Lakiosa on puolet 1 momentissa mainitulle perilliselle lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan tulevan perintöosan arvosta.
Vain rintaperillisillä on lakiosuus. Voit testamentata omaisuutesi "kuka mieleesi pälkähtää"...
On olemassa yhdistyksiä,joille voit testamentata, jos et halua kenellekään henkilölle testamentata.
Laita heti toimeksi,ei se paljon maksa,ota esim. pankista tekijän tai yksityinen tuomari.
Lakinainen, lakiosasta, minua on aina häirinnyt tuo kohta
rintaperillisellä sekä otolapsella sekä TÄMÄN jälkeläisellä on lakiosa....
Onko laissa kirjoitusvihe, po NÄIDEN vai kuinka tuo on tulkittava.
Onko lapsenlapsi rintaperillisen asemassa kun se lapsi on elossa, kuinka tämä taas tulkitaan , ajatellen omaisuuden hyppäyttämisiä ylisukupolvisesti.
Lapsenlapsi ei ole perillisasemassa eikä oikeutettu lakiosaan niin kauan kuin lapsi itse on elossa. Mutta jos lapsi luopuu perinnöstä tai testamentista, hänen oikeutensa siirtyvät lapsenlapsille.
Jos perinnönjättäjä testamenttaa kaiken omaisuutensa esim. yhdistys X:lle, ja hänen lapsensa ei vaadi lakiosaansa, niin eivät tämän lapsen lapset voi siihen mitenkään puuttua. Lakiosaa voi siis vaatia vain se, joka on perimysjärjestyksessä ensimmäisenä.
Ei ole kirjoitusvirhettä. Lapsi, lapsenlapsi, lapsenlapsenlapsi ... ovat kaikki rintaperillisiä. Ottolapsi ei ole rintaperillinen, minkä tähden ottolapsen jälkeläisen oikeus lakiosaan on erikseen mainittava.
>>Onko lapsenlapsi rintaperillisen asemassa kun se lapsi on elossa
Kyllä se ottolapsikin on rintaperillinen.
Ottolapsi on oikeudellisesti rintaperillisen asemassa, mutta ei rintaperillinen. Tämähän ilmenee jo "sunmun" kysymyksestä (johon et vastannut). " minua on aina häirinnyt tuo kohta rintaperillisellä sekä otolapsella sekä TÄMÄN jälkeläisellä on lakiosa.... "
PK 7:1.1
"Rintaperillisellä sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on lakiosa perittävän jälkeen."
Et ehkä ole joutunut tekemisiin vastakohtaispäättelyn kanssa. Edellä olevassa se tarkoittaa sitä, että ottolasta ja tämän lasta ei ole katsottu rintaperillisiksi, minkä vuoksi heidänkin oikeutensa lakiosaan on tullut erikseen mainita.
Rintaperillisen määritelmä on ihan perusasioita perintöoikeudessa.
Rintaperillisiä ovat niin biologiset lapset kuin ottolapsetkin sekä heidän jälkeläisensä.
PK 7:1.1 tosiaan on mielenkiintoisesti muotoiltu, juontanee juurensa ajalta jolloin ottolapsen perimisoikeus poikkesi biologisen lapsen perimisoikeudesta. Tätä historiaa en tosin tarkemmin tunne.
Mutta määriteltäessä ketkä ovat rintaperillisiä ei pidä katsoa nyt tuota lainkohtaa, vaan pikemminkin sitä, mitä määräävät PK 2:1 ja PK 2:2.1:
"2 LUKU
Sukulaisten perintöoikeudesta
1 §
Lähinnä saavat perinnön rintaperilliset.
Kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan.
2 §
Jollei perittävältä ole jäänyt rintaperillistä, saavat hänen isänsä ja äitinsä kumpainenkin puolet perinnöstä."
Perintökaari ei siis tee eroa lasten ja ottolasten välillä.
Jos nix_naxin tulkinta olisi oikea, eivät ottolapset perisi ottovanhempiaan.
Ja jos vielä jäi epäselväksi, niin eiköhän se rintaperillisen määritelmä löydy myös teoksesta Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I, ja luultavasti aika alkupäästä. :)
Tokihan se noin on kuten sanot. Lakiosasäännöksen ristiriita ehkä selittyy sillä, että aiemmin ottolapsi peri sekä biologiset vanhempansa että ottovanhempansa (mutta ei ottovanhemman sukulaisia). Hän siis oli edelleen biologisten vanhempiensa (rinta-)perillinen, ja oikeutettu lakiosaan näiden jälkeen. Mutta selvyyden vuoksi säännökseen otettiin maininta, että hänellä ja hänen jälkeläisillään oli lakiosaoikeus myös ottovanhempiensa jälkeen. Hän oli siten samaan aikaan kaksien vanhempien rintaperillinen. PK 7:1.1 kyllä määrittelee ottolapsen muuksi kuin rintaperilliseksi, joten ristiriita PK 2:1-2:n ja sen välillä on, mutta vm. on johtotähtenä luonteva.
