Olen tavallinen suomalainen mies, asun rivarissa keskisuuren kaupungin laidalla vaimon ja kahden kissan kanssa. Arkiaamuisin herään seitsemältä, luen lehden, syön aamiaisen ja lähden puoli yhdeksäksi töihin. Vaimo menee kymmeneksi, koska on pankissa.
Meille tulee valtakunnallinen sanomalehti, jonka haen postilaatikosta arkiaamuisin heti seitsemän jälkeen, viikonloppuisin myöhemmin. Kesällä huomasin, että normaalista poiketen sanomalehden sivut eivät joka aamu olleet kohdakkain. Joinakin aamuina voi jopa sanoa, että uusi lehti näytti luetulta. Tätä jatkui varhaiseen syksyyn, kunnes päätin ottaa selvää miten lehti meille tulee. Ostin kioskilta muutaman irtonumeron ja totesin, että niissä on sivut aivan kohdakkain niin kuin juuri painosta tulleessa lehdessä pitääkin. Vertailin niitä lukemattomaan lehteen anopin luona, ja kyllä huomasin muiden lehtien eron niihin lehtiin jotka meidän laatikkoomme tulee.
Taloyhtiömme postilaatikkorivistö on rakennuksen päädyssä autokatosta vastapäätä, lähellä porttia. Eräänä iltana päätin, että seuraavana yönä selvittäisin sanomalehden vaiheet. Oli lämmin ilta. Otin mukaani vesipullon ja herätyskellon, menin nukkumaan autooni joka oli pysäköitynä katokseen omalle paikalleen. Laitoin kellon soimaan puoli neljältä, koska tiesin ettei lehdenjakaja tulisi ennen neljää.
Aamuyöstä heräsin kellonsoittoon. Olisin kai pian herännyt muutenkin, koska autossa oli hiukan viileää. Nostin makuuasentoon kääntämääni kuljettajan penkkiä hiukkasen ylemmäs, niin että näin postilaatikolle. Tuijottelin postilaatikkorivistöä puolisen tuntia, kunnes lehdenjakaja tuli ja jakoi sanomalehdet laatikoihin. Kaikkiin laatikoihin ei tullut lehteä, mutta useimpiin tuli. Jatkoin odotusta. Kahtakymmentä yli neljän tuli postilaatikoille yksi naapureista, keski-ikäinen virastossa työskentelevä nainen. Hän käveli meidän laatikolle ja otti meidän lehtemme. Istuin hiljaa autossa.
Melkein ehdin nukahtaa uudelleen, kun viiden aikoihin havahduin liikkeeseen. Toinen naapuri haki lehtensä, omasta laatikostaan kuten pitääkin. Taas odotin. Puoli kuudelta palasi tämä naapuri, joka vei meidän lehtemme. Hän sujautti lehden takaisin laatikkoomme ja palasi jälleen asuntoonsa. Oli ilmeisesti reilussa tunnissa ehtinyt lukea lehtemme alusta loppuun. En voinut muuta kuin ihmetellä. Hän on yksi parhaista naapureista, aina ystävällinen ja ajamassa yhteisiä asioita. Hänestä ei olisi voinut uskoa mitään epämiellyttävää.
Pitkän yön jälkeen ja lehtimysteerin selvittyä menin sisään. Ennen töihinlähtöä herätin vaimon ja kerroin hänelle tapahtumista. Tulimme siihen tulokseen, että emme voi muuta kuin olla hämmästyneitä. Antaisimme mielellämme naapurin lukea meidän lehteä, jos hän voisi sopia siitä kanssamme. Tosin naapurilla on hyvä työpaikka ja takuulla olisi hyvin varaa tilata omakin lehti. Toisaalta koemme, että meille tuleva lehti on meidän omaisuuttamme ja naapuri syyllistyy lehtemme toistuvaan luvattomaan käyttöön lainatessaan sen joka aamu tunniksi meidän postilaatikostamme. Periaatteessa hänen siis kuuluisi maksaa puolet lehden tilausmaksuista. Päätimme kuitenkin toistaiseksi antaa asian olla. Kysymys kuuluukin: Jos olisimme tiukkapipoisempia naapureita, olisiko meillä perusteita viedä juttu oikeuteen ja vaatia naapurin naiselta korvauksia?
Meille tulee valtakunnallinen sanomalehti, jonka haen postilaatikosta arkiaamuisin heti seitsemän jälkeen, viikonloppuisin myöhemmin. Kesällä huomasin, että normaalista poiketen sanomalehden sivut eivät joka aamu olleet kohdakkain. Joinakin aamuina voi jopa sanoa, että uusi lehti näytti luetulta. Tätä jatkui varhaiseen syksyyn, kunnes päätin ottaa selvää miten lehti meille tulee. Ostin kioskilta muutaman irtonumeron ja totesin, että niissä on sivut aivan kohdakkain niin kuin juuri painosta tulleessa lehdessä pitääkin. Vertailin niitä lukemattomaan lehteen anopin luona, ja kyllä huomasin muiden lehtien eron niihin lehtiin jotka meidän laatikkoomme tulee.
