Onko 30-40v romanttisia naisia olemassa? :)

Ainakin täältä löytyy yksi alituista romantiikkaa kaipaava nainen (38 v.). Valitettavasti olen varattu miehelle, joka ei ymmärrä romantiikasta tuon taivaallista. Tosin tätä nykyä ei näytä enää seksikään kiinnostavan. En usko, että naisten romantiikan kaipuu minnekään katoaa, jos sitä alunperin on ollut. Antaisin melkein kaikkeni, jos löytäisin joskus miehen, joka haluaa ja osaa olla romanttinen seksiä toisaalta unohtamatta. Romantiikan ei kuitenkaan pitäisi läheskään aina johtaa seksiin vaan romanttisia eleitä pitäisi osoittaa normaalissa arjessa ilman mitään takaa-ajatuksia. Mies joka on romanttinen vain jotta saisi seksiä ei ole aidosti romanttinen. Mikä siinä on, kun naisten ja miesten toiveet parisuhteessa niin harvoin nykyään kohtaavat?

On meitä romantiikkaa kaipaavia hieman vanhempia naisia vielä nykyäänkin olemassa... :)

Itse olen kolmekymppinen rankalla tavalla edellisessä suhteessani petetyksi tullut nainen. Ei pelkästään toisen naisen kautta, vaan eroon liittyi muitakin hyvin rankkoja elementtejä, joista ei sen enempää, mutta luottamus miehiin on ollut viime vuosina koetuksella.

Sattuman kautta kohtasin miehen, joka kolahti jonnekin syvälle. En ollut etsimässä uutta suhdetta, olin päättänyt elää lapseni kanssa kahdestaan ja mahdollisesti joskus aikanaan miettiä uuden suhteen mahdollisuutta. Tämä mies kuitenkin löysi tiensä hämmentävän luonnollisesti sydämeeni. Ilman yrittämistä, hakemista, säätämistä... Ja tämä mies on hyvinkin romanttinen :)

Olin edellisessä suhteessani tottunut säätämään romantiikannälkäni säästöliekille. Kuvittelin, että vika on minussa, että kaipaan liikaa huomiota, liikaa hellyyttä. En osannut siis odottaa paljoakaan romantiikkaa nykyisenkään miehen kanssa, vaikka hän ihmisenä onkin täydellinen vastakohta entiselle kumppanilleni.

Nykyinen mieheni saa minut jatkuvasti hämilleen siitä hellyyden määrästä, mitä hän kohdistaa minuun. Hän on useita kertoja saanut minut itkemään puhtaasta onnesta olemalla vain oma ihana romanttinen itsensä. Hänen romanttisuutensa ei ole imelää tai teennäistä eikä siihen liity mitään "markkinatemppuja". Se ei siis ole mitään yllätysmatkoja Pariisiin enkä sellaista kaipaakaan, vaan hän huomioi minut arjessa tavoilla, joista en ole osannut unelmoidakaan. Mieheni ei ole myöskään mikään tossukka vaan hyvinkin itsenäinen ja vahvaluonteinen mies. Sanon tämän siksi, että usein romanttinen mies mielletään "lässyttäjäksi" eikä se todellakaan pidä paikkaansa.

Koen voivani olla tässä suhteessa juuri niin romanttinen tai hellyydenkipeä kuin minulla on tarve olla. Mieheni ei ärsyynny siitä, vaan hän ottaa antamani hellyyden ja huomion vastaan avoimin sylin. Hän on itse halijatyyppiä ja hänelle on esimerkiksi rakastelun jälkeinen hellyys hyvin tärkeää. On uskomattoman ihana tunne, kun mies haluaa minun olevan lähellään eikä aja pois.

Niin ja mieheni on muuten nelikymppinen lastensa äidistä eronnut mies, jolta joskus on parta ajamatta :) Joten älä tuosta mediaseksikkyydestä huoli...

Millaista se arjen romantiikka on? Minun mieheni kyllä pitää läheisyydestä, halii ja pussaa. Minäkin pidän siitä, mielelläni enemmänkin. Haluan helliä, pestä selkää ja yllättää mukavilla teoilla. Kävely uusissa paikoissa on romanttista. Täällä maalla ajellaan johonkin (minun aloitteesta) ja lähdetään kävelemään, uskomattomia paikkoja on löytynytkin:) Silti kaipaan enemmän. Joskus kauniita teksitiviestejä, mukavia lappusia, jalkojen rasvausta(romanttista?) mukavia pikku yllätyksiä. Hupenemaan päin alkaa kyllä romantiikka olemaan jos ei sitä hellimistä lasketa. Itsekään en enää viitsi kun mies ei niitä yllätyksiä tee. "Rakastan sinua" kuulen kyllä päivittäin. Tiedän, että monelle em. olisi jo paljon, mutta minä kaipaisin enemmänkin. Ja sanoinko jo yllätyksiä. En tarkoita mitään kalliita lahjoja, riittäisi ojanpenkalta päivänkakkara:) Miehellä vain ei ole mielikuvitusta?

Tiedän yhden hyvinkin romanttisen miehen, mutta samalla hän on todella omistushaluinen eli jos nainen on kauppareissulla 5 min normaalia pidempään hän jo soittaa, missä vaimokulta viipyy.

Hän nimen omaan ei soita, että "missä helvetissä oikein olet", vaan, että "et kai ole kultsi joutunut onnettomuuteen, kun viivyt pitkään. Kaipaan sua niin".

Aluksi se huolehtiminen ja romantiikka tuntuivat tästä naisesta ihan mahtavilta, mutta nyt he ovat eronneet.

Kiitos vastauksista! Tulee uusia ajatuksia elämään, tuntuu hyvältä kuulla omien tekojen voivan kelvata. Teidän vastauksista tunnistan omia hyviä piirteitä, kiva että ainakin muutama ihminen on maailmassa jotka antaa arvoa minunlaiselle romantiikalle. En ole sentään ole VEMin tarinan kaltainen. ;) Romanticin haaveilemia käsikädessä tai kainalossa oloja - niitä ei osaa enää kaivatakaan. Onnittelut 14 2 kuulostat löytäneen täydellisen puolison romantikolle. :) Hyvä etät saat olla oma itsesi! Kuulostaa tutulta, minussakin oli puolisoiden mielestä vikaa, heistä kaipasin liikaa huomiota ja hellyyttä ja minun tarjoama oli liikaa myös. Kuten romantic sanoi, on suhteellista mitä kukin pitää romanttisena. Minun romantiikan suhdeluku on eri kuin monilla naisilla, tuntisin jääväni paitsi paljosta vain joskus helliessä. Enemmän parempi kirjoitti asioita joita tykkään tehdä, niitä pikku tekoja. Se on minusta tärkeää. Ilman niitä voi elää, mutta... Sinun kuvaus kuulostaa myös tutulta, itse tahtoisi myös enemmän. Joskus mietin vaadinko liikaa, mutta ei se ole liian vaatimista saada olla oma itsensä jos tahtoo toiselle ja parisuhteelle hyvää. Jos olisin liikaa jollekulle, etsiköön jonkun muun jonka kanssa on onnellinen. Näin vaan jää yksin, mutta en halua enään suhdetta jossa ei ole molemmilla hyvä olla. Vähäromanttisessa suhteessa voi elää, mutta olisi tylsä elämä. Kuin ruskistaisi levyllä ruokaa aina ykkösellä kuutosen sijasta, on mahdollista mutta ikävystyttää ja kaipaa aina lisää poweria jota ei koskaan saa. Moniko kokki suostuisi tuohon? Useimpien romantikkojen on pakko.

VEMin tapausta pohdin - jos löytäisin puolison, joka käyttäytyisi noin, ottaisin selvää mistä on kyse ennenkuin tuomitsen. Onko puoliso epätoivoisen läheisriippuvainen vai jotain muuta? Joskus voisin soitella perään tuollaisia "I love you" puheluita, en noin epätoivoisella ikävällä sentään. Soittaisin vaikka piristääkseni puolison pakollista tylsää kauppareissua ruuhka-aikana, en siksi että kuolisin ikävään kun toinen on muutaman tunnin poissa. Epäromanttiselle järki-ihmiselle en soittelisi tuollaisia, pitäisi olla "romanttista turhaa löpinää" ymmärtävä naisihminen. ;) On sukuja jotka pitävät jatkuvasti yhteyttä toisiinsa, sellaisesta välittävästä ilmapiiristä tuleva varmasti saa kuulla inhottavia asioita, kun alkaisi silkan välittämisen vuoksi kyselemään puhelimella onko kaikki hyvin kun et ole kulta vielä kotona? Huolehtiminen ja epätoivoisuus ovat kaksi eri asiaa, näitä ei vaan aina kenties erota toisistaan. Huolehtiakin voi liikaa, sekin vaan riippuu ihmisistä mikä on liikaa.

Enemmän paremmin jalkojen rasvaukset ja selän pesut ovat arjen romantiikkaa, ehkä ne muuttuvat ajan mittaan pelkäksi arkirutiiniksi, mutta jos ne loppuvat, loppuu ajan mittaan jotain sydämestäkin ja sen kautta suhteestakin. Itse toivoisin edes pientä mielikuvitusta naiseltakin, keksimään kivoja pieniä arjen asioita joita voi lukea romanttisiksi teoiksi. Materiaalista ihmistä en halua jolle enin osa romantiikkaa on ostaa ja saada ostettuja lahjoja, mitä kalliimpaa ja enemmän - sitä "romanttisempaa".

"Mikä siinä on, kun naisten ja miesten toiveet parisuhteessa niin harvoin nykyään kohtaavat?"

Minäpä kerron.

Koska alle 25-vuotiaina, eli kauneimmillaan, naiset juoksevat ns. juoksunsa ja tottuvat siihen että kauneus riittää koukuttamaan miehen. Näin onkin, koska mies on biologisesti ohjelmoitu pitämään n. 25-vuotiaista ja sitä nuoremmista. Unelmapartneri on aina suurin piirtein tämän ikäinen nainen, riippumatta miehen iästä. MOT. Nainen voi haluta oman ikäisensä, tätä ei tule projisoida miehiin.

Monet naiset eivät pidä huolta ulkonäöstään, eivät kannusta miestään pysymään kunnossa ja vireänä esim. harrastusten ja muutenkin hauskan elämän avulla. Monet nalkuttavat, ja syövät miehen jäljellä olevaa energiaa. Lopulta elämä on pelkkää arkea, töihin kauppaan kuskaamaan kotiin ja sitten ei jaksa mitään, eikä oikein huvitakaan.

Jos haluatte romantiikkaa, hyväksykää se tosiasia että koska ikää on reippaasti yli 25v, on tätä kompensoitava jollain muulla tavalla. Eli:

- lenkille, salille. Vartalo kuntoon
- kampaajalle, hiukset nätiksi. Polkkatukka 12-vuotiaille pojille, ei naisille
- lökärit kirpparille. Minihame raflaan & kulahtaneet verkkarit kotiin - ei näin
- hellyyttä, huumoria. Ei nalkutusta
- kannustakaa miestänne salille, lenkille ja mukavien harrastusten pariin
- kun olette tavoittelemisen arvoisia naisia, vaatikaa mieheltänne panostusta

Eikö huvita? Ei sitten. Voitte laiskistua yhdessä. What you give is what you get, kuten sanonta sanoo.

Oon 40v nainen, eronnut lapsista vastuussa oleva äiti. Arvostan romantiikkaa, mutta en ole valmis uuteen suhteeseen, entiset haavat vielä paikattavina. Arvostan miehessä rehellisyyttä, pieniä huomioita arjessa esim suukottelua, halauksia, kiva kaipaava tekstiviesti töihin, hartia tai jalkahierontaa, valmiiksi katettu ja laitettu ruoka kotona töistä tultuani oli vaikka sitten purkkihernekeittoa, kävelylenkit käsikädessä, huomioiva rakastelu ja silittely sen jälkeen, kainaloon käpertyminen elokuvaa katsellessa, jaetut kotityöt ja lastenhoito, oma-aloitteisuus suhteessa, omalle harrastukselle tilaa molemmilla, kädentaitoja esim repsottavan aidan korjaus, arvostava suhtautumistapa, keskuteluhalukkuus ja monia kiinnostavia keskusteluaiheita, kiinnostus lasten asioista ja perheen eteen työskentely. Ehkä jo liikaa toiveita. :)

Mr cynical vastaukseen kommentoin, että on tuossa tottakin, mutta kaikki tuo riippuu ihan ihmisestä, niin naisesta kuin miehestäkin. Riippuu siitä mitä kumpikin haluaa. Nalkuttamiseen voi olla syytäkin ja eivät kaikki miehetkään kannusta ja innosta naistaan kuntoiluun tai muuhunkaan. Tekemässäsi listassa on hyviä asioita, samoja toivoisi kummankin sukupuolen tekevän puolisoaan kohtaan, eli itse en käyttäisi tuota listaa pelkästään naisia varten vaan miehille myös. Mutta en noin vaan allekirjoita, että romantiikkaa ei voi saada yli 25 veenä.

aurinkoinen ilta jaromantiikannälkä, tämä mies ainakin tietää hyvin romantiikan mahdin, tuntemani naiset eivät vaan olleet siitä kuulleet siitä. ;) Sanoissanne on niin paljon totta. Minäkin mietin olenko liian vaativa, en halua ketä hyvänsä, lasteni lisäksi naisen tulee hyväksyä myös minut kokonaan, sellaisena kuin olen ja hyväksyä ja arvostaa valitsemaani elämäntietä. En halua jämähtää paikoilleni. Koska romantiikka on minulle tärkeää, minä toivon voivani olla romanttinen naiselle ja hänen olevan minulle, mutta toivon myös voivani olla mies naiselle. Jos joku nainen ei ymmärrä ja vain jompikumpi puoli minusta kelpaa, miehisyys tai romanttisuus, ei sitten. Osaan olla ilmankin.
Noita romantiikannälän pikku juttuja tahtoisin tehdä naiselle ja saada itselle samaa. Eivät nuo toiveet olleet minusta liikaa, päinvastoin. :) Tahtoisi silitellä, rutistaa, ym.

Lisää romantiikan kaipuita ja toiveita ja siitä juttelua haluaisi kuulla, kiitos kaikille tähän mennessä vastanneille.

olen romanttinen nainen.

Tänään, ensimmäistä kertaa viikkokausien tunkkaisen ilman jälkeen tuuli, kasvoja vastaan iski tuulenvire... ja toivomus, olisinpa merellä!

Mulle romantiikkaa on meri, tuulet, seikkailu, sellainen vastustamaton ja kesyttämätön kauneus... jopa haikeus... mitä luonto vs. ihminen esittää...

Belatalbot, sinun vastausta lukiessani tuli jännittävä tunne... kaipaus johonkin... kauas... osasit muutamilla sanoilla sykähdyttää. Ihanaa muistaa kaipaavansa tuollaisia.

Romantiikka, mitä se on? Sanana jotenkin vastenmielinen, kai naistenlehtien pilaama. Asiassa itsessään ei silti vikaa liene.
Jos romantiikka on sitä että lähes päivittäin kertoo toiselle rakastavansa tätä, halaus kotiin saapuessa, yhdessä tehty illallinen viikonloppuna, toisen paijausta vain paijauksen vuoksi, pitkä kävelyretki kesäisessä metsässä tai nukahtaminen tiukasti toisen kylkeen, kyllä, olen itsekin romantikko (ja mieheni myös). Mutta jos romantiikka on kalliita lahjoja, suklaata, ruusulähetyksiä, imeliä rakkausrunoja ja limaisia listahittejä, ei se ole minua varten. Eipä silti, jos joku tuollaisesta tykkää ei se minulta ole pois.
Mutta oli romantiikka mitä tahansa, siitä pitävää miestä en vässykäksi sanoisi. Miten siitä tulisikaan mitään jos molempia osapuolia ei kiinnostaisi! Minusta mikään ei ole niin suloista kuin vanha pariskunta joka edelleen on jaksaa rakastaa ja muistaa toisaan pienin elein. Toivon vielä joku päivä olevani kuin he.

Romanttista on hypätä junaan ja huristaa pikkukaupunkiin. Kävellä kujilla haaveilla millaisia ihmisiä kylässä on asunut, kurkkia pihapiireihin aidan yli, poiketa kirpparille tai paikalliseen kahvilaan tai suunnata vaikka Vanhaan Porvooseen ja astua sisään jonkun rakkaudella kunnostettuun kotiin avoimien ovien päivänä saada nuuhkaistua itseensä palanen toisten elämää..

Romanttista on samota metsässä nuuhkia sateen jättämää tuoksua ja poimia sieniä koriin kotiin säilöttäväksi. Tai poimia mustikoita, putsata, pakastaa ja talvella nauttia.

Romanttista on myös seurata lintujen syysmuuttoa, matkustaa lintujen talvipesimiskotiseudulle lomamatkalle jne...

Itse olen ikuinen haaveilija ja uneksija. Silti mieheni on maanpäällä tallaaja jolla romantiikkaa ei heru. Yhdessä ollaan oltu kauan ja edelleen. Mieheni tasapainottaa minua ja tuo arjen minulle. Itse olen romantikko ollut aina, mutta valitettavasti ajan myötä olen siitä luopunut. Jos joskus saisin edes kukan yllätykseksi alkaisin varmaankin miettimään että mitäköhän tässä nyt halutaan??? Eli en osaisi ottaa asiaa hellyyden osoituksena. Onneksi minulla on kuitenkin oma maailma jossa haaveilen asioita omaksi ilokseni. Jos olisin sinkku etsisin itselleni romanttisen miehen. Nuorempana vaan luulin ettei sellaisia ole edes olemassa, koska en ole koskaan jostakin syystä tavannut miestä kuka olisi romanttinen. Sinun tekstisi toi minulle kylmät väreet ja kyyneleen, että onhan teitäkin olemassa harmikseni en ole itse koskaan sellaista tavannut.

Minulle romantiikka ei vielä sanana ole vastenmielinen, mutta asiana se inhotti minua kauan kaiken kokemani jälkeen. Sanotaan että syömällä liikaa makeaa alkaa inhottaa mutta minua alkoi inhottaa toisten karvaanmakuiset teot ja sitä kautta romantiikka itsessään. Nyt helpottaa jo. Naistenlehtiä en lue, mutta tuskin niiden käsitys romantiikasta on muuttunut mihinkään siitä kun viimeksi kauan sitten ajankuluksi luin. En kaipaa sellaisia romanttisuuksia, kiiltäviä kuvia kauneusihanteista ja trendikkyydestä. Toisen huomiointi ja hellät teot ovat minun romantiikkaani. Sienikeittokin olisi romanttista jos sellaista valmistaisi. ;) Hauska kuulla että on naisia jotka eivät minua vässykkänä pidä vaikka olen romanttinen. :) MInäkin toivon voivani vielä vanhana osoittaa lempeyttä toiselle sen minkä vielä kykenee. Löytyisi vain joku joka haluaisi sellaista. :) Pikkukaupunkihaaveilukäynnit kuulosti kivalta myös. Kiva kun muillakin on sellaisia haaveita. Sanoistasi tuli minulle runontynkää. Poimia mustikoita, pakastaa, ja niitä talvella syödessä sanoa että rakastaa. :) Kehno runo, mutta pointti tuli selväksi. :) Iiriksen ajatuksia ymmärrän että epäilisit kukkaakin jos sellaisen saisit, koska huomiota et ole saanut. Entiset puoliskoni taisivat olla tuossa suhteessa samantapaisia, erona heissä oli vaan että huomiota koetin jaksaa osoittaa vaikka tulokset olivat huonot. Olen minäkin jostain luopunut romanttisuuden suhteen. En enää tarjoaisi sitä vähäromanttiselle ihmiselle. Ehkä tutustumisvaiheessa kun ei vielä tuntisi toista ja toinen kuitenkin halailisi, mutta toisen vähäromanttisuuden paljastuttua en enää. Ei kai kuulosta kivalta, mutta tiedän mihin vähäromanttisuus johtaa enkä sitä enää halua. Annan minä arvoa vähäromanttisillekin naisille. He voivat olla ihmisinä yhtä mukavia kuin romanttisetkin mutta en enää itse halua vähäromanttista naista puolisoksi.

Eihän se ole sama asia kuin jos saisi romantisuutta mutta oletko Iiris vielä jaksanut itse keksiä ja järjestää kivoja yhteisiä tekemiä tai matkoja, joista sinä itse voisit nauttia romantiikan nimissä vaikkei puolisosi sitä niiden aikana tarjoaisikaan? Kuten jos pitää luonnosta, järjestäisi itsensä ja puolison metsäretkelle ja antaisi itsensä haaveilla maisemia katsellessaan. Siitä on aikaa kun joku nainen on saanut minusta kylmiä väreitä hyvässä mielessä. Surettaa sinunkin vuoksesi. Ja kaikkien meidän jotka ovat ilman romanttista puolisoa. Itseäni en sure. Tähän on tottunut. :) Ja lapsille voi aina osoittaa hellyyttä. Eihän se ole sama asia kuin puolisoa kohtaan osoitettu hellyys olisi, mutta nautin saadessani kasvattaa lapsistani helliä ja hyviä ihmisiä.

