Minä olen.Tuntuu että kaikilla on asiat olleet syntymästä saakka paremmin,on olleet rakastavat vanhemmat,rikkautta,suvun ja perheen tukea ja lämpöä.Yksin olen joutunut takkuamaan elämän läpi,ei oo edes ystäviä.Yksinäisyydestä en silti kärsi.Tuntuu vaan että olisi ollut kiva kun olisi ollut edes sukua minulla ja lapsellani.
oletko elämälle katkera
katkera
101479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 31 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 101
Vanhimmat
Viimeksi kun tänlainen aloitus tehtiin.
Totesin että miksipä olisin.
Eihän elämä ole minuun syyllinen.
Peili peekele vaan.
Eiköhän nämä aloitukset jo riitä?
H.
Hei!
Eiköhän riitä myös sinun jatkuva uusien aloitusten moittiminen ja linkittämiset.
Jokaisella kirjoittajalla on oikeus tehdä aloituksia vaikka ne käsittelesivät jo kertaalleen vanhojakin asioita.
Oho, meinasin p.erseelleni lentää! Ylläpito oikein kommentoi tota typerää kirjoittajaa vastaan. Hunks pilaa tän foorumin kaikin tavoin. tosi tympeää hänen kirjoittelunsa. Sitä vaan ihmetteln ettei ylläpito ole puuttunut, todella ihme juttu, että joku saa täällä riehua kuin typerys!
Miten niin, omasta mielestään hän on viisas kaikki tietävä
"tsihh"
Minullehan tämä on?
Kyllä ne varmaan kestävät vertailun muihin.
Ainakin sen verran että poistoon kelpaavat.
Älä nyt kuitenkaan kirjoittajaa poista.
Eihän hän sentään ihan yksinäinen ole.
Siinä hän vanhoja muistelee kuin monet muutkin.
Varsinkin kun on oikean ikäinen.
Ymmärrän kyllä hyvin, jos olisin ainoa.
Hän tietää myöskin ihan hyvin, että minä otan aina urheasti vastaaan.
Kaiken mitä en ansaitsekaan.
Minua aina harmittaa, kun nimmariini kohdistuvat aloitukset poistetaan.
Olematta lälly, niin saat halin.
Aina on tehtävä se, mitä tarvitsee tehdä.
H.
Kalkki on katkeraa niellä, jos on syntynyt risukasaan ei aurinkokaan paista
Jos olet tosissasi, niin kysyn, että etkö todella pysty ajatella niin, että itselläsikin on vaikutusta siihen, miten pärjäät ja miten onnellinen olet? Ei voi kyllä täysin muita ympärillään syyttää!
Totta. Minä olen syyllinen omaan epäonnistumiseeni. En vain ole osannut koskaan toimia oikein enkä ole oppinut vanhanakaan. Siksi syrjäydyn ihan tarkoituksella, etten pilaisi muittenkin elämää tahattomasti omalla käytökselläni ja omilla töilläni.
Parempaa olen yrittänyt muille ja itselle, pieleen meni kaikki!
"yyyyyy"
"Eihän elämä ole minuun syyllinen.
Peili peekele vaan.
Mistähän osasit ottaa huomioon?
H.
Uskon todella, että itse voi lopettaa itsesäälissä rypemisen, eikä rasittaa epäonnen puheillaan lähipiiriäänkin.
Mutta meneehän se elämä noinkin läpi. mutta sääliksi käy sellaista ihmistä, ja ympäristöään. se on elämän haaskaamista.
Täysin varma tästä.
Enpä vertaile elämääni muiden elämään.
Itse olen elämäni virheet tehnyt ja hyvyydet ansainnut.
Jospa panostaisit siihen mitä sinulla on. Lapsikin :-)
Kyllä tavallaan olen, vaikka kaikki on hyvin asun puolet viikosta yksin.
Lapsilla hyvät olot 5 lapsenlasta.
Nuorena olisi vain pitänyt ottaa paljon velkaa alkaa kiinteistö alalla niin myös tänään mutta liian pientä.
Tuloni 67 vuotiaana ovat hyvät, ainoa harrastus on maailman pörssit ja puutarha, palmut jne.
Mitä se hyödyttää, olla katkera? Haaskausta!
Karhunpalveluksen teet kaikille katkeruudellasi.
Tuskin mitään karhunpalvelusta teen, arvostan muita ihmisiä ei muiden tarvitse elää ex minun tavallani.
Kun aika alkaa pikkuhiljaa loppua, ja järki vielä toimii tulee kaikenlaisia ajatuksia.
Elämäsi ilman apinoita voittko koita jos vaikka olisi helpompaa
Olen huomannnut itsestäni että näillä kymmenillä tulee kelattua elämäänsä, nyt eläkkeellä on aikaa.
Vanhempani olivat kuin kaksi lasta jotka leikkivät kotia. Onneksi oli sukua lähellä jotka huolehtivat etten kuollut nälkään.
Olen joskus ollut katkera, en enää, eivät kai pystyneet parempaan kaksi narsismin piirteitä omaavaa omahyväistä lapsellista ihmistä.
