Olen kärsinyt aina ujoudesta,ja jännittämisestä. Koulussa esitelmän pitäminen oli katastrofi.
Nyt kun olen 60v, arvelin että olen sinut itseni kanssa,enkä jännitä mitään tilaisuuksia.
Näin ei ole käynyt.
En pysty olemaan isossa seurassa lainkaan.
Asun yksin,olen lapseton ja erakoidun sisälle.
Lääkärissä käynnit ja terapia ovat jonkin verran auttaneet.
Mitä ihmettä tekisin,että pystyisin olemaan ihmisten kanssa,ilman pelkotilaa.
Nyt kun olen 60v, arvelin että olen sinut itseni kanssa,enkä jännitä mitään tilaisuuksia.
Näin ei ole käynyt.
En pysty olemaan isossa seurassa lainkaan.
Asun yksin,olen lapseton ja erakoidun sisälle.
Lääkärissä käynnit ja terapia ovat jonkin verran auttaneet.
Mitä ihmettä tekisin,että pystyisin olemaan ihmisten kanssa,ilman pelkotilaa.
Vastaukset 120
Vanhimmat
Noo et sinä ihan erakoitunu ole kerta aloituksen teit, no käy nyt siellä lääkärissä vielä ja he antaa pillereitä kohta kävelet muina miehenä ja aaurinko paistaa tai vettä sattaa ihan miten haluat
Ap Olen siksi kirjoittamassa,kun olen sisätiloissa. En voi istua ulkona porukoiden kanssa. Asun rivarissa. Muut grillaavat ja seurustelevat.
Otan joka päivä paniikkilääkkeen.
Alkoholia en käytä ollenkaan.
Miten ihmiset pystyvät asumaan rivarialueella,kun joka askel seurataan.
Kaikki asiat tiedetään.
Olen kuin rotta loukossa.
Muuttaminen betonilähiöön vissiin auttaisi.
Ihmisten ilmoille siitä, tuskin olet aina ollut arka kun olet ton ikäinen,
Joku mättää tässä sinun jutussa :(
Kyllä mättää ja pahasti.
Missäs se sinun lenkkikaveri miesystäväsi on.
Ap vastaa
Lenkkikaverin koiralla,labralla,todettiin lonkkavika. Koira on 8 kk ikäinen.
Nyt ei lääkärin mukaan saa lenkittää,kuin lyhyitä matkoja.
Kävelen yksin pidemmät lenkit,ja lyhyemmät lenkkikaverin kanssa.
Lenkkikaveri yllätti minut yksi päivä,kun tulin kotiin.
Ovenkahvassa oli haukipullia,hänen itsensä tekemiä. Oli hyviä uusien perunoiden kanssa.
Ap kysyy Mikä sun mielestä tässä mättää?
Olen erakko ja sillä sipuli.
Älä hyvä ihminen masennu, tuo sosiaalisten tilanteiden pelkoa. On muuten aika yleistä suomalaisten keskuudessa. No onneksi ei usein tarvitse pitää esitelmiä yleisön edessä, mutta onhan se kiusallista ja hankaloittaa elämää, jos joutuu jännittämään yleisötapahtumissa. Ei kannata kuitenkaan jäädä neljän seinän sisään ja erakoitua. Se vahvistaa vain pelkoa ja arkuutta ja antaa mielikuvituksille valtaa.
Pelon syyt ovat jossain alitajunnassa ja olet ehkä joutunut lapsena kiusallisiin tilanteisiin. Lieneekö joskus kiusattu jne.
Ota kuitenkin tavoitteeksi, että käyt useamman kerran viikossa paikoissa, jossa on ihmisiä. Älä ota liian suuria haasteita. Ole iloinen joka kerta kun voitat itsesi ja pelkosi.
Lääkitys voi auttaa, mutta ei poista pelon syitä.
Tarkkailetko liikaa itseäsi, aloittaja ? Jos syystä tai toisesta askartelee kovasti oman mielenmaisemansa parissa tulee ehkä suurennelleeksi omia puutteitaan.
Kuten toinen kirjoittaja totesi, kirjoitit kuitenkin tänne. Eikö sekin voisi olla yksi askel oikeaan suuntaan ? Pelkojen voittamiseksi on kehitetty monenlaista valmennusta.
Varmasti tunnetkin niitä. Harjoitus tekee mestarin ja vertaistukea löytyy varmasti...
Tsemppiä !
olet kokenu lapsuudessasi kovia,
ehkä vanhempasi ovat olleet liian julmia sua kohtaan, ehkä olet kokenu paljon vääryyttä juuri vanhempiesi taholta lapsuudessasi,
et ehkä vain muista,
surullista on kun moni äiti ei varsinkaa poikalastaan osaa oikein lähestyä ja kasvattaa, VAIKA HALUAISIKI,
kun vanha käsitys on että isän pitää poikalapset kasvattaa,
ja jos isä sattumalta on ollu ehkä sairas, tai arvaamaton juma kuten nykyään on tullu paljon ilmi perheväkivallasta,
anteeksi kun näin epäilen,
mutta moni meistä on henkisesti vammautunEITA ON PALJON tyhmien vanhempien aiheuttamina,
huomaa kuitenki,
niistä vanhoista vääryyksistä pääsee sinuksi itsensä kanssa,
kun toteaa asiat oikeesti tapahtuneeksi, ja myöntää että on tullu väärin kodelluksi,
sinä et ole samanlainen kuin vanhempasi, sinä olet oma persoona, ja sinulla on kaikki samat oikeudet mitkä on jokaisella kansalaisella maanpäällä,
syy ei koskaan ole ollu lapsen,
aina on vanhemmat jollaintavalla syyllisiä,
sitä vaan ei aina itse tajua mitä pahaa taas vanhempasi ovat aikonaan omassa lapsuudessaan kohdanneet,
siis kärsimys siirtyy sukupolvilta toiselle,
niin kauan kunnes joku osaa katkasta sukupolvien väärän käytöksen,
ole rohkealla mielellä,
ainaki äitisi on sinua rakastanu, vaikka ehkä ei olekkaan osannu sitä NÄYTTÄÄ SINULLE,
käänny myös jumalan puoleen rukoile anteeksiantoa itsellesi ja kaikille läheisillesi,
voit kääntyä myös jonun seurakunnan puoleen joka rukoilee sinun puolestasi sinulle voimia ja parntumista ujoudestasi,
tulet selviämään loppuelämstäsi hyvin,
Rukoilen puolestasi.
