joka neljäs yli 60 vuotias nainen kotonaan. Missä on hyvä elämänlaatu?
Väkivaltaa kokee,
tutkimus tehty
55140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
väkivaltaista käytöstä kun on ollut, se ei lopu noin vaan, ihmeen moni sitä kokee.
Jos ukko pieksää, on se pieksänyt aina. Jos lapset pahoinpitelee lie kasvatuksessa tapahtunut pahanlaatuinen virhe.
Jos aviomies lyö sen ensimmäisen kerran, se pitää jättää, vaikka vaikeaa on se jättäminen.
Lapsille pitää tehdä jo pieninä selväksi, ettei heitä pelkää, vaan täältä pesee ja tarvittaessa linkoaakin.
Vaimollani olisi pitkä vieteri. Arvelen, että hän saattaisi jossakin tilanteessa yhden äkkipikaisen huitaisun antaa anteeksi mutta toisessa ei olisi mitään selittämistä.
Ei ole tullut testatuksi.
Lapsillemme ei ole ollut tarvetta tehdä mitään selväksi. Asia on ollut selvä muutenkin.
En todellakaan ymmärrä naisia jotka suostuvat olemaan hiekkasäkkeinä.
Tosin olen ollut paikalla kun pitkäaikaisen ystäväperheen herra veti rouvaansa turpiin ja karjui, että hän kun lyö niin se myös koskee!
Ei ollut ensimmäinen kerta.
Mitenköhän se on tutkittu? Minulta ei ole käyty kysymässä ainakaan, vaikka olen yli 60. Olisi minullakin siitä kertomista. Nyttenkin on mahassa kaksi 25 senttiä pitkää viilto niinkuin olisi puukolla vedetty.
Onko kysymyksessä pelkästään fyysinen väkivalta vai sisältyykö siihen myös henkinen pahoinpitely? Kummastakin on kokemusta viime päivien ajalta.
Onko mahassa raskausarpia?
Ei ne nyt toki enää tässä iässä näy. Yllytyshullu kun olin, niin pidin käskystä kissaa sylissäni, kun sen kynsiä leikattiin. Ponkaisi karkuun ja veti takakoipiensa kynsillä paidan läpi viillot mahaan. Hätävarjeluahan se tieten kissalta oli, mutta suuresti liioiteltua.
Henkisenä pahoinpitelynä pidän sitä, kun herään kissanpaskan hajuun aamulla kesken parhaitten unieni. Se vetelys kun ei peitä jätöksiään, vaikka puhdasta hiekkaa on laatikko täynnä. Jättää tököttämään patukan pystyyn haisemaan.
Kissasi on viisas.
Kun Sinä väkivalloin rupeat toisen kynsiä leikkauttamaan, saapihan tuo puolustautua.
Ja jätökset se jättää tahallaan peittämättä, että saa Sinut sängystä ylös.
Se varmaan onkin sen mielestä hellävaraisin herätys, mitä se tietää
http://www.simonscat.com/Films/Cat-Man-Do/
Olipa mainio video. Kissat on viisaita.
Kuinka moni mies. Ja, varsinkin, kuinka moni lapsi??
Kuinka moni 60 mies kokee henkistä väkivaltaa liian usein? Siitä ei jää muille näytettäviä arpia.
Se on sitä hintaa, mitä moni saa siitä "avioliiton turvallisesta satamasta" maksaa. Satamamaksua niinkuin.
Se ole ole avioliiton syytä, vaan yleistä yhteiskunnan rapautumista.
Rahaa on, muttei rakkautta.
Perheet linnottautuvat, ei edes isovanhemmille ole aina aikaa.
Ei enää katsota edes sivusilmällä, mitä naapurin lapsille kuuluu.
Omille lapsille ei riitä aikaa, kun pitää suorittaa.
Lasten jo pitää suorittaa, kalliissa harrastuksista, joista eivät itse edes pidä.
Tätä kun eletään 60+ ikäiseksi, ihmiset katkeroituvat.
60+ ihmisistä on yksinasuvia yli 60%, kuulin juuri televisiosta.
Yksinäisyydestä ja rakkaudettomuudesta moni heistä kärsii.
Eivät kaikki ole avioliitossaan karilleajaneita.