Olen huolehtinut molemmista nyt kun ovat vanhoja, isä on jo kuollut, äiti hoitokodissa, hoidin häntä kauan kotonani.
Olen pärjännyt hyvin, ilman koulutusta ja kannustusta. Töitä olen tehnyt oman osani, koulutimme lapset hyvään elämään, miehellä oli viinaongelma joten vastuu jäi enimmäkseen minulle.
Elän elämäni parasta aikaa, kun pysyisi kauan terveenä, haluaisin nauttia näistä huolia vailla olevista vapauden vuosista.
En ole. Inhimillisellä taholla, en ole mikään tilaustyö. Olen saanut alkuni isän ja äidin tukkikämpän seikkailuista. Menivät sitten naimisiin ja kyhäsivat vaatimattoman mökin isänisän lahjoittamalle maatilkulle. Syntyi vielä kaksi tytärtä lisää.
Vaatimatonta oli elämä syrjässä, korvessa. Oppikoulun ja lukion kävin asuen viikot oppilasasuntolassa. Koin ikävää, kiusaamista ja sitten viikonloppuna katseltiin isän tissuttelua ukkoporkan kanssa ja tietenkin äidin nalkutus oli siinä höysteenä.
Aikoinaan avioiduin ja ukko perusti firman, ajoi sen konkkaan ja pakeni venakon kanssa jättäen velat ja lössin kontalleni.
Kyllähän kaikesta katkeruuden siementä voisi kehitellä, mutta en sitä tee, en ole koskaan siihen lähtenyt.
Vaikeuksia tulee ja menee ja jokainen kohtaa kaikkea, jos pitkään elää. Ratkaisevaa on asenne, miten suhtautuu. Mikäli antaa itsesäälille ja katkeruudelle pilkkusormen, pian menee käsi ja lopulla makaa liejussa ja elämä on taatusti kurjaa ja masentavaa.
Minulla on muutama lähipiirissäni tällaisia ja heidän elämä on vaikeaa.
Ja ei ole sitäkään sukua. Se on vain ilonaihe. Ei jää ainakaan ketään suremaan eikä tarvitse hamstrata jälkikasvulle.
Olenko katkera ? No en. Ainakaan kaiken aikaa..))
Minulle jäi vähän epäselväksi hyväksyykö aloittaja katkeruutensa vai haluaako hän päästä siitä eroon. Jos hyväksyy, eikä tuota kohtuutonta haittaa muille niin voihan sitä jatkaa samaan malliin ?
Kai katkeruus kantajaansa palkitsee, jos sille on antanut vallan, sellaisena haluaa pysyä. Se, että muilla on paremmin voi olla pelkkää näköharhaa. Ja jos kestää yksinäisyyden, ei voi olla mikään luuseri. Monille yksinäisyys on iso ongelma.
Olen köyhästä alkoholistiperheestä kotoisin. Lähdin maailmalle 18-vuotiaana. Minulla on ollut tosi vaiherikas elämä,ja on edelleen.
Rahaa ei ole ollut koskaan. Mitään en ole perinyt,en omista mitään. Asun vuokralla,olen lapseton.
Minulla on paljon kerrottavaa maailmalta. Kuuntelijoita löytyy.
Siskoni ovat olleet 40 vuotta samassa työpaikassa,avioituneet,saanet lapset.
Nyt on tilanne,että kaksi on leskiä,yksi eronnut,yksi uskossa.
He ovat asuneet koko ikänsä samassa kaupungissa. Voi miten tylsää.
Heillä on osakkeensa,autonsa,mummoutensa.
Mutta...minulla on värikäs elämä takana,ja vielä tuntuu olevan edessäkin.
Osaani en vaihtaisi.
Kateus ja katkeruus, onnekseni niitä ei ole minulle suotu.
En ymmärrä, mitä hyötyä kummastakaan on kellekään.
No enpä ole katkera jos nyt kaikesta en niin ylpeäkään :). Mutta tämä on minunnälöisei elämä ja riittää minulle vallan mainiosti, varsinkin kun tällä seesteisemmällä puolella jo ollaan, toistaiseksi näyttää siltä.
Miten kuten kelläkin, jossain vaiheessa elämä oli rempallaan ja odotukset oli kai suuremmat mutta huomasin että turha pyristellä joten viimeiset 20 v. on menny omalla painollaan asenteet on muuttuneet ei tää nyt niin ihmeellistä ole vaikka kaikkea tarpeellista on, hyviä huonoja päiviä kuten muillakin ja paljon huonnommin voisi olla, aina uudet ajatukset mielessä, nytkin viikon lopulla saaristoon.
Kuka on sanonut että elämä on sellaista että ain ois vain hyviä päiviä. Aina ei kaikki mene käsikirjoituksen mukaan. Elämä on elämää silloin kun välillä aurinko on pilvessä, mutta sitten auttaa ajatus et päistaa se päivä vielä risukasaanki.
Minun työkavereinki aikoi tulle saimaalle veneileen, sanohan terviisiä kun näet:).
Jos hän näkkee Puumalan rannassa komian pojan se oon sitten minä, millä nimellä voin huastella hänelle.
