Koiranpentu raivohullu omistajaa kohtaan

Ensin ajattelin kysyä, mitä rotuja koirassa ehkä on, mutta samapa tuo, onko pentu paimentava vai vartioiva...: Oikeasti vasta 10 viikkoa? kuulostaa täydelliseltä työkoiralta tuolla energialla.
Ehdottaisin väsytystaktiikkaa, mutta siinä saa olla tarkkana noin pienen pennun kanssa, ettei rasita sitä kuitenkaan liikaa... Kävele lenkki tiukkaa tahtia, älä namita vaan vaadi pentua seuraamaan, asiansa saa tehdä mutta huvikseen ei anneta nuuskia. Jos ei kuuntele, mene toinen lenkki. Ei se pentu rikki mene jos sen pari kertaa väsyttää. Vasta väsytyksen jälkeen käytösharjoittelua.
Olet tuttu ja turvallinen, sinua on helppo paimentaa ja vahtia. Jääkausi voisi olla hyvä, mutta joo vähän vaikea toteuttaa kun toinen kiinni lihassa... Tuplaa, tokoleikit, vaadi rauhoittumista, paikallaoloa, laita pentu käyttämään nenäänsä ja piilota nameja: Riiviöpennun kanssa voi aloitella jo jotain harrastusta ja suunnata sen energiaa johonkin tiettyyn asiaan.

Jollakin oli samanlainen tapaus ja palstalla ehdotettiin väsytys tekniikkaa eli ei huomioisi purua ollenkaa, alkuun pitäisi kuonokoppaa niin kauan kunnes koira huomaisi ettei puru auta. Tosin pennusta kun on kyse niin ottaisin yhteyttä kouluttajaan..

Meijän pentu oli ihan samanlainen ja otettiin sit yhteys kouluttajaan joka suositteli just tota sopivassa määrin väsytystä ennen kätös harjottelua ja jäähylle laittoa eli aina kun se alko puremaan vaihdettiin huonetta niin että pentu jäi yksin. Näillä meillä loppu jatkuva pureminen parissa viikossa mutta tosiaan kaikki pennut on erillaisia että suosuttelen kyllä ottamaan yhteyttä johonkin kouluttajaan joka osaa teille sitten neuvoa teille sopivan tavan purkaa ongelmaa.

Hirveän moni unohtaa palkita sitä oikeaa käytöstä. Eli silloin kun koira on huomaamaton ja helppo. Tätä näkee esimerkiksi koulutuskentillä, kun koira odottaa kiltisti suoritusvuoroaan, se jätetään täysin huomiotta. Mutta kun se alkaa haukkua turhautumistaan omistajalleen, se saa huomion (eli kiellon, ja pian jotain tekemistäkin). Koirat oppivat erittäin herkästi sitten vaatimaan sen huomion tuota kautta. Eli rauhallisuudesta palkkaaminen, ehdottomasti. Ja puremisesta selkeä viesti (itse kiljahdan, kerron että nyt sattui). Sen lisäksi kuitenkin on muistettava antaa koiralle mahdollisuus sen oikean puremisen tekemiseen, ehkä vaihtaa sen luovuttua omistajan puremista jonkinlaiseen taisteluleikkiin. Mutta jos se puree sinun farkunlahjettasi, niin älä sitten vaan käytä farkunlahkeita taisteluleikeissä ikinä ;D

Eli pähkinänkuoressa. Jätä koira huomiotta/anna palaute väärästä käytöksestä. Mutta vielä tärkeämpää on se, että annat hyvää palautetta aina ja tiuhaan siitä oikeasta ja hyvästä. Opettele tuntemaan koirasi mielentilat. Ja ne asiat, mitkä laukaisevat tuon puremiskäytöksen. Joskus koira on vaan hyvä opettaa olemaan rauhassa (käsittelyharjoitukset). Meillä on pentuja rauhoitettu ihan syliin ottamalla, jos ei muu auta. Riippuu tietysti siitä, miten iso pentu se on, ja miten itse jaksaa, mutta pitkälle saa keskikokoistakin napattua syliin, ja tavallaan siinä pakko rauhoittaa. Itse suosittelen kuonokoppaa vasta ihan viimeisenä keinona. Mieluummin antaisin mahdollisuuden ohjattuun taisteluun. On hirveän iso apu koulutuksessa mahdollisesti isompana. Eli hanki vaikka patukoita, joita saapi sitten sinun ohjauksessasi retuutella.

Mulla oli kaukkarinpentu samanlainen. Otettiin pihalla mittaa ja se repi mun talvitakin riekaleiksi, siis siten, että takki oli mun päällä. Pennuilla vielä saakutin terävät hampaatkin. no nyt se on 1,5 vuotias, aivan rauhallinen eikä mitään ongelmia. Jos se ottaa käteni suuhunsa se pitelee sitä hellästi kuin vauva tissiä (?). Uskon että ikäkauteen liittyvä juttu.

