Kysymys

Miksi ketjun aloittajaa arvostellaan siitä, että hän on ollut seksisuhteessa miehen kanssa? Hänhän sanoi että kun tuli heitetyksi ulos suhteesta, niin hän hakeutui seksisuhteeseen miehen kanssa. OLisiko hänen vain pitänyt niellä kiltisti naiskumppaninsa oikuttelut saat seksiä/et saa seksiä, ollaan yhdessä/ei olla yhdessä? Suhde kuulostaa kieltämättä erikoiselta, mutta erikoiseksi sitä ei suinkaan tee ketjun aloittajan seksisuhde miehen kanssa, vaan aivan muut asiat. Jokainen pari määrittelee itse suhteensa rajat ja jokainen ihminen määrittelee lisäksi omat rajansa, myös tietyt rajat suhteessa kumppaniin. Moralisoinnissa on se vaara että olennaisin asia hautautuu sen alle, kuten tässäkin ketjussa näyttää käyneen.

Ketjun aloittajalle sanoisin että kyllä aika ja oma sydän näyttävät suunnan mihin mennä. Oletko onnellinen ja tyytyväinen nykyisessä tilanteessasi? Ellet ole, niin asialle on kai tehtävä jotain. Rehellisyys itselleen voi joskus vähän satuttaa muita, mutta epärehellisyys itseä kohtaan satuttaa itseä ja muitakin moninkertaisesti.

Lumikki kirjoitti:

Miksi ketjun aloittajaa arvostellaan siitä, että hän on ollut seksisuhteessa miehen kanssa? Hänhän sanoi että kun tuli heitetyksi ulos suhteesta, niin hän hakeutui seksisuhteeseen miehen kanssa. OLisiko hänen vain pitänyt niellä kiltisti naiskumppaninsa oikuttelut saat seksiä/et saa seksiä, ollaan yhdessä/ei olla yhdessä? Suhde kuulostaa kieltämättä erikoiselta, mutta erikoiseksi sitä ei suinkaan tee ketjun aloittajan seksisuhde miehen kanssa, vaan aivan muut asiat. Jokainen pari määrittelee itse suhteensa rajat ja jokainen ihminen määrittelee lisäksi omat rajansa, myös tietyt rajat suhteessa kumppaniin. Moralisoinnissa on se vaara että olennaisin asia hautautuu sen alle, kuten tässäkin ketjussa näyttää käyneen.

Ketjun aloittajalle sanoisin että kyllä aika ja oma sydän näyttävät suunnan mihin mennä. Oletko onnellinen ja tyytyväinen nykyisessä tilanteessasi? Ellet ole, niin asialle on kai tehtävä jotain. Rehellisyys itselleen voi joskus vähän satuttaa muita, mutta epärehellisyys itseä kohtaan satuttaa itseä ja muitakin moninkertaisesti.

Lue lisää

Kuules Lumikki, kun me ihmiset näemme ja koemme tilanteet niin eri tavoin, mikä ei toista hätkähdytä lainkaan on toiselle kauhistus.

En ymmärrä että aloittaa "seksisuhteen". Yksi ihminen ja suhde kerrallaan, oli se sitten millainen hyvänsä. Ei pitäisi olla niin kamala kiire uuteen, ja sehän on jokaisesta itsestä kiinni antaako toisen "palata" takaisin suhteeseen vai ei. Vaikka tämä seksillä kiristävä ja poukkoileva osapuolikaan ei järin asialliselta kuulosta, on seksisuhteessa miehen kanssa kieriskelevä vielä paljon pahempi tapaus. Outoa ja epäkunnioittavaa käytöstä. Huh.

Kuka hyväksyy mitäkin, tiedän että nykyään on "vapaamielisiä" ihmisiä joille mikään ei ole mitään, moraali vain sana. Minä en sellainen ole eikä musta sellaista tule. Pointti on että ihmiset näkevät tilanteen eri tavoin, ei se että itse asia häviäisi tästäkään ketjusta.

Väkisinkin pienempi paha häviää sen isomman pahan alle. Jos joku kävelee punaisia päin ja toinen ajaa tahallaan hänen päälleen keskittyy suurempi huomio väistämättä siihen jälkimmäiseen. No ehkä ei sulla. Kuten sanottua, kukin tyylillään!

Zor-ro kirjoitti:

Kuules Lumikki, kun me ihmiset näemme ja koemme tilanteet niin eri tavoin, mikä ei toista hätkähdytä lainkaan on toiselle kauhistus.

En ymmärrä että aloittaa "seksisuhteen". Yksi ihminen ja suhde kerrallaan, oli se sitten millainen hyvänsä. Ei pitäisi olla niin kamala kiire uuteen, ja sehän on jokaisesta itsestä kiinni antaako toisen "palata" takaisin suhteeseen vai ei. Vaikka tämä seksillä kiristävä ja poukkoileva osapuolikaan ei järin asialliselta kuulosta, on seksisuhteessa miehen kanssa kieriskelevä vielä paljon pahempi tapaus. Outoa ja epäkunnioittavaa käytöstä. Huh.

Kuka hyväksyy mitäkin, tiedän että nykyään on "vapaamielisiä" ihmisiä joille mikään ei ole mitään, moraali vain sana. Minä en sellainen ole eikä musta sellaista tule. Pointti on että ihmiset näkevät tilanteen eri tavoin, ei se että itse asia häviäisi tästäkään ketjusta.

Väkisinkin pienempi paha häviää sen isomman pahan alle. Jos joku kävelee punaisia päin ja toinen ajaa tahallaan hänen päälleen keskittyy suurempi huomio väistämättä siihen jälkimmäiseen. No ehkä ei sulla. Kuten sanottua, kukin tyylillään!

Lue lisää

Kun puhutaan ihmisistä ja moraalista, voi sanoa, että ihmisillä ei ole moraalia. Ihmiset luovat itselleen moraalin, jota eivät kykene noudattamaan. He jopa ahdistuvat ja tulevat hulluiksi moraalinsa takia.

Seksisuhteessa eläminen ei välttämättä ole moraalitonta. Jos olet täysin itse mukana mitä teet ja toinen osapuoli on tietoinen missä mennään ja mahdolliset kumppanit ovat tietoisia missä mennään. Ei se minun mielestäni ole moraalitonta. Sillä ehdolla, että kaikki tiedostavat tilanteen. Moraalittomaksi asian tekee varsinainen pettäminen esim salailu.
Niin kauan kun ketään ei luokata, tilanne säilyy moraalin rajoissa. Omasta näkökulmastani. (oletan, että ymmärrätte mitä tarkoitan loukkaamisella)

Joskus on elettävä sitoumuksen ulkopuolella. Epävarmuus etsii ratkaisua. Ratkaisu ei löydy kiikkutuolissa keinuessa. Etsiminen ei ole väärin.
Missä rajoissa etsii, mikä loukkaa toista. Oman elämän sotkuista on otettava silti huomioon se toinen ihminen. Jos omasta elämästä ei ole selvillä, ei kannata ahdistaa turhaan toista.

En ole moraaliton, vaikka en tuomitsisikaan toisten tekemisiä. Vapaamielisyys ei ole moraalittomuutta. Ehkäpä jopa sitä aitoa moraalia, inhimillisyyttä.

Zor-ro kirjoitti:

Kuules Lumikki, kun me ihmiset näemme ja koemme tilanteet niin eri tavoin, mikä ei toista hätkähdytä lainkaan on toiselle kauhistus.

En ymmärrä että aloittaa "seksisuhteen". Yksi ihminen ja suhde kerrallaan, oli se sitten millainen hyvänsä. Ei pitäisi olla niin kamala kiire uuteen, ja sehän on jokaisesta itsestä kiinni antaako toisen "palata" takaisin suhteeseen vai ei. Vaikka tämä seksillä kiristävä ja poukkoileva osapuolikaan ei järin asialliselta kuulosta, on seksisuhteessa miehen kanssa kieriskelevä vielä paljon pahempi tapaus. Outoa ja epäkunnioittavaa käytöstä. Huh.

Kuka hyväksyy mitäkin, tiedän että nykyään on "vapaamielisiä" ihmisiä joille mikään ei ole mitään, moraali vain sana. Minä en sellainen ole eikä musta sellaista tule. Pointti on että ihmiset näkevät tilanteen eri tavoin, ei se että itse asia häviäisi tästäkään ketjusta.

Väkisinkin pienempi paha häviää sen isomman pahan alle. Jos joku kävelee punaisia päin ja toinen ajaa tahallaan hänen päälleen keskittyy suurempi huomio väistämättä siihen jälkimmäiseen. No ehkä ei sulla. Kuten sanottua, kukin tyylillään!