Joo o nyt täytyy ilmoista olla varma ainakin ovat ens viikolle luvanneet, mukava olla välistä kaupunkissa suap huastella nokat vastakkain oikeitten immeisten kanssa, melekein viikon kateltiin vel miehen kanssa toisiaan, rupes tympimään sen nuama.yäk
No komia se on se työkavereinki, tunnistat varmaan siitä :).
Häytyypihän sen kesän kohta tulla, jottei ihan jää tänä vuonna välistä. Vaihtelu virkistää kun maisemat muuttuu, ja naamat :). Ei kait se viikossa vielä tymmi?
Oli muuten surkeat ilmat, no mitäs menneistä.
Sunnuntaina viimeistään parikolme päivää taas kotia sitten tuleekin tytär, 6 v. tytön kanssa niitä sitten järvelle et sitä rataa ei kerkiä katkeroitua niikuin eräät.
Ni ,ilimat on ollu surkeet vissiin kaikilla, paitsi toukokuussa mulloli lomalla helteet
Oi, kuusivuotias on parraassa iässä :).Mukvia jututettavia nuo kuusivuotiaat. Mulloli siskontyttö 8v yökylässä ja heiteltiin frisbiitä takapihalla. Kitkin siinä sivumennen pari rikkaruohoa kukkapenkistä ni jo loihe tyttö sanomaan et voisitko tehä noita kotitöitä silloin kunm inä en ole täällä :)
Joo o kyllä on mukava jutella kun ovat uteliaita kaikesta, mikä tää on miksi tee noin selitä sitten toinen kahtoo silimät pyöreenä tytär huutaa välliin et puhu totta, toinen istuu kiltisti papan polvella tyytyväisenä aaaurinko paistaa ja vettä sattaa.
Juu. Kiva joskus vähän sitten leikillään puhua vähän höpöjäkin muka toisissaan, niillon terävät hoksottimet :). Ja huumorintajua.
Ei ole, ihan väärä luulo, kellään ei elämä ole pelkkää päivänpaistetta,yksilöillä on vain erilainen kyky suhtautua elämän vastoinkäymisiin.
Köyhää se on ollut meidänkin elämä.
Jo pelkkä ympäristö masentaa:
Iso kivilinna keskellä 100 hehtaarin tonttia ja ympärillä havupuita niin maar perusteellisesti.
Hyvä, että mahtuu Rolls Roycen kanssa pihakivetyksellä kääntymään.
Muutenkin tuntuu ahdistavalta talon asukit.
Pääkokki on köyhä, autonkuljettaja aina ilman rahaa, sisäkkö ja hovimestari jatkuvasti kottia ruikuttamassa,
Koko kesän alku ollut täyttä kärsimystä.
Piti päästää Ranskaan hupailumatkalle, mutta yksityiskone olikin vuosihuollossa.
Ei ole helppoa tämä ihmisen elämäntaival.
Aivan liian pieni tontti--hinta autoon, nyt myytävänä 1387ha ja suuri talo katso Hemnet. se.
uusia temppuja opi " älkää unohtako vanhempianne !
olen elämälle katkera,
" pennut " ovat unohtaneet vanhan omaisensa omiin oloihinsa,
se harmittaa,
tekee kipeetä,
suurella rakkaudella heitä hyysäsin elämään omaa elämäänsä, kaikkeni annoin, jopa taloudellista apua,
olen katkera, koska olen läheisriippuvainen,
ja nyt vanha,
en opi uusia ihmis-suhteia,
ja kaikki saman ikäset ystävät ,sukulaiset tai ne ihmiset jotaka oli tärkeitä elämässä, ovat kuolleet, tai asuvat kaukana satojen kilometrien päässä tai ulkomailla,
omat " pennut " olisi maailman tärkeimpiä ihmisiä , mutta en saa niihin yhteyttä,
tuli koulutettua heidät liian viisaiksi,
itte jäin tallomaan tavallisen taavetin elämää, siis ruohonjuuri tasolle,
itkua väännän yksekseni usein,
se on kai sitä eriarvoista elämää,
sitä se kirjasivistys teettää, hyvä niin heidän kannaltaan katsottuna,
mä olen katkera hyväosisuudesta huolimatta, koska minut on unohdettu,
Kerrankin rehellinen puheenvuoro.
"en opi uusia ihmis-suhteia"
Niitä uusia ihmissuhteita on varmaan tarjolla jokaiselle kunhan kääntää sen oman ajatuksensa myönteisempään suuntaan....ainakin itse oli aloitettava elämä kaikipuolin uusiksi eräässä elämän vaiheessa kokonaisuudessaan.
ei muuten ole tarjolla jokaiselle. ei edes vanhoja.
En ole katkera muistoille elämässä vaan iloinen olen katkera siitä että en ole saanut satoja miljoonia joilla olisi voinut leikkiä.
Muistuu mieleen 60 luvulla: Hän (hon) oli kaunis aika kului puhuttiin kaikkea.
Ei paita piellä saunaan, hän sanoi. Kului vuosi tuli kadulla vastaan kaksoisvaunulla hänen kanssa, kiitin jumalaa.
