Pian iltojen hämärtyminen alkaa näkyä

Voi capt. cöpenick, ensimmäisen kerran tajusin tänä Juhannuksena tuon auringon 4 vrk.käväisyn lakipisteessään!

Niin haikealta se tuntui, että sen kunniaksi piti laittaa --- O sole mio,--- parhaiden elossa olevien tenoreiden laulamana.

Nyt on jo palautunut entinen optimismi:D Valoa on silmät sirrilleen ja piiiitkään vielä.
Ja mitäs siitä, sitten taas hyssytellään pimeässä tuikkuja
polttaen, tuttua ja turvallistahan se.

Heinäkuussako,... taximies juuri eilen sanoi monen lähteneen lomalle heti Jussin jälkeen,..on kuulemma poikkeuksellisen hiljaista.
Tiiä häntä, pitää nyt mennä kääntämään paistos (grillikylki) toiselle kyljelleen,..moikka

Olihan niitä alkukesästä helteisiäkin päiviä, ei sitä makeata mahan täydeltä. Muista kesän, jolloin kallioilla tai ohuen kasvumaan alueilla puutkin kuolivat sateiden puuttuessa.
Nyt ollaan kasteluilta vältytty. Hautausmaille istutetut kesäkukat voivat varsin hyvin. Moni on varmaan pitänyt nyt koleina iltoina tulta takassa tai patteria päällä.

Kuulin haikean joiun kauppatorin laidalta. Ehkä ohrapirtelön voimalla mies latasi: Siltä tuntuu kuin kesä ois mennyt.

Liikenne on hiljentynyt huomattavasti kaupungissa ja Vantaallakin, liikennevaloihin ei ehdi muodostumaan pitkiä jonoja, kauppojen parkkihalleissa löytyi paikkoja.
Pimeä ja pitkä talvi on varmasti ollut rankka rasite ainakin nuorille perheille, Suomi lomailee aurinkorannoilla ja mökeillään, kaikki me olemme ansainneet pitkään odotetun kesän,
Taitaa kuitenkin olla niin että kesäkin menee jotain aurinkoa odotellessa, ja tietysti kesä hommia riittää pian pääsee kanttarelleja etsiskelemään, onhan se ensimmäinen kanttartellikastike suoranaista herkkua, nam nam..

Eipä ole paljon ollut tarvetta siristelyyn, aurinko pakoilee aivan selvästi meitä pohjoisen kansaa, vettä tulee sitä vastoin päivittäin no eipä kyllä näin joka päiväisenä ilmiönä paljonkaan ilahduta.
Luonto kyllä pitää noista 'kylvyistä' ja pysyy siistinä kauniina väreissään, olen jo yhden uuden vihdan verran saanut vihtoa saunassa, ja voi sitä tuoksua piti vielä nukkumaan mennessä käydä nuuskasemassa saunan ovella ;-)).

Tänään istutin viimeiset kukkaset ja olen niitä tässä ihaillut, sattuikin niin auringon värisiä että!
Poikani tytärtä odottelin vaan ilmoitti että on niin "kiire" että tulee vasta huomenissa, että tällaistä kuuluu illan tunnelmiini, tarkistin ikkunasta...nyt juuri ei sada!

Selasin aamulehtien tarina tarjontaa. Pidän luonnossa tapahtuvista muutoksista, aina vuodenajan mukaan. Valita aina uuvahtanutta oloa ennen ukkosta, tässä IS jutussa tulikin vastaus kysymykseen oletoko "meteoniitti?"

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288707164475.html

Jokainen varmasti on jo lukenut iltapäivälehtien otsikot, mutta tässä vielä linkki, please! Mietteitä aihe kyllä antaa, kun elokuun samettiset illat ovat vielä edessäpäin.

Eilen kuulin Yle Puheen kanavalta tämän minulle uuden termin meteopaatti. Tuosta Lorenan linkistä se näkyy: Meteopaatti on henkilö, jonka mielialaan sää vaikuttaa.
Kyllä. Sää on vaikuttanut mielialaani siitä lähtien kun paitaressuna pikkusanttuna pääsin könyämään tuvan penkiltä näkemään ulos.
Sateen lähes kaikki olomuodot heikensivät fiilistä. Kesäistä sateenkaari-ilmiötä lukuunottamatta. Se oli huikea ihme.
Sateenkaari näkyi keittiön puurahilta kun näkökenttää vielä rajoitti seinä ikkunalaudan alapuolella. Isompana lähdin sitä läheltä katsomaan. Ei se onnistu.

