Osittain kylmillään ollut rintamamiestalo

Kohta 2. Olen vaimon kanssa asunut perikunnalta ostettua peruskorjaamatonta -62 valmistunutta taloa nyt 9 vuotta. Kuntotarkastaja kehui pintaa rikkomattomalla tarkastuksella. Toki mainintaa sähköistä ja putkista tuli että tartteis korjata.
Tässä ajansaatossa on käynyt ilmi että edelliset ovat vain parsineet kasaan kun on ollut jotain murhetta, esim vesivahinko. Siitähän ei mainittu mitään missään. Mutta peruuttamatonta ei ole tapahtunut, talon rakentaja on tiennyt mitä on ollut tekemässä, lähellä on ollut että seuraavat olisi onnistuneet sen sössimään.

En ehkä tällä tietämyksellä vaihtaisi vakituiseen asumukseen. Joku takaportti olisi syytä järjestää. Ja tuosta remontti-innosta sananen. Jos päätätte siihen siirtyä asumaan, älkää tehkä mitään vuodrn sisään, vain välttämätön korjaus/parannus. Onko talo nyt märkä kun sillä ei ole saappaita jalassa? Katto on syytä olla kunnossa, ja sen toteaminen on vielä suht'helppoa.

Kun kerran alat pintaa kaivaa niin sillä voi olla uskomattoman laajat seuraukset, yksi asia johtaa toiseen jne ja yhtäkkiä huomaatte että rahkeet ei riitä. Näissä on ollut onnellisiakin loppuja, mutta toisenlaisia myös.

Tuossa on varmasti monta houkuttelevaa asiaa mikä vetää teitä puoleensa. Mahdollisuuksia remontoida vanhoja perinteitä kunnioittaen ja varmasti edullinen hinta. Itsekin rakastan rintsikoita (en näitä päälle puettavia kylläkään) ja vanhaa rakennuskantaa silloin kun se toimii.

Olet lähtenyt pohtimaan ihan aiheellisesti rakennuksen terveyttä. Itse en niinkään murehtisi sitä kylppäriä, koska se on kuitenkin "pikku juttu" kun ajattelee tuon vuosikymmenen taloja noin muuten. Edellinen kirjoittaja on oikeassa, pisaroista koostuu meri. Korjausten tarve saattaa monesti yllättää.

Sikaa ei kannata ostaa säkissä, eikä minkäänlaista tarjousta antaa ennen kuin olette varmoja rakennuksen voinnista. Nenä on toki aina hyvä indikaattori joka kertoo jo jotain. Suosittelen asiantuntija-apua (en kuntotarkastajaa), ettei tavata pian tuolla kosteusvaurio puolella ;)

Kiitos oikein nasevista ja hyödyllisistä vastauksistanne!
Mies ei ole vielä tässä vaiheessa käynyt katsomassa (muutama vuosi sitten kävi). Kävin itse eilen katsomassa omistajan kanssa. Haistoin heti verannalla (pääkatto ja verannan katto 'erillisiä', kuten joissakin rintamamiestaloissa), että siinä haisi tunkkaisuus, kosteus; mahdollisesti jopa kosteusvaurio. Melko helposti kai korjattavissa (kosteuden syyn löytäminen ja korjaaminen, jne.). Muualla talossa en haistanut lainkaan homeen hajua. En edes lastulevyistä rakennetuissa vaatekaapeissa! Siellä, jos jossain, olisi ollut pistävä haju.

Eteinen oli suurempi kuin perusrintsikassa (kellarikerros alla). Eteinen oli todella kylmä. Kuitenkin alkuperäiset paperitapetit näyttivät olevan hyvässä kunnossa. En nähnyt mitään merkkejä edes kondensaatiosta.

Minulla on kokemusta yhdestä toisesta, vuosikymmeniä kylmillään vuosia olleesta vesijohdottomasta talosta, jonka ikkunat oli tiivistetty todella tiukaksi. Tämä oli taatusti osasyynä siihen, että talossa oli jonkinlainen homeongelma, eikä ihan pienikään, sillä voimakas pistävä haju. Voihan olla, että tämän talon sokkelin tuuletusluukut olivat olleet tukittuina, ja taloa edelleen kaupannut myyjä oli ne poistanut ennen kiinteistön edelleen myyntiä...

