30v ilman kumppania

Eiköhän... Mietin sitten samaa kunha tuoho ikään kerkiän...

Miksi pitäisi olla naimisissa, tai kihloissa? Ihmiset harrastavat tuollaista, koska kuvittelevat sen olevan joku ehdoton tavoite. Porukat lähtevät liikkeelle siitä, että täytyy päästä naimisiin, vaikka homman pitäisi mennä niin, että jos sattuu löytämään jonkun, jonka kanssa homma skulaa, niin sitten isketään sormus sormeen, jos siltä tuntuu. Itse en kumminkaan ole koskaan tavoitellut mitään avioliittoja (siis, jos olisi vientiä ja sen myötä mahdollisuuksia moiseen), koska en vain ymmärrä, mikä se pointti siinä loppujen lopuksi on? En tajua, miksi pitää vakuutella ja todistella omia tunteita julkisesti? Jos joku jotain diggaa, niin sitten diggaa, ei ne tunteet muutu yhtään tehokkaammiksi virallisten julkistusten myötä, tai jos muuttuu, niin sopii funtsia, mitä ne omat tunteet lopulta ovatkaan?

Mutta koska suuri massa ei paljoa aivojaan ajatteluun käytä, vaan tekevät kaiken, niinkuin "on tapana", on tuossa naimattoman kolmikymppisen -jutussa perää. Tuskinpa naiset pitävät miehekkäänä sellaista miestä, joka ei tee "niinkuin miehen kuuluu" tehdä. Miehen kuuluu olla se raavas orhi, joka tulee ja ottaa naisen ja osaa myös hoidella tämän vuosikausien kokemuksellaan. Jos et tähän pysty, olet viallinen surkimus, johon ei kannata käsiään paskata, eikä aikaansa hukata.

Mutta enpä nyt tiedä, onko se toisessa riippuminen ja se, että tekee kaiken viettiensä orjana eläimellisyyttään, mitenkään laadukasta. Pariutuvathan ne rotatkin.

Olen samaa mieltä ja arvostan ihmisessä sitä, joka uskaltaa elää omien arvojensa mukaan eikä sen massan mukaan mitä muut tekevät vaan ei välitä mitä se massalauma tekee. Jos siis kaveripiiri tai vanhemmat, sukulaiset painostaa naimisiin, kihloihin niin ei se niille kuulu tai ole kenenkään muun asia vaan se pitää tehdä miltä itsestään tuntuu ja jos joku hylkää sen takia ettei tee niinkuin hänen mukaansa kuuluisi tehdä niin saa sillon hylätä ja se ei ole silloin sinun arvoisesi ystävä, muista se! Mä olen aina kulkenut omia polkujani ja tehnyt omat ratkaisuni asioilleni ja en ole välittänyt mitä muut ovat sanoneet esim. vanhemmat vastusti mua menemästä armeijaan sinne komppaniaan minne halusin niin mä sanoin vaan, että mähän menen ja myös menin !!! Ja pääsin. Sinä itse elät oman elämäsi ei kukaan muu.

Puhu sitten ku oot eläny pariutumisikään ehdittyäsi 30 vuotta siihen päälle
ilman parisuhdetta, kihloja, oikeastaan mitään. Periaatteessa niin kuin
siellä pirunsaari vankilassa, eristyksissä muusta maailmasta, vailla
vapautumisen toivoa edes koskaan enää.