Aurinkoisen illan juttua kommentoin vielä vähän. Kysyit kuka mies olisi todella kiinnostunut naisesta taistelemaan hänet itselleen vaikka oma maine menisi? Jos löytyisi sopiva naisihminen, minä en maineestani piittaisi se on mennyt jo kauan sitten. :) Jos johonkuhun rakastuisin, asia saisi olla kuin jossain laulussa "antaa ihmisten tuijottaa", minä en heistä välittäisi. :) Mutta koen etten halua ruveta taistelemaan kenenkään naisen sydämestä, ei minun tarvitse. Jos kohtaisin sopivan naisen, riittää kun olen oma itseni ja teen samoja asioita hänen seurassa kuin tekisin muutenkin. Hän kyllä ihastuu ja jossei ihastu, niin ei ole se oikea enkä minä hänelle. :) En aio muuttua kenenkään unelmien prinssiksi jos en jonkun mielestä sellainen jo valmiiksi ole enkä kenenkään naisen puolesta ala tekemällä tekemään itsestäni sellaista. Joko olen hänelle hänen prinssinsä tai sitten en ole. En tule tekemään kuten leffoissa, että ostetaan valtavat kukkakimput ja tehdään ja ostetaan kaikki mahdollinen ja mahdotonkin jotta minusta kiinnostumaton nainen kiinnostuisi ja menisi lopulta naimisiin kanssani. Jos joku haluaa noin herättää naisen huomion, hienoa! En moiti teitä. :) Varmasti monen naisen sydän pomppaisi onnesta, kenelläpä ei jos saisi suuria huomionosoituksia vastakkaiselta sukupuolelta. Mieleen tulee kuinka moni noin naisen huomion kiinnittävä mies jaksaa jatkaa myöhemminkin samaan tapaan saatuaan naisen omakseen? Mieleen tulee monet tositarinat miehistä jotka huomioivat vain häihin saakka ja olivat helpottuneita kun enää ei tarvinnut ja saivat olla viimein omia itsejään. Vähän kuin tapaisi vauhdista pitävän naisen ja kerskailisi olevansa rallikuski. Veisi naisen ajelulle ja maantiesuorilla painaisi kaasun pohjaan ja mutkissa kamppailisi epätoivoisesti saadakseen auton pidettyä edes jotenkuten epävarmasti hallinnassa. Nainen ihastuisi ja mies päättäisi luopua vaarallisesta leikistä kun ei enää tarvitse esittää ja köröttelee loppuelämänsä naisen kanssa rauhallista vauhtia kuten oli aina tehnyt ennen naisen tapaamista. Naista tympii kun mies ei ollutkaan rallikuski kuten aluksi tuntui. Minulla ei ole tarvetta esittää sellaista mitä en ole. Ralliauto juttua verratakseni en paina kerralla kaasua pohjaan. Kukaan ei pysty pitämään sitä loputtomiin pohjassa loppuikäänsä. Olen oma itseni ja painan kaasua rauhallisesti vähän kerrassaan lisää, polkimen painuessa hitaasti syvemmälle lattiaa kohden sitä mukaa enemmän kuin alkava rakkaus kulkisi eteenpäin. Näin vauhdin saa pidettyä koko ajan samana, myös kaikissa elämän mutkissa. Rakkauden syvetessä kaasupoljin vain jatkaisi matkaansa kohden lattiaa. Välillä voi kiihdytellä lisää ilahduttaakseen rakasta ja siitä on helppo pudottaa vauhtia entiseen lukemaan, joka on jo tarpeeksi kova ennestään. Jos rakkaus ei lähtisikään liikkeelle ja kaasu oli painettu pohjaan heti kyytiin astuttua, pysäyttäminen ja autosta ulos pääseminen olisi helposti holtitonta, voisi käydä huonosti ja ulos päästyä voisi olla heikko olo. Alusta lähtien tasaisesti kaasua lisää painaessa on helppoa pysäyttää jos toinen osapuoli tahtoo pois eikä tule sellaista äkkipysäyksen vaaratilannetta jos painaisi heti kaasun pohjaan.

Aurinkoinen ilta, luulen tajunneeni mitä tarkoitit ja pidin ajatuksistasi. Haluaisin tarjota naiselle romantiikkaa ja kiihkeyttä, mutta minulle tuli myös tällaista mieleen ja siksi kirjoitin. Romantiikassakin haluan kiihdyttää vauhtia tasaisesti ja pitää jo kerran saavuttamani vauhdin, en hidastaa sitä. :) Miksi sitä pitäisi hidastaa kun kerran on alkuun päästy? Ja säilyttää saavuttamani romanttisen vauhdin loppuikäni niin kauan kuin ikä antaa myöten. :) Rakkauden sadepäivinä tulee ajaa hitaampaa mutta etsisin jatkuvasti risteyksiä joista pääsisi ajamaan auringon suuntaan ja tien kuivuttua nostan vauhdin jälleen ennalleen. :)

Onpa ihania romanttisia haaveita. Romanttinen faija on osunut naulan kantaan, toisen pitää hyväksyä sinut juuri sellaisena kuin olet. Naisena näen juuri samoin, mies on omana itsenään se unelmieni prinssi jos on. Esittää ei voi.
Mä haluaisin löytää sen parisuhteen jossa suukoteltaisiin ja hellittäisiin paljon. Istuttaisiin sateisina syysiltoina kynttilän valossa juttelemassa, käveltäisiin käsi kädessä, käytäisiin piknikillä, ilahdutettaisiin toisiamme arjessa pienillä teoilla. Mä en kaipaa suuria lahjoja, kukkakimput on ihania. Tai kesällä tuokkonen mansikoita. Yhdessä tehtäisiin ruokaa. Saisin rakastaa täydellä sydämellä ja osoittaa sitä vaikka silittelemällä hiuksia tai suukottamalla niskaan. Huoh, mistähän sellaisen miehen löytäisi?

Surulliset muistoni, yksittäisinä surkeina tapahtumina ne voisi ymmärtää parisuhteen huonoina hetkinä, niitä vaan tuntui olevan aina. Joka suhteessa oli hyviä hetkiä, mutta liian usein oikeastaan mikään ei toiminut, ei kunnolla tai lainkaan. On minussakin ollut syytä, en ole täydellinen. Näin vuosien jälkeen voin tarkastella parisuhteitani ikäänkuin ulkopuolisen silmin ja vaikka moni nainen ajattelisi että mies vaan koittaa kiillottaa kuvaansa, on pakko sanoa, että moni asia parisuhteissani meni kulloisenkin puolisoni ehdoilla. Muistoissa toistuu kuinka halaukset, yhdessä nukkumaan rupeamiset halailuineen yms onnistuivat silloin kun puolisot sellaista itse halusivat. Ei aina tarvitse haluta läheisyyttä, tiedän sen, mutta kun lähes kaikessa loppujen lopuksi olisi pitänyt olla toisen ehdoilla.

Pahalta tuntui kohtalosi, kun puoliso häipyi silloin kun tukea eniten olisit tarvinnut, ettei tarvitse sairasta akkaa ristinään kantaa. :( Tulee niin paljon tunteita pintaan mitä tahtoisi sanoa tarinastasi, että menee sanat lukkoon. Kun ei voi edes kuvitteellista olkapäätä tarjota, että pura tuohon surusi, kun kaikki tuo on jo ohi. Hyvä tietysti että pahin on jo ohi, mutta... eipä arki siitä iloisemmaksi muutu kun on jäljellä yksinäinen lasten vanhemmuus ja lasten ikävä isää. Vaikea sanoa haluamiani sanoja, kun tuntuu niin pahalta vuoksesi. Olen kuitenkin iloinen puolestasi, että olet parantunut! Hyvä sinä! :) Kuulostaa ehkä tyhjänpäiväisiltä monien muiden sanomilta sanoilta, sanon kuitenkin, että tuo kaikki kertomasi, se on niin päinvastaista mitä itse olisin tehnyt tai edes ajatellut. Siksi on niin vaikea kertoa mitä kertomuksestasi ajattelen, koska en voi ymmärtää miten kukaan voi tehdä puolisolleen noin. Vaikeaa myös siksi, että kertomuksesi kuulosti liian tutulta. Ei sairautta, minulla se oli toisenlaista, kauheaa yhtäkaikki. En halua sitä julkisesti kertoa. Koetan olla ajattelematta, että enin osa siitä jonain päivänä poistuisi. Jos milloin uutta puolisoa etsin, toivon hänen ymmärtävän tarinani. En halua rinnalleni ihmistä, joka halveksuisi mitä olen joutunut kokemaan. Kukapa sellaista haluaisi? Toivon, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta jaksat huolehtia lastesi tarpeista ja olla heille aina välittävä ja rakastava äiti. Toivon tätä sinulle, sillä tiedän sen tärkeyden. Samanlaisia suhteissa jaksamisia minäkin olen ajatellut vuosien varrella, miksi joku perääntyy tai hylkää hädän hetkellä? Miksi ihmiset eivät näe, että häntä itseään on autettu, kenties hyvinkin paljon? Miksi tehty hyvä ei loppupeleissä merkitse enää mitään? Voimia toivotan sinunkin arkeesi. Ja kiitos, että jatkoit juttua tähän romantiikka-ketjuumme. :) Toivottavasti tämä romantiikka-aihe ei lopahda ajan kuluessa. Sanokoon muut mitä sanoo, minusta romantiikkaa on maailmassa liian vähän. Ainakin sitä aitoa romantiikkaa. Teennäistä ja ostettua on tarpeeksi, sekä toiselle että itselle ostettua romantiikkaa. Sitäkin voi ostaa, samoin ihmisiä tarjoamaan sitä.

romanttisuutta onko, en pystynyt vastaamaan kunnolla kysymykseesi surullisista muistoistani, koska sitä varten minun pitäisi kirjoittaa paljon inhottavia asioita expuolisoistani, enkä halua siihen ryhtyä. Niitä tapahtumia ei pysty kertomaan kaunistelemalla, yritin mutta ei se onnistunut.

Siinäpä se onkin se arjen kestäminen ja siinä mukana kulkeminen. Ehkä minäkin halusin miehestä omien halujen kaltaisen, ehkä me kaikki haluamme niin miehet kuin naiset . Ehkä elämänrytmimme oli kovin erilaiset, ehkä hän ei osannut olla lasten kanssa. Jälkiviisaana voi nähdä tapahtumaketjuja, jotka saivat aikaan ei niin mukavanlaista toimintatapaa kaikilla perheenjäsenillä. Paljon olisi saatu parannettua kaikkien kompromisseilla, miehen puhumisella. Minä olin sellainen sylikissa alusta loppuun, ihminen joka kaipaa läheisyyttä jokapäivä. Voi kuinka kaipasin sitä, että yhdessä mennään nukkumaan, saa käpertyä kainaloon, silittää ja olla silitettävänä. Kaipasin sitä, että hellyyshetket voivat keskeytyä ja silti tunneyhteys säilyä. Lapsiperhearjessa lapset on tarpeineen hoidettava. Ne lapset,kun kasvaa nopeasti ja takaisin ei lasten kanssa oloa voi myöhemmin ottaa. Pieni lapsi tarvitsee aikuisen huomiota nopeasti, terve isompi lapsi voi ytleensä hetken odottaa. Toki nyt jos suhteeseen edes päätyisin laittaisin makkarinoveen lukon ja lukko saisi joskus olla luvan kanssa päällä aikuisten kahdenkeskistä hetkeä varten.

Lapset on parasta mitä mulla on. Olen heidän arjessaan läsnä joka päivä. Tiedän mitä koulussa osaavat, tunnen kirjat, autan läksyjen teossa tarvittaessa, kannustan omaan vastuunottoon, kysyn kuulumiset, laitan ruoan joka syödään yhdessä. Tunnen lasteni kaverit ja meillä saattaa olla lapsia useita samaanaikaan kyläilemässä. Lasten kaverit tuntee meidän säännöt ja noudattaa niitä meillä. Tiedän lasten kaverienkin kuulumiset, kertovat niistä. Joka ilta luetaan ääneen kirjaa joka sopii lapsille, mutta jossa myös aikuiselle natsaavaa huumoria. Vitsaillaan omia sisäpiiri vitsejä kirjan jutuista. Siihen meidän lukupiiriin olisin halunnut lasten isän mukaan, mutta hän ei halunnut. Lapset saa iltahalauksen ja nukkumaan peittelyn. Perheperinteitä noudatetaan paitsi inhimillisen esteen sattuessa esim sairastaessa.

Arjen romantiikkaa on se, että jaetaan arkea. Jos astianpesukone hajoaa. Toinen tiskaa, toinen kuivaa. Ollaan kuitenkin yhdessä. Sitä on se, että luovutaan omista ihanista hetkistä, tehdään kompromisseja ja yritetään löytää hyvä siitä arkitodellisuudesta mikä on olemassa. Se arjenromantiikka on sitä, että kestää pikkukolhut ja arjen rypyt. Voi epäonnistua, jos ottaa opikseen. Sitähän arki usein on sovittelemista ja kylmän makkaran syöntiä vaikkapa kaatosateessa. Mikä siinä kesäsade on lämmintä, pihaa ei tarvitse kastella, ruokaa on saanut ja rakkaat on lähellä. Kaapista löytyy kuivia lämpimiä vaatteita, sisältä lämmin suihku. Kyllä pikkumurheet saa äkkiä pois pyyhittyä. Ei kaiken tarvitse sujua käsikirjoituksen mukaan joka hetkessä täytyy vaan tietää mitkä asiat on tärkeimmät ja arvokkaimmat siinä hetkessä. Toki on asioita joiden täytyy toimia esim. uni. Jos on jatkuva univelka, alkaa kaikki kaatumaan. Romantiikkaa on sekin, että annetaan väsyneen levätä väsymys pois.Otetaan tarvittaessa hetkeksi enemmän vastuuta. Ehkä pyydän liikaa. Siinä on se mitä kaipaan. Osaan kyllä yksinkin olla. Aina päivät täyttyy tekemisestä. Usein on mukavaakin esim pyöräretkillä.

Kiitos jälleen vastauksesta! Jostain asioista sanotaan, että ne ovat elämän suola. Kompromissit ovat minusta sellainen asia parisuhteessa ja lapsiperheessä. Kaikkien täytyy tehdä kompromisseja jotta kaikilla olisi hyvä olla. :) Sylikissaihmisenä ;) minusta tuntuu pahalta, että juuri tuota sylikissana oloa käytetään meitä vastaan niin usein lyömäaseena. En tiedä sinun kohdallasi oliko näin, minua siitä on syytetty tarpeeksi ja varmasti lukemattomia naisia samoin ympäri maailmaa. Ja miehiä myös. Saitko sinä sitten olla sylikissan roolissa ennen sairastumistasi? Vai eikö miehesi jaksanut silitellä niin paljon kuin olisit halunnut? Minä en oikein osaa enää ajatellakaan syli ja halijuttuja. Tai osaan, mutta ei niitä ajatuksia saa kootuksi oikein edes nukkumaan mennessäkään. Joskus harvoin se onnistuu ja voi nukahtaa onnellisiin haaveajatuksiin, joskus harvoin päivällä on omissa haaveajatuksissaan jotain tehdessään. Kaikesta on niin kauan jo. Tuota minäkin ajattelen, että vaikka erilaiset lähelläolot voivat keskeytyä useinkin eri syistä, tunneyhteyden säilyminen on tärkeintä. Samoin jos toista ei näkisi tai ei kuulisikaan usein, lämpimän tunneyhteyden säilyttäminen on tärkeintä. Lasten tarve käy edellä, aikuisten sitten, niin minäkin ajattelen. En tosin ole täydellinen tässä asiassa, vaikka siihen olen pyrkinytkin.

Ja vaikka juuri sanoinkin kompromissien tärkeydestä, minua inhottaa ajatus kompromissien tekemisestä. Kun vuosikausia tekee kompromisseja kaikesta mahdollisesta ja on antanut monessa asiassa periksi, koska yhteinen hyvä olo on minulle pääasia, eikä mikään silti riitä ihmisille, se aiheuttaa minussa inhoa, ei haluaisi enää joutua tekemään kompromisseja. Tiedän kuitenkin voivani tehdä niitä, jos olisi toimiva parisuhde, tällä hetkellä vain ajatus inhottaa.

Vanhempien makuuhuoneen lukko on asia, jota en osaa ajatella. Ymmärrän vanhempia jotka sen laittavat ja olen nähnyt aikuisten makuuhuoneiden ovissa erilaisia lasten vuoksi asennettuja lukkoja. Minusta tuntuu, että siinä suljetaan lapset ulkopuolelle, myös kuvaannollisesti. Ei tunnu vain hyvältä. Olen kai liian hyvä epätäydellinen vanhempi. ;) Kukin tehköön kuten haluaa. Hyvin tärkeitä asioita luettelit lapsista. Kuulostaa tutulta, noita kaikkiahan sitä pitää tehdä lasten vuoksi, itse kunkin välittävän vanhemman. Sairaana ollessa voi lukutaitoista lasta pyytää itse lukemaan iltasadun tai pyytää häntä lukemaan pienemmälle.

Tuollaisia yhdessä arjen rutiinien tekemisiä minä arvostan. Sitä, että tietää puolison arvostavan mitä hyvänsä kotityötä minkä tein ja hän tietää minun arvostavan hänen kotitöitään. Ja ainakin joskus osoittaa toiselle hyvää mieltään ja kiitollisuuttaan tavallisesta arjen työstä, vaikka vain muutamilla pienillä kauniilla sanoilla. Itse käytin toisen vastaajan vastauksesta soveltamassani esimerkissä kesäsateen sijasta syysillan kylmää vesisadetta joka muuttaisi yhteisen grillihetken joksikin muuksi :) halusin juuri sitä sanoa, että jos läheisyys ja tunneyhteys toimii, yhteisen illan muuttuminen kylmäksi syksyn vesisateeksikin voi olla hauska asia, joka saattaa jäädä kauniiksi yhteiseksi muistoksi tuleville päiville. :) Tosin tämä vaatii molemmilta puolisoilta vähemmän vakavaa luonnetta. ;) Samanlaisia asioita minäkin kaipaan mitä listasit, läheisyys, hellyys, toisista huolehtiminen ja asioiden yhdessä tekeminen ovat minulle tärkeimmät asiat elämässä. Vähän pelottaa vastailla, kun joutuu ajattelemaan tunteita. Koetin vastata niin hyvin kuin pystyin. Nyt olisi kaunis pyöräilyilma. Jos pesisi pyykkiä koneellisen ja ottaisi lähdön syyksi vaikka kirpparikierroksen. :)

Sain olla sylissä, tosin enempikin olisin siinä viihtynyt. Rakastin halaamista. Ei mieheni aina läheisyyteensä ottanut, mutta usein kuitenkin. Ehkä käytti enempi helyttelymielessä sylikissa sanaa. Minulle ei ole tullut sanasta negatiivista mielleyhtymää. Mies sanoi lähtiessään ettei tee enää kompromisseja ja kuuntelee vaan omia halujaan. Ei hän niitä komromisseja tehnyt suhteen loppuaikoina ollenkaan. Ehkä oli jo kiintiö tullut täyteen. Oma elämäni on jatkuvia kompromisseja. Kai kuitenkin olen tarpeeksi saanut pitää pääni, kun en koe sitä niin pahaksi. Varmaan kompromissit tuntuvat pahalta, jos kokisi joutuneensa liikaa luopumaan omista tarpeistaan.

Meillä ei ollut lukkoa makuuhuoneen ovessa. Ehkä olisi pitänyt olla. Ehkä joskus olisi pitänyt varmistaa häiriötön aikuisten välinen vuorovaikutushetki. Parisuhde kuitenkin ja aikuisten hyvinvointi on perheen kantava voima. Lukossa ovi olisi tietenkin vain aikuisten intiimin hetken aikana silloin kuin ei halua tulla keskeytyteksi ja keskeytyksiä on muuten usein. Lastenkin täytyy oppia kunnioittamaan aikuisten tarpeita. Harvoin on nin hätä, että aikuisen tarvitsee heti.