Kannattaa ite pysyä rauhallisena.
Neuvot, mitkä jo annettu erittäin hyviä.

Liian vähän tekemistä, liikaa energiaa. Käyttehän koirakoulussa? Tajuathan sitä ettei 10 viikoinen vielä osaa juuri mitään eikä se sana "EI" ole sille yhtään mitään ennen kuin se oppii sen? Koira ei puhu suomea edes sanan verran. Sanalla "EI" ei ole mitään merkitystä kun sitä ei ole opittu.
Onhan liikunta säännöllistä? Onhan pienestä saakka aivojumppaakin? Jos on energinen koira eikä oikeaa tekemistä, leikkiä ja riehumista (niin, energinen koira riehuu, ei vaan tuo palloa leikkiessään!), niin se tuntuu ongelmalta. Työkoirille ainakin leikki saattaa olla tosi rajuakin, kaverin kimppuun hyökätään, paini on rajuotteista ja energiaa riittää. Kannattaa siis oikeasti käydä pentutreffeillä ja pentukoulussa, eri paikoissa eri hajuilla lenkeillä, tarjota ennemmin vaikka jotain repimislelua, mitä voitte yhdessä riehuttaa, antaa pennulle sopivia puruleluja. Jos et omaa kokemusta tuommoisista koirista etkä osaa leikkiä, niin etsi saman ikäisiä ja kokoisia kavereita, 3-6 kk on hyvä ikä leikkitovereiksi ja kun koira on 5 kk se voi jo painia 1,1,5 vuotiaankin kanssa helposti.
Tarjoahan lahkeessaroikkumiseen sijaan lelua? Ilmoitathan vinkaisemalla että pureminen sattuu? Oletko opettanut sanan ei ja niin että se koira tajuaa sen?

10 viikkoa on niin pieni pentu, että vika on sinussa jos et edes pienelle pennulle pärjää, ja jotenkin liioitellulta kuulostaa. Odotat liikaa. Noin pieni pentu ei hallitse voimiaan eikä tiedä koska satuttaa. Pentu tosiaan käy pohkeeseen kiinni mutta kuten lapset, se ei osaa varoa. Murina on leikkiä. Noin nuori koira ei saa raivareita eikä koirat tervepäisinä ylipäätään. Oletko huomannut semmoista? Koirat eivät saa raivareita paitsi... Aikuisina kun ne joutuvat lähestymään toista väärin tai pakolla. Kun ne eivät ole oppineet koirien kieltä ja ovat epäsosiaalisia. Kun ne on kasvatettu pelolla ja hakkaamisella ja ovat epävarmoja. Kun ne ovat niin turhautuneita että se alkaa ilmetä vihaisuutena. Koirat eivät yksinkertaisesti saa "raivareita" ilman että vika on olosuhteissa tai ne ovat fyysisesti sairaita: jos päässä on kasvain ja/tai on kipuja, koira saattaa olla vihainen. Joten fyysinen sairaus olisi yksi syy.
Mutta ilman syytä se ei sitä ole oikeastaan kai koskaan. Sen tunne-elämä ei varsinaisesti ole ihan niin kehittynyt ihmismäisiin raivareihin. Sinä inhimillistät nyt, etkä osaa. Hae apua oikeasta paikasta eli koirakouluttajilta.

Niin, ja siinä se toinen juttu, lakkaa jo ajattelemasta pentu ihmisenä ja/tai aikuisena koirana, ja ala tutkia asiaa oikeasti. Jos joudut "alistamaan" 10 viikkoista pentua olet jo todella tyhmä ja kasvattamassa luonnevikaista pentua. Ensimmäisenä kannattaa lähteä liikenteeseen siitä ettet tiedä yhtään mitään mistään, etkä netistä ole löytänyt oikeaa tietoa. Miksi et ole etsinyt vaikka koirakouluttajia, kasvattajia ja oikeaa livetietoa riitävästi?
Siitä on hyvä lähteä siksi, että puhut niin nuoresta pennusta. Siis puhut niin pienestä pennusta ettet voi sanoa millainen sen kuuluisi olla. Sinulla on nyt vaan malli nimeltä "riiviö". Ei raivari eikä paha, ei muuta kuin riiviö. Jotain muuta kun luulit saavasi. Pentu on todennäköisesti juuri sellainen kun sen kuuluukin olla, sinä vain luulit jotakin muuta.
Joten ei muuta kun odotukset tiedoksi ja lakkaa odottamasti sen olevan muuta. Ala suhtautua siihen niin että se on nyt tuommoinen ja sinä et tiedä tästä riittävästi.
Olet hakoteillä luuloinesi mutta se on korjattavissa! Eli kyllä se siitä, kun alat hakemaan neuvoja ja apuja oikeasta suunnasta ja parantamaan käytösmallejasi sen sijaan että toivoisit koiran olevan jotain muuta kuin se on ja puhuvan suomea.

