kotihoito p.e.r.s.s.e.e.s.t.ä

kotihoito kuulostaa kyllä niin kurjalta etten sitä ala ikinä tekemään, mistäköhän löytävät työntekijänsä sitten? luulisi että jossain vaiheessa tulisi pula tekijöistä yhdistelmällä kurja työ olematon palkka.

Nyt nimenomaan pitäisi keskittää voimansa tekemään niitä haipro-ilmoituksia. Jotta työolosuhteenne saataisiin paremmiksi. Niihin aina kehitysehdotukset, ettei niin kävisi toiste, lisää aikaa hoitaa potilasta ja ottaa selvää asioista. Lisää henkilökuntaa!
Tulostakaa aina itsellenne haipro-ilmoituksenne. Siinä teillä on mustaa valkoisella, että olette pyytäneet apua!
Muutoin johtoporras voi rauhassa porskuttaa untaan ja kuvitella, että turhaan vaan sanotte aina joskus jotain kiireestä ja sanotte, mitä sanotte, siitä ei jää mitään todisteita.
Olen itse nähnyt kuinka paljon tehokkaampaa on haiprojen tekeminen tai sähköpostitse toivomusten esittäminen kuin on sanallisesti. Sanallisesti sinut tai asia on helppo tyrmätä sanomalla jotain ihan typerää vastaan. Mutta kun teet haipron jonka itsellesi myös tulostat, mahd. myös työsuojeluvaltuutetulle voit antaa, sinulla on oikeasti todistaa, että olet vaatinut/pyytänyt apua. Vastuu siirtyy ylemmäs, sinne jonne kuuluu! Taas heillä on mustaa valkoisella esittää eteenpäin asioita ja vaatia lisähenkilöresursseja, joita on ehkä ollut mahdotonta saada vain pomon esittäessä suullisia pyyntöjä. Tämä on kaikkien eduksi, niin työntekijöiden kuin pikkujohtajien kuin taas johtajienkin.
Tehkää haipro aina kun pienikin tilanne on sattunut. Niitä kaikkein ylin johto tarvitsee, jotta eivät voi enää vähentää valtionosuuksia, vähentää terveyspuolelta rahaa, joutuvat miettimään tarkemmin, mihin siellä sen kohdentaa.
Te kotihoidon työntekijät ette ehkä arvaakaan, kuinka tärkeää työtä teette. Niin hoitaessanne vanhuksia ja muita kotihoidon piirissä olevia, kuin myös tulevaisuutta ajatellen, kun nykyään aina enenevästi halutaan vanhusten olevan kotona laitoksen sijaan, että kirjaatte kotonaolemisen totuuden johonkin ylös. Esim painehaava-> kotona ollut, ei ole pitkään aikaan päässyt itse vuoteesta ylös, masentunut, kotihoito käy kolme kertaa päivässä ja vaihtanut vaipat jne. Haipro.-> Laitoshoidossa voisi päästä esim istumaa hetkeksi päivittäin ja saada sos. kontaktia, ei tulisi painehaavaumia.
Teidän jos jonkun pitäisi nyt tehdä niitä haipro-ilmoituksia. Ilmoittakaa pomolle, että aika ei riitä. Menee sitten ylityöksi. Ilmoittakaa tämä pomolle ja tehkää sitten ne haiprot. Oikeasti teistä kaikkialla toimivista kotityöntekijöistä riippuu pitkälti vanhusten tulevaisuus.
Tai tehkää edes kerran kaksi vuodessa tiivistetty haipro, jossa ilmaisette kaikki tänä aikana tapahtuneet vahingot ja sen että ette ole työajan puitteissa ehtineet tehdä haiproja....

Kotihoidossa itse olen tehnyt haipro ilmoitukset, kertonut esimiehelleni epäkohdista, puhunut kokouksissa. Olen siis pitkäaikainen sijainen ja saas nähdä jatkuuko työt ;) En vaan jaksa katsella hiljaa kotihoidon luisumista järjettömyyteen. Kaikki uudet asiakkaat on otettava vastaan ja samalla porukalla töitä tehdään kuitenkin ja esimiehet lupailee asiakkaille/omaisille vaikka ja mitä. Opiskelijoita kotihoito ei tunnu kiinnostavan pätkääkään ja ovat naama vinossa pakolliset viikot harjoittelussa.