Kyllä se sylissäolon tunteen unohtaa kuten muunkin. Tottuu arkeensa ja ihmissuhdekuvioihin joissa elää. Kaivata kai voi kuitenkin toista ihmistä lähelle. Rauhoitun nukkumaan kirjaa lukien. Arjen monet pienet asiat tuovat iloa päiviin. Ei hassumpi idea tuo kirppiskierros pyöräily. Poikkesin yhtenä päivänä hyväntekeväisyys kirppiksen tarjouspäiville. Löysin muutamia vaatteita ja parit kengät. Vaikka alunperin lähdin katselemaan käsityöprojektiin materiaalia. Usein kirpiksellä vain katselen. Moni tavara tuo muistoja mieleen elämänvuosien varrelta. Kauniina päivänä pyöräily on ihanaa.

Minun piti toivottaa myös sinulle hyvää pyöräilykeliä, mutta se unohtui kun aloin ajatella sitä ennen tehtäviä hommia. Löysin lasten makuun lukemista kirppikseltä. Muistoja minäkin kirppiksiltä katson. Mukavaa kuulla, että sylihetkiä riitti sinulle suhteesi aikana. Jotenkin tuli hyvä mieli, että jollain toisella oli sellaisia hetkiä. :) Toivon ettei kompromissi-inhoni saanut minua kuulostamaan välinpitämättömältä, kyllästyin vaan kauan parisuhteen jälkeen kun mikään ei riitä. Puolison halailutarve voisi olla sellaista, jossa ei haittaisi vaikka halaukseni eivät ikinä riittäisi. ;) En minäkään toivo puolisoa joka tekisi kompromisseja vain tietyn aikaa tai silloin kun se ajaisi hänen etujaan. Minusta yhteiset kompromissit niin parisuhteissa kuin ystävien välilläkin ajavat aina kaikkien etua. Molemmat osapuolet hyötyvät ja ihmiset heidän ympärillään hyötyvät kompromissin osapuolista tulevasta hyvästä mielestä. Joskus on hyvä tehdä toisen ehdoilla ja joskus on pakkokin, mutta kaikkien tulisi ymmärtää että kompromissit ovat jokaisen yhteinen etu. Harmittaa puolestasi että miehesi ei jaksanut parisuhteen eteen jatkaa kompromissien tekoa. Toivottavasti lapsesi ovat jo tottuneet nykyiseen elämään eivätkä enää liikaa sure ja toivottavasti heidän isänsä haluaa yhä tavata heitä ja pitää luonaan. Jostain syystä oli mielenkiintoista lukea vanhempien makuuhuoneen oven lukosta pohdintaasi. Kai kun se on aihe jota ei itsellä ole, samoin kuin haavekumppanissa voi kaivata sitä mitä ei itsessä ole. :)

Sylissäolon tunteen unohtamisista ajattelin, että joskus olen pohtinut millaista se sitten olisi, jos jonain päivänä tulisi hetki, jolloin voisi ensimmäistä kertaa halata treffikumppani naista. Olisivatko tunteeni ihan sekaisin ja olo epävarma vai olisiko sitä rento oma itsensä ja antaisi itsensä upota haleihin?Jos jäisin epävarmaksi, mitä toinen ajattelisi, kun sanani saattaisivat tulla hankalasti ulos tunteiden myllerryksessä? Tietysti toiselle kertoisin jos halaamisen aloittaminen tuntuisikin vaikealta. Olisinko aivan ymmällä pintaan nousevien eri suuntiin risteilevien tunneryöppyjeni keskellä? Mietin miltä mahtaisin näyttää ja vaikuttaa toisen mielestä, jos noin käy. Halailutoiveista kun kuitenkin olisin kertonut ilmoituksessa. Jos joku siihen vastaisi ja haluaisi tavata, pitäisi varmaan ennen tapaamista mainita, että en tiedä etukäteen osaanko enää halata tuosta vain ennenkuin rohkeus palaa. Ehkä huolehdin turhia, mutta tuntuu, että toinen kummastelisi minua, kun muuten saattaisin olla avoin, mutta halaamisajatuskin saattaisi saada minut pysähtymään. Saattaisi tulla ahdistava olo. Ymmärrän, että onhan naisillakin kokemuksista riippuen asioita joita eivät saata noin vain pystyä tekemään, vaikka haluaisivatkin. Silti mietin tällaisia joskus.

Kiva kuulla, että oli onnistunut kirppisreissu. Pyöräilyilma oli tänäänkin loistava. Pääsin ystävän kanssa tattteja katselemaan metsästä. Ilta kuluikin sitten sieniä laitellessa ja pakastaessa. Kyllä lasten isä näkee lapsiaan. Enemmänkin lastensa kanssa voisi hän kyllä olla.

Ei kaikki naisetkaan ole kokeneita treffailijoita. Saattaa hänelläkin kenen kanssa päädyt treffeille olla aikaa siitä, kun on miehen seurassa ollut. Veikkaisin, että molempia siinä voisi jännittää. Ehkä mielessä voi kummitella osaako enää edes ja kelpaako toiselle. Onko tunteissa väärää? Mitä sitten, jos mies liikuttuu. Saakai nykymies tarvittaessa itkeäkkin? On tunteikkuutta ja aitoa kohtaamista arvostavia naisiakin. Toivottavasti löydät mukavia treffikokemuksia, jos sellaisille päädyt. Voi halaamisesta pitää vaikka kavahtaisikin vieraiden ihmisten halailua. Minulla halailu on kuulunut lähinnä läheisiin ihmissuhteisiin. Ei halailusta pitävä nainenkaan välttämättä halua ensitapaamisilla halailla tai harrastaa muuta intiimiä. Yleensä kai on tarkoitus tutustua ja tunnustella onko toinen ihminen sellainen johon haluaa lähemmin tutustua. Luulisin, että tutustumiseen voi kulua aikaa. Riippuu tietenkin kuinka hyvin ihmiset toistensa seurassa viihtyy ja minkälaisia ovat luenteeltaan, milloin on luontevaa tehdä mitäkin..

Kai niitä on pintaliito ihmisiä, joille pitää kumppanin olla trendikäs, oikean kokeinen ja näköinen, kodin muodikas. Ei kaikki kuitenkaan arvosta sellaista. On ihmisiä joilla elämän muut asiat on tärkeämpiä. Muiden ihmisten arvostava kohtelu tärkeämpää kuin vikojen noukkiminen riepoteltavaksi. Romanttinen ihminen kai haluaa nähdä elämän epätäydellisyyden yli, tavoittaa tunneyhteyden toiseen ihmiseen, nähdä hetkessä kauneutta...

Löytyi puolitoista sankollista tatteja. Kyllä kelpaa talvella tehdä sienipiirakkaa. Rouskut vasta nousemassa, niitä löytyi vain yhteen sienisalaattiin. Hieman puolukkaa. Ihan perinteistä puolukkaruisvaahtoa niistä tein. Kyllä lapsista näkee isän kaipuun ja sen suunnattoman ilon hetkistä jotka ovat isän kanssa viettäneet. No ainakin äiti on heille läsnä arjessa aina.

Joko treffi ilmoitus on valmiina? Vai mietitkö viellä ilmoituksen laittoa?Olisi kiva kuulla saatko asiallisia vastauksia ja tuleeko kivoja treffejä. Minä olen lähinnä elänyt periaattella katsellaan ja tutustutaan, jos elävässä elämässä sopiva sattuu kohdalle. Kieltämättä avo/avioliittoon on pettymyksen myötä tullut erittäin iso kynnys. Lähinnä voisi sopivan tielle osuessa tulla kyseeseen mukava ajan yhdessä vietto. Sellainen missä näkemistä ja olemista on siinä suhteessa kuin kummastakin tuntuu hyvältä. Vaikka aika varauksella suhtaudun miehiin vielläkin, niin etten tiedä pystyisinkö edes treffailemaan. Kun on kerran petetty kunnolla, jotenkin tulee varautuneeksi. Haluan kuitenkin uskoa, että aitoja ja rehtejä vastakkaisen sukupuolen edustajia on olemassa ja ehkä jokupäivä voi sattua viellä sellainen kohdallekin.Lähinnä kaipaan syliin käpertymistä ja tunnetta, että on tunneyhteys toiseen, että on hyvä olla hetkessä.

Kyllä ihmistä ja hänen lähipiiriään pitää hieman tuntea, jotta voi nähdä lävitse ja ajatusten takana olevat ihmiset. Joskus näkee kyllä esim lapsista kenen seurassa ovat aikaa viettäneet, arvot ja puhetyyli tarttuvat ainakin hieman.

Onnea sienisadosta! Jospa ehtisi itsekin etsiä säilöttäväksi asti. :) Hyvä mieli tuli lukiessani kuinka iloisiksi lapsesi tulevat isän kanssa vietetyistä hetkistä. Joskus on kuullut ikäviä tarinoita kuinka lapsilla on välinpitämättömät isät, siksi oli helpotus lukea tällaista.

Kiitos mielenkiinnosta, olen vasta mietintävaiheessa. Miettimässä elämän muutosta joka tapahtuu jos teen ilmoituksen ja joku vastaa. Miten suhtautua erilaisiin ihmisiin ja vaikeisiin tilanteisiin. Mitä uskaltaa tehdä, mitä ei. Muutos olisi suuri. Hyvästä voi seurata huonoa. Jos olisi helpompi elämänkokemus takana, olisi helpompi etsiä uutta elämää vailla pelkoa. Voin jotain laittaa treffeistä tänne, sitten kun olen niihin valmis. Ja jos sellaisia tulee. :) Sinun sanasi millaista suhdetta haluaisit kuulostavat minun ajatuksiltani, en siksi kirjoita enää eri sanoilla samaa asiaa. ;) Juuri samaa yhteistä ajanviettoa halailumahdollisuudella toivon minäkin. Samoista syistä. Toivon myös oikeaa loppuelämän rakkaussuhdetta. Paljon toivoma asia pelottaa, ristiriitaista tämä elämä.

Kaikista ei näe heti lävitse, mutta osasta ihmisiä näkee jotain mikä saa varomaan. Joskus voi erehtyä. Joskus inhottava onkin hyvä. Joskus hyvästä paljastuu pahaa. Jos pääsee kohtaamaan lapset useita kertoja, heistä paljastuu asioita, joista voi päätellä jotain huoltajasta. Ei välttämättä heti sitä, keneltä opittua mallia lapset toistavat. Toistavatko mitä on käsketty vai ovatko aitoja itsejään? Kaikenlaista voi selvitä. :)

Kiitos, tämä keskustelu on ollut mielenkiintoinen. On helpottavaa huomata, että on muitakin ihmisiä, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa. Tuli mieleen, että tilanne on hieman sama kuin nuorena ensimmäisessä seurustelusuhteessa. Jännittää, ei haluaisi kovasti pettyä, lopulta halu ja uteliaisuus ajavat eteenpäin. Kaippa se voi olla niin,että lopulta, kun on tarpeeksi haavojaan nuollut haluaa yrittää uuden kumppanin kanssa vielä, jos sopiva osuu kohdalle. Jotenkin sitä haluaa uskoa, että elämässä on tarjolla vielä hyvää ja jossain lymyää juuri oikeanlainen henkilö, joka myös kaipaa sielunkumppania vierelleen.

Ainakin olen alkanut haaveilemaan uudesta parisuhteesta. Kai se on askel eteenpäin. Haluaisin niin uskoa, että tällainen 40 kymmenen iän saavuttanut nainen voisi viellä kokea onnea ja rakkautta parisuhderintamalla.

Kiitos sinullekin! Hyvä että on ihmisiä joita tämä aihealue kiinnostaa. :) Naisten vastaukset aiheeni kysymyksiin ovat antaneet minulle paljon uusia ajatuksia. Helpottaneet oloa. Myönteisiä ja surullisia tunteita tämä aiheeni on herättänyt naisissa. Vaikka hyvä mieli tuleekin kaikista ilahtuneista kirjoituksista, surettaa teidän ilman romantiikkaa olevien puolesta.

Kun kuluu aikaa tarpeeksi kauan, pahat asiat alkavat vähitellen painua unohduksiin. Jäävät toisten ajatusten alle, hiipuvat pois. Pois hiipuminen vapauttaa tilaa uusille ajatuksille. Tai vanhoille, kuten tässä tapauksessa. Vanhoille romanttisille haaveille ja toiveille. Meille jokaiselle on joku jossain. Kuka missäkin. Näin haluan uskoa, vaikka järki sanoo sen oikean löytymismahdollisuuden olevan heikko, enkä liikaa toivokaan. :)

Löytymisonnea toivon sinulle romantiikan olemista kyselevä neljänkymmenen ikäinen nainen! :) Toivotan samalla muillekin löytymisonnea! :) Onnen toivotusta kirjoittaessa huomasin, että illat hämärtyvät ja tuli hetkeksi mieleen kaipuu että kunpa löytyisi minullekin. Tuntui yksin nukkumaanmeno hetken ikävältä. Tunnelmaan sopien radiossa soi juuri vanha nyyhkykappale. :)

Siinäpä taas löysin itseni haaveilemasta, kun sienisatoa perkkasin. Miten ihanaa voisi olla, jos siinä pöydän ääressä vastapäätä istusi toinen ihminen, joka aidosta halustaan niitä sieniä siinä kanssani perkkaisi ja juttu lentäisi hellästi pöydän yli. Voisi siinä välillä nousta kurkottamaan suukkoakin pöydän yli suulle. Sienisaalis olisi haettu metsästä yhdessä kulkien välillä omissa aatoksissa mennen ja sitten taas rupatellen. Ehkä sellaista voisi olla, jos löytäisi aidon ihmisen. Ihmisen jolla samat kiinostuksen kohteet ja aito välittäminen. Kyky pysähtyä hetkeen ja nauttia nyt käsillä olevasta.

Haaveilla voi sienisadonkin ääressä. :) Sieniä löytyi paljon, kiva oli kulkea metsissä. Metsässä ajatus kulki, tuli kai romantisoituakin? :) Sellaista se kai voisi olla mitä kertoilet :) Vähän aikaa täytyi tulla vireeseen ensin, ennenkuin alkoi tuntua hyviltä ajatuksilta nuo. Unohtuu jo arjen romantiikka kun ei voi harjoitella. ;) Vireeseen tultua tuli lämmin hyvä mieli ajatuksistasi. Joku luonnosta pitävä pussaustaitoinen sen pitäisi olla, muuten ei tule toimeen. Ja sellainen jonka kanssa voi harjoitella unohtuneita romantikon taitoja. ;)

Kaikenlaista sitä voi miettiä metsäkävelyllä. :) Kiva jos pystyt vielä muistelemaan ja haaveilemaan mennyttä parisuhdettasi. Itselleni tulee liian pian ikävät asiat mieleen eikä huvita enää muistella. Mutta hyvä jos sinä siihen vielä pystyt. :) Oikeassa olet, yhteisiä arjen kiinnostuksen kohteita on hyvä olla kumppaneilla, jos mahdollista. Yhdistäviä asioita. Mistäpä tiedät mikä teillä meni vikaan? Sanoit puolisoasi kiinnostaneen erilaiset asiat, mutta entäpä jos muuten mikään ei varsinaisesti mennytkään vikaan? Entä jos kaikki oli normaalilla tavalla oikein, riitoineen ja hyvine hetkineen? Ehkä se vaan ei riittänyt miehellesi, eikä kyseessä olisi sen enempää vikaa parisuhteessa tai sinussa? Lasten myötä tavallisiin elämän pieniin ihmeisiin havahtuminen on hieno juttu jokaiselle meistä. Ja tärkeää myös lapsille, jotta he sinunkin kauttasi huomaavat, että ne pienet asiat Ovat tärkeitä! Ihana kuvaus tuo pyöräretki. Minä katselen samanlaisia pieniä ihmeitä. :) Ei niistä saa kyllikseen! :)

En haaveile menneestä suhteesta. Suhde on mennyt ja kuopattu. Pystyn kyllä viellä nauttimaan hyvistä muistoista, mutta huonoja ja syvän alakuloisiakin muistoja on ehkä liikaakin. Yritän vaan ymmärtää miksi elämä näytti nurjat kasvonsa rakkaan ja luotetun ihmisen kohdalla. Haaveilen tulevasta, jos joskus kuitenkin jonkun kohtaisin ja asiat toimisi. Haaveilen kivoista hetkistä ja siitä mitä ne voisi olla. Voin olla yksinkin. Luulen, että pikkuhiljaa olen toipumassa, kun ikävät asiat ei heti vyöry hyökyaaltona mukavien yli.Takapakkia varmasti tulee. Minä vaan haluan uskoa hyvään ja nähdä hetkissä edes pientä kauneutta. Toivon, että pettymyksistä huolimatta saisit kohdata vielä hyvän ja toimivan suhteen. Joskus ikävät tunteet on läpi elettävä, jotta ne voi jättää muistoissa taakse. Siltikin ne taakse jääneet ikävyydet joissakin tilanteissa valtaa mielen.

Lisäsin patteriin lämpöä. Nyt ilma lämpenee taas ja tuli niin kuuma etten voinut nukkua. Hetken väsytän itseäni tässä jotta uni tulee. Haaveilla menneestä suhteesta... väärät sanat... tarkoitin sinun voivan vielä nauttia menneen suhteen hyvien hetkien muistoista. Niin ikäviä tunteita kuin menneen suhteen pohtiminen antaa, niitä on hyvä pohtia. Jonain päivänä voi viimein ymmärtää asioita joita ei tule ajatelleeksi. Silloin kaikki mennyt näkyy uudessa valossa. Siitä voi tulla lisää pohdittavaa. Jokaisen oma asia haluaako lisää, mutta se voi auttaa itsensä ja muiden ymmärtämiseen. Tulevaisuutta varten. Koskaan ei tiedä kohtaako samanlaisia ihmisiä. Silloin tiedosta on hyötyä. Moni ihminen käyttäytyy samalla tavoin vaikka olisi erilainenkin. Minä olen pohtinut noita samoja miksi rakas ja luotettu on jotain muuta. Menneet eivät siitä muutu. Menneen merkitys muuttuu. Paljon olen oppinut vain pohtimalla.

Joo ei ole mukavaa jos on kuuma tai kylmä. Mua paleli illalla nukkumaan mennessä ja laitoin kaksi peittoa, johan tuli lämmin olo. Niin etäisyys asioihin saa asiat näyttäytymään toisin ja joskus jonkun kanssa keskustelu saa loksahtamaan omassa mielessä elämän palasia muistoissa uusille urille. Ainahan sitä toivoo, että oppisi tunnistamaan yhdistävät piirteet ihmisissä, oppisi löytämään ne piirteet, jotka ennakoivat pettymystä. Siinäpä sitä työtä. Itse ainakin huomaan päätyneeni aina samantyyppisten, mutta hieman eri kaavussa esiintyvien ihmisten ongelmien pariin. Kun ymmärtäisi mikä minussa, saa itseni kiinnostumaan ihmisistä joiden kanssa ajaudun pettymykseen. Kun löytäisi ongelmasta kielivät piirteet ajoissa. Aina ne tulee esille yllärinä ja niin eri muodossa ettei osaa arvata. Haluaisin kovasti päätyä tasapainoiseen ja tasapuoliseen suhteeseen. Suhteeseen joka kestää pikkukuprut, jossa suhde on pyhä ja seläntakana ei touhuta pahoja. Voiko sellaista edes olla? Pakkokai voida, olen itse ollut toiselle hyvä. Täytyy kai samanlaisia löytyä vastakkaisesta sukupuolestakin. Tosin on eriasia kohtaako sellaista koskaan. Luulin eläväni sellaisen ihmisen kanssa, mutta hän elikin kahta elämää, oli muuta kuin antoi ymmärtää. Lähden kävelylle tuulettaan päätä.Aistimaan sateen rapinaa ja kahisevia syyslehtiä.

Itse olen oppinut paljon itsestä ja muista. Oppinut miksi itse käyttäydyn tietyllä tavoin tietyissä tilanteissa. Ja miksi muut käyttäytyvät samoin tai eri tavoin niissä tilanteissa. Oppinut miksi mukavat ihmiset saattavat yhtäkkiä muuttua. Mitä enemmän opin minulle mieleisistä ja epämieleisistä ihmistyypeistä, sitä enemmän epäilyttää voiko löytyä ketään parisuhteeseen? Onko minulle mieleisissä ihmistyypeissä olemassakaan ketään jonka kanssa voisi tulla pysyvästi toimeen parisuhdetta ajatellen? Kaipaan tietyn määrän tiettyjä hyviä asioita ollakseni onnellinen. Ovatko kaikki naiset, joilla on tietty määrä tiettyjä hyviä asioita, mahdottomia juuri minua varten? Voisi ajatella, että hakisi toisenlaisiakin naisia. Silloin onnellisuuteeni vaikuttavia asioita jäisi puuttumaan. Tiedän sen.

Koeta miettiä tapaamistasi ja tuntemistasi miehistä, onko heissä jokin samaa kuin sinussa? Mikä on syy, miksi he tekevät tietyt asiat tietyllä tavoin? Miksi heidän luonne on juuri sellainen? Entä sinä, miksi teet mitä teet? Listaa voisi jatkaa, mutta jokainen meistä ajattelee eri tavalla. Kaikki eivät tunne samalla tavoin. Ajatukset loksahtelevat eri suuntiin. Eikä tajuta miksi toinen tajuaa jotain mitä me emme.