Lue lisää

Zorro. Kumpi on pahempi rikos; se että näkee kärsimystä eikä tee mitään, vai se että tuottaa kärsimystä?

Lumikki kirjoitti:

Miksi ketjun aloittajaa arvostellaan siitä, että hän on ollut seksisuhteessa miehen kanssa? Hänhän sanoi että kun tuli heitetyksi ulos suhteesta, niin hän hakeutui seksisuhteeseen miehen kanssa. OLisiko hänen vain pitänyt niellä kiltisti naiskumppaninsa oikuttelut saat seksiä/et saa seksiä, ollaan yhdessä/ei olla yhdessä? Suhde kuulostaa kieltämättä erikoiselta, mutta erikoiseksi sitä ei suinkaan tee ketjun aloittajan seksisuhde miehen kanssa, vaan aivan muut asiat. Jokainen pari määrittelee itse suhteensa rajat ja jokainen ihminen määrittelee lisäksi omat rajansa, myös tietyt rajat suhteessa kumppaniin. Moralisoinnissa on se vaara että olennaisin asia hautautuu sen alle, kuten tässäkin ketjussa näyttää käyneen.

Ketjun aloittajalle sanoisin että kyllä aika ja oma sydän näyttävät suunnan mihin mennä. Oletko onnellinen ja tyytyväinen nykyisessä tilanteessasi? Ellet ole, niin asialle on kai tehtävä jotain. Rehellisyys itselleen voi joskus vähän satuttaa muita, mutta epärehellisyys itseä kohtaan satuttaa itseä ja muitakin moninkertaisesti.

Lue lisää

omalta osaltani voin sanoa sen että kun aloittelin ja tapailimme ensimmäisiä kertoja, tämä nainen kertoi että en olisi ehdottomasti hänen,eli hänellä oli toista sukup. oleva myös.
Minusta oli hyvä, etä hän oli rehellinen sanoissaan, jo alkumetreillä. Moraali on minusta meissä itsessämme, ja teoissamme, kunhan vain puhuu ja sanoo toiselle, ei peittele.
Minulle se sopi silloin,
lopuksi tämä toinen osapuoli jäi jo alkumetreille, hän valitsi silloin minut. =)

Kiristäminen, uhkailu tms. ei minusta kuulu mihinkään parisuhteeseen, on se sitten kuvioiltaan millainen vain.

nikittä kirjoitti:

omalta osaltani voin sanoa sen että kun aloittelin ja tapailimme ensimmäisiä kertoja, tämä nainen kertoi että en olisi ehdottomasti hänen,eli hänellä oli toista sukup. oleva myös.
Minusta oli hyvä, etä hän oli rehellinen sanoissaan, jo alkumetreillä. Moraali on minusta meissä itsessämme, ja teoissamme, kunhan vain puhuu ja sanoo toiselle, ei peittele.
Minulle se sopi silloin,
lopuksi tämä toinen osapuoli jäi jo alkumetreille, hän valitsi silloin minut. =)

Kiristäminen, uhkailu tms. ei minusta kuulu mihinkään parisuhteeseen, on se sitten kuvioiltaan millainen vain.

Lue lisää

Sanoinhan alussa olevani bi. En kuitenkaan koskaan ole pettänyt kiristävää kumppaniani, joka on toki kiristänyt monella muullakin kuin seksillä, esim. itsemurhallla. Ei ole suostunut hakemaan apua pyynnöistäni huolimatta.
Mun mielestä on epäreilua erota ja palata takaisin koko ajan. Olen ollut liian heikko sanomaan, ettei enää tarvii tulla takaisin.
Kun nyt taas tuli "ero", hain läheiyyttä ja seksiä muualta. Se nyt sattui
olemaan "vaihteeksi" mies. En koe pettäneeni kumppaniani/ex-kumppaniani (?), itsehän se halusi erota. Nyt se sitten haluaa yllättäen seksi joka päivä, välillä useitakin kertoja. Mua ei taas oikein enää kiinnosta, kun se ero päivä tulee kuitenkin taas pian.

nix kirjoitti:

Sanoinhan alussa olevani bi. En kuitenkaan koskaan ole pettänyt kiristävää kumppaniani, joka on toki kiristänyt monella muullakin kuin seksillä, esim. itsemurhallla. Ei ole suostunut hakemaan apua pyynnöistäni huolimatta.
Mun mielestä on epäreilua erota ja palata takaisin koko ajan. Olen ollut liian heikko sanomaan, ettei enää tarvii tulla takaisin.
Kun nyt taas tuli "ero", hain läheiyyttä ja seksiä muualta. Se nyt sattui
olemaan "vaihteeksi" mies. En koe pettäneeni kumppaniani/ex-kumppaniani (?), itsehän se halusi erota. Nyt se sitten haluaa yllättäen seksi joka päivä, välillä useitakin kertoja. Mua ei taas oikein enää kiinnosta, kun se ero päivä tulee kuitenkin taas pian.

Lue lisää

Kumppanisi kiristysuhkailut itsemurhalla on jo tosi lapsellista.
Mutta ehkä hän oikeasti haluaa erota, mutta jokin pieni psykologinen pelko on esteenä. Hän ei ehkä kykene pitkän yhdessä olon jälkeen olemaan yksin. Kaikki vaatii totuttelua. Ehkäpä hän on hieman ahdistunut tilanteesta ja kiristäminen on tavallaan hätäratkaisu.
Ehkäpä hän haikailee etukäteen tulevaisuutta; joutuuko hän viettämään loppuelämänsä yksin.

Kuulostaisi vähän siltä, että teillä olisi menneillään ehkäpä lopullinen eroprosessi.
Kaikki tapahtuu pikkuhiljaa. Tuskin suhdekaan alkoi sekunnissa, niin tuskin se niin päättyykään.
Parempi kun saatte asiat saatettua loppuun kunnolla, ettei kummallekkaan jää mitään hampaankoloon.
Jos tilanne rassaa, niin täytyyhän hommasta tehdä loppu jollain tapaa.

-Eliö- kirjoitti:

Kun puhutaan ihmisistä ja moraalista, voi sanoa, että ihmisillä ei ole moraalia. Ihmiset luovat itselleen moraalin, jota eivät kykene noudattamaan. He jopa ahdistuvat ja tulevat hulluiksi moraalinsa takia.

Seksisuhteessa eläminen ei välttämättä ole moraalitonta. Jos olet täysin itse mukana mitä teet ja toinen osapuoli on tietoinen missä mennään ja mahdolliset kumppanit ovat tietoisia missä mennään. Ei se minun mielestäni ole moraalitonta. Sillä ehdolla, että kaikki tiedostavat tilanteen. Moraalittomaksi asian tekee varsinainen pettäminen esim salailu.
Niin kauan kun ketään ei luokata, tilanne säilyy moraalin rajoissa. Omasta näkökulmastani. (oletan, että ymmärrätte mitä tarkoitan loukkaamisella)

Joskus on elettävä sitoumuksen ulkopuolella. Epävarmuus etsii ratkaisua. Ratkaisu ei löydy kiikkutuolissa keinuessa. Etsiminen ei ole väärin.
Missä rajoissa etsii, mikä loukkaa toista. Oman elämän sotkuista on otettava silti huomioon se toinen ihminen. Jos omasta elämästä ei ole selvillä, ei kannata ahdistaa turhaan toista.

En ole moraaliton, vaikka en tuomitsisikaan toisten tekemisiä. Vapaamielisyys ei ole moraalittomuutta. Ehkäpä jopa sitä aitoa moraalia, inhimillisyyttä.

Lue lisää

Elämä on kiintoisaa siksikin kun me ihmiset näemme asiat niin eri tavoin.

Esim. käsitys moraalista on mulla ihan toinen kuin esim. sulla. Mulle se ei ole ihmisen itsensä määrittelemä sen mukaan miten hän se haluaa, mulle se on pysyvämpi, ulkopuolisempi arvo.

Se on jotain pysyvää ja olemassaolevaa, ei muunneltavissa yksilön omien tarpeiden ja halujen mukaan. Mikä mun mielestä on täysin moraalitonta ei sitä ole joillekin vähimmässäkään määrin. Siksikin on hyvä jo alkumetreillä tietää toisen osapuolen käsityksen asioista, koska liian erilaisten suhde ei voi toimia millään jos ihan perusasiat ovat erilaisia. Tuli vain mieleen tästä ihmisten erilaisuudesta.

Mutta kunhan ei lapsiin sekaannut tms. niin toivotan jokaiselle onnea valitsemallaan tiellä.

Zor-ro kirjoitti:

Elämä on kiintoisaa siksikin kun me ihmiset näemme asiat niin eri tavoin.

Esim. käsitys moraalista on mulla ihan toinen kuin esim. sulla. Mulle se ei ole ihmisen itsensä määrittelemä sen mukaan miten hän se haluaa, mulle se on pysyvämpi, ulkopuolisempi arvo.