Alkoa käyttää aina useampi vanheneva.
Kun ihminen asuu yksin, niin ei se välttämättä tarkoita yksinäisyyttä. Uskon, että monilla yksin asuvilla kukoistaa rakkaus paremmin kuin monilla avioliitossa elävällä. Tiedän monet ja monet parit, jotka asuvat kumpikin omillaan ja ovat tosi rakastuneita, silti ilman aikomustakaan muuttaa yhteen.
Seurusteluajan avioliitoissa olevat paritkin muistavat parhaana aikana suhteessaan.
Minä en usko.
Yksinäisyydesta valitettiin äskenkin.
Uskoahan kukin voi, mitä haluaa.
Niin varmasti eronneilla on.
Olen nuorena elänyt väkivaltaisessa avoliitossa. Luulin lapsellisuuttani,että mies muuttuu,kun lupaa olla lyömättä.
Väkivalta vain paheni.
Silmä mustana maanantaisin työpaikalle alkoi olla vakio.
Yhden kerran sitten mulla itsellä pimahti,kapakassa.
Löin miestä tuopilla otsaan,niin paljon kun jaksoin.
Mies joutui päivystykseen tikattavaksi.
Minä sain porttikiellon ja lyöjän maineen.
Mies uhkasi tehdä rikosilmoituksen.
Muutin pois. Tajusin pikkuhiljaa,että minusta on tullut väkivaltainen tuossa suhteessa.
Väkivaltaa ei ole pakko sietää. Suhteesta on lähdettävä,oman itsensä takia. Lapsia ei onneksi ollut. En halunnut niitä koskaan tuon miehen kanssa.
Jättäkää väkivaltainen kumppani ja paetkaa henkenne edestä!
Kyllä aivan varmasti on niitäkin, jotka kärsivät yksinäisyydestä. Siitä ei ole epäilystäkään.
Silti uskallan luvata, että suurin osa yksinasuvista asuu yksin vapaaehtoisesti ja voi hyvin. Jotkut ovat riippuvaisia toisen ihmisen jatkuvasta läsnäolosta, mutta ei läheskään kaikki. Ainakin minulle vapaus mennä ja tulla, syödä sitä mistä itse tykkää ja silloin kun on itsellä nälkä, nukkua silloin kun nukuttaa, kuunnella täysillä sellaista musiikkia, mistä tykkää ja silloin kun haluaa, ostaa sellaista mitä itse haluaa, määrätä missä kaappi seisoo... Kaikki tällainen vapaus on minulle kultaakin kalliimpi asia elämässä. En silti ole yksin vaikka asun yksin. Aina löytyy seuraa silloin kun sitä kaipaa.
"Väkivaltaa ei ole pakko sietää."
Ei ole ei, meidän, jotka katsomme asiaa pariskunnan ulkopuolelta. Itselläni oli työkaveri, joka tämän tästä tuli töihin mustelmilla koristettuna, lasit teipillä korjattuina.
Joskus, harvoin, juteltiin asiasta.
Mutta kun hän silti minua rakastaa, oli selitys, kun kysyin.
Onko naisella pelko tulla hylätyksi, jos eroaa? Joillakin lienee mielikuva, että mustasukkaisuus ja väkivalta ovat oikean rakkauden osoituksia.
Viimein tuttavani sai tarpeekseen, ja jätti miehensä.
Loppuiko rakkaus, en tiedä, voiko rakkaus joillakin olla pelkkää riippumista, pelkoa muutoksesta?
Pelkoa epäonnistumisen tunteesta?
Kyllä minäkin olen valinnut tuon yksinelämisen ihan vapaaehtoisesti. Kyllä 20 vuotinen sota opetti, etten enää ketään kaksilahkeista saman katon alle halua asustelemaan.
Minulle ihan outo ilmaus, että kärsii yksinäisyydestä, sitä luulee, että kaikki nauttii samoin kuin itse vapaudestaan.
Kuka yksinäisyydestä kärsii, jos se on vapaaehtoista?
Helppo valita, kun on suht'koht' terve, ja jalka nousee.
Mutta kun monille tulee vaivoja muillekin jakaa, ei tilanne ole välttämättä sama.