Kiitos taas hyvistä ajatuksista ronttinen faija. Ex-mieheni liiton loppuun johtanut käytös tuli yllätyksenä kaikille meidät tunteneille. Myös hänen vanhemmilleen. Meissä ei pariskuntana varmaankaan ollut ulkopuolelta nähtäviä riskikäyttäytymismalleja. Olen miettinyt sitä oliko meidän keskinäisessä kommunikaatiossa jotain joka johti eriteille, mutta en ole löytänyt sellaistakaan. Jälkiviisaana voin kyllä huomata ihastuneeni miehiin, joissa on jotain yhteneväisyyttä kyllä keskenään, mutta ilmenee heidän toiminnassaan erilailla. Olen miettinyt myös sitä onko minussa jotain sellaista vaillinaisuutta, joka saa hakeutumaan seuraansa. No jotain löydän, mutta en kuitenkaan mitään riittävän määrittävää. Vuorovaikutusongelmat usein johtaa tiettyyn ei toivottuun kohtaamistapaan, mutta en löydä oikein sellaistakaan. Puhuimme asioista kuten kaikissa suhteissa on ollut. Molemmat on saanut puhua ja kuuntelen eriäviä mielipiteitä, koska niistä oppii ja kasvaa oma ajattelukin.

Kyllä jokainen kaipaa hyväksytyksi tulemista, rakkautta vaikkei joka hetki olisi täydellistä, anteeksi antoa, hellyyttä jne... Ihmissuhteet on aina myös matkaa omaan sisimpään. Milloin on valmis uuteen matkaan, milloin uteliaisuus elämää kohtaan on suurempaa kuin loukatuksi tulemisen pelko... Haluan uskoa, että minulle oikea ihminen on olemassa. Emme ole vaan kohdanneet, koska meidän on kasvettava ihmisinä, jotta ymmärrämme kohdanneemme timantin, kun sellaisen ihmisen lopulta kohtaamme. Haluan uskoa, että viellä voin kohdata sen oikean. Siihen saakka nautin elämän pikkuiloista kuten aurinkoisesta syyspäivästä ja lämpimästä omppupiirakasta.

Hyvä miten olet pohtinut montaa eri asiaa suhteistasi. Miehistä, keskusteluista ja itsestäsi. Myös omia vikojasi tai "vikojasi". Kaikki eivät osaa vaikka haluaisivat. Olet onnekas että osaat pohtia elämääsi. Erilaisista mielipiteistä ja erimielisyyksistä oppii todella. Ei aina kivoja asioita. Mutta oppia nekin. Ehkä jonain päivänä keksit jotain uutta pohdittavaa, mikä voi auttaa tulevassa parisuhteessa ja sen löytämisessä. Timantti onkin kovassa paineessa puristunut sellaiseksi kuin nykyään on. Ei kaikki "timantit" tietysti ole. Ehkä timanttikin osaa arvostaa pehmeyttä kovan paineen jälkeen. Ehkä ei kitise turhista, kun paine on puristanut kitinät ulos. Ehkä ei siedä paljoa, kun on tullut niin kovakuoriseksi. Arjen timantti voi olla mitä vaan. Paljon puhutaan parisuhteen muuttumisesta kaverisuhteeksi. Entä jos timantti osaa pitää parisuhteen kaveruuden kivojen puolien kaltaisena, ettei suhde lässähdä parisuhteen vanhetessa. :) Syyspäivästä nauttimista kaikille! Minä nautin tänään syksyn lehdistä!

Sitäpä se juuri on osaa rakastaa arkea ja kumppania. Tuntea syvää yhteenkuuluvuutta jota ei pääse nakertamaan arkipäivystyminen, ei vaan suhde syvenee arjen ristiriidoista. Timantti josta haaveilen on aito lämmin ihminen, joka heittäytyy suhteeseen omana itsenään, ihminen joka avaa suunsa muttei sanojen säilällä alista tai mitätöi toista. Ihminen jonka kanssa voi riidellä ja tietää, että tulee sovinto ja asiat ratkaistaan niin ettei kumpikaan kärsi kohtuuttomattomasti. Ihminen jota on kiva nähdä ja lähelle saa käpertyä. Ihminen jonka seurassa viihtyy ja löytyy aina puhuttavaa. Ihminen joka hyväksyy ja jonka hyväksyy. Ihminen, jonka kanssa muututaan yhdessä toinen toista tukien ei keskenään kilpaillen tai muuten ulospäin kulissia rakentaen/kiillottaen. Ihminen joka hyväksyy toisen ja myös omat pikkuviat. Sietää toisen ärsyttäviäkin piirteitä ja myös omiaan, jos hyvät asiat kuitenkin on suhteen enemmistönä ja kantavana voimana. Timantin kanssa on mahdollista tasapainoinen suhde ja hän on muotoutunut timantiksi eletystä elämästä. Hän hyväksyy menneisyytensä ja ymmärtää muotoutuneensa sellaiseksi kuin on juuri elämänkokemuksensa myötä. Hän ymmärtää saman myös kumppanissaan. Virheistä oppiminen jalostaa ihmistä. Uskon, että minulle oikea timantti on jossakin, mutta eri asia kohtaanko häntä koskaan ja jos kohtaan ymmärränkö kohdanneeni kaipaamani timantin.

Juuri noita asioita jokainen järkevä tasapainoinen ihminen kaipaa! :) Lisään tuohon listaasi toisen ilahduttamisen. Ja kivojen asioiden ja tekemisten keksimisen. :) Omasta menneisyydestäkin voi tulla voimavara, kun tietää selvinneensä siitä. Sen avulla voi osata suhtautua uudella tavalla uuden parisuhteen arjen ongelmiin. Pohdiskelu kannattaa. Mukavapa olisi sitten aikanaan harmaapäisen rouvansa viereen istahtaa ja todeta että tässä ollaan yhä yhdessä kuten silloin aikoinaan sanoin. :) Kukin löytäköön oman näköisensä, värisensä ja muotoisensa timantin. Toiset himmeämpiä. Toiset kirkkaampia. Timantteja kuitenkin. :) Pääasia että romanttisia timantteja! ;) Ja vaaleanpunaisia, jotta näkee kaiken vaaleanpunaisen eri sävyissä. ;)

Kiitos! Tuo toisen ilahduttaminen on tärkeää. Unohdin ihan, kun ilahduttelen lapsia lähes jokapäivä keksimällä pientä kivaa. Rakastamaansa ihmistä on kiva ilhduttaa, kun rakkaus ja arjen teot ovat molemmin puolisia. Kiva yhteinen tekeminen on myös tärkeää. Keksin niitä yhteisiä juttuja muuten ilman kumppaniakin. Vasta oltiin lapset ja muut läheiset yhdessä luontoretkellä viikonloppuna eväiden kera. Oli leppoisaa ja kivaa kaikilla ja ihana ilma. Ja ne vaaleanpunaisen erisävyt, kyky nähdä kauneutta arkisissa asioissa ne on elämää parhaimmillaan! Niin siinä unelma kaikille oikeanlaisen timantin löytäminen vierelleen... Tulin hyvälle mielelle...

Varmasti moni inhoaa ajatusta nähdä asiat vaaleanpunaisten linssien läpi. Sehän tarkoittaa itsepetosta. Tai ymmärtämättömyyttä. Voi se olla kuitenkin muutakin. Sitä että haluaa nähdä asioissa hyvää. Nauttii arjen pienistä asioista. Osaa nauttia niistä. Pystyy nauttimaan niistä, koska näkee vaaleanpunaisena. Monet näkevät kaiken kuin tavallisen ikkunalasin läpi. Toiset tahraisen. Toiset puhtaamman. Kuitenkin katsovat kaikkea pelkän ikkunalasin läpi. Eivät siksi näe ympärillään mitään erityistä. Joka päivä sitä samaa. Eivät osaa nauttia. Siksi sanoin vaaleanpunaisesta timantista. Kaikki eivät osaa sellaista käyttää.

Tämä ketju on näköjään muuttunut kaksin puheluksi. Saa tänne muutkin heittää ajatuksia romantiikasta! Vaaleanpunaisten linssien läpi katsojaa saatetaan pitää helposti huijattavana. Moni inhoaa heikkoutta vaikka heikkous on inhimillistä. Usein halua nähdä hyvyyttä saatetaan käyttää hyväksi. Toisaalta vaaleanpunaisten linssien läpi katselu tekee elämästä iloisempaa. Oman näkökantaansa voi vaikuttaa, positiivisuutta voi oppia. Arki on tylsää jos katsoo asioita joka hetki kirkkaan lasin läpi. Arki on synkkää jos huomaa vaan lasissa näkyvät tahrat. Oli olosuhteet ja elämänrealiteetit mitkä vaan niin voi asioita katsoa vaalean punaisten linssien läpi. Elämä on silloin nautittavampaa. Toki kohtuus kaikessa, ruoka on hoidettava pöytään, pyykit pestävä, työssä käytävä, laskut maksettava jne...

Minua harmittaa pariskunnat jotka ovat alkaneet hävetä jotain piirrettä puolisossaan. Kuten yhtenä päivänä näin kadulla kasvoiltaan kauniin naisen, jolle oli vyötärölle muutama kilo tullut ja vaatteet hieman persoonalliset. Hän kulki kolmen lapsen kanssa iloisesti jutellen. Seurueesta hieman erillään kulki tavallisissa perus Suomimies vaatteissa ilmeisesti perheen isä, myös samoin hieman ylipainoa kantaen. Nainen yritti jutella iloisesti miehelleen sinne sivummalle. Mies oli vaivaantunut ja vastasi vältellen, ihan kuin olisi ulkopuolisin silmin katsottuna, halunnut olla kuulumatta seurueeseen. Mietin miksi hän kulkee perheestään erillään? Häpeääkö vaimoaan? Miksei hän näe vaimonsa hellää huolenpitoa lapsista? Miksei hän näe vaimonsa hymyä, iloisia tuikkivia silmiä? Kaunista tukkaa? Onko joku arvostellut miehen vaimoa ja mies häpeää häntä? Miksi jotkut haluaa nähdä vain ihmisen epätäydellisyyden ja pilkata sitä? Miksei näe sitä muuta hyvää mitä on? Näissä tilanteissa, jos saan tilaisuuden kehun häpeäjältä vaikuttavalle hänen puolisonsa jotain kaunista piirrettä. Ihmiset olisi onnellisempia, jos täydellisyyden tavoittelun sijaan nähtäisiin kauniit puolet ja huomioitaisiin ne. Vastoinkäymisiä ihminen kohtaa ilman piikittelyä muutenkin ihan riittävästi. Katsellaan vaan vaaleanpunaisin linssein maailmaa, elämä on niin paljon antoisampaa.

Huijattavana olosta, olen oppinut katselemaan vaaleanpunaisten linssien läpi myös muiden tietämättä. ;) Lasin läpi katsojille voin esittää olevani lasin läpi katsoja. En välitä vaikka pitäisivät heikkona. Tahdon olla minä.

Kertomastasi perheen kävelystä ei tiedä taustoja. Ei tiedä mitä hän häpesi. Oliko entinen mies joka ei haluaisi enää olla exvaimon kanssa? Seassa vaimon uusia lapsia, joihin ei osaa suhtautua? Ehkä oli sitä mitä sanoit. Puolison normaalista poikkeavat vaatteet hävettävät monia. Naisia ja miehiä. Tai ero ulkonäössä. Kuten sanoit, joku on voinut arvostella jotain vaimosta. Oma itsetunto ei kestä ympäristön painetta. Ehkä oli suhteessa tai perheenisänä vastoin tahtoaan? Olisin kiinnittänyt itsekin huomiota tuollaiseen. Tuollaisia nähdessä, olipa ryhmän kiltti osapuoli nainen tai mies, sitä miettii miten paljon itse arvostaisi elämäniloa pursuavaa puolisoa. Miettii miten omalla elämänilolla saisi sellaisen puolison vieläkin pursuavammaksi. :) Ei suhteessa aina jaksa tietysti. Mutta huonoinakin aikoina sitä koettaisi jotain pientä iloa vaikka puolisolle ja muille tarjota. Mitä sitten keksisikin. :) Kyläillessä joskus havahtuu näkemäänsä. Ympärillä on perhe. Lapsia. Isä. Ja äiti. Perhe. Joka haluaa elää yhdessä. Heillä on mukavaa yhdessä. Havahtuu siihen että tuollaistakin on olemassa. :)

Niin ei tiedä taustoja kertomastani näystä ja päätelmät voivat osua vikaan. Siksi en tee tulkintoja tällä tavoin oikeasti edes vähän tuntemistani ihmisistä. Nämä on vaan niitä juttuja joihin en ole omassa kasvuympäristössä tottunut. Meillä hyväksyttiin kaikki toisia kohtaan kunnioittavasti ja toisen omaa arvostavat ihmiset. Muulla kuin sydämen sivistyksellä ei lapsuuteni suvussa ja perheessä ollut väliä. Meillä opetettiin sulkemaan pois ilkeät kommentit ja niitä ei hyvällä katsottu. Läheisten rinnalla pysyttiin sano muut mitä sano ulkonäöstä tai muusta ei niin merkittävästä. Joo ja tunsin monenlaista tallaajaa ja opin näkökulmia elämään. Tuttavapiiriin kuului vanhemmilanikin työläisestä korkeaan virkaherraan ihmisiä, mutta kaikilla oli sydän paikallaan. Monista näkemistäni elämän näkökulmista ymmärsin mitä ei kannata itse testata. Samaa lämpöä ja omien rajojen oppimista olen yrittänyt tarjota lapsilleni, aitoa välittämistä, kuulemista ja hienovaraista keskustelujen ja tekojen kautta elämässä kantaviin päätöksiin tukemista. Varmaan meillä on enimmäkseen ihan kiva ilmapiiri tai ainakin lapsien kaveritkin viihtyy täällä usein. Enimmäkseen näkyy lapsilla sisäinen kontrolli pelaavan silloinkin kuin en ole näkemässä.

Pidän arjen kauneuden aistimisesta ja sen hyvän näkemisestä. On ihmisiä joiden seurassa jättää jo vaistomaisesti ruususen uni kommentit pois. He ovat heitä joille kaikki ulkokuori status on tärkeää joka mittasuhteessa. Aika kurja maailma minusta yrittää olla täydellinen joka hetki. Minä jatkan ruusunpunaisten lasien läpi katselua, koska uskon hyvän poikivan hyvää ennenpitkään. Olen sen vastoinkäymisistä huolimatta saanut toisinaan elämässä kokea. Uskon oikealla hetkellä annetun positiivisen palautteen ja ystävällisyyden voimaan, ainakin lapsiin se tepsii.

Samanlaisia arvoja olen minäkin oppinut. Huonompia olen itse sulkenut pois. Koetan tulla toimeen hankalienkin ihmisten kanssa. Ainakin vähän. Siksi on vaikea ymmärtää miksi monet eivät halua yrittää ymmärtää toisia. Ajattelevat yhteen suuntaan. Eivät ajattele ajatustensa ja sanojensa seurauksia. Tuomitaan toiset heti ensimmäisen mieleen tulevan ajatuksen pohjalta. Levitetään omaa pahaa tahtoa ympäristöön saaden mahdollisimman monet ajattelemaan samalla tavoin. Suututaan jos joku on eri mieltä tuosta. Noita ihmisiä en jaksa ymmärtää. Olen kuitenkin hyväksynyt heitäkin, koska he voivat olla jollekulle muulle tärkeitä. Haluan lasten oppivan samat arvot. Hyvyyttä kannattaa aina käyttää vaikka monesti siitä saa harmia. Hyvät arvot olet sinäkin saanut. Iän myötä olen vähentänyt sanomasta vaaleanpunaisia näkemyksiä ikkunalasi-ihmisille. Joskus sanon. Vaikka tietää kuulevansa tylyn ärähdyksen tai halveksuvia neuvoja. Sanon koska haluan olla minä. :) Ole sinäkin sinä! Romanttiset naiset ovat tästä keskustelusta tosiaan hävinneet. Kiinnostuneet ovat huippu-ujoja ja huippu-arkoja tyytyen vain lukemaan tai sitten romanttisuus aiheena ei kiinnosta. Olen tyytyväinen tähänkin. :) Olen saanut vastauksia ongelmaani. Tiedän nyt romanttisia naisia yhä olevan. :)

Tästä ketjusta on tosiaan tullut teidän kahden välinen, mutta kai tänne väliin voi kirjoittaa muutkin. :)
Nuorena olin mustavalkoisempi suvaitsevuudessa kokemattomuuttani. Iän ja elämänkokemuksen myötä olen tullut avarakatseisemmaksi. Hyväksyn erilaisuuden kun olen tajunnut että se on rikkaus ja siitä voi oppia. Kuten eräs amerikkailenen sanoo: no matter of race, colour, religion or sexual orientation we can all love.

Suoraan toiset tuomitsevat, toisia mollaavat ihmiset jätän väliin jos mahdollista. Negatiivisuuden kuunteleminen on väsyttävää. Tietyissä tilanteissa tietysti on vaan kohteliaasti istuttava ja kuunneltava. Joskus jopa heitän kehiin rakentavan vasta-argumentin.

Myönnetään en ole täydellinen, mutta lasta kasvattaessani pohdin käytöstäni ja sanomisiani tarkemmin. Ja lapsen kaveripiiri herättää pohdintoja varallisuudesta, tavaroiden määrästä, vanhempien välittämisestä ja vaikka mistä. Niistä lapsen kanssa keskustellessa oppii aina vähän itsekin.

Kiva että joku muukin tänne kirjoittaa kuin aina samat kaksi ihmistä. ;) Lasten suusta kuulee monenlaista. Totuutta ja muutakin. Joskus ihmettelee miten pieni lapsi tietää jo sanoa toisista elämän tosiasioita. Kuulee pienten jo tekevän samaa pinnallista mitä isommat. Koettaa opettaa lapsille hyväksymään heidätkin, jotka eivät itse hyväksy muita. Joskus on vaikeita keskusteluja. Itsellekin kuullessaan inhottavia asioita. Hyvään koettaa aina ohjata, siitä hyötyy kaikki. Kaikenlaista elämässä kokiessa kukin oppii uusia näkökantoja ihmisiin. Lasten kertomista päivän tapahtumista oppii todella uutta. Jos vain haluaa oppia. :) Näitä oppeja on hyvä käyttää tulevaisuudessa mahdollisiin pari- tai ystävyyssuhteisiin. :) Ei pidä antaa opin mennä hukkaan! Vaan käyttää mitä on saanut! :)

Hyvä, että tulee muitakin kirjoittajia. Avointa keskusteluahan tämä on vaikka viimeaikoina on jäänytkin muutaman varaan tämä jutustelu. Kyllä toiveita herättävää on kuulla, että muitakin romantikkoja on ja vastakkaisen sukupuolen edustajissa. Se tuo toivoa siihen, että voisi vielä jonain päivänä kohdata riittävästi itsensä kaltaisen ihmisen. Kohdata ihmisen, joka nauttii arjen pikku iloista, jolle riittää aito kohtaaminen, läheisyys.

Lasten kanssa olo ja heidän kaveripiiriinsä tutustuminen tuo tosiaan monta asiaa pohdittavaksi. Joutuu käymään itsensä kanssa vuoropuhelua omasta arvomaailmastaan, mitä voi hyväksyä, mistä kieltäytyä. Niin ja lapsen kanssa myös saa elämän perustaa pohdiskella ja toivoa, että on saanut autettua heitä muodostamaan riittävän vahvan itsetunnon, jotta osaavast tehdä omia ratkaisuja eikä ajelehtia kavereiden mukana ties mihin. Olen pyrkinyt olemaan lapsilleni läsnä. Nuo pikkuihmiset ovat minulle todella tärkeitä, tärkeintä elämässäni. Muttei kuitenkaan lapset yksinään saa suljettua pois kaipuuta aikuisen ihmisen läheisyyteen.

Meitä on jo kolme yhtäaikaa kirjoittamassa. ;) Olin aloittamassa päivän puuhia. Lapset nukkuvat vielä. Aloitankin vasta heidän herättyä. Saavatpa osallistua samaan tekemiseen niin näkevät ja oppivat tekemisen kautta. :) Siksi tulinkin sen sijaan hetkeksi koneelle ennen lasten heräämistä. Samoin opin itsekin. Tämän palstan kautta. Kuulee että muitakin romantikkoja on ja vastakkaisen sukupuolen edustajissa. ;) Vielä tällä iällä. :) Vaikka ihmiset ja media sanovat toisin. Tai opettavat ikkunalasi-romantiikkaa. Ikkunalasi-ihmisille. Jota voivat harjoittaa ikkunalasi-kodeissaan. ;) Jokaisen ikkunalasista näkyy samanlaista ikkunalasi-romantiikkaa naapuriin. Jokaiselle toivon omanlaistaan romantiikkaa. Tai sen puutetta sellaista tarvitsevalle.

