Noin viisi prosenttia tahdonvastaisista huostaanotoista puretaan hallinto-oikeudessa. Pilvi on taistellut lapsestaan yli kolme vuotta. Nyt tunnelin päässä näkyy valoa.
Pienessä eteläsuomalaisessa kaupungissa asuva Pilvi nauttii syyskuisesta vapaapäivästä tuttavansa omakotitalon pihalla kahvia juoden. Puutarhassa leikkii Pilvin Linda-tytär.
Punaposkinen pikkuneiti palaa vähän väliä äitinsä luokse tarjotakseen tuliaisiksi saamaansa karkkia tai esittelemään maasta löytämäänsä syysomenaa.
Äidin ja tyttären välit ovat lämpimät, vaikka he ovat eläneet enemmän erillään kuin yhdessä. Pilvi sai esikoistyttärensä 21-vuotiaana, mutta vaikea suhde lapsen isään vei Pilvin voimat. Lindan ollessa reilun vuoden ikäinen Pilvi haki apua sosiaaliviranomaisilta, koska ei enää jaksanut yksin.
- Olisin tarvinnut apua ja tukea. Olin väsynyt, koska Lindan isä vaivasi ja häiritsi minua jatkuvasti, Pilvi kertoo.
Jos olisin tehnyt vakavan rikoksen ja joutunut vankilaan, olisin saanut tavata lastani enemmän.
Hän pääsi Lindan kanssa perhekuntoutukseen, jonka lopputuloksena oli Lindan huostaanotto. Siitä alkoi yli kolmen vuoden painajainen.
- Jos kuulisin tarinani jonkun muun kertomana, en uskoisi sitä todeksi, Pilvi kertoo.
Ensi- ja turvakodissa Pilvin vanhemmuutta arvioitiin kolmen kuukauden ajan.
- Reilut parikymmentä äitiä ja lasta pienissä tiloissa on rasittava yhdistelmä kenelle tahansa - saati uupuneelle nuorelle äidille. Pikkuruisessa huoneessamme oli kaksi sänkyä ja pöytä, mutta huoneessa ei saanut olla päivisin, Pilvi sanoo.
Pilvi kertoo pyytäneensä apua henkilökunnalta usein, koska ei voinut esimerkiksi valvoa tytärtään ja laittaa ruokaa samaan aikaan kaksikerroksisessa tilassa, jossa asukkaat usein epähuomiossa jättivät rappusten portin auki.
- Tilanne lapsen kanssa olisi oman kodin rauhassa ollut aivan toisenlainen. Minulle sanottiin, että voin lähteä, mutta lapsi jää ja hänet sijoitetaan.
Ensi- ja turvakotiajan jälkeen Pilvi arvioitiin kykenemättömäksi huolehtimaan tyttärestään. Lindasta tehtiin sijoituspäätös. Tuon jälkeen Pilvi sai olla Lindan kanssa lastensuojelulaitoksessa viikon, kunnes sijaisperhe löytyi.
- Olin kertonut Lindan allergiasta, mutta sijaisperheeseen otettiin koira. Linda sai pahoja allergiaoireita.
Pilvi sai tavata tytärtään yhden viikonlopun kuukaudessa. Ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen hän kieltäytyi palauttamasta Lindaa sijaisperheeseen, koska se olisi allergian vuoksi voinut olla lapselle kohtalokasta. Lindalle löytyi uusi sijoituskoti, jonka oli tarkoitus olla pitkäaikainen. Suunnitelma ei toteutunut, sillä muutaman kuukauden jälkeen sijaisperhe halusi lopettaa sijaisvanhemmuutensa.
Tammikuussa 2011 Linda sijoitettiin jälleen uuteen perheeseen. Pilvin tapaamisoikeutta tyttäreensä rajattiin kahteen tuntiin kuukaudessa. Tätä perusteltiin sillä, että olisi Lindan edun mukaista kiintyä sijaisperheeseensä.
- Jos olisin tehnyt vakavan rikoksen ja joutunut vankilaan, olisin saanut tavata lastani enemmän, Pilvi ihmettelee.