Nytkin pahimmillaan oli iltapaikkoja yli 20, päiväpaikkoja jopa 15, yököllä yksin koko kaupunki turvahälytykset( !) ja siitä kun vielä muutama hoitaja saikulla niin jopas on mukavaa. Toisaalta tykkään työstäni "tavallisina" päivinä ( tänään esim. 5 asiakasta, lääkehuoltoa, apteekkitilaukset...). Palkka tosiaan on kehno kun ajatellaan että on vuorotyötä. Ylitöitäkään ei voi tehdä omassa paikassani niin että saisi rahana. Olen ajatellut lisäkouluttautua ihan omaksi iloksi ja jaksamistani ajatellen. Että jaksaisi olla se hyvä hoitaja kaikista epäkohdista huolimatta :)

Vai vielä haiproja! Nyt säästetään, eikä uusia työntekijöitä tule! Se on selvästi sanottu!

Ei auta muu, kun pysyä pois mokomasta duunista!

Kotihoito on ihan kamalaa,esimihet eivät enää ymmärrä missä mennään.Ei kukaan itseään kunnioittava mene kotihoitoon,työ ei ole enää inhimillistä.

"Opiskelijoita kotihoito ei tunnu kiinnostavan pätkääkään ja ovat naama vinossa pakolliset viikot harjoittelussa." "Toi on tosi huono, et opiskelijat on heti naama norsunvitullla..." Jos kotihoito on työnä niin ahdistavaa kuin tässäkin on kuvattu, niin millainen asenne opiskelijoilla voisi harjoitteluunsa olla? Harjoittelu kuuluu opintoihin, on palkaton ja pakollinen.

Miten opiskelijat otetaan kotihoidossa vastaan? Onko heillä ohjausta? Mikä siellä kotihoidossa oikein mättää???

Mikä kotihoidossa mättää? Mitä itse ajattelet kotihoidon olevan? Minkälainen kuva ihmisellä on kodista?

Kotihoito kannattaa kokea itse! Sitä ei voi selittää!

Minä taas rakastan kotihoitoa. Työ on PALJON itsenäisempää ja vapaampaa kuin jossain osastolla neljän seinän sisällä.

Aamulla otetaan toimistolta asiakaslista, avaimet, lääkelistat ja ym. työkamat messiin ja lähdetään kierrokselle. Kun yksi asiakas on hoidettu, niin se on tehty eikä kutsukello kohta taas soi kuten osastolla

Työpäivä kuluu nopsaan ja esimies tai työkaverit ei ole selän takana kyräilemässä. Pidän siitä, että saan hoitaa ihmisiä heidän omissa kodeissaan. Vapaus ja itsenäisyyson se juttu.

"Kaikki hoitjat alkaa oleen zompeja,myös jopa opiskelijat jotka ovat sanoneet ettei ikinä vanhuspuolelle kun näkevät missä tilanteessa vakkarit ovat."

Taitaa olla aika negatiivinen käsitys vanhustenhoidosta kaikkialla. Hoitotyön opiskelijat eivät halua vanhuspuolelle töihin. Perusharjoittelut ovat opiskelijoille monesti kauhun paikkoja. Perusharjoittelua jännitetään jo opintojen alussa, kun opiskelijat kuulevat kauhutarinoita kentältä.

Vanhuksia ja opiskelijoita kohdellaan joissakin paikoissa yhtä nuivasti. Vanhainkodin osastolla on vähintään 20 monisairasta ja muistamatonta, liikuntakyvytöntä asukasta. He viettävät päivänsä enimmäkseen vuoteessa maaten ja tuijottaen vuorotellen seinää ja kattoa. Samaan huoneeseen on ahdettu jopa 3 asukasta. Ainoat virikkeet ovat huoneessa liian kovalla huutava televisio ja radio.

Terveyskeskuksen vuodeosastolle kerätään kaikki mahdolliset potilaat sekaisin: Päihdeongelmaiset, sisätautipotilaat, alkoholistit, monisairaat vanhukset, kotona pärjäämättömät vanhukset, muistisairaat, eristyspotilaat (MRSA, ripulit jne.) ja kaikki samalla käytävällä.