Oliko normaali pentu teille tullessa?
Jos ei,en olis ottanut ongelmaista....jos oli,jotain sattunut.Mutta luulen,että pomottaa sinua,alammaistaan,yrittä määräillä menistasi.Kannattaisi alkaa komentaa,käskeä paikalleen kun sekoilee.Jos ei mene,viet niin kauan että menee,ja pysyy siellä käskystä....oudon nuorena ongelmat tulleet,yleensä vuotiaina tommosia joillakin.

Sekoituksista nyt ei tiedä mitä vaistoja periytyy,kaikki rotuja tai yhdistelmiä ei koskaan pitäisi teettää.Vanhempien luonteissa voi olla ongelmallisuutta,kaikki ei välitä teetetään silti,rahan vuoksi.
Kysy reippaasti kasvattajalta apua,heillä yleensä 24/7 tavoitettavuus kasvattiensa omistajille.Niin ainakin rotupuhtaissa.

Kuulostaa aivan täydelliseltä, terveeltä riiviöpennulta. Tuollaisista kovapäisistä pennuista kasvaa parhaat työ- ja harrastuskoirat, kun ne saadaan koulutettua ja kuriin.

Itsellä oli samanlainen. Koko pentue jostain syystä käyttäytyi noin: hyökkäsi ihmisten kimppuun ja kovaa. Siinä taisi olla sakua ja ajokoiraa. Pahimmat raivarit loppuivat siihen, kun yhden kerran vain nostin niskasta ilmaan ja sanoin tiukasti: "Tuo loppui nyt!". Ei koskaan täysin lopettanut esimerkiksi vaatteista repimistä. Väsyneenä oli rauhallinen, mutta kun sitä energiaa aina vain riitti ja riitti, vaikka suoraan koulutuskentältä olisi tultu.

Hieno koira. Reenaamaan vaan niin hyvää tulee.

Vastuullinen kasvattaja katsoo tuollaiset ''raivo'' pennut harrastekoteihin usein. Tosin kaverilla kävi kämmi vaikka kasvattajalle painotti sanaa: ensikoira ja seuralainen pieneen puuhasteluun. Jouduin mennä autelemaan ensi viikoiksi hänelle kun kasvattajan neuvot tuntuivat pahentavan käytöstä = yltyi lisää hyökkimään, puremaan ja huutamaan. Kurmotuskaan ei auttanut omistajan taholta joten totesin kamulle että aloitetaan puhtaalta pöydältä eli kontaktinottoa ainoastaan namejen/lelujen avustamana.

Portti otetiin hetkeksi käyttöön mihin meni jos meni överiksi eikä komennot menneet keskukseen asti (aivoihin). Alkuun otetiin tilasta pois lelut ja luut eli oli yksinään siellä hetken kunnes rauhottui. Sai huomiota vasta rauhoitumisen myötä ja luvan liittyä takaisin lauman pariin. Vaihtokauppaa kokeiltiin välillä joka usein toimikin vaan portti (tilan rajaus) oli siitä hyvä että jos vaihtokaupasta huolimatta jatkoi riehumista samaten huomiomattomuudesta niin omaan tilaan meno rauhotti kummasti. Kohta vuosikas ''hirmu'' jolle ei enää tarvita omaa tilaa on siivosti lauman mukana, vieraiden ollessa sekä yksin. Siivo tapaus loppujen lopuksi ja sinänsä nappi valinta kasvattajalta taisi olla vain hetkellinen testaus pieneltä ;)

Oma tila on myös hyvä yksinolo harjoitelussa sekä vieraiden saapuessa.

Anna pentu pois, kun tuollaisia kirjoittelet. Et selkeästi ymmärrä pennuista mitään(en sano pahalla). 10kk voisin ymmärtää, en 10vk. Et olisi halunnut tutustua pentuuni, kun sen tuli 9.5vk:n iässä. Se mikän raivohullut ollut vaikka annoinkin roikkua kädessäni kii ja sain pintahaavoja käsiini. Se kuului osana tulevaan koulutukseen, että isketään kii, kuin sika limppuun.

Tässä kun lueskelee uuden pennun saaneenaa kaikennäköisiä keskusteluja erilaisiin mahdollisiin tilanteisiin, en voi välttyä ajatukselta miten huonosti iso osa koiran omistajista käyttäytyy näillä palstoilla. Tainnut jäädä koulutus vanhemmilta vähän puolitiehen. 😊 sääli etteivät kysyneet lapsiaikana jostain apua kun noin vituiksi on mennyt! Onneks teidän koirat kaikesta päätellen sentään osaa käyttäytyä.