Kun ainoat kävijät ovat kotiavusta, kiireessä liehuvin helmoin.
Ei soi ovikello, ei puhelin.
Moni unohtuu, jos jää neljän seinän sisälle vaikkapa terveydellisisä syistä.
Saa äitienpäiväkortin sieltä jostakin.
Ei yksinäisyyden pelon takia kuitenkaan kannata jatkaa, jos väkivaltaa kokee,tai sitten väkivaltainen hoitoon,jos muuttus.
Ennen kärsisin yksinäisyydestä kun siitä jatkuvan uhan alla elämisestä ja kiinni käymisestä,haukkumisestä mitätätöinnistä ym.
Luottamus voi mennä ihmisiin ja siksi voi jonkin aikaa eron jälkeen, olla yksin, kunnes toipuu.
Kerrottiinko moniko äiti kärsii huonosta pärjäävän poikansa aiheuttamasta väkivallasta eläkepäivänään?
Pelko leimautua epäonnistumisesta on suurin syy, että väkivaltaisesta liitosta ei lähdetä. Väkivallasta ei puhuta, sitä hävetään ja usein väkivallan tekijää suojellaan.
Ulkopuolisten kannustaminen ja tuki auttaa lähtemään.
Ei pitäisi puhua vanhempien kasvatusvirheestä, kuten korppi tekee, sillä joskus väkivaltaisella nuorella on anatoominen tai fysiologinen ongelma.
Siinä oli näin, et joka neljäs kärsii väkivallasta läheisessä suhteessa eli lähimmäinen voi olla muukin kuin puoliso, esm.oma aikuinen lapsi.
Mun lapset ja lapsenlapset eivät koskaan ole olleet
väkivaltaisia mua kohtaan.
On ihan eri asia jos oma lapsuus on ollut väkivallan täyteistä
, samoin avioliitto enempi kuin posttraumaattista stressiä.
Ja ammatinvalinta ollut pikemminkin ohjautumista noille mind control-alueille.
Kun on stressattu tarpeeks elämän aikana, loppupeleissä sitte lähinnä
kamppailee oman kohtalonsa kanssa, luovuuden tai tuhoisuuden, valintojensa mukaan.
Eri syistä johtuen, etupäässä naisia ja lapsia, aina joutuu vainon alle maailmassa.
Onko joku puoluepoliittinen asetelma? Tai uskontojen syytä?
voisitko laittaa linkin tutkimukseen?
Kun olin aikoinani aviossa, niin sanoin miehelle, että yhden iskun ottaisin mutta se olisi samalla viimeinen. Ei kyllä syy ollut se kun erottiin.Väkivaltaan ei tarvitse kenenkään suostua.
Oletteko tullu ajatelleeksi, miksi joku lyö,
syynä on aina se että toinen on jotenki aiheuttanu ärtymystä,
jota väkivaltainen ei osaa muuten kommentoida kuin lyömällä toista päin pläsiä,
on myös olemassa jokin psyykkinen tauti,
oliko se jokin " kappale" tauti, siinä esm. mies lyö heti nyrkillä naamaan , mutta jos ehtii paeta, mies samantien unohtaa koko riidan,
puolison kuoleman jälkeen vasta selvisi tuoki taudin muoto,
joten olin ajoissa hoksannu olla ärsyttämättä, tai ajoissa ehdin paeta paikalta enennen kuin sain turpiin, se lyöminen ei olisi päättyny enenkuin olisin kuollu,
tai tajuton,
siis jos jollaki on puoliso väkivaltainen on opittava varomaan määrättyä käytöstä, esm , ei saa kylellä liian tarkkaan toisen tekemisä, tai paeta heti paikalta kun huomaa tilanteen vaaralliseksi,
usein umpimieliset ihmiset on vaarallisia ja väkivaltaisia,
hyviäki puolia on avioliitossa, ei kokoaikaa ole väkivaltaa, kun oppii ymmärtämään toisen käytöstavat, ja oppii ymmärtämään mikä toista ärsyttää,
No on sekin sitten muka elämää, jos täytyy olla koko ajan varuillaan, ettei ärsytä vahingossakaan toista. Ei muuta kun irti sellaisesta potilaasta mahdollisimman pian ja elämään omaa elämää.