Kerro mulle miks aloittajan pitäis olla se joka joutuu pyytämään anteeksi?
Hyvä kysymys.
eikä ihmisen ymmärrys kaikkeen pahuuteen,
koti-kiusattu
koska jokainen ihminen on perus-syntinen, vaikka kuinka tekisimme hyvää sisällämme on myös pahuus ja viha,
kukaan ihminen ei ole puhdaspulmunen,
toiset kyllä pystyvät olemaan kaikkea hyvää näyttääkkseen kuinka hyvä minä olen,
mutta jumalan silmien alla me kaikki olemme samalla viivalla halusimmepa tai ei,
vain jumala voi olla armollinen ja pyyhkiä kaikki myös saliset vihamielisyydet pois sielustamme,
siksi pitää pyytää myös uhrin anteeksi,
sieluun koskee kuinka jotkut joutuvat toisten ihmisten " potkittavaksi " jo lapsena,
on paljon asioita joita ihmisaivot ei voi käsittää, vain jumala voi meitä armahtaa,
myös uhria, jotta hän saisi levon sielulleen ja saisi rohkeuden kohdata toisia ihmisiä,
lapsi on aina viaton vanhempiensa pahuuteen,
luoja lapsia suojelkoon maailman pahuudelta,
sanat ei riitä
Sinun jumalas on armottomampi kuin minun jumalani, mun luoja antaa jo etukäteen pyytämättä anteeks ne valuviat mitkä ihmises on.
Kuhan eres yrittää olla ja elää ihmisiksi.
Mulla taitaa olla sama jumala.
Tso so älä tuputa näkymättömiä jota et pysty todistamaan, ruppee kahtomaan jalista se on totta eikä höpötystä
Jänskä futisilta tulossa :))
Ap Olen asunut tällä paikkakunnalla vuoden. Olin omaishoitaja.
Viimeiset vuodet ovat mennyt niin,että kaikki kysymykset ovat koskeneet mieheni
sairautta ja hoitoa. 24/7.
Kukaan ei ole missään vaiheessa kysynyt minusta mitään.
Olen kätkeytynyt täysin avustettavan miehen taakse.
Kun mieheni nukkui pois,jäin tietty yksin. Lapseton kun olen.
Menin sitten lääkäriin,ja lääkäri kysyi ystävällisesti, mikä on minun vaiva.
Aloin mielessäni luettelemaan mieheni lääkkeitä ja sairauksia.
Tajusin sillä hetkellä,että lääkäri kysyi minun vointiani.
Nyt olin niinkuin alaston.
Mieheni oli poissa ja minun oli pakko miettiä omia vaivojani. Onko niitä?
Ei ollut. Labra näytti että kaikki ok.
Pyysin kuitenkin rauhoittavaa,varmuuden vuoksi. Sain siis paniikkilääkkeen.
Mies oli pyörätuoleineen ikäänkuin panssari minulle.
Nyt jäin omilleni,ja oirehdin pahasti,välillä. Yritän mennä ihmisten joukkoon.
Ei kai se mikään kumma ole että elämäntilanteesi on uusi ja outo, olethan pitkään nohtanut itsesi täysin ja omistautunut toisen hoitoon. Eli tavallaan olet elänyt toisen elämää. Nyt kun se rooli on sinulta otettu pois, ei kumma että olet hukassa, mitä tilalle?
On se metkan kumma, että aikuiseksi ja iäkkääksi päässyt ei ole koskaan elämänsä aikana keksinyt, että kaikissa tilanteissa on yksi sana, joka auttaa ja tekee mestarin missä asiassa ja aiheessa tahansa.
Ei aloittajalla ole mikään helppo vaiva, vaan ihan oikea ongelma.
Keskustelu pitäisi olla terveys aihealueella !!!
Miksi?
Aloittaja, niin minä asian ymmärrän, haluaa kysyä asiaa omanikäisiltään.
Tämähän on yleispalsta, jossa asiallisesti voidaan puhua lähes asiasta kuin asiasta.
Pitäisikö puhua vain, miltä tuntuu olla 60 ?
Ap kysyy Mikä?
Mitä tulee ajatella aikuisesta ihmisestä, joka ei ole koko elämänsä aikana tehnyt "oikealle ongelmalle" mitään? Ihmiselämän ongelmat on tehty ratkaistaviksi ja sen myötä ihminen kasvaa ja kehittyy, oppii ja tulee tietoiseksi sekä ympäröivästä maailmasta että varsinkin omasta itsestään.