Miettii millaisia romantikkoja omista lapsista tulee? Sellaisia heistä tulee. Ovat jo. Saavat tartuntaa päivittäin. ;) Tämä tuli romantiikan kyselijän lasten kasvamispohdintaa lukiessa mieleen. Siinäkin vaaditaan itsetuntoa säilyttää oma romanttinen minä kunnes toivottavasti löytyy romantiikkaa arvostava puoliso. Ei pitäisi lasten puolesta arvailla heidän haluavan romantiikkaa arvostavaa puolisoa. Mutta parisuhteen ja ihmisen oman onnellisuuden perusasioita pohtiessa luulen pohtivan romantikon olevan heille mieleinen valinta. Jotain isä lapsistaan tietää. Vaikka iän karttuessa toista huomaa. ;) Tottakai puolison vastakohtaisuudet täyttävät parisuhteen aukkoja. Mutta uskon hyvyyden ja lämmön vetoavan. :) Toivon lasteni saavan paremmat romanttiset suhteet kuin minä koskaan sain. :)

Vaikka lapseni on kokenut perheen hajoamisen, niin silti hän näkee rakastamisen mallin. Olen onnellinen kun isänsä on löytänyt ihanan hänelle sopivan naisen. Poika näkee isänsä onnellisena ja näkee kuinka isänsä osoittaa rakkautta ja toteuttaa arjen romantiikkaa. Parempi näin kuin kasvaa pystyyn kuolleissa kulisseissa josta rakkauden osoitukset olisivat puuttuneet. Näkee myös sen että äiti ja isä voivat paremmin ystävinä. Olen onnellinen myös siitä että lapseni oikeasti tykkää isänsä naisystävästä ja hän pojasta. Yksi välittävä aikuinen lisää on vain rikkaus.

Lapseni on oppinut hellyyden merkityksen ja ihanuuden. Tänäkin aamuna sukelsi mun sänkyyni isolla halilla herättämään. Ja halusi hetken siinä olla. Oppii myöskin että pahaa mieltä helpottaa halaus tai äidin silittely. Sylissä saa itkeä kertoa murheensa ja saa lohdutusta. Näistä uskon kasvavan hänelle hyvän pohjan omaan parisuhteeseen.

Sitä juuri toivon minäkin, että hajonneesta perheestä huolimatta lapset onnistuisivat muodostamaan kestävän ja hyvän parisuhteen. Todella pitkään minäkin luulin sellaisessa elävän, mutta mies halusi salaa muuta. Arvet on niin syvät, että paranevat hiljalleen. Ehkä tilanne olisi toisin, jos olisin ollut itse se pois suhteesta haluava. En haikaile entiseen, siihen ei ole paluuta. Niin ja lapset osoittavat jo hieman tulevan romantikon elkeitä. Sen huomaa kyllä miten suru unohtuu äidin kainalossa, äidin leipomukset maistuu ja luontoretkillä bongataan pieniä ihmeitä. Yks päivä lapsi sanoi, että äiti kyllä meillä on ollut kiva kesä ollaan saatu olla yhdessä, tehdä kaikkea kivaa ja äiti on tehnyt herkkuruokia. No ne herkkuruoat on tavallisia perusraaka-aineista tehtyjä kotiruokia. Ehkä tää on yhden aikuisen ja lasten arkiromantiikkaa.

Lämmin tunne tuli teidän lasten onnen hetkistä lukiessa. Todella tärkeää lapsen nähdä uuttakin rakkautta. Hyvää sellaista. Lämmittää lukea vanhemman uuden puolison välittävän lapsesta. :) Ja miten saa kotona sylissä olla. Lämpimiä ajatuksia tulee. :) Samantapaisia aamuhetkiä täälläkin, ainakin viikonloppuna kun ei ole kiire. :) Jotkut varmaan pitäisi romantiikan kyselijän tuollaisia arkisia juttuja tylsinä, kun niistä puuttuu jatkuva meno ja vauhti ja rahan käyttö. Minulle arjen vanhempi-lapset romantiikat syystä lähellä sydäntä. ;) Ei tarvitse isoja asioita olla. Pienet riittävät. Tavallista arkea iloineen ja riitoineen. Siitä lapset pitävät riitahetkistä huolimatta. :)

Ilahdun myös siitä, jos näen pariskuntia, jotka huomioi hellästi toinen toistansa ja kulkevat yhtämatkaa toisistaan huolta pitäen. On ilo katsella pariskuntia joista säteilee rakkaus ja välittäminen, aito yhdessä viihtyminen. Sellaisen perheen vieraanakin viihtyy. Aivan huomaamatta hyvä tunnelma tarttuu ja olo on kotoisa. Silloin aina tulee mieleen, että työtä ja halua rakkauden lisäksi harmonia on vaatinut. Samalla toivoo, että ehkä vielä itselläkin joku päivä vois olla tuolaista. Ainakin on iloinen päästessään edes vieraana tunnelmasta hetkeksi osalliseksi.

Ei niin tärkeitä ne ostetut hetket, kynttiläillalliset, matkat ym. Paljon tärkeämpää on hellä huomiointi arjessa, oman vastuun kanto, pieniin hyviin hetkiin pysähtyminen.

Palaan vielä kommenttiin, että jotkut vois pitää arkisia juttuja tylsinä. Sitähän ne on, jos niihin on pakotettu, jos ei ole varaa muuhun. Tylsää ei ole, jos arjessaan viihtyy. Olen kokenut matkustelun hurman, koetellut pärjäämistä vieraassa maassa vieraalla kielellä. Matkustellut niin, että lentokentille on muovautunut rutiini ja hotellit näyttäneen kolkoilta toinen toisensa kopioilta. Kokenut sen kuinka eri suurkaupungeissa eri aikakausien rakennukset toistaa samaa muotia hiukan eri vivahtein.Tuijotellut aavikkoa, vuoristojonoja joita ei uskois olevan olemassa jollei olis nähnyt muualtakin kuin luontofilmeistä. En kaipaa maailmalle. Paikkani on nyt täällä omien lasteni kanssa arjen hetkissä. Yksin huoltavana ei tietysti ole varaakaan matkustaa niin paljoa ja matkustaminen on vaivalloisempaa. Olen saanut kokea ostetun romantiikan hurman kynttiläillaisineen, matkoineen, hienoine vaatteiteen. Nykyisin ei jaksa sellainen kiehtoa. Olen onnellisempi luonnossa kulkiessani tai kotona lautapeliä lasten kanssa pelatessani ruoan poristessa hellalla. Työ vaatii persoonan likoon laittoa. Vapaalla työstä palautuu arjen pikkuiloissa, yhdessä olossa esim niissä hetkissä, kun nauretaan ja lasketaan iloista leikkiä. Oon varmaan tosi tylsä tyyppi :)

Kouluiässä alta 12 ollessa luokassa kysyttiin mitä odottaa tulevaisuudelta. Puolet luokan pojista aikoi mennä kanssani naimisin ja saada lapsia. Taisin olla arkihömppä jo silloin. Mistä lie tullut mieleeni tuo vanha juttu..

Onpa sinulla ollut liikkuvainen elämä! :) Olet nähnyt ja kokenut niin montaa asiaa ettei osaa kuvitella. Sellaista kunkin elämä. Hyvä jos osaa nauttia arjestakin. :) Toinen ei kestä ilman jatkuvaa menoa. Riippuu luonteesta ja kasvatuksesta. Siitä mihin on oppinut lapsena. Tai mistä jäänyt ilman. Kukin tekee omasta ja perheensä elämästä juuri niin mielenkiintoista kuin haluaa ja pystyy. Sillä onnea joka saa puolisokseen arjesta nauttijan joka keksii tavallisista asioista mielenkiintoisia puolia. Ja sillä arjesta nauttijalla onnea jonka puoliso osaa arvostaa tuota. :)

Minun kouluaikana ei tuon ikäisinä kukaan pojista tuon tapaistakaan sanonut tulevaisuuden suunnitelmina. Ehkä johtui siitä ettet ollut samalla luokalla? ;) Ehkä olet samanlainen kuin yhdessä leffassa jossa pikkupojillakin pullistuu silmät päästä kun tietty nainen kävelee ohi. Isommista puhumattakaan. ;) Tai puolella sinun luokkasi pojista oli hyvin aikuismaisia ajatuksia. :) Taisivat olla tulevia arkihömppiä. :)

Jos koulumuistoihin menee, niin juttu oli sellainen, että sen ikäisenä tunsi valuvansa maanrakoon häpeästä kuullessaan nuo aatokset. Kyllä minä murkkuikäisenä ja nuorempana aikuisena naisena sain päivittäin osakseni miesten tuijotuksia, huuteluita, vislausta, ehdottelua. Yritin piiloutua löysiin urheiluvaatteisiin ei auttanut. Nykyisin iän myötä saa olla enempi rauhassa ja hyvä niin. On kyllä sattunut viime vuosinakin joskus harvakseltaan, että on vislattu perään. Tosin ovat ehkä katsoneet enempi sääriä kuin naamaa :)

Jos romanttisiin noloihin muistoihin menee. Niin mulle lauloi yhdessä kesätyöpaikassa kesätyöpojat yhdessä väsäämänsä romanttisen lurituksensa. Nykyisin pikkasen huvittaa, että on saanut "serenaadin" kuulla. Sillon lähinnä olisin halunnut vaipua maanrakoon..

Pidän arjesta ja arkisista asioista. Minua niin harmittaa, että muut arvot oli ex-miehelleni tärkeitä. Olisin halunnut kokea harmaantumisenkin yhdessä sylikkäin. Onnellisia he joilla on sitoutunut arkiromantikko vierellään.

Kiitos maanrakoon vievistä muistoista. :) Kaipa sinusta nuorena näki lävitse löysien urheiluvaatteiden lävitsekin. Surullista vain etteivät nähneet sydämeen vaan vain vaatteiden lävitse. Häiritsevää on varmasti ollut. Miehenä en omakohtaisesti voi tietää. Joitain typerien nuorten naisten tempauksia lukuunottamatta. Mukavalta tuo kesätyöpaikkaluritus kuulosti. Mutta mitä ei itse ole kokenut sitä ei voi tietää. Nuorena ajattelee eri tavalla muutenkin. :)

Kiitos myötätunnosta. Niin nuorena ajattelee toisin. Nyt jotkut asiat jo naurattaa, kun on aikaa kulunut. Asiallinen huomio on ihan kivaa. Tunkeilu ja härskiys on toinen juttu. Ikä antaa näkökulmaa ja saa niitä ei niin hyväkäytöksisiä miehiä hieman ruotuun, katselevat nuorempia.

Jotkut miehet ei tosiaan näe kuin ulkokuoren ja pitävät lähes leluna tai muuna kulutushyödykkeenä. On ilo lukea, että rehtejä miehiä löytyy edelleen. Ehkä vielä löydän sellaisen arjen estetiikkaa yhdessä kokemaan. Niin ja on niitä naisissakin ulkokuoreen ihastujia.

Toivottavasti saat kokea vielä oikean romanttisen kunnon naisen lämmön. Oikean kohtaamista toivon kaikille elämän tantereella haavoille ryvettyneille. Iloa heille, jotka ovat sopivan aidon ja hyvän vierelleen saaneet ja yhteen hioutuneet:)

On meitä rehtejä miehiä. :) Kuka rehti mies missäkin. Ulkokuoreen ihastuvat naiset jättävät minut varmasti pian rauhaan, sillä en halua toimia heidän ehdoillaan. Enkä sellaisten ihmisten kriteereitä täytä. Enkä ala täyttämään. :D Talven tullessa romanttisen kunnon naisen lämmön puuttumisen huomaa paremmin kuin kesällä. ;) Samoin varmasti naisetkin alkavat herkemmin kaivata hyvän miehen lämpöä iltojen viilentyessä. :) Eivät klassiset treffipalstojen sanat jonkun löytymisestä viereen itseä lämmittämään ole tyhjästä syntyneet. :) Lämpöä elämään jokaiselle!

Aito ihminen on paras. Voi kun ihmiset malttaisivat nähdä toisten ulkokuoren sisälle. Silloin saattaisivat nähdä oikean timantintin:) Moni taitaa ajatella, että komeaa ja muodikasta kelpaa esitellä. Pitää toista statuksena. Aijai miten rakennelman käy, jos jompi kumpi sairastuu ja ulkokuori muuttaa muotoaan. Hylätäänkö uuden ja komeamman tieltä? Eikö näille standardieläjille tule mieleen, että itse voi myös sairastua ja kaivata aitoa välittämistä vierelleen. Vaan onko ketään huonona hetkenä enää vierellä?

Uskon hyvyyteen ja lähimmäisen rakkauteen. Ilahdun aina kohdatessani timantin oli sitten kolhuilla tai kiilloton. Ilahdun uskalluksesta olla oma itsensä. Ilahdun nähdessäni yhteen hitsautuneen pariskunnan toinen toistensa seurasta nauttien. Se luo uskoa rakkauteen ja romantiikkaan. Uskoa siihen, että aitoja välittäviä ihmisiä löytyy.

Syksy pistää askeleisiin vauhtia, ulkoilmareippailut sujuvat nopeampaa tahtia kuin lämpöisessä säässä. Voi mitkä värit on luonto pukenut ylleen. Lämmin tee maistuu hyvälle iltaselle sohvalla shaaliin käpertyneenä. Hmm varmaan maistuisi vielä paremmalta toisen ihmisen lähellä ollessa. Yöllä tulee kietouduttua paksuihin peittoihin kunnes tulee kuuma jossain vaiheessa nukkuessa ja peittokerros ohenee. Niin mieltä lämmittää haavekuva kahdesta ihmisestä sylikkäin käpertyneinä saaden lämpöä ja voimaa toinen toisistaan.

Pintakiilto on päivän sana. On totuttu vaihtamaan kaikki uuteen. Miksei myös puoliso, jos hänen kiilto vähenee. Kulutustavaraahan puolisokin on. Joidenkin mielestä ainakin. Ovat tottuneet ajattelemaan pintakiiltoa kaikessa. Siksi ei ehkä tule mieleen, että oma kiiltokin häviää jonain päivänä. Jos ajattelee vain kiiltoa, ja liitoa, ei kai mieleen edes tule huonosti käymistä? Onneksi timantteja voi ajatella myös vertauskuvallisesti. :)

Syksyn värien näkeminen puolison seurassa on mukavaa jakamista. Kauneutta ja tunnetta. Molempia yhtäaikaa. Voisi pitää toista kädestä. Ja lämmittää toisen kättä. Ei tarvitsisi hienoa hotellia jossain kaukana. Kulkisi kahdestaan missä tahansa missä on lehtipuita. Katsoisi yhdessä. Nauttisi yhdessä.

Niin ei siihen onneen tarvita ostettua ajanvietettä. Sisimmältää rikas hän, joka onnen näkee lähellään ja osaa nauttia kohtaamistaan kauniista asioista. On muuten raikasta. Kylmä ilma saa kävelyyn vauhtia. Lenkin jälkeen on punaiset posket ja virkeä olo. Tee lämmittää mukavasti. Kodinlämpö vetää puoleensa, arki syö aikaa. Talvi tekee tuloaan. Suolta löytyi karpaloita, niitä kohmeisia marjoja pakkaseen poimin. Jouluna saadaan kotikutoisia karkkikarpaloita. Näen jo miten niitä on kiva suuhun napsia ja muistella mukavaa karpaloretkeä. Näitä arjen pikkuhippuja voisi ehkä joku päivä toisen aikuisen kanssa jakaa, jos sopiva kohdalle sattuisi.

Mun romantiikan etsintä on heittänyt häränpyllyä kun koko elämä meni sekaisin. Tiesin aina olevani onnekas kun lapsellani oli hyvä isä jonka luona asui puolet ajasta ja meillä vanhemmilla oli hyvä ystävyys. Exä kuoli yllättäen kaksi viikkoa sitten. Nyt olenkin yksinhuoltaja ja poika aina mun luona. Ja mun hoidettava kaikki exän kuolemaan liittyvät asiat. Takana kaksi rankkaa viikkoa shokista selviytymistä, ahdistusta ja pelkoa kuinka kaikesta selviän ja kuinka lapsi selviää. Onneksi lapsen kanssa illalla sängyssä käydään lohdullisia ja välillä hauskojakin keskusteluja. Päivä kerrallaan selvitään eteenpäin ja opetellaan uudenlainen elämä. Onneksi saamme apua varsinkin kun opimme sitä pyytämään. Onnekkaiden joukosta olen päätynyt perinteiseen yksinhuoltajan asemaan. Siihen tottuminen on vaikeaa. Tähän kohtaan ei kyllä uusi kumppani mahdu eikä olis mahdollista treffeillä käydäkään.

Rakas romantikko, otan osaa menetykseenne. Vastauksestasi on kulunut jo aikaa, surutyön hankalin vaihe on ehkä jo ohitse elämässänne. Katsotte varmaan asioita jo valoisammin. Joulu varmasti tuo surun pintaan lapsellasi ja sinulla. Voitte kuitenkin yhdessä muistella kaikkia hyviä jouluja. Vaikka valokuvia katsellen. Kauniita muistoja ei unohda. Jos tarvitset jutella ja ei ole ketään tarpeeksi läheistä, kerro jutteluntarpeestasi neuvolassa tai kasvatusperheneuvolassa, löytyy joku kuuntelemaan. Jos elämä on suht-kunnossa, pystyy maksamaan laskut ja ruoat eikä lapsi ole paljoa normaalia vaativampi hoitaa, ei yksinhuoltajan arki ole niin kamalaa kuin luullaan. Jaksamista ja valoa teille. Loppuvuosi ollut kiireinen. En tiedä mitä ajatella kaikesat uudesta. En ole treffi-ilmoitusta ajatellut. Paljon muuta ajateltavaa. Kaipaus saada puoliso vähentynyt selvästi. Nyt jouluaattoaamuna läheisyyden ja naisen kaipuu iski varoittamatta. Olisi tahtonut ottaa syliinsä yöpukuisen aamupuuhastelevan naisihmisen ja halata eikä päästää heti pois. Onneksi kaipuu meni jo ohi kun ei ollut ketään yöpukuista naisihmistä kulkemassa ohitseni. ;)

Hyvää joulua kaikille romantikoille, jotka olette viestiketjuani lukeneet. Elämän muutokset ja niiden ratkaisut vievät aikani ja voimani. En tiedä vielä miten selviän kaikesta. Aika kuluu, jonain päivänä pitäisi alkaa miettiä puolison hankintaakin. Tai ystävää jonka kanssa voisi halata joskus. Onko sellaisia edes? Olen romanttinen, se ei saisi mennä hukkaan käyttämättömänä. Annan kuvitteellisen halauksen sellaista tarvitsevalle yksinäiselle naisihmiselle. :) Ehkei siitä ole iloa kenellekään naiselle, helpottaa kuitenkin omaa oloani hetkeksi. :) Koetan välillä katsoa tätä ketjua, jos joku haluaa vielä kirjoittaa.

Kiitos vaan virtuaalihalauksesta. Täällä edelleen yks yksin lasten kanssa elämäänsä tarpova nainen sai lämpöä jaksaa eteenpäin virtuaalihalauksesta.
Elämässä on paljon hyvää vaikkei rakastavaa kumppania olekkaan. On lapset, on koti, on kodin lämpö, on työ, on riittävästi terveyttä selvitä elämästä. Kyllä tää tästä,kun tuli luntakin on valoisampaa. Hyvää joulua kaikille yksin taaplaaville romantikoille. Tänään piti ihan hillitä lenkillä itsensä ettei heittäytynyt tuoreeseen lumeen tekemään lumienkeleitä.

Hyvä että joku ilahtui. Jouluaatto oli iltapäivään saakka yksinäistä. Ehti miettiä muuttuneita asioita ja miten järjestäisi tulevaisuutta. Liikaa asioita yhdellä kertaa. Liikaa tehtävää. Ahdisti. Koettaa jakaa asioita pienemmiksi. Tehdä erissä minkä voi. Kaikkea ei voi. Olla välittämättä muiden mielipiteistä jollei jaksa ja pysty kaikkea. Kunhan arki pyörii. Koettaa järjestää aikaa ulkoilla enemmän lasten kanssa. Virkistyisi raittiista ilmasta. Ei näkisi kaikkea tekemätöntä. :) Näkisi kaunista lumimaisemaa. Tänään ulkoillessa nautin lumisista puista. Nautin lukiessani itsehillinnästä ettei tehnyt lumienkeleitä. ;) Romanttisia ulkoiluhetkiä kaikille romanttisille! Itse romantisoin päivän 2. viimeisen pyykin. :)

Yksin jouluaattona, no ei ihme, jos hiipii mieleen kaikenlaista. Toki elämäkin heittelee välillä meistä kutakin. Minulla oli juhannuksen aikoihin sellainen murheen kausi. On noita huolia nytkin, mutta oon saanut pidettyä ne taka-alalla. Lenkkeily ja etenkin metsässä liikkuminen toimii mulla mielen puhdistajana joskus siivouskin, lumityöt, halonhakkuu ajaa saman asian.