Vanhustyö on kovin kaukana kirjoissa esitetyistä hoitotyön ihanteista ja teorioista! Opiskelijan harjoittelujakso antaa suomalaisesta vanhustenhoidosta realistisen kuvan. Hoitoalalla on myös liikaa huonoa työilmapiiriä ja työpaikkakiusaamista. Huono maine kiirii nopeasti. Ehkäpä juuri siksi jopa kesätöihin on vaikea saada sijaisia.

Olen itse onnellinen että soppari loppuu kesän loppupuolella. Kotihoidossa siis olen itsekkin yrittänyt sinnitellä mutta kyllä oma mielenterveys on rakkaampaa minulle. Meillä on aamuissa noin 12 asiakasta ja illoissa 25. Olen lopen uupunut tähän. Ja niin on työkaveritkin. Olen hetken sitten vaikka työttömänä kuin kotihoidossa töissä.
Ja niin, sairaaloissa yms. vanhukset makaa sängyissään ystävinään esim tv. No samaahan tekee suurin osa vanhuksista kotonaankin. Hyvä jos itse sängystä ylös pääsevät.

25 käyntiä illassa ja sanotaan, ettei välitöntä työaikaa tule kuitenkaan tarpeeksi, eikä toista työntekijää tarvita. Kotihoidossa työajan laskeminen on outo juttu; enemmän hoidettavia, niin enemmän aikaa menee välimatkoihin ja kuitenkin lasketaan vaan välitön=asiakkaan luona oltu aika. Välitön työaika asiakkaan luona vähenee, mitä enemmän on asiakkaita.

Kuka oikeasti jaksaa painaa kyseistä duunia? Onko kenenkään kannalta inhimillistä? Moni työntekijä puhuu jättäytyvänsä mielummin työttömäksi, kun jatkaa orjaduunissa. Mitä se kertoo?

Tilanne ei tule paranemaan ennen kuin saadaan lakiin asti vähimmäisvahvuus. Nykyinen suostitus ei merkitse tuon taivaallista kunnille joilla säästötoimet päällä, päin vastoin röyhkeästi vedetään loputkin lihat ihmisten selkärangoista irti sairaalloisilla työ- sekä asiakasmäärillä. Kusessahan tuota jo moni kotihoidonpiiri jo onkin, koska työntekijöitä ei yksinkertaisesti kentälle ole saatavilla.

Minkä ja kenen mukaan se henkilökuntamitoitus tehdään?

Vanhuspalvelulaki määrää, kunta toteuttaa ja mm. Valvira valvoo. Laissa on ainoastaan ohjeistus henkilöstömäärän suhteen, ei selvää määräystä. Tämä mahdollistaa sen, että kunnat kykenevät itse "soveltamaan" henkilöstömäärää= tilastoja kaunistellaan ja ongelmia ei ole. Niinpä niin.

Onneksi kuitenkin tähän asiaan ollaan jo herätty henkilöstön joukkopaon osalta kentällä tapahtuvassa kotihoidossa (tai yksityisellä sektorilla), joten seuraava askel on tosiaan saada lakiin asti _määräys_ henkilökuntavahvuudesta. Se vain, että kuinka kauan tämä sitten kestää on toinen asia. Toivottavasti tapahtuisi pian.

Esim. täältä löytyy informaatiota: http://www.valvira.fi/ohjaus_ja_valvonta/vanhustenhuolto

Edelleenkin kysyn, että minkä mukaan henkilökuntamitoitusta tehdään, kun kyseisessä raportissa kotihoidon henkilökunnan välitön työaika 5/13 oli 55%? Kyseisen laskun mukaan ei ole henkilökunnalla mitään hätää.

En ole kotihoitoon tulossakaan! Pysyttelen mahdollisimman kaukana koko hassusta hommasta!

Luin vaan yhden linkittämää informaatiota vanhustenhoidon valvonnasta ja prosentti luku on siitä. Tilasto valvonnan suhteen saadaan näyttämään hyvältä, muttei se vastaa työntekijöiden kokemusta. Se on se kotihoidon ongelma, että välittömäksi työajaksi lasketaan vaan asiakkaiden luona vietetty aika, joka lyhenee, mitä enemmän on asiakaskäyntejä työvuoron aikana. Ei missään näy kaikki se muu tekeminen, mitä kyseiseen duuniin kuuluu, saatikka välimatkat, joihin voi työvuoron aikana kulua puolitoista tuntia, jos aina riittääkään.