Ap kysyy Mikä se sana on?
Ap vastaa. Ratkaisin vahingossa tähän ongelmaan liittyvän asian,nuorena.
En tehnyt koskaan lapsia. Ehkä silloin tein ongelmalle jotain.
Olen eri mieltä, "erakko". Vaikka aikuinen ja vanhempi on se, jonka pitää ohjata lasta ja antaa 'eväät' elämän teille, niin se kasvuprosessi, jonka vanhempi käy läpi lastensa kanssa ei ole ollenkaan vähäpätöinen. Se kuuluu elämän suurimpiin oppimis- ja kasvamistilanteisiin.
Sun juttus täällä vaan on niin ristiriitaisia, puhuisit kerrankin totta, etkä hakisi mitään suurta juttua tarinoistasi.
Onko ilkeily ainoa harrasteesi?
Ap kysyy. Mitä tarkoitat? Kirjoitan täyttä totta.
En hae mitään suurta juttua.
Ennen kätkin epävarmuuteni ja pelkoni lasilliseen viinaksia.
Nyt en ota mitään. En mene kapakkaan,en baariin selvin päin.
Missä on paikka,mihin 60-vuotias tavallinen nainen voi mennä. Vaikka illalla.
Jouduin tilanteeseen,kun tarjottiin ruokaa illalla seurueessa.
Ei meinannut tulla mitään. Oli painajaismaista.
Miks et mene baariin selvinpäin? Höpöhöpö juttuja kaikki sun juttus täällä.
Kyllästynyt
Täällä voi tuntojaan esittää, ei se ole keltään pois.
Niin voin minäkin.
Ap Niinkö?
Ap kysyy Missä on ristiriita. Minä vastaan kyllä.
Niin voihan täälläkin käsitellä tai oikeestaan käsitellään laiasta laitaan juttuja nuhahasta homoihin vajakeista naikkosiin haarojen välistä jalkapalloon ensierä pelattu joten katse eteenpäin.
Jotenkin laimea alkuerä.
Kuinkahan sitä jaksaa valvoa yöotteluun ?
Se voi olla paljon parempi? Minä olen hyvä valvoja.
Se on pakko katsoa. Mahtaa olla kauhia maansuru, jos isäntämaa häviää ottelun.
Lähes pelottaa. Onneksi ollaan kaukana sieltä.
Mulla on kokemusta valvomisesta viisivuorokautta putkeen krapulassa, no peli jatkuu silmä kovana toinen käsi näpyttelee toinen mättää sapuskaa naamaan varottava ettei mää väärään kurkkuun huh huh jalka vispaa pelin tahdissa hiki valuu huh huh
Kätöset ristiin, että Brasilia voittaa.
Mitä muuten syöt ?? Nyt iltapalaehdotuksia kehiin. Älä nyt vielä hikoile. Iltahan on nuori :))
Ap kirjoittaa. Tulitte sitten 60 vuotiaitten sivulle,ottamaan kantaa sosiaalisiin pelkoihin.
Kiitos paljon,nuo juttunne auttavat pelkotiloista kärsivää ihmistä.
Menisit itse sinne paniikkihäiriöisten palstalle. Tai valehtelijoiden klubiin.
Hyvä juttu :)
Viis vuorokautta puteken krapulassa, huhhuh, eikös jo pikku-ukot hypineet seinillä?
Pääsitkös katkaisuhoitoon ja diapam-kyllästykseen vai miten selvisit?
No vuosia vuosia sitten en ole enää käyttäny alkoo, tupakinkin jätin ootko tyytyväinen häääh
Siis siitäkös että jätit tupakin ja krapulahuurut, ehottomasti :).
Ap Appe 60 vee. Hyvää kesän jatkoa sillekin.
Tulit juuri oikeaan paikkaan.
Tällainen puolityhjä keskustelupalsta on omiaan karkoittamaan turhat pelot.
Tänne voi tyhjentää mielensä ihan vapaasti, sillä lukijoita on vain muutama.
Pelko pois, Rosmarin!
Oliko sinulla ennen miehesi omaishoitajuutta oireitakaan pelostasi?
Mitäs sie pelkäät?
.....ja, mitäs siellä lääkärissäkäynneissä ja terapiassa on neuvottu?
Tarviikohan niitä täällä selostaa?
Ei tarvi jos ei haluu mutta jos vaika hlauu kun kerran aloituksen teki? Mikä mättää?
En tykkää liiasta utelusta.
Oletkos ketjun aloittaja? Aloittaja haluaa että hänen asioihinsa otetaan kantaa, siksi varmaan aloitus, eihän kyse ole sinun asioistasi vai?
Saanen sanoa, mitä ajattelen?
No totta mooses mutta elä mulle. Minäkin saan sanoa mitä ajattelen.
Ap vastaa
Erikoissairaanhoitajalla kävin 10 kertaa, paljon ennen mieheni sairastumista. En pystynyt siinä vaiheessa edes kauppaan menemään.
Hoitaja oli sympaattinen.
Kerroin elämästäni,siis 10 tuntia.
Eka kertaa joku kuunteli,ja kirjasi kaikki ylös.
Myös tunnereaktioni.
Lopputulos oli,että äitini on hallinnut
ja syyllistänyt meitä kaikkia viittä lastaan, todella raskaastikin.
Helpotuin,kun äitiäni tuntematon ihminen näin totesi,en ollutkaan kaikkiin syyllinen
Mikä karmeinta,hän oli täysin oikeassa.
