Hei, mulla on iso päätös edessä enkä osaa päättää mitä tehdä. Eli oon puol vuotta nyt säästänyt ja odottanut tulevaa kreikan matkaa ja sen jälkeen käytäisiin hakemassa mun cockeri poika, mut nytten on suunnitelmiin tullut muutos kun kaveri joutuukin jättämään reissun väliin niin en tiedä mitä tehdä; lähteä matkalle yksin vanhempien kanssa vai jättää reissu väliin ja käydä.heti huomenna hakemassa poika kotiin (kasvattaja luvannut pitää poikaa siellä kunnes on matka ohi ja aikaa ottaa pentu:) ) kiitos jos joku viittiii laittaa mielipidettä koska tää on yllättävän vaikee päätös!
Kumman valitsen/ vaikea päätös?
1716
5133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Käy reissulla, jos kasvattaja kerran suostuu pentua pitämään, niin mikäs siinä:) Koiran tulon jälkeen on vaikeampi matkustaa, sillä koiraa ei voi ottaa mukaan joten matkusta ihmeessä vielä kun pystyt. Ovathan matkat mukavia ihan vain perheenkin kesken.
Mene ihmeessä sinne matkalle ensin!
Matkalle ilman muuta ensin!
En nää mitään syytä jättää matkaa välistä, ellei asunnossasi ole jotain vaarallista koiralle mikä pitäisi korjauttaa nopeastikkin ennen kuin se pääsee luoksesi asumaan. Ostaa tukevampia huonekaluja jos nyt on epävakaita tai vaikkapa laitattaa sellaiset listat ettei poika pääsisi vahingossakaan pureskelemaan johtoja.
Itse olin vastaavassa tilanteessa. Koiran hankinta tuli aika yllättäen, ja matkaa oli suunniteltu pitkään, ja lomat ja muut sen mukaisesti. Koira oli kuitenkin tosiaan luovutusiässä jo ennen matkaa. Me teimme siten, että kasvattajan luona koira oli matkamme yli, ja haimme sen kotiimme matkaa seuraavana päivänä. KOira oli kasvanut, mutta tuo aika teki vain hyvää. Koiralle oli parempi viettää se aika kasvattajan hoivissa, tutussa paikassa. Teimme kaupat, hankin koiralle vakuutukset ja lähdin reissuun.
Pelkäsin, miten koiraan vaikuttaa, lähinnä sosiaalistuminen ja leimaantumisvaihe askarrutti, menettäisin tärkeitä viikkoja. Kuitenkin, koira oli todella reipas, se oli hyvässä sisäsiisteysvaiheessa kun se tuli kotiimme (pyysi itse ulos kun hätä tuli), ja ennenkaikkea valmis muuttamaan. Olin penikan kanssa pari viikkoa kotona, ja sitten palasin töihin. Ei ikinä ole yhtä helppoa pennun tuloa meillä ollut. Enemmän hoitoon meno olisi häirinnyt varmasti.
Ja jatkossakin, tulen miettimään ns. myöhempää luovutusta, seitsenviikkoiset ovat niin penikoita verrattuna esimerkiksi yhdeksän viikkoiseen. MItään oleellista ei jäänyt kyllä väliin, ja väitän, että esimerkiksi sosiaalistuminen muihin koiriin oli paljolti tuon pidemmän kasvattajalla olo ajan ansiota. Itse en todellakaan olisi pystynyt koiralle järkkäämään vastaavaa mahdollisuutta oppia lukemaan muita koiria sekä noita perustaitoja, koska meillä oli vain vanha koira, ja kaikki muut koirakontaktit olisi pitänyt tavallaan hakemalla hakea muualta. Ja kyllä se perheeseenkin leimaantui nopeasti, tuli kotiimme ja asettui asumaan. Ei sen kummempaa.
Itse halusin maksaa kasvattajalle hoitoajan. Hän ei sellaista olisi edes pyytänyt, mutta olen vähän sellainen, että haluan vastata elukkani hoidosta. Mitään muuta siinä ei sitten oikeastaan ollutkaan. Eli itse kannustaisin sinua lähtemään matkalle, kun pentu on tullut, menee seuraavaan sopivaan tilaisuuteen mahdollisesti aikaa. Itse pidän rajana noin vuoden ikää, ennen kuin laitan koiraa pidenmäksi ajaksi hoitoon, haluan sen (niiden) olevan tarpeeksi aikuinen ennen noita pidempiä eroja.
Mutta vieraalle hoitajalle en tosiaan pentua heti antaisi, edes omaan kotiini. Koira kun tuppaa pentuna leimaantumaan tiiviisti hoitajaansa. Eli jos harrastuskoiraa haluaa, niin kannattaa alkaa ihan pennusta asti sen ohjaajan rakentamaan yhteistyösuhdetta. Kasvattajalla olosta ei sitä ongelmaa varmasti tulisi.