Se on jotain pysyvää ja olemassaolevaa, ei muunneltavissa yksilön omien tarpeiden ja halujen mukaan. Mikä mun mielestä on täysin moraalitonta ei sitä ole joillekin vähimmässäkään määrin. Siksikin on hyvä jo alkumetreillä tietää toisen osapuolen käsityksen asioista, koska liian erilaisten suhde ei voi toimia millään jos ihan perusasiat ovat erilaisia. Tuli vain mieleen tästä ihmisten erilaisuudesta.

Mutta kunhan ei lapsiin sekaannut tms. niin toivotan jokaiselle onnea valitsemallaan tiellä.

Lue lisää

"...moraali.. Mulle se ei ole ihmisen itsensä määrittelemä sen mukaan miten hän se haluaa, mulle se on pysyvämpi, ulkopuolisempi arvo."

Kerroppa toki lisää.
Mistä olet sen moraalin saanut, jos sitä ei sinulle ole kukaan opetettanut?

Voidaan moralisoida taas asiaa homoseksuaalisuudesta, onko se moraalisesti oikein? Joku haluaisi kannattaa homoseksuaalien avioliittoja, mutta ei vain luontaisesta syystä kykene siihen.. Kuulostaa ihan pöhköltä.

Pelkästään toisen moraali, ei kerro ihmisestä kuitenkaan paljoa. Ei ihminen kuitenkaan elä moraalinsa mukaan. "Tupakointi on väärin, poltan silti joka päivä." Voin hyväksyä asiat, joita en itse kuitenkaan toteuta. Voin kieltää arvot, joita itse kuitenkin teen.

Mitä on sitten ihmisen luontaiset arvot.. onko niitä? Ne mitä sinulle ei ole kukaan määritellyt, eikä opettanut..

Voisiko se olla jotain toisen satuttamiseen liittyvää? Jos joku lyö sinua, tiedät sen olevan väärin. Jos kukaan ei ole kertonut sinulle, miten lyöntiin pitää vastata. Miten toimit?
Jos lyöt takaisin, teetkö sen siksi, että toinen tuntisi samoin miten sinä tunsit?
..vai ahaa, hän löi minua, minulla on oikeus tehdä niin myös muille. Hän näytti nauttivan lyönnistään. Lyön jotakuta muuta ja koitan tuntea saman tunteen, minkä tunsin/luulin olleen minua lyöneellä ihmisellä.
Minulle muodostuu ehkä jonkillainen harhakäsitys tapahtuneesta, "valheesta" syntyy mielihyvä. Mielihyvä, joka on harhaa. (jatkuu..Onko mielihyvä ylip harhaa..)

Vai jättäisinkö asian sikseen. Hän löi minua, en voi lyödä häntä. Jätän lyönnin omaan arvoonsa. Se ei ollut tarkoitettu minulle. Lyöjä purki vain omaa tuskaansa minuun.
-Tämä vaatii jo melkoista moraalia. Uskoisin, että hyvin harva ihminen kykenisi tähän luontaisesti.

Vai reagoisitko kenties jotenkin muuten?

No jopas nyt haasteen heitit, en nimittäin kertakaikkiaan osaa pukea sanoiksi niitä syviä tuntemuksia joita mulla on. Miten voidakaan pukea sanoiksi jotain yhteyttä, miten kuvata tunteitaan?

JOTAIN voin yrittää jutustaa. Ensinnäkin, on suuri merkitys juuri sillä millainen ihminen on arvoiltaan ja moraaliltaan, en todellakaan luule että kaikki bisset ovat jotain haihattelijoita jotka kyllästyttyään mieheen vaihtaa naiseen ja taas uudelleen toisinpäin. Jne. jne. Tosin ei kyllä autakaan aina vain lukea ja kuulla bisseistä jotka elävät miehen kanssa ja ovat "siinä sivussa" naisen kanssa. ;)

Mutta siis, bi saa aivan samoin mun arvostuksen kuin kuka tahansa joka elää kunniallista elämää, ei petä eikä muutenkaan kohtele toisia epäkunnioittavasti. Mutta kykenenkö koskaan ymmärtämään biseksuaalia? En usko, en ainakaan seurustelusuhteeseen tarvittavaa määrää. Viime vuosina olen koko ajan enemmän ja enemmän tavallaan vieraantunut miehistä ja siitä heteromaailmasta jossa elin kolmekymmentä vuotta. En ole todellakaan mikään miesvihaaja, mutta en "siinä mielessä" tunne mitään kiinnostusta miestä kohtaan. Ja alan yhä vähemmän ymmärtää naisia jotka tuntevat, niin hullulta kuin se kuulostaakin! Kai olen niin hullaantunut ihaniin naisiin! (yksi kerrallaan toki...)

Lisäksi en vain lukuisista selvennyksistä huolimatta tajua bissejen sanontaa että he rakastuvat ihmiseen, eivät sukupuoleen. Sukupuoli kun on niin olennainen osa ihmistä, ei vain fyysisesti vaan se muokkaa koko ihmistä. En puhu transihmisistä sun muista kun en heitä lainkaan tunne. Mutta rakastan naista fyysisesti ja henkisesti, ja samointuntevan naisen kanssa koen saavuttavani sen syvän yhteyden, samuuden. Tunnen että vain toinen lesbo voi todella ymmärtää mua ja minä häntä. Tämä siis MUN henkilökohtainen tunne, en väitä mitään yleisesti.

Sitä on tavattoman vaikea selittää, niin se vain on. Tunnen minulle tärkeää samankaltaisuutta vain toisen lesbon kanssa, vain hän voi todella ymmärtää minua, lesboutta kaikessa kirjossaan. Sitä ihanaa tunnetta kun rakastaa toista naista, sen kauneutta, herkkyyttä... jotenkin kuva menee rikki jos tietää että toinen pystyy tuntemaan sen "ainutlaatuisen" tunteen myös suhteessa mieheen. VAIKKA kuinka hän ei mua pettäisikään eikä mun kanssa ajattelisi miehiä. Joo, typerää ja lapsellista varmaan, mutta niin se vain on. Niin tunnen vahvasti.

En osaa sitä selittää, mutta mulle se vain on niin. JOS joskus rakastuisin binaiseen, niin en tiedä mitä tekisin. Ongelmia se varmasti tuottaisi paljon, tunnen itseni. Ehkä minä olen sitten se vajavainen ihminen joka tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi vain tietynlaisten ihmisten kanssa. Voi olla.

Ihmisestä kunnioitukseni on kiinni, ei suuntautumisesta. Mutta ymmärrykseen... siihen vaaditaan jo enemmän. Suakin ihailen asiallisen tekstisi takia, vaikka en suhun ehkä rakastuisikaan. ;)

Zor-ro kirjoitti:

No jopas nyt haasteen heitit, en nimittäin kertakaikkiaan osaa pukea sanoiksi niitä syviä tuntemuksia joita mulla on. Miten voidakaan pukea sanoiksi jotain yhteyttä, miten kuvata tunteitaan?

JOTAIN voin yrittää jutustaa. Ensinnäkin, on suuri merkitys juuri sillä millainen ihminen on arvoiltaan ja moraaliltaan, en todellakaan luule että kaikki bisset ovat jotain haihattelijoita jotka kyllästyttyään mieheen vaihtaa naiseen ja taas uudelleen toisinpäin. Jne. jne. Tosin ei kyllä autakaan aina vain lukea ja kuulla bisseistä jotka elävät miehen kanssa ja ovat "siinä sivussa" naisen kanssa. ;)

Mutta siis, bi saa aivan samoin mun arvostuksen kuin kuka tahansa joka elää kunniallista elämää, ei petä eikä muutenkaan kohtele toisia epäkunnioittavasti. Mutta kykenenkö koskaan ymmärtämään biseksuaalia? En usko, en ainakaan seurustelusuhteeseen tarvittavaa määrää. Viime vuosina olen koko ajan enemmän ja enemmän tavallaan vieraantunut miehistä ja siitä heteromaailmasta jossa elin kolmekymmentä vuotta. En ole todellakaan mikään miesvihaaja, mutta en "siinä mielessä" tunne mitään kiinnostusta miestä kohtaan. Ja alan yhä vähemmän ymmärtää naisia jotka tuntevat, niin hullulta kuin se kuulostaakin! Kai olen niin hullaantunut ihaniin naisiin! (yksi kerrallaan toki...)