Olen jouluihminen. Tänä vuonnakin aloitin valmisteluja jo marraskuussa tai oikeastaan ostin lahjoja jo sitäkin ennen. Täytyy tasata kuluja pidemmälle aikaa. Oon tarjonnut läheisille koko aikuisikäni aaton aterian muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tänä vuonna en ehtinyt tehdä kaikkea, ei ollut oikein varaakaan, mutta eipä hätää otin asian hyvissä ajoin puheeksi, että jos tehtäis aatto vähän nyyttäriperiaatteella. No sain lähimmäiset mukaan ajatukseen, tuli tuomisena itsepaistettua kinkkua, laatikoita, joulupullaa. Minä värkkäsin salaatit, sienisalaatin (tein itse syksyllä keräämistäni sienistä). Laitoin suolalohen, suolasilakat, täytekakun, suklaakarpalot,lumikarpalot, joulutortut yhdessä lasten kanssa. Minun nuorimmainen innostui värkkäämään alkuunpäästyään torttuja kilosta torttutaikinaa. Sitä iloista touhuamista oli mukava katsella, tarttui joulutuuli itseenikin. Jo aikaisemmin pidettiin joulupiparitalkoot meillä. Sekin mukava joulunperinne. Jouluruuat innosti kilvan kehuntaan ja ihanaa oli, kun kukin vieras sai loistaa jollakin loihtimallaan jouluherkulla. Jouluohjelmaa tehtiin taas itse. Nuorimmainen toimi joulutonttuna tuoden lahjat. Ihan sellaista käyttötavaraa tuli lahjaksi. Lasten itse kaupasta valitsemat yhdet lelulahjat yksinhuoltajan pudjettiin mahtuvasta hintaluokasta kuului myös asiaan. Jaksoivat ihanasti oottaa aattoon itsepaketoimiensa lahjojen avaamista. Kyllä niillä leluilla on leikitty ja muutkin saamiset meni heti käyttöön. Olen oikeastaan onnekas, että minulla on välittävät vanhemmat ja muita läheisiä elossa. Kyllä tämäkin joulu oli kaiken vaivan väärti, tuli muisteltavaa taas pitkäksi aikaa. Kivojen hetkien avulla jaksaa sitten sitä arkea taas kulkea. Toki vois olla vielä kivempaa, jos olis joku jonka kainaloon pujahtaa, joku ihminen jolle ois rakas ja hän myös rakas. Aamu unisina ja illan nukkumaan meno hetkinä sitä toisinaan läheisyyden kaipuu käy mieleen.

Eilen tuli ulkoiltua ja sai olla avuksi ihmisille. Jäi hyvä mieli. Kiva tee-se-itse-joulu perheelläsi. :) Tuo oli hyvä ajatus. :) Kiva oli lukea kuvausta siitä. Odottelen lasten heräämistä. Meni myöhään, katsottiin illalla lasten videoita. :) Alkaa kiire päivä. Pyykki on jo kuivamassa ja astiat peseytyvät koneessa. Paljon on tehtävää ennenkuin vuosi loppuu! Hyvää loppuvuotta! ;)

Niin sitä pyykkiä riittää ja riittää sekä siivousta lapsiperheessä. Kyllä tuo positiivinen ajattelutapa vie eteenpäin arjessakin. :)

Uusi vuosi alkoi toivottavasti saadaan kelvollinen vuosi, pysytään hengissä ja saadaan pidettyä arki pystyssä.

Minä leivoin yhdessä lasten kanssa. Sekin on kivaa opettaa kiinnostuneelle lapselle kanamunien rikkomista jne.. Kummasti itsetehty maistuu lapsille, kun ovat saaneet osallistua tekemiseen. Ehdittiin myös hiihtämään, mutta lauha keli sotki luistelu haaveet. Kyllä mun romantiikka on nyt tässä arjen pyörittämisessä, lasten ilossa. Leffatkin tahtoo jäädä katsomatta, telkkari avaamatta. Käsitöitä oon pätkissä tehnyt ja kirjoja lukenut. Siinä on mun vapaahetket. Mun elämä kulkee tässä ja nyt näissä arjen ympyröissä. Elämänparhaat vuodet vietän mulle hoivaan uskottujen pienten ihmistaimien vahvistamisessa maailman tuulia kestäväksi. Tulee väkisin mieleen, että tuolla jossain on varmasti muita miehiä ja naisia joiden elämä kulkee myös arjessa yksin lapsia eteenpäin luotsaten. Tuo ajatus tuo lämpöä mieleen. Ehkä joskus joku tätä tietä kulkee rinnalla ehkä ei, mutta ajatuksena edes pieni mahdollisuus tuo voimaa jatkaa arjessa eteenpäin.

Tällä viikolla huomasin että olen tottunut uuteen elämääni. Alku oli shokki ja monet asiat stressasivat, mutta pienin askelin olemme opetelleet uuden elämän. Meille onkin muotoutunut ihan uudenlainen perhe. Exäni tyttöystävä on poikani "puoliäiti" ja hänen poikansa tärkeitä isoveljiä. Jouluaaton vietimme uusioperheemme kanssa yhdessä. Mukana oli myös "puoliäidin" veli ja vanhemmat. Meillä oli lämminhenkinen perhejoulu. Kyllähän siinä välillä itkettiinkin, mutta toisistamme saamme voimia jatkaa. Pojallani on nyt kaksi heteroäitiä joiden molempien luona hän mielellään viettää aikaa. Monta kertaa olemme jo nauraneet että mistäköhän ihmeestä kummallekin löytyisi joskus tarpeeksi rohkea mies joka tähän perheeseen uskaltaa tulla mukaan.

En lukenut kaikkia ketjun viestejä, mutta ei ihme että kirjoittajia on vähän. Tämähän on kääntynyt jo aiheesta pois. Kaksi nimimerkkiä voisi siirtyä keskustelemaan kahden kesken perheen tärkeydestä privaatti puolelle, voisitte sopia toisillenne ihan hyvin ;)

Mutta palataanko romantiikkaan? Lapsi joulutonttuna tai suolakalan valmistus ei ole romantiikkaa, anteeksi nyt vaan.

Romantiikka on kahden aikuisen ihmisen välistä, seksuaalisen läheisyyden tarpeesta kumpuavaa kanssakäymistä. Jos romanttisuudesta poistaa seksuaaliset tarpeet, on kyse ystävyydestä. Kaikki asiat joita voisit tehdä myös työkaverillesi, tai äidillesi, tai puolisosi sisarelle, on hyvää ystävyyttä, ei romantiikkaa. Sellaistakin hyvässä parisuhteessa tarvitaan, sillä pitkään liitto ei ole mahdollinen ilman ystävyyttä.

Jos "romanttiseen" tekemiseen liittyy lapset, sekään ei ole enää romantiikkaa vaan perheen yhteistä mukavaa. Hyvin hyvin tärkeää, mutta jos kuvittelee että lasten kanssa puuhailu perheenä korvaa kahden aikuisen välisen romantiikan niin pieleen menee. Eron tai salasuhteiden syynä on yleensä aina se että toinen puolisosta kokee parisuhteen muuttuneen ystävyydeksi tai perhe-elämän hoitamiseksi. Parisuhteen tarpeet ovat kadonneet yhtälöstä.

Jäin yksin joitain aikoja sitten. Pitkän suruvaiheen jälkeen etsin uutta elämäntoveria. Aika moni treffi-palstalainen olikin yllätyksekseni varattu mies, joka etsi romanttista suhdetta muuten hyvän avioliiton rinnalle. Yleisin kommentti oli että vaimon kanssa hoidetaan perhettä ja käytännön töitä, mutta romantiikka puuttuu täysin. Pallonheittely puistossa on ihanaa kuusivuotiaalle, mutta aikuiselle miehelle se ei ihan parisuhteen viikon huippuhetkeksi riitä. Takkatulen katselu ei ole romantiikkaa, sitä voi tehdä kalakavereidenkin kanssa mökillä ja puhua elämästä, mutta kumppanin kanssa se olisi romantiikkaa, jos se johtaisi hyvään seksiin tai edes intohimoiseen suudelmaan tai hyväilyyn. Imuroiminen ei ole romantiikkaa, mutta jos sen on tehnyt jotta aikaa olisi illalla koko vartalohieronnalle selkäsuudelmin, se on romantiikkaa. Työpäivän jälkeen merenrantaan yllätyskahville meno ei ole romantiikkaa jos puhuu lasten talvihaalariostoksista, auton huollosta tai työhuolista, mutta jos rannalla tunnustaa rakastavansa toista vielä mielettömästi, niin kyllä kiitos :)

Vähän on sellainen olo että aloittaja kaipaa perheidylliä enemmän kuin miehen ja naisen välistä romanttisuutta...?

Ihan hyviä huomioita:)
Perhe on kuitenkin tietyssä elämänvaiheessa ykkönen ja parisuhde heti kakkonen. Lapset on pieniä vaan hetken ja eivät millään korvattavissa. Lisäksi lapsena huomiotta jäänti kostautuu myöhemmin ikävästi.
Kumppaneita taas on saatavissa tarvittaessa, jos ei oo turhan nirso tai täysin kunnoton.

Perheenisistä monelle tai miksei äidillekkin ei riitä käsikädessä kävely, halailu,suukotus, seksi joka voi keskeytyä lapsen asiaan. Kovin monelle oma mukavuus ja nautinto, mahdollisimman vähän arjen sitoumuksia ja töitä vaativa elämäntapa on ykkönen. Harmi vaan, että nämä puolet kumppanissa paljastuu usein vasta lasten, toisen sairastelun jne elämän kuormittavuuden myötä. Näistä kumppaneista moni pitää eron jälkeen lapsiinsa vain vähän yhteyttä ja ihan omasta halustaan. Ikävä kyllä eivät edes kerro omasta pahasta olostaan suhteessa vaan pakevat muihin suhteisiin. Ikävintä on se ettei kumppanin kanssa yritä korjata parisuhdetta vaan etsitään uutta ja mielenkiintoista heti eka vastoin käymisten tullessa parisuhteeseen.

Romanttista on se, että tyytyy lapsiperheessä siihen romantiikkaan mikä on realistista ja järjestettävissä suhteessa. Se on sitä yhdessä tekemisen lomassa tulevaa kiintymyksen osoittamista, koskettamista, halaamista, suukkoja, rakkautta, rakkauden tekoja. Miksi arkiromantiikka ei riitä? Miksi pitää saada kaikki kaikella voluumilla heti?

En laittaisi itse järjestykseen ensin lapset ja sitten parisuhde, vaan toisin päin. Ensin parisuhde, se mikä koko perheenperuskallio, sitten lapset. Voi kuulostaa hurjalta, mutta se ei tarkoita että lapsista huolehditaan ja heitä rakastetaan vasta sitten kun oma puoliso on huomioitu tarpeeksi (vertaa lehtokoneen turvaohjeet, laita ensin happimaski itsellesi ja sitten vasta lapselle -et voi auttaa lastasi jos olet kuollut), vaan ymmärrystä siitä että parisuhteen on toimittava tai mitään perhettä ei kohta ole.

Ei ole lapsilta mitenkään pois jos he ovat välillä kummien, vanhempien ystävien tai isovanhempien luona välillä. Tiedän omasta tuttavapiiristä, että kun lapset ovat jossain muualla tai nukkuvat, niin ystävättäreni menevät mieluimmin ostoksille, ystävien kanssa ulos, tai lukevat tms. kuin viettävät romanttista aikaa miehensä kanssa. Lapset ovat vain tekosyy sille että ei ole yhteistä aikaa, kun he ystäväporukassa tunnustavat ettei oma mies vaan iske enää lainkaan, seksi ja koskettelu jopa ärsyttää. Itse kaipasin liittomme aikana "vapaalla" nimenomaisesti mieheni seuraa, en ystävättärieni.

En halua olla julma, mutta naiset tekevät usein aika itsekkäistä lähtökohdista perheen romantiikka ja seksisäännöt. Ei varmaan moni seksuaalisesti normaaliaktiviteetilla toimiva ole samaa mieltä että romanttisinta on tyytyä yhdessä tekemiseen ja kiintymyksen osoittamiseen. Ja sitten niitä salasuhteita alkaa.

Sanoin, että seksuaalisuus menee parisuhteessa perheen huomioiden. Kaikilla ei ole siskoja, kummeja, isovanhempia jne jotka ottaisivat lapsia välillä hoitoon. Minusta on itsestään selvää, että aika käytetään kumppanin kanssa, jos omaa aikaa saa ilman lapsia. :) Niin pyrin suhteen vielä kasassa ollessa toimimaan. Koskaan kaverit tai shoppailu ei mennyt parisuhteen edelle. Toisaalta en vois kuvitella jättäväni lasten perustarpeita huomioimatta kumppania huomiodakseni esim nukkumalla pitkään ja pienet lapset jää ilman ruokaa jne..


On olemassa äitejä ja isiä joita ei kiinnosta kodin arkeen osallistuminen vaan he vetäytyvät arjesta jättäen kumppanin hoitamaan asioita. Hyvässä parisuhteessa toimitaan kuin tiimi. Huolehditaan perheen perustarpeet yhdessä ja parhaimmillaan se on toimivaa kuin tanssi hyvän kavaljeerin kanssa. Yhdessä vietetty aika tuo myös hetkiä joissa toinen nähdään kumppanina, se on hiusten sipaisu, hyväily, korvaan koiskaus, seksiä kun sille löytyy aika ja paikka. Se on halua rakastaa, se on halua sitoutua, se on vastoinkäymisten sietämistä se on jaettua arkea jne..
Hyvin toimivassa suhteessa arki ei jää yksinään toisen vastuulle. Se pyörii ihan huomaamatta, kun kumpikin siihen vastuullisesti puuhastellen osallistuu. Siihen arkeen kuuluu kyllä lasten kanssa oleminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen, mutta myös aika pariskunnan kahden kesken. Väitän ettei suhde toimi, jos jokin noista arjen kuvioista ontuu. Aina se ontuva jalka ei oo pariskunnan toistensa huomiointi miehenä tai naisena. Toki seksiseuraa hakevat varatut väittää lähes aina parisuhteen romantiikan puutuvan. Todellisuudessa puutetta saattaa olla ihan muussa esim. kotitöihin, lastenhoitoon ym osallistumisessa tai yleensä arjen jaksamisessa useinmiten sen salaseuraa hakevan itsensä puolelta... Jotku myös kaipaa jännitystä, vaihtelua, pakoa arjesta, hetken omaa huomiota ilman todellisuuden rasitteita jne..

Olen edelleen sitä mieltä, että ellei lähipiirissä ole lasten hoitajaksi edes hetkeksi suostuvia tai pystyviä, tulisi puolisoa huomioida siinämäärin kuin se vallitsevissa olosuhteissa on mahdollista. Pitäis olla tahtoa hoitaa suhdetta ja perhettä. Kyllä lasten kasvaessa omaa löhöseksi aikaa tulee löytymään runsain mitoin. Kunhan suhteen vaan saa pidettyä siihen saakka kasassa löytämällä siihen saakka omasta suhteestaan arjen romantiikkaa siinä mittakaavassa mihin olosuhteet antavat myöten. Vaan sitähän ei mulle kaikki heti kumppanit edes kotona yritä, on helppoa hypätä sivusuhteisiin tai liueta kokonaan pois uusiin kuvioihin, hylätä toiselle yksin vastuu lapsistaan...

Hyvää alkanutta vuotta! Rakasromantikko, teillä on onnea kun pojallasi on elämässä myös puoliäiti. :) Elämä jatkuu, joka päivä. Kertomasi vuoksi uskon, että teillä elämä kääntyy koko ajan parempaan suuntaan. :) Rohkean miehen löytämisestä, tarvitaanko perheittenne vuoksi jostain syystä erityistä uskallusta? :) Onnea toivon teille!

Sparkling water ja kaikki hiljaiset lukijat, aiheet ovat kääntyneet pois romantiikasta vain siksi, koska kirjoittajia on ollut vähän. :) Useimmat vastaajat ovat vilahtaneet vain kerran vastaamatta uudestaan. Kahdestaan on hankalaa keksiä loputtomiin uutta. :) Kuten jos jossain kaupungissa olisi huutava pula jostain toiminnasta ja yksi innokas perustaisi seuran vastaamaan huutoon. Vain muutama ihminen kävisi alkuun yhden kerran seuran kokouksissa eikä heitäkään enää sen jälkeen näkyisi. Perustajan seuraksi jäisi vain yksi aktiivinen kävijä, jolla arkielämä vie suurimman osan ajasta. Kahdestaan on vaikeaa järjestää toimintaa, jonka järjestämiseen tarvittaisiin useita ihmisiä. Samaan aikaan kuukaudesta toiseen kaupungilla ihmiset moittivat kuinka huono seura kun ei tee asioille mitään, puhuvat vain joutavia kahdestaan.... ;D

Lapsetkin liittyvät romantiikkaan, niin lapsiperheissä kuin puolisoehdokkaita treffatessakin. Lapset ovat olemassa eivätkä katoa mihinkään, halusi puoliso tai puolisoehdokas sitä tai ei. Totta. Romanttiseen tekemiseen liittyvät lapset ovat perheen yhteistä mukavaa. Mutta. Myös lasten kanssa puuhastellessa voi pariskunta romantisoida keskenään. Romantisoinnin muoto riippuu lasten iästä. Isompien parissa voi pitää käsistä kiinni. Kuiskailla korvaan asioita. Jollei uskalla pussata lasten ja heidän kaverien nähden, voi pussata kiihkeästi mukuloitten mentyä hakemaan jäätelöä. Mitä sitten jos takaisin tullessaan näkevät kahden aikuisen ihmisen pussaavan toisiaan? :) Jokainen osaa itse keksiä parempia, omaan suhteeseen ja sen hetkisiin tekemisiin sopivia juttuja. Pienillä arkisilla romantisoinneilla pidetään yllä puolisoiden välistä sidettä. Side pysyy vahvana arjen keskellä. Vahvana pidetty side on valmiimpi toimintaan, kun tilaisuus kahdenoloon tulee. Luonnollisesti parisuhteen läheisyyden ja seksin tarpeita tulee pitää yllä, vaikka ne yleensä harventuvat lapsiperheissä ainakin ensimmäisinä vuosina. Joskus pallonheittelyn on pakko riittää viikon huippuhetkeksi vanhemmalle tai parisuhde-ehdokkaalle. Joskus monenkin viikon huippuhetkeksi. ;) Ainainen tylsien arkirutiinien pyörittäminen on romantiikkaa, kun sitä tekevät molemmat puolisot aina siihen pystyessään. Ellei toisen puolison työ ole matkustamista tai jatkuvaa ylityötä, jolloin ehtii olla vain vähän kotona. Ettei hommat jää vain toisen vastuulle. Elämässä tulee aikoja, jolloin romanttisen rantakahvihetken täyttävät työhuolista ja rahahuolista puhuminen. Niistäkin on puhuttava. Joskus kauankin. Välittämistä ja siten myös romanttisuutta on jaksaa kuunnella toisen huolia. Romanttisuutta on ymmärrys, että tukee puolisoa kuuntelemalla vaikka väsyttäisi. Ainaisten huolien kuuntelukin on tapa osoittaa rakastavansa toista yhä mielettömästi kaikkien vuosien jälkeen. Väsyttäviä huolia kuunnellessa voi laskea käden uupuneen puolison kädelle. Tai halata yms. hänen kertoessaan. Auttaa toisen vaikeilla hetkillä. Minun romantiikkani ei ole mitään hetkessä elämistä, jossa kaikki pitää saada nyt ja heti. Se mikä voi tuntua isolta jutulta, voi kasvaa vielä paljon suuremmaksi arjen romantisointien kautta.

Kaipaan molempia. Sekä perheidylliä että miehen ja naisen välistä romanttisuutta. Minulle ne ovat yhdistettävissä oleva asia. Yhtä ilman ei ole toista. Jos perhearjen pyöritys ja lasten kasvatus ei toimi, tulee ongelmia romantiikkaankin. Kun arjen romantisoinneilla pitää suhteen vahvana arjen keskellä, silloin riittää molemminpuolista intoa harvoihin seksimahdollisuuksiin lasten viimein nukkuessa. Siis silloin kun kumpikin puoliso ei ole liian väsynyt. ;) Arjen romantisoinneilla vahvana pidetty suhde auttaa jaksamaan monia turhauttavan asian, että seksin aikana pitää aina olla ihan hiljaa, etteivät lapset herää tai että kuulee milloin helposti heräävä lapsi tulee sanomaan ettei saa unta. :) Vastailen myöhemmin lisää.