Usein olen elämässäni ollut teiden risteyksessä, jossa on joutunut valitsemaan
asenteensa akselilla kiitollisuus - katkeruus.
Kumpikin on tahdon asia. Joskus olen valinnut toisen ja välillä toisen ja huomannut ettei miulle sovi tuo katkeruus ollenkaan. Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän löytää hyviä asioita ja hetkiä elämästään vaikka joskus on mennyt asiat päin seiniä ja päivät olleet pimeitä ja lohduttomia.
Kyllä elämää ohjaa joku muu kuin minä itse, kohtalo--ei joku muu.
Näin vanhana olen kokenut paljon 3 vuoden sisällä. En halua kertoa koska on vähän ihmisiä jotka ottavat todesta.
.
En halua kertoa minäkään.
Miksi muistella kaikkea pahaa?
vähä kyrsii, päivällinenkin joudutaan syömään hopea aterimilla, kun ei ole varaa kultaisiin
Terveyssyistä hopeaa.
Pikkupoikana useinkin ihailin erään talon ikkunasta näkyvää kaappia,siel oli sellanen hopeinen kahvikalusto.
Vuosikausia sellasen omistaminen oli pakkomiele mulle,puolvuot takaperin seisoin kirpparin nurkassa olevan kaapin eressä mut järki voitti kun ei se olis sopinu ku autotalliin.
voi voi nyt vasta kyrsii, mulla on niin pieni autotalli, ettei sinne sovi kuin auto
Ei mulla auto talliin mahdukkaan.
nyt sitten hopeat myyntiin nopeasti, ettei kottero rustu pihaan
Ei oo hopeeta kun en ostanu, vanhus menee ens vuonna vaihtoon antaa ruostua rauhassa.
no nyt me voidaan olla katkeria, autot ruostuu, talli on täynnä romua, eikä hopeitakaan oo kiillottaa.
Meitä vastapäätä asuu oikein sääkeri pariskunta.
Heillä mahtuu.
Meillä ei.
Nyt kiitän henrjii ja k/k:ta! Meinas melankolia hiipii ja ottaa huomaansa. Joku intuitio veti koneelle lukemaan teidän sanailua : ) Nyt on niin muikea mieli :)
Auttasko tuo katkeruus? ja mihin .
Niin harvoihin asioihin sitä pystyy elämässään vaikuttamaan ,kurjaa kun saa mustapekan heti nöösipoikana käteensä.
Yhtä ja toista ylämäkee on ollu ja sit on sellasia vapaanpurotuksen alamäkiä et pitkään on saanu kamojaan keräillä kun se kylmä kyyti on loppunu.
Tälhetkel olen kovinkin kiitollinen osastani,ne vaivat mitä on ei vaivaa tälhetkel.
Mä olen vapaa ja vaik joku yrittää nakittaa vastuuta ,kieltäyryn kohteliaasti.
Kerrankin elän ittelleni ja vaimolle juon kahvini terassilla,nukun kun huvittaa ja työtuurien iskiessä teen moitteetonta jälkeä kotiini.
Ei elämä aina oo epäreilua,yleensä se on mut ei aina.
En ole katkera vaan kuinka voisi olla.
Siinä ero--missä helmitaulu?
Täällä kirjoittajat eivät tiedä elämästä mitään, Kekkosen elättejä 80%.
Auttakaa pois katkeruudesta.
Kirkko on katkeruus, kirkolla on vain raha mielessä ei muuta.
Sinulla ei taida olla hajuakaan kirkon työstä.
kirkko antaa sielunhoitoa, ilmaista psykoterapiaa, ei siinä vältämättä tarvitse uskoa ylösnousumukseen, tai iankaikkiseen elämään.
Auttaa mm. työttömiä ja vanhuksia, järjestää lapsille toiminaa.
Hautausmaalla ja kirkonpenkillä tuli esille se joka meidät yhdistää (penkillä-ulkona).
Kirkko on elin joka elää yhteiskunnassa rahan voimalla.
Uskon elämään sen jälkeiseen.
Elämäni helminauha !
Silloin helmen löysin
kauniin ihanan
pujotin nauhaan kultaiseen
helmen kalleimman
kauan helmiä keräilin
rakkaudella asettelin
nauhaan kultaiseen
vuodet vieri
helmet tummui
kirjavaksi muuttui helmet
tuli tuimat tuulet
alkoi myrsky
katkesi kultainen nauha
helmet tuuleen putoili
yksi kerrallaan
viimeisenä ihanin
kaunein helmi rakkaipani
tuonen virtaan katosi
tyhjä kultainen nauha
jäi rannalle tuonen virran
surullisena kuljen rantaan
etsien ja toivoen
jos vielä helmen löydän
aarteena sen säiyttäisin
nauhaan kultaiseen pujottaisin
sydämeeni piilottaisin
aareenanai säilytän
Kaunista lukea runoa. Paljon ihanampaa, kuin muiden panetttelua.