Lisäksi en vain lukuisista selvennyksistä huolimatta tajua bissejen sanontaa että he rakastuvat ihmiseen, eivät sukupuoleen. Sukupuoli kun on niin olennainen osa ihmistä, ei vain fyysisesti vaan se muokkaa koko ihmistä. En puhu transihmisistä sun muista kun en heitä lainkaan tunne. Mutta rakastan naista fyysisesti ja henkisesti, ja samointuntevan naisen kanssa koen saavuttavani sen syvän yhteyden, samuuden. Tunnen että vain toinen lesbo voi todella ymmärtää mua ja minä häntä. Tämä siis MUN henkilökohtainen tunne, en väitä mitään yleisesti.

Sitä on tavattoman vaikea selittää, niin se vain on. Tunnen minulle tärkeää samankaltaisuutta vain toisen lesbon kanssa, vain hän voi todella ymmärtää minua, lesboutta kaikessa kirjossaan. Sitä ihanaa tunnetta kun rakastaa toista naista, sen kauneutta, herkkyyttä... jotenkin kuva menee rikki jos tietää että toinen pystyy tuntemaan sen "ainutlaatuisen" tunteen myös suhteessa mieheen. VAIKKA kuinka hän ei mua pettäisikään eikä mun kanssa ajattelisi miehiä. Joo, typerää ja lapsellista varmaan, mutta niin se vain on. Niin tunnen vahvasti.

En osaa sitä selittää, mutta mulle se vain on niin. JOS joskus rakastuisin binaiseen, niin en tiedä mitä tekisin. Ongelmia se varmasti tuottaisi paljon, tunnen itseni. Ehkä minä olen sitten se vajavainen ihminen joka tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi vain tietynlaisten ihmisten kanssa. Voi olla.

Ihmisestä kunnioitukseni on kiinni, ei suuntautumisesta. Mutta ymmärrykseen... siihen vaaditaan jo enemmän. Suakin ihailen asiallisen tekstisi takia, vaikka en suhun ehkä rakastuisikaan. ;)

Lue lisää

Tuntuu, että kuvailet mustasukkaisuutta. Samankaltaista kuin jotkut vanhemmat heteronaiset tuntevat kasvotonta, tuntematonta nuorta naista kohtaan..pelkoa.
Etkö uskalla siis ajatella rakastuvasi bi-naiseen? Liikaa kilpailijoita?
Huom tämä on vain teoretisointia, en väitä ymmärtäväni mitään.

Hämmennys kirjoitti:

Tuntuu, että kuvailet mustasukkaisuutta. Samankaltaista kuin jotkut vanhemmat heteronaiset tuntevat kasvotonta, tuntematonta nuorta naista kohtaan..pelkoa.
Etkö uskalla siis ajatella rakastuvasi bi-naiseen? Liikaa kilpailijoita?
Huom tämä on vain teoretisointia, en väitä ymmärtäväni mitään.

Lue lisää

Mustasukkaisuus on varmaan aina läsnä jossain määrin, mutta kyse ei nyt ole siitä.

En pysty sitä tuon paremmin selittämään enkä edes väitä että mun tuntemuksiin olisi järjelliset perusteet, mutta onneksi mun ei tarvitsekaan. Koska jokaisella on oikeus tuntemuksiinsa ja ajatuksiinsa, ilman että niitä tarvitsee sen enempää perustella kenellekään. Keskustella toki aina voi, vaikka kantojansa onkin joskus vaikea pukea sanoiksi.

Minä nyt vain olen sellainen etten tajua ihmistä joka pystyy rakastamaan myös miehiä sillä tavalla. En siis tajua varmaan nykyään heteroitakaan! Enkä ole myöskään heidän kanssaan "samalla aaltopituudella". Kai kun olen saanut kokea rakkauden kahden naisen välillä en enää muusta ymmärräkään, sen verran ainutlaatuista ja ihanaa se on. Miten joku voi muuta halutakaan, ei mene mun jakeluun, näin kevyemmin ilmaistuna.

Uskon että bisseä ymmärtää parhaiten toinen bi, lesboa toinen lesbo ja heteroa hetero. Miksi se on niin kummallista? Jos joku ajattelee toisin niin ei se mua haittaa. Moni ei edes lokeroi tai määritä itseään, mulle sekin on tärkeää. Olen lesbo ja mulle on tärkeää tietää se.

Taas kerran: Kukin tyylillään!

Zor-ro kirjoitti:

Mustasukkaisuus on varmaan aina läsnä jossain määrin, mutta kyse ei nyt ole siitä.

En pysty sitä tuon paremmin selittämään enkä edes väitä että mun tuntemuksiin olisi järjelliset perusteet, mutta onneksi mun ei tarvitsekaan. Koska jokaisella on oikeus tuntemuksiinsa ja ajatuksiinsa, ilman että niitä tarvitsee sen enempää perustella kenellekään. Keskustella toki aina voi, vaikka kantojansa onkin joskus vaikea pukea sanoiksi.

Minä nyt vain olen sellainen etten tajua ihmistä joka pystyy rakastamaan myös miehiä sillä tavalla. En siis tajua varmaan nykyään heteroitakaan! Enkä ole myöskään heidän kanssaan "samalla aaltopituudella". Kai kun olen saanut kokea rakkauden kahden naisen välillä en enää muusta ymmärräkään, sen verran ainutlaatuista ja ihanaa se on. Miten joku voi muuta halutakaan, ei mene mun jakeluun, näin kevyemmin ilmaistuna.

Uskon että bisseä ymmärtää parhaiten toinen bi, lesboa toinen lesbo ja heteroa hetero. Miksi se on niin kummallista? Jos joku ajattelee toisin niin ei se mua haittaa. Moni ei edes lokeroi tai määritä itseään, mulle sekin on tärkeää. Olen lesbo ja mulle on tärkeää tietää se.

Taas kerran: Kukin tyylillään!

Lue lisää

Sori, että nyt sotkeennun tähän. tajuan jotain juu koska luin tuolta aikaisempia viestejäsi.
Ehkä hieman häiritsee kuitenkin tuo yksiavioisuusvaade joka lesbojen keskuudessa on (anteeksi yleistys). Eli bisset on pahasta koska jotkut heistä voivat olla sekä miehen että naisen kanssa yhtäaikaa. Eikös sekin ole jokaisen ymmärtämistä "kukin tyylillään" ettei leimaa näitä ihmisiä huonoiksi. Eihän kyse ole pettämisestä jos kaikki osapuolet hyväksyy toisensa.

Zor-ro kirjoitti:

No jopas nyt haasteen heitit, en nimittäin kertakaikkiaan osaa pukea sanoiksi niitä syviä tuntemuksia joita mulla on. Miten voidakaan pukea sanoiksi jotain yhteyttä, miten kuvata tunteitaan?

JOTAIN voin yrittää jutustaa. Ensinnäkin, on suuri merkitys juuri sillä millainen ihminen on arvoiltaan ja moraaliltaan, en todellakaan luule että kaikki bisset ovat jotain haihattelijoita jotka kyllästyttyään mieheen vaihtaa naiseen ja taas uudelleen toisinpäin. Jne. jne. Tosin ei kyllä autakaan aina vain lukea ja kuulla bisseistä jotka elävät miehen kanssa ja ovat "siinä sivussa" naisen kanssa. ;)

Mutta siis, bi saa aivan samoin mun arvostuksen kuin kuka tahansa joka elää kunniallista elämää, ei petä eikä muutenkaan kohtele toisia epäkunnioittavasti. Mutta kykenenkö koskaan ymmärtämään biseksuaalia? En usko, en ainakaan seurustelusuhteeseen tarvittavaa määrää. Viime vuosina olen koko ajan enemmän ja enemmän tavallaan vieraantunut miehistä ja siitä heteromaailmasta jossa elin kolmekymmentä vuotta. En ole todellakaan mikään miesvihaaja, mutta en "siinä mielessä" tunne mitään kiinnostusta miestä kohtaan. Ja alan yhä vähemmän ymmärtää naisia jotka tuntevat, niin hullulta kuin se kuulostaakin! Kai olen niin hullaantunut ihaniin naisiin! (yksi kerrallaan toki...)

Lisäksi en vain lukuisista selvennyksistä huolimatta tajua bissejen sanontaa että he rakastuvat ihmiseen, eivät sukupuoleen. Sukupuoli kun on niin olennainen osa ihmistä, ei vain fyysisesti vaan se muokkaa koko ihmistä. En puhu transihmisistä sun muista kun en heitä lainkaan tunne. Mutta rakastan naista fyysisesti ja henkisesti, ja samointuntevan naisen kanssa koen saavuttavani sen syvän yhteyden, samuuden. Tunnen että vain toinen lesbo voi todella ymmärtää mua ja minä häntä. Tämä siis MUN henkilökohtainen tunne, en väitä mitään yleisesti.