Uskon että useimpaan, ellei lähes jokaiseen sää jotenkin vaikuttaa. Aurinkoinen sää lienee jokaiselle mieleen lumimyräkästä puhumattakaan.
Tiheä vesisade saa autoilijan vaihtamaan tuulilasin pyyhkijät nopeammalle. Viime viikolla VT-6:lla tuli sellainen runsas sade.

Pidättekö helteestä todella?,sitä on tulossa,kunhan ei liikaa.

Siinäpä tuli tai on ainakin olevinaan ´totuus´ säitten vaikutuksesta ihmiseen. Onhan se ilman tutkimisiakin totta, luulisi vaikuttavan jokaiseen, vaikkei sitä tunnistaisikaan. Olenhan minäkin monesti kertonut, miten hyvä olla minulla on tuulisella, jopa myrskyisellä säällä, ei missään nimessä paras oloni ole aurinko ja seesteisyys. Kaipa se johtuu jostain sisäisestä tekijästä, vaikea sanoa.

Käyn Forecan sivuilla lukemassa kuukausittain sääpakinan. Nyt siellä selvitellään vallitsevaa suursäätilaa ja miksi kesä karkasi Siperiaan.

http://blogi.foreca.fi/2014/06/mita-tapahtui-kesalle/

Meteopatiaakin sellä on käsitelty, olipa kyselykin, mikä suomalainen ilmaisu olisi sopiva ilmiölle. Kelikuloinen kuulostaa aika hauskalta. Alakuloinen on tuttu, mutta puhutankos yläkuloisesta ?
Kyselyyn tulleet tulleet ehdotukset: sääherkkä, sääpää, sääskitso, sääkkö, kelikuloinen, sääpaatti, säänmukainen mielialahäiriö, säänmukainen mieliala sääriippuvainen.

Täällä etelärannikolla vallitsee nyt matalapaine, satanut aamusta asti harmaalta taivaalta. Eilinen päivä olikin aivan suvinen, aurinkoinen ja kevyt lounaistuuli. Kesäiset tuulenhenkäykset ovat ihania, ihoa hyväileviä ja tekevät auringonpaisteen armollisemmaksi. Vedenkilo ja laineitten liplatus, pääskysen lento sinisellä taivaalla, kesäidylli parhaimmllaan - eihän siinä voi muuta kuin olla itsekin valoisalla keveällä mielellä. Mikä ennen juhannusta sataa, sataa laariin, mutta nyt riittäisi jo, sadevesitynnyritkin ovat täynnä jokaikinen.

Harmittaa lomalaisten puolesta, kun on ladattu odotuksia lomaviikkoihin, nureksuminen on ihan ymmärrettävää. Onpa muuten hauska sana cc:llä tuo nureksuminen. :) Eläkeläisillähän on aikaa ottaa vastaan kaikki säät , ja jostain amerikkalaisesta ennusteesta luin, että loppukesä olisi lämmin, helteinenkin. Onkos nyt jo loppukesä...vai suurkesä. Ennen puhuttiin pikkukesästä juhannusta edeltävästä kesäajasta.
Yhteen aikaan soi hitti "Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä..." Uskotaan siihen.

Mansikkasato näyttää hyvältä, tarvitaan vain aurinkoa, että ne saavat oikean värinsä ja arominsa. Ahomansikoita on jo saanut maistella, mutta auringossa ne vasta tuoksuvat . Auringon lämmittämä koiran turkki tuoksuu aivan ihanalle, mutta eipä tänään saanut sitä nuuhkia, märkä koira on märän koiran hajuinen puhtaanakin. Erään tarinan mukaan edesmenneet lemmikkime tapaamme Sateenkaarisillalla.

Sateella minua ainakin nukuttaa enemmän. Enkö nukahtanut ruokailun jälkeen sohvallekin, siitä huolimatta että heräsin vasta 9 aamulla:)

Muuten pidän sateellakin kävelemisestä, jos ei tuule silmät ja suut täyteen vettä, hiljainen sade, ja happirikas ilma virkistaa ihmeesti.

Tuulinen ja myrskyävä ilma taas saa alkukantaisen vaistot herämään. Puiden taipuminen tuulen mukana, aaltojen harjat merellä, on riemastuttavaa, ilmamassat vaihtuvat ja pilvet vyöryy laukaten ilmamassoissa.

Koko päivän on tosiaan etelässä satanut, vain pieni tuulenhenki käy, kyllä kai tää Suomi vielä muuttuu trooppiseksi tällaisella kasvulla.