Mitä sanoo apina nainen puheissa muille?
Luulen järkeä ei ole.
Ei elämä voi olla noin itsekästä,
kyllä ihmisen on opittava toisen ihmisen luoteesta kaikki jos mieli elää avioliitossa koko ikänsä,
" kunnes kuolema teidät erottaa " kuten vihkikaavassa aikoinaan vannoimme toisillemme,
jos ja kun ihmiset nykyään on hyvin itsekkäitä, vai minuutta korosten,
eikä opi huomiomaan toisen tarpeita, eipä ole ihme kun avioerot on päätähuimaavissa luvuissa,
ihmiskunta on muuttu hyvin itsekeskeisekiksi,
siksi meillä onki niin hirvittävän paljon yksinäisiä erakkoutuneita ihmispoloisia,
vaikka toden sanoakseni
itsekki olen vanhemuuten alkanu erakoitumaan,
en jaksa kutsua ketään kylään enkä itse mene kenekää luokse,
olen vanha ja väsyny,
joskus haluis vaan kuolla pois,
ei vanha ihminen ystävysty enään kenekää kanssa,
En ole aloittaja, mutta tässä linkissä näin:
"Vuonna 2010 tehdyn Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoiman kansainvälinen tutkimuksen mukaan joka neljäs yli 60-vuotias kotona asuva nainen on kokenut väkivaltaa viimeisen vuoden aikana. Noin viisi prosenttia naisista on kokenut seksuaalista häirintää tai väkivaltaa."
http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/Ilääntyneet_väkivalta-16900
On minua mies lyönyt humalassa. Olin niin nuori, avioliiton alkuvaiheessa. Istuin koko yön vintin rapussa lukkojen takana, enuskaltanut mennä kotiin.Hän oli ihan sekaisin, kuristi kurkusta, olisin voinuy kuolla jos en olisi viimeisenä keinona tökännythäntä sormella silmään, silloin hän hellitti otteensa. Onneksi silmäå ei verenpurkausta enempää vahingoittunut. On hän vieläkin yrittänyt, varaan kättä pidempää ja lyön säälimättä puolstautuessani. Useimmiten voitan, mutta vihaan noita tilanteita, ikinä en aloita riitelyä.
Ota mies, joka on turva ja suoja!
Älä ota miestä, joka on uhka ja lyöjä!
"kunnes kuolema etottaa " dano pappi aikoinaan,,,,,
Sohvi Filo
helpostippa sanoit,
totuus on toisenlainen ,
HARVA mies on oikeesti turvallinen ja luotettava,
onne niille jotaka ovat löytäneet turvan ja suojelian elämänsä poluille,
ne varmasti on harvassa,
nainen aina joutuu jollaitavalla puolustautumaan tai pakenemaan uhkaavista tilanteista,
Pitkä liitto takana. Kymmeniä vuosia meni ennenkuin ymmärsin, että minä olen henkisen väkivallan uhri. Elämäni oli hyvin tarkkailtua ja säädeltyä, ei rahaa, ei ystäviä, ei omia ajatuksia. Tienasin paremmin kuin mieheni, mutta rahaa ei ollut minulla käytössä. Ystävät piti hylätä vain hänen sukunsa kanssa piti olla, mikä oli todella vastenmielistä jatkuvan panettelun ja arvostelun tähden.
Leskeksi jäätyäni ajattelin olla yksin lopun elämääni ja vuosia menikin, mutta sitten kuviohin astui mies, ihan kunnollinen, mutta rakkaus ei voi olla niin rajua, että kylkiluut paukkuu. Tämä kokemus riitti ja yhtään miestä ei enää tule sotkemaan elämääni. En tunne olevani yksinäinen, avioliitossa olin yksinäinen.
Mitenkähän uuden kanssa väkivaltainen toimii, jatkaako entiseen tyyliin vai joko otti opikseen,kun ensimmäinen lähti.
EI ne opi,
Puhutteko oman ikäluokkanne pahoinpietyistä, vai muisteletteko menneitä
Koostaen saiai yllä olevista kokoon kalpean kuvauksen lapsuuteni kodissta.
Noista kirjoituksista puuttuvat puukkohipat, vuodenajasta riippumaton, reipas ja vaudikas "ulkoilu", itsemurhameteli yms.