Sitä on tavattoman vaikea selittää, niin se vain on. Tunnen minulle tärkeää samankaltaisuutta vain toisen lesbon kanssa, vain hän voi todella ymmärtää minua, lesboutta kaikessa kirjossaan. Sitä ihanaa tunnetta kun rakastaa toista naista, sen kauneutta, herkkyyttä... jotenkin kuva menee rikki jos tietää että toinen pystyy tuntemaan sen "ainutlaatuisen" tunteen myös suhteessa mieheen. VAIKKA kuinka hän ei mua pettäisikään eikä mun kanssa ajattelisi miehiä. Joo, typerää ja lapsellista varmaan, mutta niin se vain on. Niin tunnen vahvasti.

En osaa sitä selittää, mutta mulle se vain on niin. JOS joskus rakastuisin binaiseen, niin en tiedä mitä tekisin. Ongelmia se varmasti tuottaisi paljon, tunnen itseni. Ehkä minä olen sitten se vajavainen ihminen joka tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi vain tietynlaisten ihmisten kanssa. Voi olla.

Ihmisestä kunnioitukseni on kiinni, ei suuntautumisesta. Mutta ymmärrykseen... siihen vaaditaan jo enemmän. Suakin ihailen asiallisen tekstisi takia, vaikka en suhun ehkä rakastuisikaan. ;)

Lue lisää

..samankaltaisuuden tuntu toisen lesbon kanssa.

Se on SE juttu, joka saa minut haluamaan kumppanikseni lesbon, eikä binaista.

Zor-ro kirjoitti:

No jopas nyt haasteen heitit, en nimittäin kertakaikkiaan osaa pukea sanoiksi niitä syviä tuntemuksia joita mulla on. Miten voidakaan pukea sanoiksi jotain yhteyttä, miten kuvata tunteitaan?

JOTAIN voin yrittää jutustaa. Ensinnäkin, on suuri merkitys juuri sillä millainen ihminen on arvoiltaan ja moraaliltaan, en todellakaan luule että kaikki bisset ovat jotain haihattelijoita jotka kyllästyttyään mieheen vaihtaa naiseen ja taas uudelleen toisinpäin. Jne. jne. Tosin ei kyllä autakaan aina vain lukea ja kuulla bisseistä jotka elävät miehen kanssa ja ovat "siinä sivussa" naisen kanssa. ;)

Mutta siis, bi saa aivan samoin mun arvostuksen kuin kuka tahansa joka elää kunniallista elämää, ei petä eikä muutenkaan kohtele toisia epäkunnioittavasti. Mutta kykenenkö koskaan ymmärtämään biseksuaalia? En usko, en ainakaan seurustelusuhteeseen tarvittavaa määrää. Viime vuosina olen koko ajan enemmän ja enemmän tavallaan vieraantunut miehistä ja siitä heteromaailmasta jossa elin kolmekymmentä vuotta. En ole todellakaan mikään miesvihaaja, mutta en "siinä mielessä" tunne mitään kiinnostusta miestä kohtaan. Ja alan yhä vähemmän ymmärtää naisia jotka tuntevat, niin hullulta kuin se kuulostaakin! Kai olen niin hullaantunut ihaniin naisiin! (yksi kerrallaan toki...)

Lisäksi en vain lukuisista selvennyksistä huolimatta tajua bissejen sanontaa että he rakastuvat ihmiseen, eivät sukupuoleen. Sukupuoli kun on niin olennainen osa ihmistä, ei vain fyysisesti vaan se muokkaa koko ihmistä. En puhu transihmisistä sun muista kun en heitä lainkaan tunne. Mutta rakastan naista fyysisesti ja henkisesti, ja samointuntevan naisen kanssa koen saavuttavani sen syvän yhteyden, samuuden. Tunnen että vain toinen lesbo voi todella ymmärtää mua ja minä häntä. Tämä siis MUN henkilökohtainen tunne, en väitä mitään yleisesti.

Sitä on tavattoman vaikea selittää, niin se vain on. Tunnen minulle tärkeää samankaltaisuutta vain toisen lesbon kanssa, vain hän voi todella ymmärtää minua, lesboutta kaikessa kirjossaan. Sitä ihanaa tunnetta kun rakastaa toista naista, sen kauneutta, herkkyyttä... jotenkin kuva menee rikki jos tietää että toinen pystyy tuntemaan sen "ainutlaatuisen" tunteen myös suhteessa mieheen. VAIKKA kuinka hän ei mua pettäisikään eikä mun kanssa ajattelisi miehiä. Joo, typerää ja lapsellista varmaan, mutta niin se vain on. Niin tunnen vahvasti.

En osaa sitä selittää, mutta mulle se vain on niin. JOS joskus rakastuisin binaiseen, niin en tiedä mitä tekisin. Ongelmia se varmasti tuottaisi paljon, tunnen itseni. Ehkä minä olen sitten se vajavainen ihminen joka tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi vain tietynlaisten ihmisten kanssa. Voi olla.

Ihmisestä kunnioitukseni on kiinni, ei suuntautumisesta. Mutta ymmärrykseen... siihen vaaditaan jo enemmän. Suakin ihailen asiallisen tekstisi takia, vaikka en suhun ehkä rakastuisikaan. ;)

Lue lisää

Ymmärrän nyt vähän paremmin tätä hommaa. Eli siis Sinulle on tärkeää tuntea samankantaisuutta (jonkinlaista yhteyttä, samuutta?) kumppanisi kanssa. Koet, että sen saavutat, jos kumppanisi on samaa mieltä asiasta (eli siis voi rakastaa vaan naista) kanssasi. Mä taas haluan, että puolisoni tietyllä lailla täydentää mun vajaavaisuuttani. Ja toisaalta, vaikka seksuaalisuus on tärkeä osa elämää, mä en osaa ajatella että "mielipide" tällä yhdellä elämän alueella estäisi mua rakastumasta. Mä en sisimmäni usko, että sillä (seksuaalisuudella) ihan oikeasti olisi niin suurta merkitystä, minulle. Mutta niinkuin kirjoittelit, ONNEKSI nämä asiat on sydämen, ei järjen asioita. Ja jos tuntee jotkin, niin sitähän ei pysty muuksi muuttamaan.

Mä myönnän, että nykypäivänä bi-seksuaalisuus (mä inhoon sanaa bisse) on osittain muoti-ilmiö. Tavallaan koko sana on jo osittain tahrautunut. On muotia olla salliva ja avoin kaikelle uudelle. Ihan niinkuin on hyväksyttävää naida kaikkea mikä liikkuu. Tähän kuvioonhan biseksuaalisuus sopii. En todellakaan halua leimata kaikkia biseksuaaleja, totean vaan sen, että niitäkin joukossamme on. Yhtälailla kun tällasia ihmisiä on heteroissa ja homoseksuaalissakin. Mutta ehkä tällaiset bit ovat sitten niitä, jotka "tahraavat" maineemme. Muutenkin on sallittavampaa "kokeilla ja sählätä", kunhan sitten palaa ruotuun. Eli ottaa sen heteronleiman otsaansa, miehen, kultasennoutajan, lapset ja farmarivolvon.

Jo sana seksuaalisuus antaa leiman, kuin oltais pelkkää seksiä. Mä en tiedä, ehkä olis tarpeen keksiä joku uus sana kuvaamaan meitä, jotka voivat RAKASTUA molempaan sukupuoleen. Ja siis tarkoitan oikeasti rakastua, en ihastua tai tuntea vetovoimaa. Mulla kun tää "itseni määritteleminen" lähtee rakkaudesta, johon sitten jossain vaiheessa liittyy seksuaalisuus.

Mä olen toista mieltä sun kanssa tässä fyysisyysasiassa. Mun mielestä seksuaalisuus ja seksi lähtee täysin korvien välistä. Itsestäni voisin sanoa, että mä en ihan helpolla retkahda. Voishan sanoa, että mä olen lesbo ja se yksi mies oli vaan kokeilu. Tai voisi sanoa, että olen hetero ja se yksi nainen on vain kokeilu. Mutta kun en ole. Rakastun ihmiseen.

Jatka samaan malliin kirjotteluasi tänne, niin mä puutun taas johonkin epäkohtaan kirjoituksissasi.. ;)

kaikkea hyvää, lilla

lilla kirjoitti:

Ymmärrän nyt vähän paremmin tätä hommaa. Eli siis Sinulle on tärkeää tuntea samankantaisuutta (jonkinlaista yhteyttä, samuutta?) kumppanisi kanssa. Koet, että sen saavutat, jos kumppanisi on samaa mieltä asiasta (eli siis voi rakastaa vaan naista) kanssasi. Mä taas haluan, että puolisoni tietyllä lailla täydentää mun vajaavaisuuttani. Ja toisaalta, vaikka seksuaalisuus on tärkeä osa elämää, mä en osaa ajatella että "mielipide" tällä yhdellä elämän alueella estäisi mua rakastumasta. Mä en sisimmäni usko, että sillä (seksuaalisuudella) ihan oikeasti olisi niin suurta merkitystä, minulle. Mutta niinkuin kirjoittelit, ONNEKSI nämä asiat on sydämen, ei järjen asioita. Ja jos tuntee jotkin, niin sitähän ei pysty muuksi muuttamaan.