Halusin tämänkin unohtaa.
Nyt se nousi esiin
Hei, erakko!
Tiedän melko hyvin, miltä sinusta tuntuu. Olen minäkin tilanteessa, jossa ei tapahdu juuri mitään täällä neljänseinän sisällä. Yritän kuluttaa päivääni milloin mitenkin. Tekemällä käsitöitä itsekkäästi itselleni. Sellaisia rimsuhelmoja, joita en koskaan ehkä pidä kuin täällä kotosalla. Mutta suunnitteleminen auttaa eteenpäin.
Minulla on tosin mies samankaton alla, kuitenkin kuin veljellisessä suhteessa. Emme puhu päiviin mitään. Mies on kuin erakko. Pelkää olla tekemisissä ihmisten kanssa ja hautaa minutkin tänne. Riitoja ei ole, mutta hiljaisuutta hiljaisuuden perään. Välillä tuntuu kuin tukehtuisin.
Minulla on lapsia edellisestä avioliitosta, mutta asuvat todella kaukana. Itse asiassa en pelkää ihmisiä tai esilläoloa. Yksin olo johtuu pitkälle erakkomiehestäni. Mietin jopa eroa, mutta jo ensimmäinen ero oli kauheaa, en varmasti jaksaisi toista.
Tsemppiä sinulle. En osaa neuvoa sinua, koska en osaa itsekään ulos tästä vankilasta. Toivon kaveria, jonka kanssa voisin mennä milloin minnekin, mutta mistäs löydän hänet täällä neljän seinän sisällä.
Siinä mielessä olen ujo, etten rohkene lähestyä miehiä oma-aloitteisesti, esimerkiksi tansseissa, jos sinne menisin tavatakseni muita ihmisiä. Joten sekin jää pois kuvioista.
Jos olisin sinä, yrittäisin mennä ulos. Sinulla ei ole esteitä muuten, kuin omat pelkosi. Toista mielessäsi usein. Olen peloton, olen peloton ja lausu vaikka ääneen noita sanoja. Ajan mittaan voi alitajunta uskoa ja tulet rohkeammaksi. Noita sanoja toistan itselleni. Kun avaan kännykän, puhelimeeni tulee tervehdykseksi nuo sanat.
Yritetään pärjätä tässä hiljaisessa maailmassamme.
Jumankeude.....nyt mie repeän :))))
Siitä vaan.
Joko repesit :)?
Ap. Lenkkikaveri tosiaan haki minua ulos
lenkille. Metsälenkillä koiran kanssa vaikka sateessa on helpompaa.
Ei ole muita ja koiraa ei tarvitse jännittää. Koira onkin ollut pelastus.Minulla itsellä ei ole ollut koskaan koiraa.
Täällä annetaan ohjeita,että tuohon ikään mennessä on vain oltava ja mentävä. Olen toisinaan yrittänyt mennä ihmisjoukkoon. Ei hyvä ollenkaan.
Onko se kaikille kirjoittajille aina helppoa? Menettekö vieraisiin tilanteisiin yhtään jännittämättä?
Yksin.ilman miestä.lapsia,tuttavaa,ystävää!
Kun olin illallisella, kaikki seurueessa joivat alkudrinksut,ruokajuomat,konjakit.
Itse otin vettä. Muut vakuuttivat että heillä ei ole mitään ongelmaa viinan kanssa. Kunhan nyt vaan ovat tottuneet ottamaan. Eli,ottavatko ihmiset kuitenkin sosiaalisen pelon vuoksi,eivätkä tunnusta asiaa edes itselleen.
Luulisi todella tässä iässä viisveisaavan tästä asiasta.
Mutta... Kun sydän hakkaa,hiki valuu,jalat lyö setsuuria,kädet tärisee,ja puhe takertuu kurkkuun. Näin vaan käy. Aivan spontaanisti tuleva ilmiö. Kuin olisi teinilikka.
Sillä sinun lenkkikaverillasiko se sitten on se koira, sehän on kiva.
Jännittäminen ja ujouskin ovat kai luonteenpiirteitä, niin kauan kuin ne eivät haittaa normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Eivät mielestäni ole kauhean ikäsidonnaisia piirteitä kuitenkaan, vaikkakin taitanevat useimmilla iän myötä laimeta nuo oireet. Ei kaikkien tarvitsekaan olla yltiösosiaalisia, toiset vaan viihtyy pienemmissä porukoissa. Ja toiset tykkäävät oll mieluiten niitä takarivin taaveja ja tiinoja.
Kyllä varmaan on aika yleistäkin että ihmiset ottavat sosiaalisissa tilanteissa enemmän tai vähemmän alkoholia, toiset jännitystä lieventämään ja toiset tavan vuoksi. Jos oireet invalidisoivat elämää ei ole mikään häpeä hakea apua vaivoihinsa. Kyllähän elämä jatkuvan pelon ja jännityksen kanssa on ikävää. Voimia sinulle ponnistelussa kohti pelotonta elämää.