Syksyllä 2012 Pilvi pääsi Pelastakaa lapset ry:n vanhemmuuden arviointiin, jonka lausunnon perusteella Pilvin ja Lindan tapaamisia lisättiin ja tapaamisaikoja pidennettiin.
- Olen vastustanut koko ajan huostaanottoa ja tehnyt monta valitusta hallinto-oikeuteen. Järkeviä perusteita huostaanotolle ei ole missään vaiheessa edes ollut.
Nyt Pilvi odottaa kotiuttamissuunnitelman tekemistä ja hallinto-oikeuden päätöstä huostaanoton purkamisesta.
- Minulla on pahvilaatikollinen lausuntoja. En ymmärrä, miten huostaanotto on voitu Lindan tapauksessa tehdä näillä olemassa olevilla perusteilla. En olisi selvinnyt tästä ilman juristin apua.
Työssäni näen jatkuvasti, että paperit ovat toista kuin edessäni oleva ihminen.
Juristi Leeni Ikonen on ratkonut lastensuojelutapauksia yli 20 vuotta. Hän on hoitanut myös Pilvin tapausta.
- Valitettavasti tämä tapaus ei ole poikkeus. Kun nuoreen äitiin kohdistuva huoli nousee esille ja kuka tahansa ei-ammattilainen voi arvioida lapsen ja äidin vuorovaikutussuhdetta, voidaan huostaanottoihin päätyä myös kyseenalaisin perustein, Ikonen sanoo.
Ikonen on huolissaan siitä, että lastensuojeluhistoria on kuin poltinmerkki, josta ei koskaan pääse eroon. Hän myöntää, että juristille on iso kynnys kyseenalaistaa viranomaisten lausuntopaperit.
- Juristit koulutetaan luottamaan virkamiesten papereihin, mutta työssäni näen jatkuvasti, että paperit ovat toista kuin edessäni oleva ihminen, joka ei ole viranomaisten taholta tullut nähdyksi ja kuulluksi, Ikonen sanoo.
Toimittaja Maria Syvälä törmäsi työssään lastensuojelun epäkohtiin ja halusi perehtyä aiheeseen enemmän. Lopputuloksena on tässä kuussa julkaistava teos Hukassa huostassa - kertomuksia lastensuojelun runtelemista perheistä (Radium-kirjat).
Pienessä eteläsuomalaisessa kaupungissa asuva Pilvi nauttii syyskuisesta vapaapäivästä tuttavansa omakotitalon pihalla kahvia juoden. Puutarhassa leikkii Pilvin Linda-tytär.
Punaposkinen pikkuneiti palaa vähän väliä äitinsä luokse tarjotakseen tuliaisiksi saamaansa karkkia tai esittelemään maasta löytämäänsä syysomenaa.
Äidin ja tyttären välit ovat lämpimät, vaikka he ovat eläneet enemmän erillään kuin yhdessä. Pilvi sai esikoistyttärensä 21-vuotiaana, mutta vaikea suhde lapsen isään vei Pilvin voimat. Lindan ollessa reilun vuoden ikäinen Pilvi haki apua sosiaaliviranomaisilta, koska ei enää jaksanut yksin.
- Olisin tarvinnut apua ja tukea. Olin väsynyt, koska Lindan isä vaivasi ja häiritsi minua jatkuvasti, Pilvi kertoo.
Jos olisin tehnyt vakavan rikoksen ja joutunut vankilaan, olisin saanut tavata lastani enemmän.
Hän pääsi Lindan kanssa perhekuntoutukseen, jonka lopputuloksena oli Lindan huostaanotto. Siitä alkoi yli kolmen vuoden painajainen.
- Jos kuulisin tarinani jonkun muun kertomana, en uskoisi sitä todeksi, Pilvi kertoo.
Ensi- ja turvakodissa Pilvin vanhemmuutta arvioitiin kolmen kuukauden ajan.
- Reilut parikymmentä äitiä ja lasta pienissä tiloissa on rasittava yhdistelmä kenelle tahansa - saati uupuneelle nuorelle äidille. Pikkuruisessa huoneessamme oli kaksi sänkyä ja pöytä, mutta huoneessa ei saanut olla päivisin, Pilvi sanoo.