Mä myönnän, että nykypäivänä bi-seksuaalisuus (mä inhoon sanaa bisse) on osittain muoti-ilmiö. Tavallaan koko sana on jo osittain tahrautunut. On muotia olla salliva ja avoin kaikelle uudelle. Ihan niinkuin on hyväksyttävää naida kaikkea mikä liikkuu. Tähän kuvioonhan biseksuaalisuus sopii. En todellakaan halua leimata kaikkia biseksuaaleja, totean vaan sen, että niitäkin joukossamme on. Yhtälailla kun tällasia ihmisiä on heteroissa ja homoseksuaalissakin. Mutta ehkä tällaiset bit ovat sitten niitä, jotka "tahraavat" maineemme. Muutenkin on sallittavampaa "kokeilla ja sählätä", kunhan sitten palaa ruotuun. Eli ottaa sen heteronleiman otsaansa, miehen, kultasennoutajan, lapset ja farmarivolvon.

Jo sana seksuaalisuus antaa leiman, kuin oltais pelkkää seksiä. Mä en tiedä, ehkä olis tarpeen keksiä joku uus sana kuvaamaan meitä, jotka voivat RAKASTUA molempaan sukupuoleen. Ja siis tarkoitan oikeasti rakastua, en ihastua tai tuntea vetovoimaa. Mulla kun tää "itseni määritteleminen" lähtee rakkaudesta, johon sitten jossain vaiheessa liittyy seksuaalisuus.

Mä olen toista mieltä sun kanssa tässä fyysisyysasiassa. Mun mielestä seksuaalisuus ja seksi lähtee täysin korvien välistä. Itsestäni voisin sanoa, että mä en ihan helpolla retkahda. Voishan sanoa, että mä olen lesbo ja se yksi mies oli vaan kokeilu. Tai voisi sanoa, että olen hetero ja se yksi nainen on vain kokeilu. Mutta kun en ole. Rakastun ihmiseen.

Jatka samaan malliin kirjotteluasi tänne, niin mä puutun taas johonkin epäkohtaan kirjoituksissasi.. ;)

kaikkea hyvää, lilla

Lue lisää

..tuli tässä mieleen lukiessani viestiäsi.

Kahden lesbon tietty samankaltaisuus/samanmoisuus on kyllä paljon muutakin kuin pelkästään "mielipide", jonka mukaan rakastutaan VAIN naiseen. Se ei ole pelkästään SE JUTTU, vaan kyllä siihen liittyy paljon, erittäin paljon muitakin seikkoja.

Toisekseen mietin tätä biseksuaalisuuden olemusta. Eli kun bisse rakastuu lesboon ja he alkavat seurustella, niin pakkoko se bisseys on ottaa siihen suhteeseen mukaan...?

Ei kahden naisen keskinäisessä seurustelussa tarvita sitä, mikä joskus on ollut (mies)tai joskus EHKÄ tulee olemaan (mies), jos tämän olemassa oleva kahden naisen keskinäinen suhde loppuu.

Tämä on ehkä suurimpia ongelmia, joita bissen ja lesbon suhteessa tulee olemaan, että sitä bisseyttä "kannetaan mukana" koko naisten välisen suhteen ajan. Sellainen on valmis rikkomaan suhteen.

Jos olisin bisse ja aloittaisin seurustelemaan naisen kanssa, niin BISSEYTENI olisi siltä erää ohi, koska kumppanini on nainen.

lilla kirjoitti:

Ymmärrän nyt vähän paremmin tätä hommaa. Eli siis Sinulle on tärkeää tuntea samankantaisuutta (jonkinlaista yhteyttä, samuutta?) kumppanisi kanssa. Koet, että sen saavutat, jos kumppanisi on samaa mieltä asiasta (eli siis voi rakastaa vaan naista) kanssasi. Mä taas haluan, että puolisoni tietyllä lailla täydentää mun vajaavaisuuttani. Ja toisaalta, vaikka seksuaalisuus on tärkeä osa elämää, mä en osaa ajatella että "mielipide" tällä yhdellä elämän alueella estäisi mua rakastumasta. Mä en sisimmäni usko, että sillä (seksuaalisuudella) ihan oikeasti olisi niin suurta merkitystä, minulle. Mutta niinkuin kirjoittelit, ONNEKSI nämä asiat on sydämen, ei järjen asioita. Ja jos tuntee jotkin, niin sitähän ei pysty muuksi muuttamaan.

Mä myönnän, että nykypäivänä bi-seksuaalisuus (mä inhoon sanaa bisse) on osittain muoti-ilmiö. Tavallaan koko sana on jo osittain tahrautunut. On muotia olla salliva ja avoin kaikelle uudelle. Ihan niinkuin on hyväksyttävää naida kaikkea mikä liikkuu. Tähän kuvioonhan biseksuaalisuus sopii. En todellakaan halua leimata kaikkia biseksuaaleja, totean vaan sen, että niitäkin joukossamme on. Yhtälailla kun tällasia ihmisiä on heteroissa ja homoseksuaalissakin. Mutta ehkä tällaiset bit ovat sitten niitä, jotka "tahraavat" maineemme. Muutenkin on sallittavampaa "kokeilla ja sählätä", kunhan sitten palaa ruotuun. Eli ottaa sen heteronleiman otsaansa, miehen, kultasennoutajan, lapset ja farmarivolvon.

Jo sana seksuaalisuus antaa leiman, kuin oltais pelkkää seksiä. Mä en tiedä, ehkä olis tarpeen keksiä joku uus sana kuvaamaan meitä, jotka voivat RAKASTUA molempaan sukupuoleen. Ja siis tarkoitan oikeasti rakastua, en ihastua tai tuntea vetovoimaa. Mulla kun tää "itseni määritteleminen" lähtee rakkaudesta, johon sitten jossain vaiheessa liittyy seksuaalisuus.

Mä olen toista mieltä sun kanssa tässä fyysisyysasiassa. Mun mielestä seksuaalisuus ja seksi lähtee täysin korvien välistä. Itsestäni voisin sanoa, että mä en ihan helpolla retkahda. Voishan sanoa, että mä olen lesbo ja se yksi mies oli vaan kokeilu. Tai voisi sanoa, että olen hetero ja se yksi nainen on vain kokeilu. Mutta kun en ole. Rakastun ihmiseen.

Jatka samaan malliin kirjotteluasi tänne, niin mä puutun taas johonkin epäkohtaan kirjoituksissasi.. ;)

kaikkea hyvää, lilla

Lue lisää

Se seksi nimittäin. Vaikka suuntautumisessa on todellakin kyse enimmäkseen muusta kuin seksistä, niin kun sanoit että seksi lähtee sulla korvien välistä niin siinä olemme eri mieltä. Tai siis alku on sama, korvien välistäpä hyvinkin, MUTTA ei PELKÄSTÄÄN sieltä. En halua/tahdo/siedä olla miehen kanssa fyysisesti. Vain ihana ihana nainen on se mitä haluan. Paluuta kulissiheteroksi ei enää todellakaan ole ollut vuosikausiin.

Enkä voi ymmärtää naisia jotka haluavat olla miehen kanssa "sillai", niin kauas olen jo eriytynyt siitä maailmasta.

Ei enää miestä... muuten kuin kaveriksi.

Hämmennys kirjoitti:

Sori, että nyt sotkeennun tähän. tajuan jotain juu koska luin tuolta aikaisempia viestejäsi.
Ehkä hieman häiritsee kuitenkin tuo yksiavioisuusvaade joka lesbojen keskuudessa on (anteeksi yleistys). Eli bisset on pahasta koska jotkut heistä voivat olla sekä miehen että naisen kanssa yhtäaikaa. Eikös sekin ole jokaisen ymmärtämistä "kukin tyylillään" ettei leimaa näitä ihmisiä huonoiksi. Eihän kyse ole pettämisestä jos kaikki osapuolet hyväksyy toisensa.

Lue lisää

Eikö voitaisi vain sopia että olemme eri mieltä tästä ja hyväksyä se?

Musta se ON pettämistä ja outoa ja sairasta ja vaikka mitä tuollainen kolmen kauppa tai mikä lienee. VAIN yksiavioisuus on mulle normaalia ja hyväksyttävää toimintaa. "Yksiavioisuusvaade"? Mun mielestä jokainen bylsiköön niinkuin lystää kunhan ei mun elämään yritä. ;)

Tokihan nykymaailman "sallivuus" tekee mut surulliseksi, mutta ei ole kuitenkaan mun asia. Kunhan mulle vielä riittää se yksiavioinen ihana nainen jossain! Muut tehkööt mitä lystää.