Tämä talo, jota siis kävin nyt yksin katsomassa, myyjä näytteli paikkoja, vaikuttaa olevan ok kunnossa. Toki iso remontti edessä. "Saappaat" ja koko sadevesisysteemi. Ulkoverhous oli maalattu lateksilla eli ulkoverhouksen uusiminen. -Perinnekorjauksenkin arvojen mukaan, korjattavaa riittää.

Totta, ennen kuin sisätiloissa tehdään mitään merkittävää remonttia, kannattaa asua ensin vuosi.

Minä itse en halua mitään niin paljon, että olisin valmis maksamaan enemmän kuin mitä katson järkeväksi. Myyjä on iäkäs siirtolainen ja tiedän että tällä perheellä on maa- ja metsäomaisuutta karttunut suvun myötä... Ko kiinteistö on vanha maatila. Idyllinen pihapiiri, jossa näitä vanhoja latoja yms hyviäkin vanhoja rakennuksia. (Yhä muussa verstaskäytössä joku niistä, suurin osa 'arvottomia'.) Kokonaisuudessaan tämä pihapiirin tontti on noin 1-1,5ha.

Alustavasti puhuimme koko paikan myynnistä. Nyt tämä hyvin talousasioista tietoinen oleva iäkäs henkilö alkoi puhua tontin kokona tätä haja-asutusalueilla vaadittavaa minimikokoa 4000 neliötä. Eli möisi osan välitöntä pihapiiriä (siis laaja, tuon 1-1,5 ha) olevaa tonttia joko haja-asutustontteina (ei rak lupaa, poikkeuslupa käsittääkseni) tai mahdollisesti tarjoaisi maanviljelijälle, jolle on vuokrannut pellot.

Tarkoittaa, että maanviljelijä hääräisi välittömässä pihapiirissä näköetäisyydellä keväät, kesät ja syksyt.

Tajusin tämän ja pidän ajatusta epärehtinä, koska myyjä ei puhunut siitä avoimesti. Alunperin oli kyse koko alueesta, jopa pelloista. (Niitä emme osta.) Ko myyjä miettii omaa voittoaan kasata rahaa, vaikka on elämänsä ehtoopuolella.

Minua tällainen epäeettisyys pännii enkä mene mukaan. Itse pyrin avoimuuteen ja rehtiyteen. Myyjä mainitsikin sitten hinnan tälle talolle minimitontilla. - Ei tule kauppoja. On se ihme, miten joillakin ihmisillä rahanahneus sekoittaa järjenjuoksua.

Aion silti käydä prosessin loppuun. Mikään 'maallinen mammona' ei ole minulle niin ehdottoman tärkeätä, että kauppa on tehtävä ehdoilla millä hyvänsä. Riisto -hengessäkin. Rikas riistää perusteettomasti köyhempää kaupassa.

Jos mies on mukana, teemme tarjouksen KOKO kiinteistöstä. Tarjouksemme ei tule olemaan kuin mahdollisesti enintään puolet tai 40-45 % hänen ilmoittamastaan hinnasta. Näin ihan asiallisesti. Saa myyjäkin jotain ajateltavaa. Tietää toki, ettei itsekään maksaisi pyyntihintaansa, mutta ahneella ruokahalu kasvaa, kun näkee paikasta pitävän ostajaehdokkaan. Aliarvioi minut, köyhemmän.

Oletko varma ettei nenä resetoitunut kuistin mukaan?

Vaikka selostuksesi kuullostaa äkkiseltään ihan hyvältä, et kerro rakenteista tarkemmin. En missään nimessä suosittele tekemään tarjousta ennen asiantuntija-apua. Sitähän voi pyytää myyjän taholta. Kuntoarvauskin käy, kunhan kuntoarvioija on pätevä.

