Tahdon syömishäiriön...

Liikunta. Tuu munkaa lenkkeilee, lupaan et kuntos kohoaa ja paino putoaa.

Olin sun ikäisenä ihan samanlainen tyttö, kehitin itselleni syömishäiriön, vaikka sanotaan, ettei syömishäiriötä voi hankkia. Halusin syömishäiriön, koska masennuksen mennessä pois tuntui, ettei mussa ollut enää mitään erikoista. Aluksi se oli ortoreksiaa, karsin kaikkia itselleni huonoja ruokia ja ruoka-aineita pois niin kauan, että lopulta oli jäljellä vain pari juttua. Sen lisäksi olin semi-vegaani, eli automaattisesti otin ruoastani pois punaisen lihan.

Sitten se alkoi muuttua anoreksiaksi. Toisinaan yritin oksentaa työntämällä sormet kurkkuun, mutten pystynyt. Öisin en nukkunut vaan tein lihaskuntoliikkeitä. Kävin lenkillä niin, että melkein oksensin jokaisella kerralla pahasta olosta. Alussa kaikki oli tietoista ja hallinnassani, itsehän hankin syömishäiriön. Lopulta olin niin syvällä siinä, etten enää tajunnut mitä tein. Pahimmassa tapauksessa painoin 39kg. Olin tunteiltani turta, en tuntenut mitään. Aina kun saavutin uuden lukeman vaa'alla, se ei enää riittänytkään vaan piti painaa vähemmän. Vaikka alussa lupasin lopettaa ajoissa. Aloin saada paniikkikohtauksia ja pyörtyillä. En syönyt mitään koulussa, en syönyt kenenkään edessä. Itkin joka päivä, koska en ollut 'kaunis' ja 'laiha', kerran sain sellaisen kohtauksen, että revin itseltäni hiuksia päästä ihan tupottain ja raavin itse itseltäni omat reiteni verille. Ei mussa ollut mitään muuta kuin vihaa ja inhoa itseni kohtaan.

Nyt siitä on lähes viisi vuotta. Aloin parantua hitaasti, kun löysin nykyisen poikaystäväni. Hän rakasti minua sellaisena kuin olin ja olen nykyään. Hän kuunteli ja auttoi minut läpi vaikeimmista päivistä. Hän oli kiltti ja tiesin, että hän on se oikea. Nyt olemme olleet yhdessä lähes neljä vuotta. Olen nykyään normaalipainoinen ja tyytyväinen itseeni. Kauneusihanteeni ovat muuttuneet ja tunnen olevani rakastettu, vaikka en olisikaan todella laiha. Anoreksia ei kuitenkaan ikinä lähde, jos sen kerran sairastaa. Se on jokapäiväinen tehtävä taistella vastaan niitä ääniä päässäni, jotka sanovat, että olen läski ja pitäisi jättää tuo ja tuo ruoka syömättä. Tervehdyttyäni mulle kehittyi myös OCD, joka vaikuttaa mun jokapäiväiseen elämään negatiivisesti.

Kaikki ei oo yhtä onnekkaita kun minä, että löytäis niin ihanan ja ymmärtäväisen kumppanin. Mitä mä yritän sanoa on se, että sä voit välttää kaiken ton, jos sä nyt ymmärrät, että sä oot tälläkin hetkellä liian laiha. Mä sanoisin, että sulle sopiva paino ois noin 50kg. Sulla on aivan varmasti kaunis vartalo. Se, että luut sojottaa, ei oo kaunista tai tervettä. Jos sä painaisit 35kg, sua ei enää olis. Sä joutuisit sairaalaan ja kuolisit. Jos sä kuitenkin haluat noin kovasti muuttaa sun vartaloa, keskity mieluummin painon nostamiseen ja lihaksien hankkimiseen eli kiinteyttämiseen.

Mitää o_o oon iha samoissa mitoissa mut luita näkyy ja thigh gap on olemassa..

Lol, oon ite 165 cm ja 63 kiloo
jä määkö en oo sotanorsu

Oon saman ikänen kun sä ja saman pitunen ku sä ja painan 48. Mulle on sanottu että oon alipainonen. Sulla ei todellakaan oo mitään syytä laihduttaa

Et tahdo anoreksiaa, tai mitään muutakaan syömishäiriötä. Mun paras ystäväni valitettavasti sairastui tähän tautiin, eikä koskaan kyennyt paranemaan siitä. Tajutessaan oman tilanteensa, oli jo liian myöhäistä. Muistan edelleen, että istuin viimeisen viikon sairaalassa, kuuntelemassa kuinka hän itki haluavansa elää. Joten ei, älä ala leikkimään ruoan kanssa

Vittu syö, ihme ettei sulla oo sitä anoreksiaa jo nyt, ei semmosissa laiheliineissa joissa ei oo oikeesti yhtään lihasta tai muotoja oo mitään kaunista, ne on ainoastaan ihan vitun rumia

"pidän päivän kalorit 400 kcal"

Toi on hidas itsemurha, sori nyt vaan.