kaunis runo....kiiiiiiitos
Silloin kun löysin elämäni helmen ,
oli tämä musiikki POP, sitä soitettiin jokapikassa, myös häissäni,
http://www.youtube.com/watch?v=n9qiO-N2JbU
tässä ehkä parempana versiona,
http://www.youtube.com/watch?v=ERLSZh48Sqs
tätäkö nyt syytetään poistetuksi ylläpidon toimesta?
olipa helpotus kun löytyi,
mutta missä on ne muut aikasemmin kadonneet ??????
ai mitkä muut, vaikea osoittaa kun en tiedä mitä etsit
mutta kuitenki haluisin ne takasi,
Niitä on paljon, kaikki ei ole hyviä omasta mielestä, mutta jokin merkitys niilä on aina itselle,
kaikkein eniten kaipaan yhtä suuressa surussani kirjoitamaa myrskyisää runoa,
se löytyy tyttäreni kännykästä, ku muistaisin pyyttää häneltä, otsikkoa en oikein muista, sen olen kirjoittanu joskus 2013 olisko kesä- elokuussa välillä, kuitenki 2013 vuoden puolella,
joitaki vanhempia otsikoita olen ehtiny kerätä talteen, enenkuin ehtivät kadota,
Kevään taikaa ! kir.28.3.2012 klo22,53
Unikuva ! 12.2 2012 klo16,11
Virhe ! 10.2.2012 klo 01,59
Vanhaki saa rakastaa ! 9.2. 2012 8.43
Uni ! 8.2. 2012 11.29
Rakastan sinua autoni ! 6.2.2012 23,39
= näitä on monta eri tyyppistä runoa, joissa auto on pääosassa, ensimäin auto runossa ei ollu nimmaria oli vain kokin sana,
Elämän valttikortit !
Blondisi sun !
Ilta huumava, tansiin hait,
Vieläkö muistat !
Silloin ! kuollut on rakkaus,,,,,,
tässä on vain muutama kadonneita,
kaikkia otsikoita en ole ehtiny tallentaa,,,
Ei elämälle voi olla katkera, koska elämä määrää en minä.
Nollia taas mutta muitakin.
Viisaat ovat pois taaskin.
Kuvaa Suomesta ei saa esille, koska Suomi on itä-maa, olen yrittänyt tulee rautavastaan,
Teille muutamat tämä on totuus.
En ole katkera vaan summat ovat pieniä.
KUKA on syyllinen?
Kuka voi vaikuttaa asiaan?
Kannattaa pysähtyä miettimään. Jos haluaa muutosta, pitäisi ryhtyä toimeen ja muuttaa tilannetta. Vielä ole liian myöhäistä. Älä valita, vaan toimi!
Kaikkihan sen tietää ja muistaa kuka on syyllinen,
se on P.Lipponen, hän oli silloin ministerinä kun suomi vietiin EMUUN, vastoin kansan tahtoa,
Katainen on tehny myös väsyksissä suurta vahinkoa jota ei voi korjata mikään,
aamuyöllä hermostunu kokouksessa ja allekirjottanu sopimuksen joka on suomelle vahingollinen,
tommosia ajattelemattomi lyhytjänniteisiä impulsiivisesti toivia edustajia suomi ei kaipaa
katainen olisi voinu siinä tilanteessa panna asian syrjään ja ilmoittanu,
eittei asia ole valmis, ja asiasta pitää suomessa vielä neuvotella,
kyllä kyrsii,,
En ole.
Asenne vaikuttaa elämänlaatuun enemmän kuin olosuhteet. Olen iloinen optimisti.
vastaus alotukseen,,,
Olen monestaki syystä
katkera
En siksi, etteikö minulla olisi ollut rakastavat vanhemmat, koska he olivat uskomattoman lojaaleja, siis myötämielisiä kaikkeen tekemisiini, ..paitsi lapsena sain kyllä tukkapöllyjä ja jopa piiskaakin, mitä suosittelisin nytkin, ennen kuin lapset ovat vankilassa, tai sossulan hoteissa.
Minulla on kaksi lasta, mutta ovat kuin "Tutteli ja Mutteli", vai mitä ne oli siinä lasten sadussa?
Toinen on meille läheinen, mutta toinen lainailee rahaa, jota on saanutkin huomattavia summia, jota odotimme takaisin saavamme, kun perintötilani myytiin, jonka olin luovuttanut lapsilleni.
Tyly oli vastaus. Ei maksa. Hänellä on mukamas 2,.5 milj. velkaa??? (tosin kurssi ulkomailla on eri verrattuna euroihin).
Mieheni lahjoitti tätinsä perinnön lapsillemme, johon kuului asunto-osake yhdelle kaikkine irtaimistoineen ja tälle "toiselle" jäi sitten rahallinen summa vastaavasti.
Minä puolestani luovuin perintö-osuudestani lasteni hyväksi, josta juuri tilitettiin yli 300.00,-€.. Toki kaikki ei tullut lapsilleni, mutta tämä "TutteliMutteli" sai 100.00,€.
Nyt hän ei halua maksaa velkojaan.
Nyt tiedä. Onko lapsista sitten todellakin se autuus, joka poistaa yksinäisyyden? Toisilla voi olla, mutta se on yhtä suuri mahdollisuus, kuten olikohan Kalle Päätalon kirjoissa, " se on Luojan luoma, kenelle suuri mulkku kasvaa"?
