"Pitää olla päämäärä "

Krematorio ja uurna.

Hän on meidä ikäluokkaamme, tai lähellä sitä, 72 vuotias.
Wp kertoo:
"Väinö Ilkka Ilari Taipale (s. 29. marraskuuta 1942 Helsinki) on suomalainen poliitikko, lääkäri, pasifisti ja kansalaisaktivisti. Hän on toiminut Kellokosken mielisairaalan ylilääkärinä, Tampereen yliopiston sosiaalipsykiatrian professorina sekä lukuisissa kansalaisjärjestöissä. Taipale on ajanut parannuksia etenkin asunnottomien, vankien, mielisairaiden, alkoholistien, työttömien ja lukihäiriöisten asemaan. Taipale on tunnetuimpia yksinäisten ja syrjäytyneiden miesten asiaa ajaneista aktivisteista Suomessa. Hän oli mukana 1960-luvun opiskelijaradikalismissa toimimalla muun muassa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa, Sadankomiteassa ja Marraskuun liikkeessä.
Taipale oli yksi niistä, jotka tuomittiin yllytysoikeudenkäynneissä yllytyksestä aseistakieltäytymiseen. ”Olen levittänyt monistetta kadulla kahdelle tuntemattomalle, asevelvollisuusiän sivuuttaneelle naiselle Suopon kulmalla ennen kuin veimme nimilistan Suopoon. Levittämiseni todistaa Erkki Tuomioja, joka ei millään tavoin pyrkinyt estämään kauhistuttavan tekoni suorittamista.” Taipale sai vuoden ja kolme kuukautta ehdollista vankeutta, Tuomioja kuukauden vähemmän.[1]"

Hänellä on edelleen päämäärä selkeästi, noiden osattomien tai vähäosaisten asian ajaminen.
Vaikka hän sanoo itsellään olevan vain "ikuisia ajatuksia", joiden toteutuminen ei edisty, niin silti hän jatkaa ihmisystävällisten ajatustensa levittämistä,
eli pyrkii kohti päämääräänsä.

Mitään noin selkeätä yhteiskunnallista päämäärää ei minulla ole. En ole mitään vastaan, mutta suomalaisten puolella olen kyllä. Meillä on ollut historiamme aikana alistuksen ja sorron vuosisatoja, jotka ovat painaneet henkisen selkärankamme kumaraan. Haluan, että se suoristuu!

Monella saisi olla päämääränään päästä erilleen menneen katkeruudesta.
Sitä ei ole aiheuttanut kukaan tämän päivän ihmisista.
Päämääräni on minulla, etten juutu mihinkään, mitä ei voi muuttaa, vaan avoimin aistein käyn uutta päin, niin kauan, kuin sitä aikaa minulle annetaan.
Ehkä opinkin vielä uutta, sillä olen utelias maailmalle.

Määrämpää/päämäärä on sama,mutta sinne johtavan tien voimme osittain itse valita. Minulla se on ollut aikamoinen kiertotie,tosin pian 8 vuotta olen ajellut kunnon asfalttiteitä pitkin.

Olla öllöttää, siinä se jo..eli ei mittää, enää..hups korjaan, ehkä pitää toimintakyky parhaana mahdollisena..liikkumalla.

" Pirre"

Juuri noin.

Pitääkö? No sitten se, että terveenä kuolla sais.

Tavoitteet on saavutettu. Nyt vain ajelehditaan max. yhden vuoden suunnittelun aikajänteellä.

Totta!, kun on päämäärä, elämä sujuu, näkee asioissa myös hyviä puolia.

-njaah....mut kyl pää määrää....uhh.
-lämmintä heinäkuuta!...:)

Päämääräni on elää tämä loppuelämä hyvin ja toteuttaa niitä tehtäviä ja suunnitelmaa, jonka Taivaallinen Isä on osalleni tarkoittanut ja sitten kun se on tehty ja aikani on lähteä, päästä jatkamaan samaa iankaikkisuudessa.