Kuule erakko
hyppää junaan tai istu auton rattiin ja aja naapurikaupunkiin, mene keäteatteriin, päiväristeilylle, konserttiin, kesäfestareille, uimarannalle, lavatansseihin, urheilukilpailuihin, kirkkoon, opastetulle museokierrokselle, torille-- tärkeintä, että johonkin uuteen paikkaan, uuteen kokemukseen. Katsele, kuuntele, naura, mieti, nauti, osallistu ja tee mitä vain kunhan se tuntuu mukavalta ja helpolta. Tartu pensseliin, kynään, kirjoita runo, valokuvaa,
muistele lapsuudentuttuja, ehkäpä voisit soitella jollekin, jota et ole tavannut vuosikymmeniin, mitäpä jos vapaaehtoistyöhön ryhtyisit, jospa suunnittelisit lomamatkaa, kylpyläreissua, kieli- ja ompelukurssia syksyksi vai olisiko huovutuskurssi tai rivitanssi sittenkin kivempaa.
Keksi uutta, irroita itsesi vanhasta ympyrästä, sillä elämällä on vielä paljon hyvää tarjottavaa sinulle.
Elämä ei ole ne päivät, jotka ovat menneet,
vaan ne päivät, jotka muistamme.
Ap kirjoittaa.
Mummo meiltä oli paljon hyviä ideoita.
Olen työtön,että aikaa on.
Mieheltäni jäi -merkkinen perukirja minulle. Asun vuokralla ja rahat saan just riittämään. Ajokorttia ei ole
Tiedän,että moneen paikkaan ei paljon rahaa tarvita.
Helsingissä olen nuorena asunut. Helppo paikka kun sinne ihmismassaan hukkuu.
Täällä pikkukylässä tuntuu,että on silmätikkuna. Vaikka en varmasti ole.
Eikö tällä palstalla ole yhtään ex omaishoitajaa tai muuten yksin jäänyttä henkilöä,jolla on pallo hukassa. Ja pelkoa jostain tuntemattomasta.
Meidän ikäisiä on yksin eläjiä vaikka kuin, luonteesta johtuen pärjäävät sekalaisesti, Läheisistä eräällä on psyykkisiä pelkotiloja asioitten hoitamiseen tarttee apua, yksin jääminen on yleensä pahinta toiset viihtyvät"erakkona"no tää, menee jaaritteluksi koska emme ole samallaisia.
Sulla pelaa polla joten itse ratkaise mikä sopii elämän tilanteeseen.
Multa kuoli eukko talvella, tilanteeni on omani enkä pahemmin huutele koska olen sinut itseni kanssa.
Minä en usko, että ihminen toipuu koskaan lapsuuden kaltoinkohtelusta. Täytyy vain toivoa, että seuraava elämä olisi parempi.
Lujaa haettu
Ap on samaa mieltä. Tapasin lapsuudenystäväni niillä illallisilla.
Hän oli hyvin ylimielinen. Puhui osakkeestaan,pojastaan,miesystävästään.
Olin silloin hiljattain jäänyt leskeksi.
Hän joi reippaasti,ja sanoi,että on hienoa kun hänellä ei ole eikä tule alkoholiongelmaa!
Tämä lapsuuden ystävä sai minut palaamaan mielessäni lapsuuteeni,ja pelot ja häpeä palasivat.
Sama kävi toisen lapsuuden ystävän kanssa.
He olivat ns.parempaa porukkaa ja minä olin alkoholistiperheestä,köyhästä sellaisesta.
Ei kiitos lapsuudenystäville.
On olemassa rauhoittavia luonnontuotteita. Esim.humalankävyistä tehty tee voi rauhoittaa. On hiukan kiire, joten en ehdi tänään kirjoittaa kaikkea, mutta etsi netistä ja vaikka lainaston kirjoista, mikä voisi rauhoittaa.
Itselleni tuo paljon apua iherbistä tilatut tuotteet, jotka antavat myös hyvän unen.
Saatkohan riittävästä hivenaineita ja vitamiineja. Magnesium on erittäin tärkeä ottaa illalla.
Kun saat riittävästi ravinteita, se vaikuttaa myös mieleen huomattavasti. Yksi tosi hyvä mielialan kohottaja on reishi, eli lakkakääpä. Se on lahottajasieni, mutta toimii. Tosin se on kallista luontaistuotekaupoissa, mutta sitä löytyy vanhoista puista rannoilta. Toki sitä löytyy muualtakin metsistä, varsinkin hoitamattomista, Netissä on paljonkin kuvia tästä sienestä. Sitä voi käyttää turvallisesti.
Kerroit, ettei rahaa ole paljon. Luonto on paikka, josta löytyy paljon terveellistä ja siellä liikuskelu rauhoittaa ja antaa hyvän mielen.
Esiintymispelko ja myös tuollainen yleinen sosiaalinen, josta aloittaja kertoo, on siis todella yleinen. Jopa monet ammatikseen esiintyvät artistit ovat saattaneet potea sitä vuosia. Muistaakseni Kari Tapio oli yksi sellainen. Hän jännitti valtavasti aina esiintymistä ja hänet jouduttiin melkein tyyppäämään kopista lavalle. Pystyi vetämään shounsa ammatillisella rutiinilla, mutta jos pyydetiin ilmoittamaan, että jonkin auto sillä reksiterillä on väärässä paikassa, olis ollut ylivoimainen tehtävä.
Harjoittelu auttaa mutta ei ongelmaa poista. Pelko on jollakin tavoin jäänyt alitajuntaan, sitä on lisää oppimalla vahvistettu ja se pitäisi opetella samalla tekniikalla pois.
Kärsin itse valtavasti nuorena sosiaalisissa tilanteissa ja lisäpotkua siihen antoi epäonnistunut yksinlaulu kevätjuhlassa. Varmaan iski jokinlainen paniikki kun unohdin tutut laulunsanat. Vieläkin toisinaan tulee mieleen puhuessa porukan edessä, että jospa sekoan ja menen pois tolaltani. Hallitsen kuitenkin tilanteen ja ajattelen, että mikäs sitten: pötkähdän maahan mutta elämän silti jatkuu ja ohjelmaa riittää.