Tosta runojen katoamisesta
-ikäv juttuhan se on mikäli joku tallentaa omiaan
Mulle tuli mieleen semmoinen juttu että jos se on joku muistitikulle tallennettu
ohjelma ja oot vaihtanu tikkua tai muuta systeemiä.
Mä vaihdoin 3g verkosta 4g:hen erilaitteen avulla ja tietokoneeltani hävisi
semmoinen toiminto kuin automaattinen levyasema.
Joittenkin kirjoittajien runoja olen lukenut ja joskus mietin tai tavutan soittaessa
tekstejä soinnuiksi - ei sit kummempaa.
Kaikki tieto miltään alalta ole sillei mullakaan hallussa, joten edelleen
En ole vaikka voisin olla. Ihmettelen itsekin.
Olin ei toivottu lapsi, kuulin siitä koko lapsuuteni. Jouduin naimisiin mielenterveysongelmaisen kanssa ala-ikäisenä vanhempien pakottaman kun olin raskaana,kotiin ei kuulemma nyytin kanssa ollut asiaa. Mies oli myös alkoholisti siksi jouduin hänen omaishoitajakseen kun joi terveytensä. Minulta on kuollut aikuinen lapsi, joudun polvileikkaukseen ja toiseenkin nivelrikko leikkaukseen. Ihan piruuttani luettelin kaikki vastoinkäymiset mitä muistin, olisi vielä lisääkin.
Mutta en ole katkera. Nyt saan elää elämääni vapaasti. Kipuja ja särkyjä on, mutta mitä niille voi, otan pahimmassa tapusksessa Tramalia.
Uskon että voin elää vielä ihan hyvää elämää kauan, olen pitkä-ikäistä sukua. Nivelt kun kestäisivät eliniän, sen pidempään ei tarvitsisi.
Minkä sille mahtaa, virheitä on tullut tehtyä, monesti tietämättömyyttään ja nuoruuttaan. En syytä itseäni enkä muita, ei kukaan varmasti ole tahallaan paha, ovat omien riivaajiensa vallassa.
Mitä aloittajalle nyt kuuluu. Olisi ihan kiva kuulla sinusta?
Hyvä aloitus, monien päinvastaisesta mielipiteestä huolimatta.
Kuten aloittaja, olen minäkin katkera. Välillä pääsen katkeruudestani, mutta esim. nyt, kun elämä on kuin pysähtynyttä tosi ikävystyttävän kumppanin kanssa, palaa lapsuuden ja nuoruuden ikävät kokemukset mieleen. Selkäsaunoja aivan syyttä suotta, haukkumisia, elämäni tuhoamista, ei rakkautta, ei mitään, joka olisi tukenut ja auttanut omassa tulevaisuudessani.
- Riitelevät vanhemmat.
- Henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä.
- Välinpitämättömyyttä lasten tulevaisuudesta.
- Uskonnoilla ja maailmanlopulla peloittelu, puhumatta muustakaan peloittelusta.
- Puoliso, joka petti.
- Avioero.
- Ikävät kokemukset ystävyyksistä. (Kateus motiivina)
. Sisarusteni kateus, koska olen erilanen kuin he, niin ulkonäöltäni kuin että olin myös superlahjakas. Sitä on yritetty vähätellä ja tuhota läpi elämäni.
- Nykyinen puoliso, joka on erittäin ikävystyttävä, koska on nörtti, eikä juuri muuta tee, eli olen tosi yksin. Ikuinen nörtti hän on ollut aina, paljon ennen minua. En vain ymmärtänyt, kuinka hän ei voi jättää entistä elämäntapaansa. Ilmankos häntä ei ollut kukaan minua ennen huolinut.
- Täysi yksinäisyys. Emme pitele edes kädestä toisiamme. Minä en voi, sillä se tuntuu pahalta.
- Eroko jälleen ainoa mahdollisuus saadakseni tilaa itselleni? Haluaisin jättää hänet, mutta mitä sitten. Ei edes nurkassa tuhisevaa olentoa tietsikan ääressä.
- Ja monen monta syytä, joista ei lähemmin.
Minulla on oikeus olla katkera ja pettynyt! Jos minulla on ikävä ja paha olla, mitä se kuuluu niihin, jotka eivät ole kokeneet todellista kauheutta elämässään. Kirjoittelevat oman käsityskykynsä kannalta, joka ei näytä olevan kovinkaan korkeassa kurssissa.
Kun pitäisi antaa myötätuntoa, niin aletaan haukkua ilman todellista ymmärrystä yhtään mistään.
Irrota hyvä ihminen menneisyydestä ja katkeruudesta.
Sanot, että ´´minulla on oikeus olla katkera ja pettynyt´´.
Sinulla on myös oikeus elää ilman menneisyyden taakkaa.
Et voi muutta sitä, mikä on ollut, mutta käännä katseesi eteenpäin ja tee loppuelämästäsi parempi.
Nouse ´´suosta´´ pystyt siihen kyllä.