Taloyhtiömme postilaatikkorivistö on rakennuksen päädyssä autokatosta vastapäätä, lähellä porttia. Eräänä iltana päätin, että seuraavana yönä selvittäisin sanomalehden vaiheet. Oli lämmin ilta. Otin mukaani vesipullon ja herätyskellon, menin nukkumaan autooni joka oli pysäköitynä katokseen omalle paikalleen. Laitoin kellon soimaan puoli neljältä, koska tiesin ettei lehdenjakaja tulisi ennen neljää.
Aamuyöstä heräsin kellonsoittoon. Olisin kai pian herännyt muutenkin, koska autossa oli hiukan viileää. Nostin makuuasentoon kääntämääni kuljettajan penkkiä hiukkasen ylemmäs, niin että näin postilaatikolle. Tuijottelin postilaatikkorivistöä puolisen tuntia, kunnes lehdenjakaja tuli ja jakoi sanomalehdet laatikoihin. Kaikkiin laatikoihin ei tullut lehteä, mutta useimpiin tuli. Jatkoin odotusta. Kahtakymmentä yli neljän tuli postilaatikoille yksi naapureista, keski-ikäinen virastossa työskentelevä nainen. Hän käveli meidän laatikolle ja otti meidän lehtemme. Istuin hiljaa autossa.
Melkein ehdin nukahtaa uudelleen, kun viiden aikoihin havahduin liikkeeseen. Toinen naapuri haki lehtensä, omasta laatikostaan kuten pitääkin. Taas odotin. Puoli kuudelta palasi tämä naapuri, joka vei meidän lehtemme. Hän sujautti lehden takaisin laatikkoomme ja palasi jälleen asuntoonsa. Oli ilmeisesti reilussa tunnissa ehtinyt lukea lehtemme alusta loppuun. En voinut muuta kuin ihmetellä. Hän on yksi parhaista naapureista, aina ystävällinen ja ajamassa yhteisiä asioita. Hänestä ei olisi voinut uskoa mitään epämiellyttävää.
Pitkän yön jälkeen ja lehtimysteerin selvittyä menin sisään. Ennen töihinlähtöä herätin vaimon ja kerroin hänelle tapahtumista. Tulimme siihen tulokseen, että emme voi muuta kuin olla hämmästyneitä. Antaisimme mielellämme naapurin lukea meidän lehteä, jos hän voisi sopia siitä kanssamme. Tosin naapurilla on hyvä työpaikka ja takuulla olisi hyvin varaa tilata omakin lehti. Toisaalta koemme, että meille tuleva lehti on meidän omaisuuttamme ja naapuri syyllistyy lehtemme toistuvaan luvattomaan käyttöön lainatessaan sen joka aamu tunniksi meidän postilaatikostamme. Periaatteessa hänen siis kuuluisi maksaa puolet lehden tilausmaksuista. Päätimme kuitenkin toistaiseksi antaa asian olla. Kysymys kuuluukin: Jos olisimme tiukkapipoisempia naapureita, olisiko meillä perusteita viedä juttu oikeuteen ja vaatia naapurin naiselta korvauksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuuluu selvästi osastoon Karpolla on asiaa ;)
Kyse on luvattomasta käytöstä, mutta rikos on niin vähäinen että tuomiota ei tulisi.
Korvauksien osalta periaate on, että korvausta voi saada ainoastaan, jos syntyy jotakin taloudellisesti mitattavaa vahinkoa. Lehtenne käyttämisestä ei vahinkoa syntyne, joten mitään korvauksia ei voi saada.
Hankkikaa lukollinen postilaatikko, jos haluatte jotakin asialle tehdä.
Kovin tuntuu kyseinen naapuri olevan perillä teidän perheen tavoista, kun uskaltaa moista tehdä. Kokeilepa seuraavaa konstia: Huomenaamulla tälläät itsesi paikalle nurkantakaa, juuri siihen aikaan kun kyseinen naapuri työntää kätensä teidän postilaatikkoon ensimmäistä kertaa, eli noutaakseen lehden. Sen jälkeen alkaa varmaankin Puhdistava Keskustelu. Todennäköisesti hän esittää, että mitä haittaa siitä on, kun te kumminkin nousette vasta myöhemmin kuin hän... Suostuu varmaan maksamaan puolet lehtimaksusta, otaksuisin....