Kyllä minua on auttanut asiassa yliluonnollinen Jumala. En kyllä muuten pysty asiaa selittämään. Nykyään en kärsi minkäänlaista sosiaalista pelkoa edes vaikka joudun tulkkaamaan täydelle salille puhetta huonolla venäjälläni. Ei siitä tulisi kerrassa mitään, jos vielä jännittäisin. En ole saanut koskaan mitään hoitoa tai terapiaa.
Varmaan asianomaista auttaisi jos pystyisi puhumaan peloistaan läsnä oleville, esim, että minä olen sellainen hyvin arka ihminen ja minun on vaikea olla sen vuoksi porukoissa. Puhumalla tavallaan hallitsee pelkoaan: sen uskaltaa tunnustaa, ja mieltää että asialle pystyy tekemään jotain sillä tavalla.
Minäkin vapauduin pelosta vasta noin kymmenen vuotta sitten ja olen pian kuusikymmentä.
Kyllä meitä on. Aina on toivoa päästä eteenpäin.
Ap. kirjoitat
"Nyt kun olen 60v, arvelin että olen sinut itseni kanssa,enkä jännitä mitään tilaisuuksia.
Näin ei ole käynyt.
En pysty olemaan isossa seurassa lainkaan."
En minäkään osaa elää miljonäärinä, vielä. Osaan hyvin elää omassa tiukahkossa rahatilanteessani.
Olen todella onneton, sniff, yhyyyyyyyyyyy
Mistä tempasit heti isot joukot?
Tyvestä puuhun noustaan.
Tutustut yhteen ihmiseen ensin. Sullahan on jo se koiran omistaja. Sitten tutustut toiseen sun mielestä mukavaan ihmiseen, jota ilahdutat seurallasi.
Katsos, se on kaksisuuntaista ystävyys. Sinä olet ystävällesi myös tarpeellinen ystävä. Ole ystävyyden arvoinen, älä juoruile, kuuntele ja auta hädässä ja ole avulias ja ota ystäväsi haluamiset huomioon.
On sellaisiakin aivan täysin yksinäisiä, joilla ei ole edes sitä koiran omistajatuttua, joka pyytäisi lenkille, eivätkä jaksa tai osaa kirjoittaa nettiinkään.
Oletko aloittaja kirjoittanut samaa tarinaa aiemminkin, kun tuntui siltä, että olen lukenut saman ennenkin, tämän esim. olet aiemminkin tänne kirjoittanut. Provoiletko, saadaksesi ujutettua tälle palstalle jumalajuttuja????
"Aloin mielessäni luettelemaan mieheni lääkkeitä ja sairauksia.
Tajusin sillä hetkellä,että lääkäri kysyi minun vointiani."
Ap kirjoittaa.
Hautajaiset oli tilaisuus,mitä pelkäsin. Pakko mennä,istua yksin eturivissä ja mennä yksin ensimmäisenä laskemaan seppeleen.
Virastot,joihin on pakko mennä.
Bussissa on paljon ihmisiä.
Tämä ei ole tarkoitus olla mikään nyyhkyjuttu.
En ole uskovainen.
Ei tarvitse esiintyä.
Tiedän senkin,että jos en hallitse millään lailla tilannetta,olen menettänyt pelin.
On ilmeisesti sisäänrakennettu pelko.
Äitini ei auta asiaa yhtään,päinvastoin.
Kun täytin 60vee,äitini kertoi synttäreilläni,että kätilö oli haukkunut isäni pystyyn,kun minua oli mennyt synnyttämään.
Kätilö oli sanonut,"Mitä ihmettä mies oikein meinaatte. Vaimo on 25 vuotias ja jo viides kakara tulossa"
Tuli taas se tunne, että olen ylimääräinen. Lapsuuden tuttu tunne.
Todella tympeä viesti aloittajalle. Mikä lienee sinun ongelmasi?
Entä omasi?
VAIN totuudelle, siitä on hyvä lähteeä etenpäin ,,,,
Erakko,,,,
Minä olen uskovainen enkä pekää yhtään mitätään,
sillä raamatussa sanotaan jotenki näinkin ,
" en minä mitään pelkää vaikka vaeltaisin pimeässä laaksossa,, sillä herra on minun kanssani joka paikassa mihin ikinä menekään on jumala kanssani "
jumala on totuus,
tietenkää uskon lahjaa ei voi saada itse,
vaan sitä on ruloitava paljon,
uskon lahja on suoraan jumalta lahja meille ihmisille,
sen saat sinäki ,
kun jaksat vain rukoilla ja taas rukoilla sitä jumalata,
jos itse et jaksa ,
hakeudu johonki seurakuntaan sieltä saa myös rukousapua,
sinun puolesta rukoillaan ja ihme tapahtuu,
saat elämääsi varmuuden pelko häviää, sillä kaikki on jumalan käsissä,
kolmiyhteinen jumala pitää aina ja jokapaikassa sinun puolia, suojelee ja varjelee kaikelta pahalta,
tämä on tosi,
On se niin yksinkertaista, jos sen niin haluaa nähdä. :((
Ap. kirjoittaa
"Tämä ei ole tarkoitus olla mikään nyyhkyjuttu."