Aloita vaikka laatimalla lista siitä, mitä hyvää on elämässäsi ollut ja mieti mitä vielä voisit tehdä.
Oikeasti, meitä löytyy näiltäkin palstoilta monia, joilla on samanlaisia ja samantapaisia elämänkokemuksia , kellä enemmän, kellä vähemmän.
Menneisyyttä emme voi muuttaa, mutta tulevaisuuteemme voimme aina vaikuttaa, ainakin jollain tavalla.
eppu2:
Kiitos ihanasta huomiostasi, ja ihanista neuvoistasi tuolle ikuisesti onnettomalle
" ei alottajalle "
huomasin suureki ilokseni omakohtaisen elämän kokemukset ja elämän kolhimukset nuoruudessani,
mutta jostain syystä aikasessa vaiheessa elämää huomasin etten voi syyttää vanhempiani omista vastoinkäymisistäni,
kaikista heidän puutteistaan huolimatta rakastin heitä loppuun asti ja kolleenaki koko sydämestäni,
huomasin myös jo aikasessa vaiheessa että olen aivan eri ihminen kuin he,
olen oma itseni, oman onneni seppä, joten myrskyisää lapsutta en koskaan syyttäny omista vaikeuksitani,
lopulta kuitenki elämä kantoi, avioelämä oli myeskyisä, mutta kesti kuolemaan asti kuten vihkikaavassa olimme toisillemme luvanneet,
lapset menestyi elämässään loistavasti kaikesta huolimatta,
uskon vahvasti että olen jumalan siunaama " ihmislapsi ",
koska sain paljon elää lapsuudessani mummoni helmoissa,
hän oli hyvin harras uskovainen, opetti että elämän on perututtava vain totuuteen, ja jumalan sana on totuus,
hän rukoili koko suvun puolesta, ja opetti uskon alkeet myös omaan elämääni,
kenekää elämä ei ole koskaan helppo,
mutta jos hoksaa että on jokin suurempi voima olemassa ja rukoilee joka päivä ammulla sille päivälle siunausta elämä luistaa hyvin kaisesta ympärillä vellovasta puhuudesta huolimatta,
--- suur k iitos viisaasta kirjoituksestasi,
sillä jokainen ihminen on oman onnensa seppä, ei kannata syyttää vahempiaan eikä ympäristöään omista vaikeuksistaan,
sillä aikuiseksi kasvanu ja kypsyny ihminen kyllä itse osaa tehdä asiat oman etunsa mukaan aina parhain päin,
tietenki jokainen joskus tyhmyyttään erehtyy esm, sijottaa rahansa väärin, mutta siinäkää tapauksessa ei ketään muuta voi syyttää kuin itseään,
luoja kantaa myös taloudellisesti vaikeissa oloissa,
uskoni on vahva, ilman jumalan suojelusta en uskaltaisi elää päivääkää,
Kiitos kiitoksista.
Mielestäni ihmisen pitäisi aina rakentaa elämäänsä itsestään käsin.
Eikä etsiä syitä ulkopuolelta.
Menneisyys on menneisyyttä, jos haluaa rakentaa parempaa tulevaisuutta, on keskityttävä tämän päivän lähtökohtiin.
Mietittävä mitä voi muuttaa. Edetä voi ihan pienin askelin kerrallaan.
Jos yrittää ´´ahnehtia´´ liikaa, pakka voi hajota.
Pitää etsiä oma voima sisältään. Liian usein ihmiset vain juuttuvat kurjuuteensa.
Mitä uskoon tulee, olen sitä mieltä, että usko on jotain muuta kuin uskonnot.
Usko on jokaisen henkilökohtainen kokemus.
Ihminen tekee ja on tehnyt paljon pahaa uskontojensa varjolla.
Jokaisen uskoa pitäisi kunnioittaa ja myös sitä vakaumusta, jos ei usko.
vastauksista,,,,
Todellakin uskonto ja usko on eri asioita,
sen näyttää moni tälläki palstalla sekottavan keskenään,,
käsityksen mukaan kaikki oikeasti uskovaiset pyrkii elämässä yvyyteen,
ei koskaan pahuuten kuten joku tuossa toisin luulee,
hänen elämässään ilmeisesti jokin on menny pahasti pieleen eikä ole osannu selvittää totuutta,
muuta ei tuohon osaa sanoa,
oman itsesi takia, sinulla on vielä pitkästi elämää jäljellä, kannattaa nyt paneutua itsesi hoitoon, muista, luoja on aina apuna pyydettäessä, auttaa aivan varmasti.
ei alottaja :
anna itsellesi anteeksi tekemäsi tyhmyys,
että valitsit jälleen väärän puolison,
nyt kun tiedostat asian, voit alkaa korjaamaan omaa tilannettasi parempaan suuntaan,
se vaatii paljon henkisiä voimia,
joten suosittelen sinulle lämpimästi terapiaa, aivan itsesi takia,
ihminen ei koskaan voi muita ihmisiä parantaa, mutta omaa itseään voi parantaa,
esm. terapian avulla,
terapia vaatii suurta rohkeutta,
koska siinä pitää katsoa totuutta silmiin omassa sielussa,
vain totuus parantaa, mutta se saattaa tuottaa suurta tuskaa,
muuta keinoa ei ole,
rukoilen puolestasi,
Elämä on näkemys niin kauan kuin aivot toimii tässäkin hunksz on oikeassa tosin vanhaa Aina voi kerrata.
