Sekarotuinen löytökoira

Tuskin sitä koiraa lopetetaan. Jos sen omistajaa ei löydy niin se viedään todennäköisesti eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin ja sitä hoidetaan niin kauan että uusi omistaja löytyy.
Eläinsuojeluyhdistyshän vaatii uudelleensijoitettaville koirille koeajan. Mieti tarkkaan että haluatko koiran, onko sinulla mahdollisuus pitää sitä vielä viiden vuoden kuluttua, mikä on elämätilanteesi? Koiraa ei pidä ottaa säälistä eikä hetken mielijohteesta.
Eli eläinsuojeluyhdistyukselle se koira todennäköisesti päätyy mikäli oistajaa ei löydy. Eläinsuojeluyhdistys kastroi/sterilisoi koiran, rokottaa, madottaa ja hoitaa.

Kannattaisi käydä löytökodissa seurustelemassa koiran kanssa ja katsoa jos tulette juttuun keskenänne. Riskihän se on aina ottaa tuntematon koira mutta toisaalta voit saada siitä vuosiksi hyvän ystävän.

EHDOTTOMASTI JOS ON SELLAINEN TILANNE!!

Meillä on sekarotuinen löytökoira, aivan upea tapaus. Koira oli löydetty erittäin huonokuntoisena ja loisten vaivaamana, ja löytäjä oli hoitanut sen kuntoon. Olivat etsineet koiran omistajaa radiossa, ilmoitustauluilla ym. useita viikkoja, mutta kukaan ei ollut kysellyt, joten koiura jäin heille. Oli kuitenkin turhan riistaviettinen heille ja "löysivät" meidät, ja koira on ollut kuin meille tehty. On tosi kiltti ja luonteeltaan nöyrä(voi olla että on ollut kovalla kurilla), tottelevainen ja vielä nyt 3-vuotiaanakijn hyvin koulutettavissa(harrastellaan tokoa, myös agility kiinnostaisi jos koira pysyy kentällä). Tottakai riippuu aina koirasta ja sen taustoista kuinka se sopeutuu, huonosti kohdeltua joka on menettänyt luottamuksen ihmiseen, voi olla vaikea,-ei kuitenkaan mahdoton- saada luottavaiseksi. Kannattaa "tutustua" koiraan ja katsoa kuinka yhteiselo toimisi!

heippa!
me adoptoitiin kesällä koira. sen omistajat ei jaksaneet enää katsella nurkissa pyörimässä, ja sen kyllä huomasi. olisivat lopettaneet mutta yksi ihana ihminen ehti väliin ja nyt koira on meillä. koira sattuu olemaan tuttujen koirien pentu mutta tästä koirasta emme tienneet muuta kuin nimen. aikamoisen riskin otimme, olihan koira silloin lähes 50 kiloinen eli ei mikään pieni kaveri jos sattuu vaikka päälle tulemaan.. ei sitä hakattu ole, huonosti pidetty vaan. ei jaksanut kahta kilometriä kävellä kunnolla. nyt ihan innoissaan juoksee metsässä vapaana. tottelee tosi hienosti eikä muutenkaan mitään ongelmia. ylipainoa enää n. 6 kg. (ihannepaino n.35 kg)turkki oli lkamalan likainen ja takkuinen, karvaa lähti hirveesti. ei tuntisi samaksi koiraksi enää.
vähän harhailin aiheesta mutta pointti oli se että kannattaa kokeilla ainakin mut kannattaa varautua siihen että joutuu tosiaan tekee töitä et saa koiran luottamuksen. kyllä se on mun paras ystävä!