Zor-ro kirjoitti:

Se seksi nimittäin. Vaikka suuntautumisessa on todellakin kyse enimmäkseen muusta kuin seksistä, niin kun sanoit että seksi lähtee sulla korvien välistä niin siinä olemme eri mieltä. Tai siis alku on sama, korvien välistäpä hyvinkin, MUTTA ei PELKÄSTÄÄN sieltä. En halua/tahdo/siedä olla miehen kanssa fyysisesti. Vain ihana ihana nainen on se mitä haluan. Paluuta kulissiheteroksi ei enää todellakaan ole ollut vuosikausiin.

Enkä voi ymmärtää naisia jotka haluavat olla miehen kanssa "sillai", niin kauas olen jo eriytynyt siitä maailmasta.

Ei enää miestä... muuten kuin kaveriksi.

Lue lisää

Seksuaalisuutta on niin monta kun on ihmistäkin. Minulla seksuaalisuus lähtee korvien välistä. Toki siihen kuuluu muutakin. Mutta mulla seksi tapahtuu sekä korvien välissä ja sitten fyysisenä "aktina". Mikä se akti sitten onkaan. Jos korvien välissä ei ole kaikki hyvin, ei tapahdu fyysisellä puolellakaan mitään. Joten mulle ne on erottamattomia asioita. Vaikka olisi kuinka ihana, kaunis ja täydellinen (mitä se sitten onkaan) ihminen vastassa, mutta en rakastu, en kykene.

Tietenkin kun rakastun en etsi muita (miehiä tai naisia). Mutta en pysty samaistumaan ajatukseen, että rakastuminen MINULLA olisi sukupuolisidonnainen asia. Parisuhteen aikana ei sitäpaitsi rakastuta. ;) Silloin tehdään töitä, jotta pystytään rakastumaan omaan kumppaniin aina uudelleen. Aina ei ole helppoa, mutta sitä se parisuhde silti parhaimmillaan on.

Tonne bisse-palstalle ei ole hinkua, kun siellä on tosissaan näitä "mitä sen on väliä, jos kaikille osapuolille homma sopii" / "etsitään kolmatta, kaikkeen kivaan"-tyyppejä. Hetero en ole. Joten tämä paikka tuntuu "eniten" omalta. Rakastanhan minäkin kaikilla kyvyilläni ja aisteillani ihanaa naista. Miestä en ole miesmuistiin edes huomannut ;)

lilla

lilla kirjoitti:

Seksuaalisuutta on niin monta kun on ihmistäkin. Minulla seksuaalisuus lähtee korvien välistä. Toki siihen kuuluu muutakin. Mutta mulla seksi tapahtuu sekä korvien välissä ja sitten fyysisenä "aktina". Mikä se akti sitten onkaan. Jos korvien välissä ei ole kaikki hyvin, ei tapahdu fyysisellä puolellakaan mitään. Joten mulle ne on erottamattomia asioita. Vaikka olisi kuinka ihana, kaunis ja täydellinen (mitä se sitten onkaan) ihminen vastassa, mutta en rakastu, en kykene.

Tietenkin kun rakastun en etsi muita (miehiä tai naisia). Mutta en pysty samaistumaan ajatukseen, että rakastuminen MINULLA olisi sukupuolisidonnainen asia. Parisuhteen aikana ei sitäpaitsi rakastuta. ;) Silloin tehdään töitä, jotta pystytään rakastumaan omaan kumppaniin aina uudelleen. Aina ei ole helppoa, mutta sitä se parisuhde silti parhaimmillaan on.

Tonne bisse-palstalle ei ole hinkua, kun siellä on tosissaan näitä "mitä sen on väliä, jos kaikille osapuolille homma sopii" / "etsitään kolmatta, kaikkeen kivaan"-tyyppejä. Hetero en ole. Joten tämä paikka tuntuu "eniten" omalta. Rakastanhan minäkin kaikilla kyvyilläni ja aisteillani ihanaa naista. Miestä en ole miesmuistiin edes huomannut ;)

lilla

Lue lisää

Lilla, kommenttejasi on mukava lukea! Tunnistan kirjoituksistasi itseni. Myös minulle rakastettuni sukupuoli on melko merkityksetön asia sillä rakastun IHMISEEN. Muita "en koskaan voisi rakastua"-kriteereitä aitten löytyykin ja osa niistä on todella typeriä.

Samalla tavalla kuin sinäkin, tunnen tämän palstan enemmän omakseni. Jos olemassa olevaa heterosuhdetta ei olisi (n.20v), en tiedä, mihin joukkoon oikeasti kuuluisin. Onneksi on tämä palsta.

Zor-ro kirjoitti:

Eikö voitaisi vain sopia että olemme eri mieltä tästä ja hyväksyä se?

Musta se ON pettämistä ja outoa ja sairasta ja vaikka mitä tuollainen kolmen kauppa tai mikä lienee. VAIN yksiavioisuus on mulle normaalia ja hyväksyttävää toimintaa. "Yksiavioisuusvaade"? Mun mielestä jokainen bylsiköön niinkuin lystää kunhan ei mun elämään yritä. ;)

Tokihan nykymaailman "sallivuus" tekee mut surulliseksi, mutta ei ole kuitenkaan mun asia. Kunhan mulle vielä riittää se yksiavioinen ihana nainen jossain! Muut tehkööt mitä lystää.

Lue lisää

"Musta se ON pettämistä ja outoa ja sairasta ja vaikka mitä tuollainen kolmen kauppa tai mikä lienee. VAIN yksiavioisuus on mulle normaalia ja hyväksyttävää toimintaa. "Yksiavioisuusvaade"? Mun mielestä jokainen bylsiköön niinkuin lystää kunhan ei mun elämään yritä. ;) "

Viimeisenä kuvittelisi lesbon suhtautuvan erilaisuuteen noin. Etkö ole oppinut omasta toiseudestasi mitään?

Kuka on väittänyt, että kolmen tai neljän kimpassa olisi vain jotain "mikä lienee". Päätteletkö, että siinä olisi tunteet täysin poissuljetttuja.

Yksiavioisuusvaateella tarkoitan juuri tuota suhtautumista, että kaikkea muuta kuin kahden välistä pidetään #sairaana#??? Mielestäni tuolla suhtautumisella hyväksyy myös lesbouden pitämistä sairautena. Ja luettelosta voikin sitten tehdä pitkän. Helpompi sanoa, että sairasta on silloin kaikki muu kuin se juuri tasan oma juttu!

Kolmen-neljän kimppa voi sisältää (ja onnistuakseen sen onkin sisällettävä) myös kiintymystä, ystävyyttä,jopa rakkautta.

Ei bi:t ole pääsääntöisesti panokoneita tai hulluja. Ei myöskään asian esilleottaminen täällä tarkoita sitä, että kukaan olisi tunkemassa jonkun elämään sen enempää kuin mitä tämän keskustelun kautta itse haluat. Lausahduksesi muistuttaa erehdyttävästi niitä heittoja joita ulkomaalaisista, homoista, lesboista ja kaikista erilaisista ihmisistä nk. valtaväestön normaalit heittelevät yrittäessään esittää muka suvaitsevaista.

Ajattelen kuitenkin, että Suomi 24 ei ole se foorumi joka kertoo yleisesti mitä lesbot Suomessa ajattelevat. Suomi 24 Bi-keskustelualueeseen suhtaudun samoin. Ja oikeastaan kaikkiin alueisiin. Kuitenkin se on niin harva ihminen joka tänne kirjoittaa. Haluan pitää luuloni, että isänmaassani on myös suvaitsevaisuutta...jossain ....

Tottakai elämässä saa olla eri mieltä. Vielä kun kukin tahoillamme saisimme elää omana itsenämme tarvitsematta peitellä niin paljon. Lesbon on varmaankin helpompi tulla kaapista kuin bi:n. Bi saa paheksuntaa kaikilta tahoilta.

Jos bi on suhteessa lesbon kanssa ei hän silti ole lesbo, hän on bi ja toivottavasti kumppaninsa hänet sellaisena hyväksyy. Sama juttu kaikissa suhteissa. Onnistuu parhaiten kun ei yritetä muuttaa toista itsensä kaltaiseksi.