Henkilöstömitoituksen ongelma kyseisessä duunissa on välitön ja välillinen duuni! Kuten edellisistä teksteistä näkyy, niin työpäivä koostuu paljosta muustakin aikaavievästä, joka ei kuitenkaan näy välittömänä työnä. Työajan laskentaperustetta pitää muuttaa! Se on se suurin ongelma! Siihen pitää puuttua, että saadaan henkilöstömitoitus oikeaksi.

Uusi, mikälie, puhelin, jolla pitää kirjata asiakkaan luona, ei suinkaan lisää asiakkaan kanssa vietettyä aikaa, vaan siirtää kirjaamisen asiakasajaksi. Siinä on suuri ero!

Onneksi pääsin pois kotihoidosta, se TYÖ OLI joskus mukavaa, itsenäistä ja kaikkea muutakin, KUN OLI AIKAA!! Nyt ne käynnit on 5-10min iltaisin varsinkin, luvatun väh.15min käynnin sijaan, ei siinä kerkee edes havannoida asiakasta! Vkolopuissa mennään vieläkin pienemmällä miehityksellä, 15-18 asiakaspaikkaa/hoitaja aamuvuorossa, ei ihme ettei itse kerkee sitä lakisääteistä ruokataukoakaan pitämään, kahvitauosta nyt puhumattakaan!
Turvahälyytyksen päälle, ja niitäkin tulee kiitettävä määrä! Mikä ihme, tilanne ajaa vanhukset entistä turvattomammiksi joka näkyy osittain turvahälyjen määrässä. Vkoloppuna ja ilta-aikaan hoidetaan myös psyk.puolen hälyytykset, kun tekevät normaalia työaikaa!!

Hoitaja on se joka ottaa omaisten ryöpyt niskaan, samoin kun asiakkaiden, esimiehen puoleen ei saa pyytää kääntymään, no tietenkään ei! Entistä huonokuntoisemmat hoidetaan kotiin, vuoteeseen autettavat hoidetaan yksin, kun ei ole aikaa eikä resursseja hoitaa kahden avustamana, ihmekkös että pään lisäksi alkaa kroppa pettämään! Ergonomia, mikä se on? Sängyt matalalla, apuvälineitä ei myönnetä enään helpottamaan henkilökuntaa, sairasta touhua! Ahtaat vessat, ja pesutilat, kuumat työolosuhteet! vaikka se lämpömittari näyttää 30 ulkona, sinne 60 asteiseen saunaan mennään pesemään ja heittämään löylyä vaatteet päällä, jopa 2-3 kertaa päivässä, kun paikkoja riittää ja mikään ei riitä, lisää tulee asiakkaita ovista ja ikkunoista, henkilökuntaa sen sijaan ei, eikä sijaisia oteta kun yksi toisensa jälkeen tipahtaa ja sairastuu. Kiitos, mikä se on, työnantaja se vaan jaksaa ladata painetta: Vuoroja ei saa vaihtaa, yksittäiset vapaapäivät arkipäivää, palkattomia vapaita ei myönnetä, lomat jaksotetaan!!

Talvella saat säkin hiekkaa takakonttiin, lapion hommaat kyllä itse, ihan siksi että pääset hiekoittamaan liukkaat pihat, jottet itse kaatuisi siihen, tai lapioimaan/kolaamaan pihat että pääset autolla perille, kun ei voi keskelle ajoväylää jättää autoa, portaanpielessä odottaa harja että lakaiset rappuset jo senkin takia että se mahdollisesti hieman liikkuva asiakas pääsee ulos turvallisesti, tai edes portaille! Tämä kaikki sen arvokkaan hoidon ja huolenpidon lisäksi paperityöt!

Pahinta kaikista on se surullisen hätäinen katse tai vapiseva ääni: Mikset voisi hetken vielä olla, en halua olla yksin :( Ruoka ei maistu, olen ja syön aina yksin, kunnan tuomalta kertakäyttöboxilta, en pääse ulos, kukaan ei auta ja vie. Kerkeäisikö hoitaja edes pesupäivänä rullata hiukset, hörpätä kahvit, hoitaja ei kerkiä, mutta jää..takaraivossa tykyttää kuinka on jo myöhässä seuraavasta paikasta, huutoa tulee, sanomista omaisilta, esimieheltä mutta otin riskin ja halusin juoda sen kahvin, rullata hiukset ja sipaista ryppyistä poskea, ja antaa tunteen että välitän! KAIKILLA PITÄISI OLLA ARVOKAS VANHUUS sekä hoitajilla taata se, sen oman jaksamisenkin vuoksi!! Mutta elämä on!