Huolien kuuntelusta sanoin, huolien kuuntelun jaksamisella on tottakai rajansa. Mutta jos edes pieniä arjen romanttisia tekoja tehdään molemminpuolisesti usein, sellaiset saavat jaksamaan. Tottakai tahtoisi romantiikkaa täysillä. Romantiikkaa ja seksiä paljon ja usein, ilman huolia ja vastoinkäymisiä. Koetin kuitenkin ajatella sitä mikä on mahdollista. Pienet huomioinnit auttavat jaksamaan siihen saakka, kun parempi romantisointi olisi jälleen mahdollista. Sanoissasi on totta sparkling water. Itsestä ja parisuhteesta on huolehdittava. Mutta monet laittavat itsensä pysyvästi lasten edelle. Sinä et kenties tuota tarkoittanut, mutta tiedän monen muun tarkoittavan. Minulle on tärkeää molemmat. Pienet ja isot teot parisuhteessa. Pienet arkipäivän teot, kosketukset ja siivoukset ym. Isot teot, romantiikkaa täysillä. Ilman pieniä tekoja ei lopulta voi olla isojakaan. Kun kumpikin puoliso hoitaa yhdessä osuutensa pienistä ja isoista teoista, ei tarvitse huolehtia suhteen lakastumisesta eikä pelätä syrjähyppyjä.

Kiitos romanttinen faija taas hyvistä pohdinnoista. Suru yhdistää usein sen kokeneita ja on hyvä kuulla, että rakasromantikko on löytänyt arjessa rullaavat kuviot elämäänsä. Sitä kai romantisoi oman arjen kuvioita jaksaakseen arkea. Vanhat hyvät tai ehkä uudemmatkin televiosarjat toimivat samoin. Kurjan elämänkuvausta, mutta silti säväys yhteisö,perhe tai työidylliä ehkä romantiikkaakin esimerkiksi hakekaa kätilö sarja.

Kyllä mieltä piristää pikku sutkautuksetkin. Sellaiset puolihuomaamattomat pienet humoristiset ystävällis sävyiset nostot joita etenkin iäkkäämpi sukupolvi hallitsee hyvin. Ne on niitä hyvän käytöksen tuomia elämän iloja esim oven aukaisu, työkaverin kauniin asun huomiointi jne...

Tietysti kahden aikuisen välinen romantiikka, intohimo, voimakas kiintymys, veto toisen syliin, silmäpeli on ehkä romantiikan halutuinta ja kuvatuinta antia. Muttei kaikissa elämäntilanteissa tarjoudu mahdollisuutta heittäytyä täysinrinnoin toisen syliin kokonaisiksi illoiksi,päiviksi jne... Silloin romantiikan murut haalitaan sieltä mistä ne on saatavissa. Olen nähnyt toimivia parisuhteita, jotka kestävät arjen puristuksen ja sen ettei joka elämäntilanteessa ole paljoa tilaa aikuisten seksille. Tosin niissä suhteissa on asioiden jakamista, yhdessä arjen jakamista, puolihuomaamattomia läheisyyden osoituksia, aitoa kiinnostusta perheestä ja lapset on tärkeitä, puolison eteen nähdään vaivaa puolin ja toisin.

Vaikka elämääntilanteeni on lapsikeskeistä, voin silti haaveilla kahden aikuisen rakkaudesta. Aina voi jakaa posittiivisuutta ja vastaanottaa hyvää mieltä. Jakelen pikku huomionosoituksia ihmisille ja siitä saa itsekkin hyvän mielen. Kauniita sanoja on myös itse mukava vastaanottaa, ne kantavat arjen paineessa eteenpäin. Hyvä monistuu ja oma elämä on juuri niin hyvää kuin miten sen itse näkee. Aina voi nähdä elämän puutteet ja murehtia niitä tai voi nähdä sen mikä on vielä hyvin ja vaalia sitähyvää.

Neuvoni eivät toimi kaikilla. Sparkling waterin neuvot varmasti toimivat toisilla. Toivottavasti ottavat lapset tarpeeksi huomioon itsensä lisäksi. Minä tarvitsen pieniä juttuja arjessa. Usein. Toimivia parisuhteita on varmasti paljon, joissa ei ole arjen pieniä huomiointeja niin usein kuin itse tarvitsisin. Parisuhteet joissa on huomiointia vielä vuosienkin päästä, ovat itsestä parhaita. Kukin tehköön tavallaan. Siten mikä kullekin parhaiten käy. Olisi hyvä jos tänne kirjoittaisivat myös ihmiset, joilla on vuosien pituinen suhde ja yhä menee hyvin romantiikan ja suhteen ja perheen saralla. Tulisi toisenkinlaisia näkemyksiä kuin muutaman yksin jääneen lapsiarkea pyörittävän ihmisen lapsiarki ajatukset. ;)

En kerta kaikkiaan saisi elämääni tarpeeksi romantiikkaa noilla romanttisen faijan luettelemilla perhehetkillä. Noilla koordinaateilla voisi sanoa, että pariskunnan viettämä aika ystävien kanssa, lomailu kaveripiirissä, auttaminen talkoissa ja naapurin puolesta kaupassakäynti on romanttista arjen puuhailua, kun sitä tehdään yhdessä. Mutta mielestäni ei, se yhteistä elämää, yhteenkuuluvuutta, yhteen hillen puhaltamista, yhteisten kokemusten luomista - mutta ei romantiikkaa.

Oman elämäni tärkein pohja on elämäntoveruudessa, kahden ihmisen vahvassa kumppanuudessa, jossa on seksuaalista romantiikkaa. Se ei perustu lapsiin, suvun toiveisiin, sosiaaliseen olettamaan, työntekoon, velvollisuuksiin... vain ja ainoastaan kahteen aikuiseen ihmiseen ja haluun tuottaa toisilleen niin henkistä kuin fyysistä mielihyvää. Tuo kumppanuus vaatii myös seksuaalista romantiikka, muutenhan se on ystävyyttä.

Elin yli 20 vuotta saman henkilön kanssa. Suhteessamme oli paljon romantiikkaa: Suutelimme ja hyväilimme toisiamme päivittäin, keksimme pieniä yllätyksiä ja lahjoja toisillemme, keksimme hassuja vuosipäivä, harrastimme seksiä paljon ja etsimme ideoita peiton alle yhdessä. Menimme usein jonnekin kauniiseen luontopaikkaan ex tempore eväiden kanssa ja istuimme sylikkäin. Sanoimme joka päivä toisillemme: rakastan sinua. Nukahdimme joka ilta toistemme kainaloihin. Puhimme joka viikko yhteisistä unelmista. Kaiken kaikkiaan kaikkeen henkiseen läheisyyteen liittyi aina myös fyysinen seksuaalinen läheisyys. Ja toisinpäin.

Sparkling Water kuvailemasi romantiikka toimii kahden aikuisen perheessä varsinkin nuoressa parisuhteessa, noin meillä oli ennen lapsia ja lasten syntymän jälkeenkin tosin lasten tuomissa rajoissa. Uskon kuitenkin lapsiperhearjessa ja ikääntyvässä parisuhteessa romanttisen faijan tuomiin näkökohtiin. Parisuhde, jossa seksuaalisen sävyn lisäksi on ystävyyttä, kestää paremmin elämän kriisejä sairastumista jne... niitä tulee väistämättä vastaan,kun ikää tulee lisää. Kaipaan myös kovasti pitkään yhdessä pysyneiden ihmisten romantiikan kuvauksia ja ihan niitä arkisia arjen keskellä toteutettuja.

Aina ei voi lapsia viedä hoitoon, aina se ei ole mahdollistakaan. Toisekseen lapset ovat uskomattoman suuri lahja, jonka ihminen saa lainaksi kasvatettavaksi. Lapsissa on käsittämättömän hyvää herkkyyttä, aitoutta ja heidän kanssaan läsnäolemalla saa hyvää sisältöä elämään ja kasvaa itsekkin. Lapsissa on sellaista poveria, että sen äärelle kannattaa keskittyä, nähdä arjen vaativuuden yli ja sen rajojen testailun. Parisuhde kulkisi lapsiperhearjen ehdoilla, jos sellainen olisi se on realismia.

Voi miten kaipaan pariskuntien avautumista siitä mikä on se liima, joka pitää yhdessä ja romantiikan mukana arjessa. Kaipaan etenkin lapsistaan huolehtievien parien kuvausta en niinkään niitä, että lapsi on hoidossa siellä ja täällä, jotta äiti/isi voi harrastaa parisuhdetta.

Sparkling water, sinulla on hienoja esimerkkejä mitä romantiikan pitäisi olla. Yksin lapsia hoitavan arki vaan tarkottaa, että romanttiset ajatukset katoavat ja alkaa olla aika vähään tyytyväinen. :) On pitänyt tyytyä siihen mitä on tai ei ole. Parisuhteessa en jaksaisi tyytyä vähään mitä romantiikkaan tulee. Yksin lapsiarjessa on pakko. :) Kiva jos muut osaavat säilyttää romanttisuutensa muuttumattomana aina valmiina. :) Sitä se on minullakin, sitä ei vain päältä näe. En olisi kauan sitten näin setämäiseltä kuulostanut, joka jakelee elämänviisauksia. :D Romantiikkaa olisi virrannut kirjoituksistani. Kerroit asioita joita olisi kiva olla elämässä jonain päivänä. Toivottavasti näin tulee olemaan. En tällä iällä enää liikoja usko tapahtuvan. :) Vaikka kirjoituksistani saa kuvan, että tyytyisin hyvän kaveruuden tapaiseen suhteeseen, en sellaista kaipaa. Niin setämäiseltä kuin kuulostaakin, tahdon yhdistää lapsiarjen ja parisuhteen. Jos sellaista ei löydy etsimälläkään, sitten pidän lapsiarjen niin kauan kuin samassa kodissa asuvat ja elän omaa elämääni ilman parisuhteita. :) Tiedän mitä haluan. Muut eivät ehkä halua samaa. :)

minä pidän romantiikasta.

Elämä opettaa ja romantiikka saa kolausten myötä arkipäivän sävyjä. Kummasti sitä vastoinkäymisten kautta oppii mikä on elämässä tärkeää, milloin itse voi hyvin, milloin oma elämä on mielekästä. Itsestä lähtee hyvinvointi ja enää ei ole valmis maksamaan mitä tahansa hintaa parisuhteesta. Suhteen on annettava enempi kuin ottaa ollakseen hyvä. Suhteen kaikille osapuolille pitäisi suhteen antaman hyvän olla pitkässä juoksussa enemmän kuin sen mitä suhde vie.

Käsikädessä kulkeminen, hellä hartiahieronta, lämmin kuiskaus korvaan, sipaisu olkapäälle ohi kulkiessa, vastaantulo ovelle kotiin saapuessa, pieni flirttailu, hartia tai jalkahieronta, vällyjen alla tutkimusmatkailu, katseet ja sanat, jotka lupaavat lämpöä, tunne siitä, että toinen ottaa elämästä koppia toisen sitä tarvitsiessa, saman jakaminen kumppanille kuin itselleen saa tai haluaisi saada, sitoutuminen, toisen kunnioitus, tavoitettavissa olo. Yhteiset haaveet, rakkaus, yhdessä tekeminen, arjen jakaminen, perhe, perhe elämä... Siinä sitä romantiikan haavetta:)

Romanttinen faija, kuulosta siltä että haluat perustella itsesi tyytyväiseksi elämääntilanteeseesi. Toivon että kohdallesi osuu hurja nainen, joka saa sinut, ihastumaan, rakastumaa ja riehaantumaan niin että et ehdi pohdiskella minkä nyt vain täytyy riittää onneen. Elämä ei lopu nelikymppisenä.

Totta puhut. Kauan on täutynyt sopeutua elämässä tuleviin ongelmiin. Yrittää selvitä niistä ja pyörittää lapsiarkea yhtäaikaa. Ongelmien puristuksessa ei jaksanut keskittyä romantiikkaan, kuin ehkä illalla pään tyynyyn painaessa. Sängyssä levätessä muisti paremmin mitä elämästä puuttuu. Kuten romantiikkaa onko sanoi, enää ei ole valmis millaiseen tahansa kumppaniin. Tuntuu miksi pitäisi etsiä ketään kun sopivan löytäminen tuntuu mahdottomalta. Kiitos toivomuksesta sparkling water. Ehkä joku tuollainen pitäisi kohdalle osua. Muistuttamaan että elämää ja rakkautta on olemassa. Myös yhtäaikaa. Järjestelen parempaa tulevaisuutta vähitellen. Se on lähempänä kuin koskaan. Nyt tarvitsen onnea jotta asiat järjestyvät. Tästä se lähtee!

Romanttinen faija, jostain syystä monia ahdistaa se että perheeseeni puoliäitinä lukeutuu exäni leski lapsineen. Jos mun kanssa alkaisi seurustelemaan mukana tulisi omien sukulaisteni lisäksi eksäni sukulaiset ja vielä puoliäidin sukulaiset. :D Siinä on jo isoliuta ihmisiä joita pitäisi sietää. Sehän on pelottavaa.
Toisaalta mun kanssa seurusteleva mies joutuisi tyytymään aika vähään kahden keskisen romantiikan saralla. Poika on muutaman yön kuukaudessa jossain yökylässä. Muulloin pitäisi tyytyä pieniin hetkiin arjen pyörityksessä.
Ne miehet jotka tähän malliin olisivat valmiita ovat hyvin vähissä. Exäni haamu taitaa tuoda liikaa painolastia tai jotain.

Jos kunnolla rakastuu, jalat menee alta niin hyväksyy myös erikoiset perhekuviot. Ehkei aika ole vielä kypsä uuteen suhteeseen tai sopivaa ei ole osunut kohdallesi vielä rakas romantikko44. Tunnen yhden ihmisen, jonka täytyi hyväksyä miehensä kuolleen ex vaimon sukulaiset lähipiiriinsä miehen kanssa ollakseen. Tiukkaa teki, mutta rakkaus vei voiton. Kellä on hyvä sydän ja rakkautta, on myös ymmärrystä erilaisia ihmisssuhteita kohtaan. Terveitsetuntoiselle ihmisille ei pitäisi tuottaa pulmaa toimivat erilaiset lähi ihmissuhteet.

Toki elämän kolhiman, lapsia omaavan on vaikeampi onnea kohdata. Murjoton sielun on vaikeaa heittäytyä rakkauden vietäväksi tai huomata edes mahdollisuudet arkea pyörittäessään. Toki unelmointi on jo rakkauden mahdollistamista tai ainakin siiheen suuntaan kulkua..

Ajattelin sinun romanttinenfaija jo treffailevan seuranhakututtuja, kun ei ole pitkään aikaan kuulunut sinusta mitään. Tosin harvoin enää täällä roikun minäkään. Arkea edelleen yksin luotsaan. Lapset eivät ole edes yötä pois. Hyviä lapsia ovat ja arki sujuu. Kaipaan kuitenkin naisena olemisen tunnetta, kosketusta. Vaikka en tiedä tuleeko sopivaa miestä kohdalle ja olenko edes valmis suhteeseen. Eipä noita tilaisuuksiakaan keneenkään törmätä juuurikaan ole. Toisaalta enpä ole ketään hakenutkaan.

Kunhan lapset vähän vielä kasvavat virittelen kodin ulkopuolisia harrastuksia uudelleen. Nyt työ ja kotityöt syövät ajan. Toki harrastan sellaista minkä saa tungettua milloin mihinkin väliin kuten käsitöitä, lukemista, lenkkeilyä, haaveilua, metsässä oloa eritavoin. Taidan olla aika tylsä tyyppi monen mielestä, mutta uskoisin kuitenkin saman tyyppisiä ihmisiä olevan muitakin.

En ole treffaillut. Haluaisin keskeneräiset asiat valmiiksi ennen treffailuja. Järjestelen asioita muutenkin tulevaisuutta varten. Epävarmoja asioita on paljon ja kaiken yksin suunnittelu ja tekeminen vie voimiani. En ole ajatellut siksi treffailua vakavissani. Aloittelen myös uutta harrastusta. Ei ole kodin ulkopuolinen harrastus, en pääse kehenkään sen avulla törmäämään. Siitä voi kuitenkin olla apua parinmuodostukselle, vaikken sen vuoksi alakaan harrastaa vaan siksi että siitä on iloa minulle ja lapsille. Tiedän siitä olevan iloa myös hyvälle parisuhteelle jos sellainen löytyy. Romantiikkaaonko, varmasti on olemassa miehiä jotka pitävät sanomistasi asioista. Toivon edelleen sellaisen tulevan kohdallesi. Että saat metsissä samoillessasi jonain päivänä pitää rakasta miestä kädestä, katsellen puiden lomasta avautuvaa maisemaa. Suudella luonnon keskellä, tuntea hänen läheisyytensä.

Kiitos myötätunnosta. Ei asiat koskaan tule täysin valmiiksi ja joskus voi yksinään pähkäillessä joutua umpikujaan tai ainakin minusta on elämässäni joskus siltä tuntunut. Keskeneräistä on moni asia täälläkin ja korjailtavaa riittää. Silti haaveilen taas. Ehkä ne käsityöprojektihaavet ainakin toteutuvat. Eteenpäin käy eläväisen mieli. Menneet olkoon opiksi, nyt elämä on tässä ja nyt. hyvä on elämä näinkin. Ehkä vielä jokupäivä löytyy oikea ihminen rinnalle. Monelle on löytynyt vaikeiden aikojen jälkeen. Kesä tulee ja kesäloma. Ihanaa seurata luonnon heräämistä. Kaipaan puutarhatöihin pääsyä talven jälkeen.

Romanttinenfaija, minun oli pakko palata vielä tähän keskusteluun sillä kävin jokin aika nettitreffeillä miehen kanssa, josta välittömästi ajattelin oletko se sinä. En kehdannut kysyä...

Mies oli eronnut, 40 kahden pienen lapsen isä. Mies kaipasi selvästi elämäänsä romanttista ihanaa naista, siksi oli nettitreffipaltallekin kirjautunut. Olimme kirjoitelleet jonkin aikaa ja menin innostunein ja avoimin sydämin treffeille. Pöydän toiselle puolelle tuli komea, hieman surusilmäinen mies. Tapaamisessa tuli selväksi, että hän rakasti lapsiaan paljon, halusi olla hyvä isä, sen hän vakuutteli minulle useasti. Mutta voi hyvänen aika: juuri sillä hetkellä pöudässä ei ollut lapsia, vaan yksi ujosti ja toiveikkaaasti hymylevä nainen parhaassa mekossaan. Lapset olivat ex-vaimon luona, mies oli treffeillä kanssani valitsemassani erittäin romanttisessa paikassa, jossa olimme käytännössä kahden. Halasin häntä alussa koko sylilläni, kuuntelin sitten hänen kertomuksiaan arjesta, ihastelin hänen harrastuksiaan, kerroin miten kauniisti hän on harmaantunut ohimoilta ja kerroin lopussa miten mukava ilta minulla oli ollut. Mies sen sijaan tuijotti pääosin pöytään, ja kaikki mistä puhuimme kääntyi lopulta hänellä lapsiin. Minulta hän ei kysynyt mitään. Lopussa mies totesi kyllä että olen häkellytävän kaunis ja mukava nainen. Tästä ensimmäisestä minuun osoitetusta huomiosta ilahtuneena kerroin että tapaisin hänet mielellään uudelleen ja ehdotin vielä kivaa tekemistä. Toivotin vielä hyvää yötä tekstarilla. Mies ei vastannut koskaan. Hän upposi varmaan takaisin arkeen, jossa hän rakasti lapsiaan joka toinen viikko, ja vakuutteli ansaitsevansa yksinäisyyden joka toinen viikko. Hän olisi voinut tarttua käteen joka olisi vetänyt hänet joka toinen viikko rakkauden ja romantiikan laitumille.

Treffikumppanisi ei selvästikään ole vielä valmis tapailuun. Sinun täytyy hakea uusia treffikumppaneita. Hassua miten helposti ihminen luulee, jotakin miellyttävää tyyppiä toiseksi jossain tapaamakseen. Jossain luki, että löytääksen lama aikana asunnolleen ostajan on tavattava 70 ihmistä. Kaippa sama pätee kumppanin löytämiseen. On tavattava lukuisia yksi kerrallansa, jotta löytää sopivan. .