"35kg, silloin olisin kaunis

reisivako on synnynnäine vitu pässi, sitä ei voi hankkia

Sulla on jo syömishäiriö, onnea vaan.

Mä oon saman ikänen kun sä ja täytän loppuvuonna 15. Painan 48kg ja oon samanpitunen kun säkin ja mulla on kai turvonnut alavatsa tai ainaki oon läski sieltä... sulla saattaa olla sama juttu ja luultavasti syy siihen on maitotuotteet, viljatuotteet, liika sokeri, suola tai natrium.. jos syö samalla tavalla yhä, niin ei se auta jos esim käy lenkillä ja vetää vatsalihaksii.. ruokavalioon pitää ensinnäkin pustää muutosta. Silloin voi käydä lenkilläkin ja tehä vatsalihaksii niin siitä on sillon hyötyä

Kuka haluaa reisivaon? Itsellä on (synnynnäinen), ja se on ihan hirveän näköistä kun ei muutenkaan ota jalat kiinni toisiinsa kuin pohkeista ja polvista ja jalkateristä, saa reidet näyttämään vinoille. Onneksi sentään hyvät jalkalihakset, niin en näytä linnunpelättimelle tikkujalkoineen. Siskolla sama juttu, mutta hällä on yhä tikkujalat kun ei urheile. Mulla oli vielä vitosella todella hoikat jalat kun en harrastanut liikuntaa, mutta vihasin niitä aina kun farkut joko lökötti tai jalat näytti suhteettoman ruipeloilta. Olin myös kamalan valokuvakammoinen, mikä harmittaa jälkeenpäin. En muista yhtään, minkä näköinen olin silloin, koska kuvia ei juuri ole säästynyt.

Kaikki on ihan jees kunhan et jumalauta tapa ittees tolla.

Oot jo ihan hirveen laiha ja voit uskoo, että noilla mitoilla monet on jo sulle kateellisii. Jos tosta pudotat painoa ulkonäkö menee vaan huonommaks.

Älä helvetis toivo ittelles mtn anoreksiaa! Sairastin anoreksiaa nuorempana, nyt luojan kiitos oon saanu selätettyy sen, siihen meni ne ihanat kaks vuotta.... sä et oikeesti haluu olla sellane luuranko, mä tiiän minkälaine tunne sul on ku et oo tyytyväine ittees ym... mä voin vaan sanoo sillonku olin anorektikko ei kukaan poika tykänny musta kaikki katto vaa tosi paheksuneen näkösesti, em sillon tajunnu et ne katto mua sen takii ku olin niin pirun laiha vaan toki sillo luulin et ne tuijaa mua sen takii ku oon nii vitun läski vieläki ja sit pakotin kroppani taas laihtumaan, se ei oo terveellistä, se ei oo kivaa, sitä ei oikeesti haluu ittellee!! Ja nyt kun oon neljä vuotta ollut terve ja oon saanu kurveja joita oon oppinu rakastaa ni joha tulee poikia kommentoimaa kui hyvä vartalo sul on, ei oikeesti ihmisiä miellytä sellane luuranko, toki on niitä jotka on syntymästä asti sellasia ja ei voi sille mitään mutta se onki sitte iha eri juttu... mä toivon et sä et tee elämästäs helvettiä!!

Minäkin tahdon hengenvaarallisen mielenterveyshäiriön! SAMIS!

Ei sinun tarvitse tai edes kannata hankkia sy;mish'iri;t'. Laiha voi olla ilman sit'kin. Varo ettet sairastu. Ja siit' reisivaosta. Kaikki ei saa sit se riippuuu ruumiinrakenteesta

Älä helvetti laihduta! Mun tyttöystävä on just saman kokonen kuin sä,ja voin sanoa että sekin on alipainonen... surullista nähdä,miten helposti elämänsä voi pilata...äitis on kantanu sua 9kk vatsassaan,kasvattanu sua 14v ja sä haluat heittää sen kaiken pois? :'(