Pilvi kertoo pyytäneensä apua henkilökunnalta usein, koska ei voinut esimerkiksi valvoa tytärtään ja laittaa ruokaa samaan aikaan kaksikerroksisessa tilassa, jossa asukkaat usein epähuomiossa jättivät rappusten portin auki.
- Tilanne lapsen kanssa olisi oman kodin rauhassa ollut aivan toisenlainen. Minulle sanottiin, että voin lähteä, mutta lapsi jää ja hänet sijoitetaan.
Ensi- ja turvakotiajan jälkeen Pilvi arvioitiin kykenemättömäksi huolehtimaan tyttärestään. Lindasta tehtiin sijoituspäätös. Tuon jälkeen Pilvi sai olla Lindan kanssa lastensuojelulaitoksessa viikon, kunnes sijaisperhe löytyi.
- Olin kertonut Lindan allergiasta, mutta sijaisperheeseen otettiin koira. Linda sai pahoja allergiaoireita.
Pilvi sai tavata tytärtään yhden viikonlopun kuukaudessa. Ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen hän kieltäytyi palauttamasta Lindaa sijaisperheeseen, koska se olisi allergian vuoksi voinut olla lapselle kohtalokasta. Lindalle löytyi uusi sijoituskoti, jonka oli tarkoitus olla pitkäaikainen. Suunnitelma ei toteutunut, sillä muutaman kuukauden jälkeen sijaisperhe halusi lopettaa sijaisvanhemmuutensa.
Tammikuussa 2011 Linda sijoitettiin jälleen uuteen perheeseen. Pilvin tapaamisoikeutta tyttäreensä rajattiin kahteen tuntiin kuukaudessa. Tätä perusteltiin sillä, että olisi Lindan edun mukaista kiintyä sijaisperheeseensä.
- Jos olisin tehnyt vakavan rikoksen ja joutunut vankilaan, olisin saanut tavata lastani enemmän, Pilvi ihmettelee.
Syksyllä 2012 Pilvi pääsi Pelastakaa lapset ry:n vanhemmuuden arviointiin, jonka lausunnon perusteella Pilvin ja Lindan tapaamisia lisättiin ja tapaamisaikoja pidennettiin.
- Olen vastustanut koko ajan huostaanottoa ja tehnyt monta valitusta hallinto-oikeuteen. Järkeviä perusteita huostaanotolle ei ole missään vaiheessa edes ollut.
Nyt Pilvi odottaa kotiuttamissuunnitelman tekemistä ja hallinto-oikeuden päätöstä huostaanoton purkamisesta.
- Minulla on pahvilaatikollinen lausuntoja. En ymmärrä, miten huostaanotto on voitu Lindan tapauksessa tehdä näillä olemassa olevilla perusteilla. En olisi selvinnyt tästä ilman juristin apua.
Työssäni näen jatkuvasti, että paperit ovat toista kuin edessäni oleva ihminen.
Juristi Leeni Ikonen on ratkonut lastensuojelutapauksia yli 20 vuotta. Hän on hoitanut myös Pilvin tapausta.
- Valitettavasti tämä tapaus ei ole poikkeus. Kun nuoreen äitiin kohdistuva huoli nousee esille ja kuka tahansa ei-ammattilainen voi arvioida lapsen ja äidin vuorovaikutussuhdetta, voidaan huostaanottoihin päätyä myös kyseenalaisin perustein, Ikonen sanoo.
Ikonen on huolissaan siitä, että lastensuojeluhistoria on kuin poltinmerkki, josta ei koskaan pääse eroon. Hän myöntää, että juristille on iso kynnys kyseenalaistaa viranomaisten lausuntopaperit.
- Juristit koulutetaan luottamaan virkamiesten papereihin, mutta työssäni näen jatkuvasti, että paperit ovat toista kuin edessäni oleva ihminen, joka ei ole viranomaisten taholta tullut nähdyksi ja kuulluksi, Ikonen sanoo.
Toimittaja Maria Syvälä törmäsi työssään lastensuojelun epäkohtiin ja halusi perehtyä aiheeseen enemmän. Lopputuloksena on tässä kuussa julkaistava teos Hukassa huostassa - kertomuksia lastensuojelun runtelemista perheistä (Radium-kirjat).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.