Se, että ihmisen seksuaalisuus muuttuu ja kehittyy onkin sitten jo oma lukunsa.

tuntuu kuin lesbous olisi jokin uskonto, kun lukee tätä palstaa. Ylipäätään kaikki ismit, lahkot, jaottelut ja luokittelut hirvittävät, koska niillä on taipumus sulkea suuri osa muuta maailmaa ulkopuolelle. Ei kai lesbouden ole tarkoitus tarkoittaa sitä, että voi suurinpiirtein vakavin mielin seurustella vain lesbojen kanssa, siis ystävyysmielessä? Ei kai sen ole tarkoitus leimata naisia tai ylipäätään ihmisiä, jotka haluavat ja voivat olla sukupuolisessa kanssakäymisessä myös miesten kanssa? Ei kai sen ole tarkoitus syrjiä miehiä ja kaikkia heidän vaikutuspiirissään olevia, eihän? Olen todella ihmeissäni tämän ketjun kirjoituksista, siis todella.

Lumikki kirjoitti:

tuntuu kuin lesbous olisi jokin uskonto, kun lukee tätä palstaa. Ylipäätään kaikki ismit, lahkot, jaottelut ja luokittelut hirvittävät, koska niillä on taipumus sulkea suuri osa muuta maailmaa ulkopuolelle. Ei kai lesbouden ole tarkoitus tarkoittaa sitä, että voi suurinpiirtein vakavin mielin seurustella vain lesbojen kanssa, siis ystävyysmielessä? Ei kai sen ole tarkoitus leimata naisia tai ylipäätään ihmisiä, jotka haluavat ja voivat olla sukupuolisessa kanssakäymisessä myös miesten kanssa? Ei kai sen ole tarkoitus syrjiä miehiä ja kaikkia heidän vaikutuspiirissään olevia, eihän? Olen todella ihmeissäni tämän ketjun kirjoituksista, siis todella.

Lue lisää

tämä on minun kirjoitukseni perässä.

Uskonto on kumma vertaus. Minä puhuin omista tunteistani ja kiinnostuksestani. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä ajattelen ihmisyydestä yleensä. Enkä sen vuoksi noudata mitään lähetyskäskyä, saarnaa kenellekään muulle tätä autuutta tai vielä vähemmän yritä ketään käännyttää.

Tämä ei myöskään tarkoita minkäänlaista syrjintää. Minä valitsen ympärilläni olevista ihmisistä joka tapauksessa monin perustein ne, joiden kanssa olen tekemisissä. Aivan niin kuin valitsen myös elokuvat, jotka haluan nähdä ja kirjat, jotka kiinnostavat ja joiden parissa viihdyn. Ei se mitenkään voi merkitä muiden syrjimistä. Se, etten ole kovin innostunut fitness-henkisestä elämästä eikä ystäväpiiriini kuulu juurikaan fitness-ihmisiä, ei tarkoita että syrjin heitä.

Itse vähemmistöön kuuluvana nousen kyllä puolustamaan milloin koen, että toisen yksilön OIKEUKSIA uhataan tai rajoitetaan. Oikeuksiin kuuluu myös valita seuransa ja varsinkin intiimi seuransa... JOKAISEN oikeuksiin.

Seksuaalisuus on monin tavoin läsnä arjessa. Voisi sanoa jopa, että meidän aikanamme se on kovinkin korostunut puoli ihmisenä olemisesta. Ja korostamattakin se näkyy vivahteina melkein jokaisessa inhimillisessä teossa. Valtavirrasta sivussa elävällä on jonkinlainen konflikti esillä jatkuvasti, siihen on sopeuduttava, vaikka se välillä on raskasta. Tämä kirjoitus on tarkoitettu puolustamaan minunlaisteni oikeutta elää niin kuin tunnemme. Ymmärtääkseni tämä juuri on seksuaalisen tasavertaisuuden perusajatus. Tältä pohjalta ovat myös rakentuneet vertaisryhmät ja koko homoseksuaalinen alakulttuuri. Lebolaiseen seksuaalisuuteen ei jo ihan määritelmällisestikään kuulu mies. Ei se silti tarkoita syrjintää tai lynkkaamista. Toisinaan havaittava lievä sisäänpäinlämpiävyys ja jopa aggressiivisuuskin ovat minusta inhimillisiä ja ymmärrettäviä tuota edellä kuvaamaani taustaa vasten...

Tällä palstalla ihmiset kertoilevat OMISTA tuntemuksistaan. Kaikki eivät tunne samoin. Ja yleensä toisin tuntevaan on vaikea samastua. Siksi tämä keskustelu on minusta tarpeellista. Se valottaa edes hiukan tätä erilaisuutta. Kaikenlainen hyökkäily ja vihjailu on tarpeetonta eikä lainkaan rakentavaa. Toisinaan se on kylläkin ymmärrettävää.

Rautalangasta summa summarum: en hyväksy syrjintää. Valitsen itse seurani ja seurustelukumppanini enkä edellytä että muiden on valittava samoin kriteerein. Minulla on OIKEUS ilmaista ja ilmentää seksuaalisuuttani joutumatta hyökkäilyjen, leimaamisen tai vihjailun kohteeksi. Minun seksuaalisuuteni koko kuva (ei vain sänkyhommat) toteutuu toisen naisen kanssa, minun EI TARVITSE hyväksyä siihen miestä. Tämä vapaus minulle on lailla turvattu. Seksuaalisuus on inhimillinen ominaisuus, ei uskonto.

Lumikki kirjoitti:

tuntuu kuin lesbous olisi jokin uskonto, kun lukee tätä palstaa. Ylipäätään kaikki ismit, lahkot, jaottelut ja luokittelut hirvittävät, koska niillä on taipumus sulkea suuri osa muuta maailmaa ulkopuolelle. Ei kai lesbouden ole tarkoitus tarkoittaa sitä, että voi suurinpiirtein vakavin mielin seurustella vain lesbojen kanssa, siis ystävyysmielessä? Ei kai sen ole tarkoitus leimata naisia tai ylipäätään ihmisiä, jotka haluavat ja voivat olla sukupuolisessa kanssakäymisessä myös miesten kanssa? Ei kai sen ole tarkoitus syrjiä miehiä ja kaikkia heidän vaikutuspiirissään olevia, eihän? Olen todella ihmeissäni tämän ketjun kirjoituksista, siis todella.

Lue lisää

Kuinkahan monta kertaa tätä samaa on jauhettu tällä(kin) palstalla?

Kun bi-ihmiset täällä leimaavat kepeästi lesbot bi-vihaajiksi, miesvihaajiksi, ties miksi, he eivät syrji ketään, eivät sorru yleistyksiin tai yksisilmäisyyteen, joka johtuu omista huonoista kokemuksista. Sen sijaan lesbo, joka uskaltaa vastata ja joskus jopa hiukan kritisoida, on tietenkin bi-rasisti ja pyyhkäisisi miehet maan päältä.

Hulluinta on, että koskaan -ja alleviivaan sanaa KOSKAAN- esimerkiksi minä en ole saanut puolen sanan kommenttia asenneilmastooni, joka on sekä hyvin biystävällinen että hyvin miesystävällinen, vaikka olen 100pros. lesbo ja tavannut myös niitä lajiaan halventavia yksilöitä niin bi-ihmisissä kuin heteromiehissäkin. Minä en leimaa koko ryhmää yhden tai kahden tai edes kymmenen ääliön vuoksi. Suosittelen muillekin.

Onko siis liian helppoa hyökätä? Nähdä vain negatiiviset puolet? Tukea omaa ennakkokäsitystään poimimalla vastauksista vain sitä tukevat kommentit? Hyvä Luoja, onko tarkoitus yleensä syrjiä KETÄÄN? Eiköhän asioista voi keskustella kiivaastikin yrittämättä sortaa vastapuolta.

Negatiivinen on minusta myös ajatus siitä, että lesboksi tunnustautuminen olisi verrattavissa ismiin tai lahkoon. "Lesbo" on vain määritelmä sille, että pitää naisista, aivan kuten "bi" on määritelmä sille, että pitää sekä miehistä ja naisista. Me ihmiset käytämme sanoja itsemme ilmaisuun, ei sen kummempaa. Ihmiset identiteetistä riippumatta ovat hyvin erilaisia asenteiltaan ja persoonaltaan, eikä näistä asioita pitäisi vetää lyhytnäköisesti suoraa viivaa suuntautumiseen.

Olen keskustellut useita kertoja tästä "miksi rajoittaa itsensä"-aiheesta bi-ystäväni kanssa ja minua naurattaa joka kerta, kun kuulen siitä. Bi:t syyttävät lesboja ja homoja rajoittuneista asenteista mutta ovat itse täysin yhtä rajoittuneita ymmärtämään lesbojen ja homojen identiteettiä. Joten tasoissa ollaan.

En muutenkaan ymmärrä miksi lesbous herättää niin suurta närää bi-naisten parissa, että siitä pitää toistuvasti herättää tämän tyyppistä keskustelua. Kun on sinut oman identiteettinsä kanssa, voi antaa muiden olla sitä mitä he ovat.