Aarnion määrittelyn olisin toki tarkistanut, mutta mökille en lakikirjallisuutta mukaan ottanut.
Luulen, että tuo juontaa juurensa pikemminkin siitä, että ottolapsen perintöosa ei ollut aikanaan samansuuruinen kuin biologisen lapsen perintöosa, vaan vain puolet siitä. Eli ehkä tosiaan haluttiin korostaa sitä, että lakiosaoikeus ottolapsella kuitenkin oli. Eihän tuo PK 7:1.1 voi mitenkään viitata ottolapsen oikeuteen periä biologiset vanhempansa, sillä heihin nähden hän ei ole ottolapsi. Kaiken kaikkiaan lainkohta on vähän kummallisesti kirjoitettu, tai olisi ehkä vaatinut vähän päivittämistä lakimuutosten myötä.
Vanhan ottolapsilain perimystä koskevat säännökset erottelivat kylläkin ottolapset ja rintaperilliset, mutta nykyinen perintökaari taas ei. Ns. uusi (nyttemmin jo kumottu) ottolapsilakihan säädettiin vasta perintökaaren jälkeen.
Summa summarum: rintaperillisiä ovat nykyään kaikki lapset riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa, avioliiton ulkopuolella tai ovatko he adoptoituja.
Aarnio-Kankaan rintaperillisten luettelossa taisivat olla biologisten lasten lisäksi kaikki ottolapset, tosin ns. vanhat ottolapset tietyin varauksin. Ja tämä taas liityy siihen, että ns. vanhalla ottolapsella ei ollut lakiosaoikeutta ottoisovanhempiensa jälkeen (jos siis ottovanhempi oli ehtinyt kuolla ennen omaa vanhempaansa). Mutta tämähän on nyt muuttunut uuden adoptiolain myötä.
Eli siis ottolapsen ottolapsella, joka myös on siis rintaperillinen, on lakiosa ottovanhemman ottovanhemman jälkeen aina jos uusi adoptio, mutta ei välttämättä jos jompikumpi adoptio on vanha, vai miten nämä kaksinkertaiset (tai jopa kolminkertaiset) ottolapsisuhteet menevätkään...
No mutta tämähän on selvää kuin pläkki:
Ottolapsen ottolapsella on pääsääntöisesti aina lakiosaoikeus ottovanhemman ottovanhemman jälkeen paitsi jos ottovanhempi sattui kuolemaan ennen uusimman adoptiolain voimaantuloa ja lapseksiottamiset ovat tapahtuneet vanhimman ottolapsilain aikana.
Korjatkaa, jos olen väärässä. :D
>>ottolapsen perintöosa ei ollut aikanaan samansuuruinen kuin biologisen lapsen perintöosa, vaan vain puolet siitä.>ns. vanhalla ottolapsella ei ollut lakiosaoikeutta ottoisovanhempiensa jälkeen
Muistelet väärin eli syrjivää se oli. Ja laki löytyy kyllä Finlexistä:
7 §
Ottolapsi periköön ottovanhempansa niin kuin avioliitossa syntynyt lapsi; jos ottovanhemmilta on jäänyt eloon rintaperillinen, saakoon tämä kaksi osaa ja ottolapsi yhden osan perinnöstä.
Mihinkäs tuo ottolapsen unohtaminen lakiosaa laskettaessa perustui?
Vastaan itselleni, koska olen näemmä nopeampi:
Perustuu kumottuun perintökaaren 7:2.2:een eli
"Rintaperillisen lakiosaa laskettaessa ei ottolasta tai sen jälkeläistä oteta lukuun, paitsi milloin ottolapsi on perittävän avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi."
Viehättävää, että ottolapseen viitataan pronominilla "se".
"Se" voi tosiaan olla niin tarkoituksellista (miksi ihmeessä?) tai sitten tahaton virhe.
Tai sitten ei lainkaan virhe, sillä se-sanalla on iänkaiken viitattu ihmiseen, vasta muiden, joidenkuiden mielestä "sivistyskielten", vaikutuksesta muussa käytössä ollut hän-sana otettiin käyttöön myös jonkinlaisena kohteliaampana muotona puhuttaessa ihmisistä. Puhekielessä edellen käytetään se-sanaa ihmisestä, eikä se ketään ihmetytä, onhan se vanhaa, tuttua suomea.
Tuo lakitekstihän on vanhaa, joten voi hyvinkin olla, että se ei aikoinaan kalskahtanut korvaan mitenkään kummalliselta.