Mis päin suomee on tuollaist?

Meillä täällä naantalissa aamuissa 3-4 paikkaa ja iltapäivällä 2. Iltavuorossa 5-7 paikka.

Käynnit ovat 30min - 45 min.

Jaksamista...

ei se ole helppoa muuallakaan hoitotyössä, tosin ero kotihoitoon on se, että sairaalassa/tk:ssa on selvät säännöt, aina jostain toisesta osastolta voi pyytää apua jne. kun kotihoito taas joutuu jotenkin yhdistämään omat säännöstöt ja kotien tavat jne... vaatii ihan erilaista luonnetta.

Mä olin harjoittelussa "helpossa" kotihoidossa, oma tiimi oli toisiaan tukeva ja asiakkaat oli kyllä aika persoonia, mutta kun jaksoi itse ottaa huumorilla, niin mitään uhkaavaa tms ei ollut . Sain jopa käydä joskus kierroksen yksinkin, vaikkei se periaatteessa olisi ollut ihan sallittua...
Ja sitten harjoittelu kamalassa tk:ssa, jossa oli aivan järjetön nokkimisjärjestys, ja toimintatavat vaihteli sen mukaan, kuka oli vastuussa vuorosta. niin mun kokemus on hieman eri siitä, mikä on hoitotyön rankin paikka... mutta siitä ei pääse mihinkään, että rankkaa on ja edut ei ollenkaan työn mukaiset!
ystäviä kyllä on kotihoidossa niin pienellä tiimillä, että jo yhden sairastuminen ajaa muut burnoutin partaalle, kun ei vaan saa palkkaa sijaisia, vaikka perustiimikin on ihan liian pieni... enkä voi ymmärtää, miten jaksatte... itse valmistumisen jälkeen lähdin ihan muun alan kouluun. Ei mua se perus hoitotyö karkoittanut, mutta kaikki se ylimääräinen pska, juuri se mistä aloittajakin sivusi, ei ole resursseja tehdä asioita hyvin, valitusta tulee kyllä joka tuutista mutta apua ei mistään.

Olkaa huoleti.Kyllä maahanmuuttajat tekee mielellään ne työt, mitkä ei teille kelpaa.
Heidän kulttuurissaan ei nyrpistellä vanhustenhoidolle, eikä muualla maksettavalle huomattavasti paremmalle palkalle, jota saavat esim.suomessa.
He eivät kotimaissaankaan lyö laimin vanhuksia, eikä vammaisia omaisiaan.He eivät koeta saada palkaansa mahdollisimman helpolla.He ovat tottuneet työntekoon, he ovat ahkeria ja tunnollisia.Eikä sellaisia, kuten kitisevät ja laiskanoloiset suomalaiset hoitoalan ihmiset.

Ja viisi vuotta myöhemmin ei mikään ole muuttunut:)

Olen jo muutaman kerran tarjoutunut yhdeksi päiväksi viikossa vapaaehtoiseksi kotihoitoon. Kävisin vanhusten luona ja olisin läsnä, tekisin niitä asioita, joita hoitohenkilökunta ei ehdi. En ole alalle koulutettu, enkä itsekään ihan terve, enkä nuorikaan enää, mutta apua minustakin voisi olla. Tarjoukseni kuitenkin aina huitaistaan syrjään. Joko ollaan tyyliin 'Anteeksi kuinka?', tai sanotaan vain, että kyllähän tänne aina voi vapaaehtoisena tulla. Miten? Ilmestynkö tuosta vain joku aamu - niin, en edes tiedä, minne? Joku kai nuo vapaaehtoiset organisoi. Mitähän voisin tehdä, jotta pääsisin auttamaan vanhuksia ilmaiseksi ja levittämään hyvää mieltä ainakin itselleni ja toivottavasti muutamalle vanhuksellekin?

Tämä on vanha aloitus, mutta nyt kun se on nostettu taas framille, niin pakko kommentoida.