Miss 007. Olet oikeassa kannassasi. Vara ei venettä kaada.

Tässäpä minun näkemykseni esittämääsi kysymykseen. Taustastani sen verran, että olen itse remontoinut useamman vanhan talon, joista yksi oli ollut myöskin kylmillään useita vuosia. Yleisellä tasolla sanoisin, että rintamiestalot ja vastaavan aikakauden rakennukset on tehty peruslähtökohdiltaan hyvin. Ongelmia aiheutuu pääosin myöhemmin tehdyistä korjauksista, joissa on käytetty vääriä materiaaleja sekä heikennetty talon alkuperäistä painovoimaista ilmanvaihtoa liiallisella lämpöeristyksellä ja tiivistämisellä. Jos itse hankkisin vanhaa puutaloa, arvostaisin eniten alkuperäisessä kunnossa olevaa kohdetta.

Sitten varoituksen sana. Vanhan rakennuksen korjaaminen on iso urakka, vaikka se tehtäisiinkin Panu Kailan oppeja mukaillen "perinnekorjaamisena". Sisustuslehtien ja remonttiohjelmien luoma mielikuva pienestä pintaremontista, ei korreloi rintamiestalojen kunnostamisen kanssa. Kunnosta riippuen työtä on paljon tai sitten sitä on vielä enemmän. Kannattaa realistisesti miettiä, mitä osaa tehdä itse ihan oikeasti ja mitä ei. Ellei oma osaaminen riitä esim. katon uusimiseen, lattioiden koolaukseen tai ikkunapokien kunnostamiseen on varattava vähintään 50.000 € remonttimiesten palkkoihin. Jos omaa osaamista taasen löytyy, niin koko remontista materiaaleineen kaikkineen saattaa selvitä samalla summalla.

Ja sitten se aikataulu, itse tehtynä (oman päivätyön ohella) rintamamiestalon remontti kestää karkeasti kohteesta ja lopputuloksen vaatimusasteesta riippuen 1 - 5-vuotta tai sitten on mahdollista, että se ei "valmistu" koskaan, koska rahat tai/ja motivaatio on loppuneet jo paljon aiemmin.

Eli näillä reunaehdoilla voisi mietiskellä, onko perinnerakentaminen oma juttu vai ei. Rintamamiestalon onnistunut kunnostaminen palkitsee lopputuloksellaan, talossa on terveellinen asua ja tilaratkaisut ovat kompaktin ajattomia.

Kellarilla (jossa ei asuintiloja) varustettu rintamiestalo ei normaaliolosuhteissa tarvitse sokkeliin vesieristystä. Pitää ainoastaan huolehtia riittävästä kellarin tuuletuksesta, sokkelin vierustojen riittävistä kaadoista sekä asentaa rännikaivot. Itse kiinnittäisin päähuomioni kattorakenteiden ja alapohjan kuntoon.

Mikäli päädyt ostamaan talon, niin onnea ja iloista tekemisen meininkiä Sinulle. Tunteellahan ne kaikki elämän suuret ratkaisut tehdään:)

Hieno kokemuksen rintaääni ja realistinen näkemys! :) Tälläisiä asiallisia kirjoituksia on ilo lukea!

Sitten vaan matalaks ja tilalle halpa valmistalo säältä suojaan pystytettynä. Sen jälkeen siinä vastaava työmäärä (jos sitäkään) kuin vanhan peruskorjauksessa ja eipä tartte homeita peljätä ja asuminen sekä arvo jatkossa vähän toista luokkaa.

Kannattaako "maalle" muutto.jos maajussin touhut noin ärsyttää???Rehellinen paskakin siellä aika-ajoin haiskahtaa.Itse en ainakaan muuttaisi, jos olisin noin herkkänenäinen.
Mitä tulee ikään ja omistamiseen niin ei kai kenenkään sentään tarvitse ventovieraalle maitaan lahjoittaa vaikka olisi kuika iäkäs ja varakas????

????????!!!!!!!!!!!!!

Noh,tuliko kaupat, vai tukehduitko jo lietepaskan hajuun?