Yleisesti ottaen - ei mitään henkilökohtaisuuksia - pahoipitelyjä on sekä fyysisiä että henkisiä. Henkinen pahoinpitely on todella invalidisoivaa kenen kohdalla se sitten tapahtuukin. Avioliitoissa toinen ottaa pikkuhiljaa henkisen ylivallan toisesta osapuolesta - silloin ollaan jo pahoipitelyn äärirajoilla, itsenäisyys on menetetty, sitä on vaikea saada takaisin.
Tämän päivän pariskunnissa varsinkin vanhemmassa ikäluokassa sitä tapahtuu. Silmäilkää marketeissa ostoilla olevia pariskuntia. Mies hokee vaimon niskassa '
"anna nyt jo olla, tämä on tässä ja heittää pussillisen kuivaherneitä ostoskoriin. Toisella osapuolella on ikuinen taistelu oman reviirinsä hallitsemisesta.
Aina ilmenee henkilöitä, joita ei siedetä, vaikka he ovat hyvin älykkäitä ja heillä on monia ominaisuuksia joita ei monilla ole. Kateus - sitä ilmenee työpaikoilla on varsin haavoittavaa.
Toin tämän henkisen väkivallan tarkoituksellisesti esille. Haavat ja mustelmat kertovat omaa kieltänsä ihon pinnalla, mutta henkiset haavat ovat ja pysyvät ikuisesti mielessä.
mutta kuitenkin "Ken vaivojansa vaikertaa, / On vaivojensa vanki. / Ei oikeutta maassa saa, / Ken itse sit' ei hanki"
Silloin, kun yhteiset lapset ovat pieniä harkitsee pitkään eroa väkivaltaisesta puolisosta ja huonosta työpaikasta.
Mutta muulloin on oma syy, jos väkivaltaisen kanssa pysyy.
On itsekin otettava vastuu omasta hyvinvoinnistaan niin kauan kuin voi ja kaikenikäisten.
http://www.youtube.com/watch?v=nBeEyCC9NNg
Loreena *
totta, henkinen väkivalta liittyy vahvasti myös fyysiseen väkivaltaan ,
henkisestä väkivallasta ihminen ei toivu koskaan,
vähänkää samaan viittavaa vuosienki päästä tulee josaintilanteessa esiin,
sieluun koskee ja viiltää kuin puukon isku sydämmeen,
ihminen on lyöty lyttyyn ikuisiksi ajoiksi , ei ihme jos ihminen erakoituu, eikä enään halua uutta ihmis-suhdetta,
peko kummittelee ikuisesti särkyneen ihmisen kohdalla
Sitä mukaa väkivalta vähenee kun avioerot iäkkäimmillä lisääntyy.
Ymmärsin tutkimuksen kaltoinkohtelussa otetun huomioon henkilöt jotka ovat kokeneet:
fyysistä väkivaltaa
henkistä väkivaltaa
taloudellista hyväksikäyttöä
henkilökohtaisten oikeuksien loukkaamista
seksuaalista häirintää tai väkivaltaa.
eli esimerkiksi henkilökohtaisten oikeuksien loukkaamista kokee varmaan suurin osa avio/avopuolisoista, ovatpa sitten miehiä tai naisia
moni kokee seksuaaliseksi häirinnäksi myöskin sen jos kumppanin kanssa ei halut kohtaa ja toinen joutuu vonkailemaan tämän tästä
tällä kirjoituksellani en mitenkään halua aliarvioida heitä jotka joutuvat kokemaan todellista väkivaltaa, fyysistä tai henkistä
Kun tiedetään tästä väkivallasta niin voidaanko sille mitää tai tehdä mitään, päivittelyllä ei parannusta saada joten ikävää kun se vaan jatkuu.
Vaihteeksi pouta
Sana-valmius on väki-vallan alku.
Sanoo Siirakki.
Vain yksi sana alttarilla, ja se saattaa riittää....
Vaikeneminen on Omertan laki.
Sanoo Don Corleone.
Vain yksi sana väärässä paikassa, ja se riittää aina...
Sisiliassa omerta tarkoittaa myös miehekkyyttä.
