Olen ihastunut toiseen homoon ja meidän piti nähdä tänään (1.7.) , mutta isäni kuoli juuri ja äitini tarvitsee apua.
Olen itse hieman ylipainoinen ja ihastukseni kohde on laiha. Meillä on kolme vuotta ikä eroa (itse olen 14v) tuntuu siltä että hän on hyväksynyt minut tälläisenä kuin olet mutta silti on sellainen olo että hän ei pidä minusta ollenkaan. Olen alkanut kyllä kuntoilla mutta hitaasti tuloksia tulee...
Emme ole nähneet vielä toisiamme kunnolla. En tiä mitä teemme ekalla tapaamisella... Riittäisikö vaan toisiin tutustuminen ja pusu ja halaus... Itse en oikein haluaisi mennä pidemmälle...
Olen itse hieman ylipainoinen ja ihastukseni kohde on laiha. Meillä on kolme vuotta ikä eroa (itse olen 14v) tuntuu siltä että hän on hyväksynyt minut tälläisenä kuin olet mutta silti on sellainen olo että hän ei pidä minusta ollenkaan. Olen alkanut kyllä kuntoilla mutta hitaasti tuloksia tulee...
Emme ole nähneet vielä toisiamme kunnolla. En tiä mitä teemme ekalla tapaamisella... Riittäisikö vaan toisiin tutustuminen ja pusu ja halaus... Itse en oikein haluaisi mennä pidemmälle...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ekalla tapaamisella kannattaa vain katsella miten tilanne kehittyy, kohtaako kemiat ja niin edelleen. Vaikea etukäteen sanoa mitä tapahtuu. Jos hän todella hyväksyy sinut sellaisena kuin olet, niin en näe estettä juttunne etenemiselle.
Jos sinusta tuntuu tapaamisella ettei hän ole sinut persoonasi/ulkonäkösi kanssa niin kannattaa ehkä edetä vain kaveripohjalla pettymysten välttämiseksi :-)
Pusu tai halaus riittäää hyvin ensimmäisellä tapaamisella. Oikeastaan riittää jo hyvä jutustelu ja hymykin. Hyvä kaveri voi antaa elämään paljon sisältöä, vaikka ette olisikaan pari. Elämän jakaminen tavalla tai toisella on sitä suolaa, joka tekee elämästä hyvää.
Kuntoilussa jokainen liikuntakerta luo reaktion, joka kehittää sinua. Paras tapa saada tuloksia on lisätä kertojen määrää ja vähän katsoa, mitä syö. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jo hymy voi tehdä ihmisestä kauniin.
Alhainen itsetunto ja epävarmuus ovat asioita, joista on todella vaikea päästä eroon. Pidin itseäni teininä rumana ja vastenmielisenä. En olisi voinut kuvitellakkaan kenenkään pystyvän rakastumaan minuun. Löysin myöhäisteini-iässä ensirakkauden ja minulta kesti vuosi seurustelua ennen kuin parannuin noista. Edes meidän intohimoiset ja kiihkeät suuteluhetket eivät saaneet kokonaan vakuutettua minua että hän rakastaa minua oikeasti. Nyt olen päälle parinkymmenen, olen täysin tyytyväinen omaan ulkonäkööni ja olemukseeni. Vaikka ensirakkaus ei sitten kestänytkään, se sai minut täysin uudelle tasolle. Jälkeenpäin ajateltuna olen täysin onnellinen, että uskalsin "antautua" suhteelle.
Ja AP:lle: paino ei ole ainoa ulkonäkötekijä. Monet gay-väestä sitä paitsi pitävät vähän pulleammista ihmisistä.