Itsekeskeisen, omaan napaansa tuijottajan nyyhkyjuttu tämä kuitenkin on, oli tarkoitus tai ei.
Oletko ikinä nostanut katsettasi omasta navastasi ja katsonut muita? Kun huomaat jonkun tarvitsevan apuasi, mene auttamaan. On ihmisiä varmasti, joita voit ilahduttaa tavalla tai toisella. Kun on ajatuksissa se avuntarvitsija, ei edes huomaa noita ilman apuani pärjääviä.
"Ystävä hädässä"
Minun kommentini on:
Aloitus on tympeiden jankuttajien ystäville.
60 kun ei vielä pitäisi olla höperehtimisen aika.
Onkohan aloittaja joku, joka on siirtynyt 70 80
Ja yht'äkkiä todennut kauhuissaan että ei halua jättää elämäänsä.
H.
Miksi se sinua pelottaa?
Ap kirjoittaa.
Olen siis lapseton
Olen se,joka on hoitanut siskon lapsia,kun sisko erosi ja oli uraputkessa.
Olen se,joka on hoitanut äitini asioita vuosia ja äitiäni,kun hän oli tosi sairaana.
Olen se,joka hoidin mieheni kotona hänen kuolemaansa saakka.
"susi kukassa"
Pelottaa mikä?
H.
Minähän puhuin hönksille.
Kaikki, pelkäät elämää, niin olen tulkinnut.
Huraa, kaikki paniikkihäiriöiset vain muita auttamaan, kyllä se siitä. Pois omaan napaan tuijottamien ja itsekeskeisys, hupukia tuollaiset häiriöt ja kärsimys. Kyllä me täällä tiedämme.
Kylmä ja kova oli kirjoitusesi. Ei taida löytyä empatiaa ei.
"susi kukassa"
Ei se nyt ihan niin mene.
64 vuotta rajoittaa.
Voihan rajoittumisenkin katsoa pelkäämiseksi.
Emmää enää ku...
Ajatteles kuin kauheeta olis kattoo, 60 alkais tsiikaa tulevaisuuteen, uuden
"nuorikkonsa" kanssa?
Vaikka.
Tai alkais treenaa voimistelun MM-kisoihin Kiira Korven kanssa...
Ole huoleti minusta.
Jesse kertoo, mitä minun milloinkin on tehtävä.
H.
Jos ei ole kapustalla annettu, voi vaatia vain lusikalla, sinultakin.
"Ystävä hädässä"
Minulleko?
H.
Niin.
Siis silloin kun on jaettu empatia- ja myötäelämiskykyä, se kyky on varmaan loppunut kesken juuri sinun kohdallasi.
"Simsalabimsala"
Mistä paniikkihäiriön tempasit?
Ap. kirjoittaa
"Olen se,joka on hoitanut siskon lapsia,kun sisko erosi ja oli uraputkessa.
Olen se,joka on hoitanut äitini asioita vuosia ja äitiäni,kun hän oli tosi sairaana.
Olen se,joka hoidin mieheni kotona hänen kuolemaansa saakka."
Ap. on selvinnyt elämässään kuuskymppiseksi saakka toisista huolehtimalla. Miksi ei siis jatkaisi samaan malliin loppumatkaa niin kauan kuin terveys sallii?
Punainen Risti Ystäväpalvelusta esimerkiksi ap. voisi pyytää itselleen ystävää nyt aluksi, jos haluaa. Sitten kun jaksaa voi toimia saman palvelun kautta ystävänä toisille yksinäisille.
Siitä kun kertoo että hänellä on paniikkihäiriölääkitys.
Erakko
4.7.2014 18:49
0
Sulje
Ap Olen siksi kirjoittamassa,kun olen sisätiloissa. En voi istua ulkona porukoiden kanssa. Asun rivarissa. Muut grillaavat ja seurustelevat.
Otan joka päivä paniikkilääkkeen.
Ei kannata yrittää leikkiä itseään fiksumpaa ;)
"Ystävä hädässä"
Iki-vanhat ihmiset sanovat että pitää lisääntyä ja täyttää Kirnu.
Kirkon-mäellä sanoivat Hevoselle että et sitten hirnu.
Mistä lie lähtöisin ajatus Empatiasta.
Kuka laatinut on sen säännöt?
Minä teen parhaani.
Kummallista että minua ei ymmärretä?
Mikä minun Empatiassani menee väärin?
H.
No aloitas vaikka miettimään tästä kommentistasi: Aloitus on tympeiden jankuttajien ystäville."
Ei kovin kivasti sanottu. Mutta kun ei ymmärrä niin ei.
Turha vaiva.
"Simsalabimsala"
Ja sinäkö et leiki? Vai? Vinoilet vain toisille kommentoijille mutta aloittajalle sulla ei ole mitään sanottavaa :P
Mikäs vika Punainen Risti Ystäväpalvelussa on?
Suuttuminen kans tekee myös hyvää ite kullekin ja reipastaa!
Siispä suutu ap. mun kommenteistani, jookosta, joo.
Ja kylmä suihku!
"Ystävä hädässä"
60 ei tarvitse enää empatiaa.
Ikäisensä tuskiin se menee hukkaan.
Noh, meneehän se teineilläkin.
Muistaakseni.
Tunnen tympeänä että teinistä vanhukseen jotkut jaksavat kaipuutaan.
Ymmärtämättä ikäänsä.
H.
Onko ikä sinulle probleema?
Siivoo suus jätkä tai kakara sä oot ja opettele kasvamaan aikuiseksi noi sun jutut ei oo mistään kotoisin
"tyhmää jorinaa"
Mulleko?