Tää on kyllä aika järkyttävää tekstiä, mitä kotihoidosta saa lukea. Heti kärkeen totean, että tiedän kotihoidon ongelmat eri puolilla suomea ja myönnän työn olevan joskus hektistä ja stressaavaa monella tapaa, mutta...

Keskusteluissa unohtuu, että kotihoitoja on erilaisia ja yleistätte liikaa asioita. Itse toimin maaseutukaupungissa hva:lla ja joskus voi olla myös mekoista kiirettä, joka on ihan lomista, sairauspoissaoloista, sekä asiakkaistakin (esim. äkilliset voinnin muutokset) kiinni. Mutta ihan joka päiväistä se ei ole. Välillä voi olla hyvinkin rauhallista esimerkiksi sen vuoksi, että saattaa olla samaan aikaa kaikki useampi aikaa vievä asiakas samaan aikaan sairaalassa tai intervallijaksolla, jolloin ehtii hyvin tekemään myös niitä kirjallisiä töitä, testauksia, kartoituksia ym tai sitten viettämään aikaa niiden asiakkaiden kanssa esim. ulkoillen. Tiedän myös pakkoja, jossa saattaa tulla aika jopa liian pitkäksi, kun asiakkaita on vain muutama päivässä. Älkää siis vedelkö mutkia ihan noin rajusti suoraksi ja yleistäkö asioita koskemaan koko kotihoidon kenttää koko maassa sillä se on ihan fakta, että rauhallisemmilla alueilla, esim "maaseudun" kotihoidoissa meininki on täysin eri, kuin esim pääkaupunkiseudulla.

Itse en voisi kuvitella tekeväni tällä hetkellä mitään muuta, kun kotihoitoa. Tämä on myös työ, joka ei sovi kaikille ja se kyllä näkyy tässäkin ketjussa hyvinkin vahvasti. Tämä työ vaatii tietynlaista persoonaa, asennetta ja erilaisia ominaisuuksia, kuten paineensietokykyä, organisointikykyä ja kykyä toimia itsenäisesti. Kaikista ei tähän valitettavasti ole ja silloin se "vika", anteeksi vaan, on paljon myös ihan itsessä, kun itse siinä työssä. Myös kiire on vähän subjektiivinen käsite ja kaikki kokee sen eri tavalla. Se on joskus myös ihan itse aiheutettua. Kannattaa siis joskus pohtia myös sitä, ennen kun haukkuu, että onkohan se "vika" aina siinä työssä, vai eikö vain itsestä ollutkaan tähän työhön? Tiedän, se on vaikea kyllä myöntää, että minusta ei tähän ollutkaan. Helpompi siis lähteä mollauksen tielle.

On surullista, miten mm opiskelijat pelotellaan jo valmiiksi ja heidän ennakkoasenteidensa takia harjoittelu menee sitten ihan täysin pilalle. Luojan kiitos, on myös niitä fiksumpia opiskelijoita, jotka eivät ole uskoneet näitä kirjoituksia tai juttuja ja tulevat oppimaan avoimin mielin uutta ja hämmästyvät lopulta, että työ ei olutkaan sitä, mitä oli annettu ymmärtää tai mikä ennakkokäsitys heillä työstä oli. Paras kiitos on se, kun niistä opiskelijoita saadaan sitten niitä sijaisia ja työkavereita sinne omalle työpaikalle. Tämä muuten kannattaa muutenkin muistaa sitä opiskelijaa kohdellessaan... Jos me halutaan lisää hoitajia alalle ja myös tänne kotihoitoon, joka kuitenkin tällä hetkellä on se hoidon suuntaus - valitettavasti, niin kannattaa miettiä, miten itse puhuu ja minkälaisen kuvan työstä antaa. Samaa koskee koko sotetyötä. Sillä mitä enemmän me saadaan niitä työkavereita sinne töihin, niin sitä helpompaa ja vähemmän rasittavaa se työ itsellä on. Eli kannattaa muistaa myös se siinä haukkumisen ja ennakkoasenteiden luomisen lomassa.

Niin ja tervetuloa tänne kehäkolmosen ulkopuolelle töihin. Saatatte yllättyä, miten mukavaa se kotihoitotyö sitten kuitenkin voikaan olla. ;)