Katsoen tänään elämää kun rakas vaimoni on pois näen elämän uudella tavalla, kaikki rahassa on pois, olen antanut oman osani lapsille kaikessa.
Olen vain katkera itselleni koska nuoruudessa en ollut viisas en ottanut miljoona lainoja jotka olisivat olleet minulle satoja miljoonia puhdasta rahaa.
Turha kysellä Suomi 24, kuinka.
Minun puolestani ei tarvitse rukoilla, en usko rukouksen voimaan.
Terapiaan kehoitus on loukkaava. Taidat olla itse terapian tarpeessa uskomustesi vuoksi.
Samanlaista "papukaijan" toistoa tuo anteeksianto. Minun ei tarvitse antaa anteeksi pahoja tekoja. Uskovaisten jumala on koston jumala, mutta minun Jumalani on rakkauden Jumala. Hän ei tuomitse, kuten uskovaisten jumala. Minun Jumalani on kaikkialla ja huumorintajuinen. Ei tiukkapipoinen kostonjumala, joku uskovaisten kuvittelema ihmisenmuotoinen olento.
En varmasti kenenkään uskovaisen kehoituksesta tee yhtään mitään. Lopeta tuo "papukaijana" toistaminen.
Olet ymmärtämätön, vaikka muuta itsestäsi kuvittelet. En pidä yhdestäkään uskovaisesta.
mene itse terapiaan:
huomasitko ????????
ei sinua kukaan pyytäny antamaan kenellekkää muulle anteeksi,
KUIN ITSELLESI, anna anteeksi itsellesi, sitä sinä tarvitset eniten,
ei varmasti kukaan muu ihminen olekaa sinun anteeksi antoa edes pyytämässä,
hoida itsesi terveeksi,
siitä alkaa sinulle aivan uusi onnellinen elämä,
En vieläkkää.
"kaikkea hyvää elämääsi"
Ja höpö höpö! Kuten asian jo aikaisemmin ilmaisin, et ymmärrä yhtään mitään.
Itselleni anteeksi. Ja p...kat. Toisten tekoja anteeksi itselleni. Suksi kuuseen ja anna itsellesi anteeksi tyhmyytesi.
Uskikset luulevat, mutta eivät tiedä.
Joo! Nuo uskikset ei jätä rauhaan, ennenkuin on täysin toivotonta saada joku alistumaan heidän tahtonsa ja uskomustensa alle.
kuhan et kenekää kurkkuun käy ksiksi heh
tuo kiukuttelu ei anakaa sua auta yhtään enempää, saat siitäki vain pahan mielen itsellesi,
Enpä ole tähän päivään asti tehnyt kenellekään pahaa. Uskikset kyllä ovat aina tehneet ja tekevät yhä. Ei ole uskomukset miksikään muuttuneet.
En kiukuttele, vaan kerron tosiasioita. Sitäkö et kestä. Minulle tulee kiva olo aina kun voin kertoa uskovaisista totuutta. Joten heheheheheh!
Se on Vain Sinun Totuutesi, vain sinun.
siis muuneltua totuutta heh
Eipähän se kuvien palvominen just ketään auta
ja tunteetkin on tarttuvaa laatua
- jokaisella omat totuutensa, kullakin omalla tavallaan.
Ja niille jotka toisista ihmisistä kynnysmattoja itselleen tekevät,
mieluummin parannuksen tekoon kuin sairauksien ja tautien siunaamiseen.
Niitä kun maailmassa on aina piisannut liian kanssa
- ystävyys ja inhimillisyys ei silleen ole toisille kärsimystä ja vaivaa tuottavaa
- vaikkei sitäkään sit kukaan arvostais mammona-arvojen rinnalla.
hyvinki katkera ku ukko kuoli, nyt ootan vain itteki kuolemaa,
JUU;
jotensakki elämä tympii kun vanhana jää leskeksi,
ei vanha osaa enää etsiä uutta, eikä tule kiintymys-suhdetta kehenkään,
jos joku sattuu innostumaan ja pyytämään kahville, vanha ihminen säikähtää eikä uskalla lähteä,
ikävä on yksin olla, mutta kun ei uskalla uutta sudettakaa muodostaa,
Olen Suomelle.
att2
miksi suomelle, mikä on syy ??
Miksi olisin elämälle katkera ????,
elän omaa ihanaa elämääni itseä ja läheisiä rakastaen,
aurinko paistaa
elämä on ihanaa
kun sen oikein oivaltaa,
katkera ???
nautitaan elämstä hetkessä ,,,
https://www.youtube.com/watch?v=REftwXJVSxI
Miksi olisin ?
Olen tietysti katkera, nuoruus ja ihanuus on jääny kauas taakse,
elämä on eletty,
tulevaisuudessa on vain hauta ammollaan,