Olen jo aika monia tavannut. Tuo oli vain niin surullinen tapaus, kun meillä oli ihan samoja harrastuksia ja mieltymyksiä, samat asiat etsinnässä parisuhteesta, mutta mies ei selvästi halunnut ihastua tai rakastua. Siinä olet oikeassa että aika ei ollut oikea. Harmi.

Kiitos vastauksista molemmille. Korjailtavia asioita riittää elämässä. Koetan saada tärkeimmät järjestymään. Moni vähemmän tärkeäksi mieltämäni asia on toisille ykkössijoilla elämässä. Eivät ymmärtäisi miksei minullakin. En välitä siitä. Tärkeää on että elämänarvot ovat kohdallaan ja eteenpäin mennään vaikka välillä taaksepäin kiertäen ja takaperin kävellen. Silloin näkee takana olevat asiat. Tavoittelemani tulevaisuus tuntuu liian haastavalta. Sitä onkin. Välillä tekee mieli pysähtyä. Antaa olla. Tuntee haukanneensa liikaa. Raskas ajatus siitä, että tietää ettei pysty kaikkeen. Taukojen jälkeen taas jatkaa vähitellen tehdäkseen elämästään haluamansalaisen.

Sparklingwater, kiitos ajatuksesta. :) En ollut treffeillä kanssasi. Tuttua oli mitä kerroit miehen ajatuksista lapsiin. Rakkaus lapsiini ei ole vähentynyt. En ajattele enää noin vahvasti, nyt asiat ovat paremmin. Treffikumppanisi ei ole selvästikään valmis. Jokapäiväisen lasten näkemis oikeuden menetys koskee häneen liikaa. Vuosia sittenkään en olisi tyytynyt pelkästään suremaan jos treffeillä olisin ollut. Surrut olisin lasten kohtaaman eron ja omien huolien puolesta, mutta huomioinut myös treffikumppania. Hienoa että olit häntä kohtaan huomaavainen vaikka näit hänen keskittyvän suruunsa. Surun painama ihminenkin tarvitsee huomiota. Sellaisesta ihmisestä voi löytyä elämänkumppani jos jaksaa auttaa surusta yli. Trffikumppanillasi oli muutakin huolta kuin lapset. Eikä siksi kykene vielä parisuhteeseen. Kaunisti ajattelit hänestä. Treffikertomuksesi toi ajatuksia. Miten helpolta kuulosti! Liian helppoa ollakseen totta.

Hyvää vappua romanttisille! Lähden lasten kanssa vappumenoa katselemaan. Koetan saada heidän vappuiloa itsellenikin. :) Kohta heräävät. Ehkä ajan parran siistiksi, vapuksi. :) Ehkä joku yleisön joukossa sitten katsoisi minuunkin päin. Vaikka vain hetken. :) Ei sentään. Ajan parran näyttääkseni siistimmältä. En usko katseita tulevan enkä sellaisia enää odota. :) Parta siistiksi ja sitten vappusimalle ja munkeille. Lapset katsomaan lasten ohjelmia. Itse laittamaan pyykkikone käyntiin. Siinä tämän perheen vappuromantiikkaa. ;) Virtuaalisia munkkeja ja simoja teillekin! Ja virtuaalivappuhalaus!

Vappumunkit ja kotisimaa lasten kanssa täällä myös vappuna nautittiin. Sukulaisia tavattiin. Minä olen kirjoitustesi perusteella kuvitellut sinun romanttinen faija olevan enemmän lasten huoltaja kuin viikko viikko systeemissä. Olen yrittänyt löytää sisäistä rauhaa ja hetkestä nauttimista. Joskus tuntuu, että murheet vie liikaa aikaa toisinaan. Haluaisin huomata kaikki elämän tarjoamat kivat hetket ja nauttia niistä. Lastenilo on mahtavaa ja saman tunnetilan saavuttaminen edes hetkeksi piristää. Nyt aion mennä nauttimaan vesisateesta. Sateella on ihana hengittää ulkoilmaa. Virtuaalihalaus myös teille kahdelle ahkeralle kirjoittajalle. Uskon sparklingwaterin löytävän vielä sen oikean. Itse en uskaltaisi ensitreffeille romanttiseen paikkaan. Taitaisin tyytyä johonkin rennompaan ruokapaikkaan tai vaikka urheiluottelun katsomoon. Pidän kyllä romantiikasta, mutta uuden tuttavuuden kanssa taitaisin sellaisessa paikassa mennä lukkoon.

Romantiikkaaonko, olen osapäivä-yh. ;) Minun elämääni. Yritän samaa, nähdä elämän hyvät puolet. Iloitsen arjessa näkemistäni asioista. Ilahdu sinäkin, että voit yhä nähdä kivoja asioita. Se auttaa murheissa. :) Liikuttiin tänään sateessa. Kukaan ei sulanut. :) Kesä tuoksuu. Kiitos palautuneesta halauksesta. Ensitreffit romanttiseen paikkaan, kuulostaa hyvältä. Ehkä ei. Toinen saattaa olla vakava tai arastella. Kuinka olla oma itsensä romanttisena miehenä? Annan arvoa arastelevillekin, mutta treffit voisivat jäädä vaisuksi molemmille. En olisi oma itseni. Toivon kohdalle osuvan jonkun joka ei arastele. Helpompaa molemmille. Ei naisellekaan kivaa jos mies ei olisi treffeillä oma itsensä.

Osapäivä-yh. Mieenkiintoinen termi mitä sitten tarkoittaneenkaan. Tulee mieleen lasten hoito siten, että kumpikin hoitaa, kun on töistä vapaalla ja lapset pyörii molemmilla vanhemmilla miten milloinkin vaikka on erottu. Joustavilla ihmisillä sellainen ratkaisu toimii. Toisaalta tulee myös mieleen puoliso, jota työ kuljettaa reissuun tai toiselle paikkakunnalle ja puoliso on pitkiä hetkiä yksin lapsien kanssa. Kesä on ihanaa aikaa. Luonto on uskomattoman kaunis. Pihatöihin ja pihapeleihin saa upotettua aikaa. Pyöräillessä tuuli kutittaa ihanasti poskia. Taidan lähteä pyöräilemään.

Romantiikka on niin ihanaa..on romanttista istua laiturilla kahden vain laineiden liplattaessa kun alkaa hämärtää...kenenkään ei sitä tarvi ymmärtää mitä siinä on kun siinä on jo kaikki ympärillä oleva tuoksu ja hellä kosketus sanoja ei tarvi kun ollaan vaan...

Romantiikkaa onko, osapäivä-yh, sopimus ,että kumpikin hoitaa lapset. Käytäntö, elämä paljon kuin yh. Sopii minulle. Sääli välillä lapsia. Kesän tuoksut ovat palanneet. Niin valoisaa. Kesäsateen rummutuksen ääni. Miltä ilma tuoksuu sateen jälkeen. Kesä taas täällä. :) Pihapelejä onkin jo kaivannut minä ja lapset! Ruusutuulen kuvaus kertoo lyhyesti kaiken tarpeellisen. Romanttinen ihminen ymmärtää kaiken sanoistasi. Ihanaa olemista tuollainen! Siinä ollessa ei muuta tarvita! Pakko haaveilla tuota. :)

Syksyllä lupasin kertoa, jos päädyn treffeille... Olen käynyt muutaman kerran treffeillä... :) Treffit olivat romanttiset alusta loppuun. Menimme treffeille romanttista reittiä. Treffipaikka oli hyvin romanttinen. Puheenaiheet eivät loppuneet, molemmilla yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Hän on minua hieman vanhempi. Nätti, ihana ihminen, lempeä luonne. Odotin kivaa tapaamista... ehkä ystävää... en osannut varautua mitä tapahtui... tiesin jo ensitreffeillä kohdanneeni liki täydellisen puolison. Olet elänyt kauan yksin ihanaa ja väsyttävää lapsiperheen arkea. Osaisitko arvata kokevasi tuollaista? Minä en osannut. Kädestä pitäminen oli ihanaa. Hän piti minusta. Myöhemmin ilmoitti, ettei ole valmis uuteen suhteeseen. Sain silti mitä olin toivonut. Uuden hyvän ystävän hänestä. :) Kiitos sinulle!

Päätin kurkata tänne. Hiljaista on.Kiva, että on ollut onnistuneita treffejä. Onko toiset jo löytäneet romanttisen kumppanin itselleen? Olen aloittamassa uutta harrastusta kodinulkopuolella ekan kerran vuosikausiin. Pääsin myös päivämatkalle yksin ja syksymmällä kulttuuria katsomaan vanhemman lapseni kanssa kahdestaan. Siis uudet tuulet puhaltaa. Aika menee pääasiassa kodin ja lasten parissa. Uutta kesätekemistä käsityösaralla on myös ollut. Muutamia sukutapahtumia on tullut käytyä kesän mittaan. Ihan mukavaa vaikkei sitä kultaa vierellä olekkaan. Nautitaan kivoista keleistä!

Onnea uuden harrastuksen aloituksesta ja elämän muutoksesta romantiikalle. :) Lämpimistä säistä on nautittu. Uitu ja ulkoiltu. Kesä on mennyt puolisottakin. Hyvää kesänjatkoa myös. Nautitaan niin kauan kuin kestää!

Kuinka monta romanttista asiaa tekisin, voitelisin, kaataisin, pirskottelisin ja sytyttelisin ja lämmitteleisin nyt kumppanaini elämään jos vain elämäntoverin olisi. Omituista että romanttiset ihmiset juuri koskaan kohtaa.

Totta puhut sparklingwater. Monta asiaa tekisi, jos olisi se oikea. Romanttinen se oikea. Kaikkea tuota omalla tavallansa tahtoisi tehdä hänelle. Hän osaisi tehdä saman minulle, pyytämättä. Ehkä me romanttiset ihmiset asumme liian hajallamme? Tai kukaan meistä ei uskalla sanoa ääneen olevansa romanttinen tässä epäromanttisten massojen maassa ja kävelemme toistemme ohi, luullen toisiamme epäromanttiseen massaan kuuluviksi.

Sellaista se elämä on. Nyt syksyllä nukkumaan mennessä kaipaa syliä johon käpertyä, kaipaa kättä, joka hellästi sulkea omaan käteensä. Kaipaa halauksia, silittelyä, suukottelua, hymyä, kiireetöntä jutustelua ja elämän jakamista. Miten ihanaa olisi hellitellä rakasta ihmistä. Ehkä romantikot hukkuvat massaan. Arki tekee kaikista samannäköisiä elämän pikajuoksijoita ja ne samanhenkiset ihmiset hukkuvat massaan.

Romanttisen kaverin puutteessa olen kääntynyt oman kehon ja mielen hyvinvointiin tähtäävään harrastukseen. Lisäksi hyvä lenkki ulkona, lämmin sauna ja kuppi lämmintä teetä pitävät mielen virkeinä. Lisäpiristyksenä toimii lasten seura, hyvät romanttiset sarjat ja kirjan luku sekä käsityöprojektit. Elämä soljuu ihan kivasti, mutta yksin sänkyyn kömpiessä kaipuu hiipii mieleen.

Hallituksen, heidän myötäilijöiden ja heitä myötäilevän hallituksen ohjeita jos noudattaisi, maassa ei olisi ainuttakaan romantikkoa, kun sellainen ei ole tulostavoitteellista. Edellä mainituille kylmäkiskoisille ihmisille ei tule mieleen, että onnellinen ihminen on tulostavoitteellisempi kuin onneton, joka pakolla noudattaa heidän kylmiä ohjeitaan. Romantiikkaaonko, hienoa miten jaksat pitää itsestäsi huolta, siten pysyy virkeänä ja tyytyväisenä kuten kerroitkin. :) Elämä on oikeasti parempaa tekemällä arjen pieniä tarpeellisia juttuja. Jaksaisipa itsekin vielä usein kaivata jotakuta kuka sitten olisikin viereensä sänkyyn mennessä. Välillä kuitenkin. Kerroit käsityöprojekteistasi, niillä saa itselleen hyvää mieltä ja voi nauttia kättensä jäljestä ja olla itseensä tyytyväinen käsityön valmistuttua. :) Minulla on viime aikoina ollut vähän toisenlainen projekti, hyödyllinen sekin. Olen ilahduttanut erästä kovia kokenutta naista, ihan vain olemassaolollani. En tiedä vielä, tulisiko siitä jotain suhdemielessä, vai tuleeko mitään. Vaikkei tulisikaan, tärkein on, kun tulee hyvä mieli, molemmille. Hän on iloinen saatuaan mieleistä juttuseuraa ja kun arvostan häntä sellaisena kuin hän on. Ilahduttamisesta minulla hyvä mieli, sen voimalla jaksaa paremmin eteenpäin. :)

Kiva, kun vastasit. Aika mukavaa tuollaiset juttutuokiot. Hyvä keskustelu on sellainen jota kannattaa odottaa. Niin ja aina vaan mukavampaa, jos siitä kehkeytyy jotain vakavampaa. Hyvää jatkoa brojektillesi:)

En nyt ehkä ihan ymmärrä miten hallitus tähän liittyy? Olen omassa työssäni hyvin tulostavoitteellinen. Varmaankin minua pidetään kovana uranaisena. Mutta kun tulen kotiin, olen vain minä, pehmeä ihminen joka kaipaa toista. Tässä määrätietoisten parisuhteenmuodostajien ja perheenperustajien maailmassa ei vain tunnu löytyvän aikuista miestä joka haluaisi luoda hyvän kahden aikuisen välisen suhteen ilman sen suurempia ennaltamäärättyjä agendoja. Perheenperustamine on tulostavoite. Itse en kaipaisi mitää tuollaista, vain ainostaa älykkän ja seksuaalisesti akttivisen miehen seuraa ilman määrittelemätöntä tavoitetta huomisesta.

Tutustuin loppukesästä sattumata ihmiseen jonka kanssa meillä osui ajatukset ja tunnelmat heti yhteen. Mutta emme voi aloittaa suhdetta, sillä mies on naimisissa. Olemme vain ohimennen tuttuja. Emme ole puhuneet asiasta, mutta vetovoima on aivan ilmeinen. Joskus mietien miten onnelliseksi tulisin jos saisin ilahduttaa häntä jollain tavalla. Omistuista sekin, että pidättely ja välttely on romanttista. Ehkä joskus joku vapaa ilahdutettava vielä löytyy. Mutta sekin on käynyt mielessä, että ehkä loppuelämä vain on yksinäistä.

Sparkling, ei hallitus tähän liity mitenkään, oli vain vertaus arvojen koventumisesta. Romantiikka on lämmintä ja pehmeää, talouspolitiikka on kylmää ja kovaa, eikä siinä kaivata lämpimiä ja pehmeitä arvoja. Aivan, tämä hetki on myös tärkeää, eikä vain tulevaisuudessa siintävä tavoite siitä mitä suhteen tai minkä tahansa pitäisi olla. Jollei osaa elää tätä hetkeä jonkun kanssa nyt, ei ehkä osaa tehdä sitä tulevaisuudessakaan. Hienoa, jos osaa suunnitella tulevaisuutta ja hienoja asioita tulevaisuutta varten, yhteisiksi asioiksi. Mutta jollei osaa elää ja kokea yhteisiä asioita nyt, ei tule olemaan yhteistä tulevaisuutta. Tai ei ainakaan lämmintä yhteistä tulevaisuutta, kun parisuhteen lämmitys on siirretty odottamaan tulevaisuuteen. Oikeanlaisen henkilön löytämistä kuvaa tuokin, kuinka kerroit haluavasi voida ilahduttaa häntä. Siinä sydän kärsii, kun ymmärtää ettei voi. Samaa olen miettinyt loppuelämän mahdollisesta yksinäisyydestä. Nyt vain tuntuu, että jokin on muuttunut. Minussa. Ja ajatuksissani. Toivoa on enemmän.

Kiitos projektitoivotuksesta, romantiikkaaonko! :) Toivottavasti te kumpikin kohtaisitte pian mieleisen miehen. Toisen ilahduttaminen on projektina hyvin antoisaa. Vaikka tekisi vain pieniä asioita. Kun antaa hyvää, saa itsekin paljon. Olen iloinen kuinka vähällä voi tehdä toiselle hyvän mielen. Iloinen myös ystävystymisestä hänen kanssaan. Omakin arki muuttuu tällä tavoin. Tai ainakin mieli muuttuu paremmaksi, vaikkei itse arki muuttuisikaan.

Kiitos toivotuksista. Kiva kuulla, että juttu luistaa. Mukavat ihmiset piristävät päivää. Ei ole ketään tai mitään kiikarissa. Miten olisikaan, kun arki täyttyy työstä ja kotiasioista. Yksinhuoltajalla, kun ei vapaata ole. Tuskin kovin moni edes kiinnostuu lapsiin sidoksissa olevasta yksin puurtajasta. Toisaalta eipä ketä vain uskaltaisi edes lasten elämään tuoda. Arki on hyvää. Vain kumppani ja romantiikka puuttuu. Ehkä pitää asennoitua loppuelämän yksin kulkuun rakkausrintamalla.

En ole huomannut eroa. Jos jotain eroa on, niin olen kai nyt vielä romanttisempi kuin nuorena.

On miehiä jotka antavat arvon lapset ja kodin hoitaville naisille. Se kertoo naisen hyvistä elämänarvoista. Kyvystä hoitaa hommat. Kumppanin löytäminen on vain sattumaa. Ystävien laita samoin. Eikö sinulla ollut paikkaa, johon viedä lapsia yökylään joskus? Sillä tavoin saisit harvinaista omaa aikaa. Käydä vaikka tanssilattialla mieleisen yhtyeen soittaessa. Nuoruuden jälkeiselle, jos olet vielä lukemassa, kerro mikä on tehnyt sinusta nuoruuden jälkeen romanttisemman? Hyvä puoliso? Tai kohottamasi itsetunto? Lukisin mielelläni vastauksia tästä muiltakin saman kokeneilta. Omalla taholla projektiystävyys sujuu hyvin. Siitä on paljon iloa molemmille. Sanonta joka on totta: hyvä ystävyys on parempi kuin huono suhde. Joskus ihmettelee millainen vaikutus voi ystävyydellä olla.

Kiitos kannustavista sanoista. Ehkä tosiaan pitäisi käydä tuulettumassa ja viedä lapset yökylään. Hieman nousee karvat pystyyn tuosta lapsien kasvatusta arvostavista miehistä ajatuksesta. Minulla tulee lähinnä mieleen omille yh huollettavilleen ilmaista siivous, kodinhoito ja lastenhoitoapua hakevat miehet. Ehkä ihan turha ja väärä ennakkomielikuva. En vaan taida olla valmis raadantaan ilman, että se on täysin vastavuoroista. Vaikka kai sellaista oikeaa lämmintä, yhteen hiileen puhaltamista voi vielä joskus kohdata. Hyväystävyys tuo parhaimmillaan elämään paljon iloa. Joskus ystävyys voi syventyä rakkaudeksi.

Tuulettuminen kannattaa. Puhu tuulettumisen tarpeesta ja kysy yökyläilystä. Oma aika antaa voimia arkeen. Älä jätä yökyläpyyntöjä yhteen kertaan. Lasten kanssa ehdit olla. Tuttu tunne, ajatus hyvistä ihmisistä puolisoina oli outoa. Tarkkana on hyvä olla, mutta pidät hyvätkin miehet loitolla ennakkomielikuvillasi. Ennakkomielikuvat estävät näkemästä heitä. Vastavuoroisuutta pitää olla, mutta kokeilematta sitä ei voi löytää. Yökyläilyt auttavat kokeilemaan, jos joku löytyy. Pitää toivoa rakkautta. Ilman toivoa ei ole mitään. :) Toivoa sinullekin. Löydä vähintään hyvä ystävä. :)

Romantiikkaa on se, kun hän rakas vierellä kulkenut hymyilee, tarttuu käteen, halaa ja tunteet vyöryvät yli. Siinä katoaa vuodet, siinä katoaa aika, on vain kaksi ihmistä kuin silloin ennen ihan nuorena. Elämänkokemuksen yhteen liimaama pari, joka kokee sykähdyksen rinnassaan vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Romantiikkaa on arjen pienet teot, luottamus, kunnioitus ja rakkaus ja rakkauden teot.

Tuollaista se on. :) Tuollaista haluaa elämän olevan. Päätän tämän pitkän viestiketjun kertomalla, että ilahduttamisprojekti on lakannut olemasta projekti. En ollut kuin ystävystymässä hänen kanssaan. Tämä kuuluu niihin suhteisiin, joita ei osaisi arvata ennalta. Projekti on ollut antoisa ja työtä tekemällä siitä tulee yhä parempi. Käsi kädessä on mukava kulkea. Toivotan kaikille romantikoille hyvää joulua ja romanttisen puolison löytymistä! Löysin omani! Kiitos teille jotka jaksoitte kirjoittaa.