Liekö tuo merkitys tullut Suomeen ensin, Sisilialaiset vain kopioivat?
Nainenkin voi olla miehekäs.
Loppu-päätelmänä sanoisin että jokaisen turvonnut naama ja haljenneet huulet,
särkynyt sydän ja hajonnut mieli.
Ovat ihan omaa syytä.
Jos ei sitten sellaiseksi ole jo syntynyt.
Ei Ollikaan juonut, kun totesi sen olevan liian hapokasta ruumiilleen ja
sielulleen.
Vaan vetäytyi toisiin maisemiin.
Aloitus on tympeääkin tympeämpi uusinnan uusinnan toisto.
H.
Kun on koko ikänsä kuulunut
"paskaksi hakattuihin akkoihin" - ehkä tietää elämän varjoista ja valoista
enempi kuin toiset - sorry vaan kaikki muut mahdoliset tietäjät.
Elon onni - mitä lienee?
Joku hakee sytytyspisteitä naisistaan, osa autojensa kampiakselista,
viihteistä, uskonnoista, varallisuutensa kerryttämisestä, töittensä sisällöistä -
luettelo vois olla loputon.
Puhtaissa soinnuissa ja sävelissä on voimaa, joka pystyy nostamaan ihmismieltä irti kaikesta siitä raadollisuudesta, mitä elonsa aikan on osakseen saanut - siinäkö lie musiikin mahti? Ikiaikaisten siipien havinaa holveissa?
Kerroinko joskus häistäni? Kun suku ja ystävät onnittelevat kirkon portailla vastavihittyä paria, tuoreen avioparin exät samanaikaisesti tuovat kappelin portaille ruumisarkun kansi auki - siinäpä sinulle sija valmiina morsianraukka.
Kuin kohtalosi olisi valmiiksi ennustettu ja todeksi näytetty.
Ei mikään kaunis kuolla voi, ei rakkaus, ei kukat ja tuuli ...
... yhden polun elämässäni loppuun kuljin, käännyin ja katsoin,
hymyilin
- vähän surulliseti, totesi Aila Meriluoto joskus runossaan kokoelmasta Lasinen pyykkilauta.
Niin minäkin. Vain yksi lenkki sukupolvien ketjussa. Tarinat tietävät kertoa, että
enempikin sammakoita suustaan valutteleva vanhemmalla iällä
- josta ei ikinä oikeaa ihmistä tullut eikä kelvollista vaimoa kenellekään
"anoppilaatikkoo.."
"Loppu-päätelmänä sanoisin että jokaisen turvonnut naama ja haljenneet huulet,
särkynyt sydän ja hajonnut mieli.
Ovat ihan omaa syytä.
Jos ei sitten sellaiseksi ole jo syntynyt.
Ei Ollikaan juonut, kun totesi sen olevan liian hapokasta ruumiilleen ja
sielulleen.
Vaan vetäytyi toisiin maisemiin."
H.
Lapsenkinko?
"Hakunamata"
Eipä lapsiakaan tehdä ilman huuli-halkiota.
Joten aina kannattaa miettiä, mitkä huulet ensimmäiseksi halkaisee.
H.
Osa naisista jää yksinäisiksi, käpertyvät omaan itseensä, eivät näe elämää kokonaisuutena vaan oma nkemys on ainoa oikea.
Eräs mies totesi yhteisen saunaillan päätteeksi, kun joukossa oli ikä ikäneito kääkkä, tuolle neidolle olisi parasta lääkettä, mies joka pöllyttäisi häntä kuten kukko kanaa,ja tekisi peräjälkeen 2 - 3 lasta kyllä siinä oppii ottamaan muutkin huomioon!
Ohjeen antaja oli lääketieteilijä. Näin ne isot pojat kertoivat ja he kyllä tietävät millä tavalla nainen kesytetään - hellyyden ehdoilla!
Oliko promilleilla osuutta lausuntoon?
Useissa parisuhteissa huulihalkiot alkavat tulla usein vasta lastenteon jälkeen.Joten turha viisastella.
Olipa lääketieteilijällä lausunto. Mistäpä hän tiesi, vaikka se ikäneito olisi ollut kaappilesbo ja hänelle miestä suositteli lääkkeeksi.