H.
??__,
Kuten kommentissani sanoin.
Ei
Minun elämässäni on ollut se hyvä puoli, että en ole joutunut vuosista valittamaan.
Joutunut vain yrittämään ymärtää mitä ne minulle tekevät.
Loppu-vaiheessa tuntisin oloni hölmöksi, jos viimeinen sanani olisi:
Äiti, Isä, Kulta tai kumminkaima.
H.
Tuolla joku epäili tarinaasi, onko se tosi.
Mutta jos se on totta kuten uskon, niin kerron että minä olen ollut myös valatavn ujoja olen tavallaan vieläkin 60-kymppisenä.
Mutta. Olen muuttunut onnekseni vanhemmuuttani tosi paljokin. Mielestäni eniten siinä ovat auttaneet ajan kuluminen, ikä, ja onnistuneet kokemukset.
Kerron nyt eka kertaa tämän:
Erräässä koulutustilaisuudessa eräs henkilö ryhmässä taaempana ryhmätyömme raportoinnissa sanoi minulle puolihiljaisella äänellä, että sano sinä (opettajalle luokassa ääneen) , kun olet rohkea (verrattuna muihin), se lause oli aivan käänteentekevä elämässäni. Eipä tiedä tuo sanoja, miten sanoilla voi olla iso merkitys.
Nyt vanhempana kun huomaan etten punastukaan vaan olenkin vahva nin se räjäyttää tapahtuneen ihmeen taas valloilleen ja siitä jatketaan edelleen ja edelleen... :)
Kyllä sinäkin onnistut!! :)
Kerroin vinkkejä, ole hyvä!
Ap kirjoittaa
Kun mieheni sairastui vakavasti,jouduin tekemisiin vuoden aikana kymmenien eri ihmisten kanssa.
Yritin laittaa sivuun omaa minääni,ja taistelin mieheni kotiin.
Vaihdoin esteettömään vuokra-asuntoon,hommasin kaikki avut mitä kunta ikinä tarjoaa.
Vasta silloin mies annettiin kotiin.
Unohdin siis itseni. Onnistuin siinä niin kauan,kunnes mies nukkui pois.
Nyt asun tässä samassa asunnossa ja oma minäni on esillä.
Onko se sitten omaan napaan tuijottamista?
Lähden varhain lenkille metsään ja niityille. Kävelen paljon
Yritän olla ajattelematta mitään.
Tämä on lapsettoman, kuusikymppisen,paniikkihäiriöisen naisen maailma.
Eikö ole kettää jota pyytää lenkille tai muuten mukaan esim. vaikka kirjastoon, ruokailemaan jossain...on se tämä ihmisten yksinäisyys iso ongelma nykyään..:(
Pirre*
Hän kertoi, että tuttavansa pyysi lenkille. Tällä tuttavalla on koira, joka oli lenkillä mukana.
Et lukenut koko ketjua?
No eipä tullut luettua, vaikka olisi pitänyt, muka kehtuutti.
Ap vastaa
Nyt et ymmärrä paniikkihäiriöistä ihmistä. En kärsi yksinäisyydestä,vaan siitä,että en voi mennä mihinkään ryhmään,vaikka haluaisinkin.
En pyydä kotiini ketään,koska se tarkoittaa,että minun olisi tehtävä vastavierailu. Ei tule mitään.
Koiramies on ainoa,joka on jollain lailla nähnyt panssarini läpi.
Ap väittää
"En pyydä kotiini ketään,koska se tarkoittaa,että minun olisi tehtävä vastavierailu. Ei tule mitään."
Ystäväpalveluun ei tarvitse tehdä vastavierailua! Eikä sun tarvitse mennä ryhmään, jos et kykene.
Ehdotin SPR:n ystäväpalvelua ja muidenkin järjestämää vastaavaa ystävätoimintaa on riippuen asuinpaikkakunnastasi.
SPR:llä on toiminnassa mukana terveydenhoidon ammattilaisia joten ymmärtävät paniikkihäiriöstä kärsivää.
Koska netin käyttö sulta sujuu ja netissä kipakasti otat kantaa, niin yhteydenpidon voit hoitaa netin välityksellä ystäväpalveluun.
Oletko itse nörtti vai kuka sinua auttaa tietokoneen ja ohjelmien valinnassa, tietokoneongelmissa, nettiasioissa?
Tuttavapiirissäni kaksi miestä on saanut paniikkihäiriökohtauksen (yleisempi on naisilla). Toinen sai Turkissa, jossa sitä lääkärit luulivat sydänkohtaukseksi :)
Vaikutta siltä niin kuin totesitkin että, aikaisemmin olet työntänyt ongelmasi sivuun ja keskittänyt energiasi miehen ja toisten hyysäämisen. Nyt olet jäänyt yksin ja on aikaa ajatella, pysähtyä kuulostelemaan omaa sisintäsi ja sieltä nousevia ajatuksia.
Saattaa olla osasyynä myös turvattomuus ja suru puolison menetyksestä. Topakalta ihmiseltä vaikutat ja ei varmaan ole mitään todellista syytä pelätä ja pelko on vain psyykeeseen lujasti juurtunut juttu.
Kannustan sinua puhumaan pois lapsuuden aikaisia asioita. Kun ne nimeää ja ymmärtää täysin turhiksi, niin saa rohkeutta elää ja olla rohkea.
Kyllä samaa vähättelyä aikoinani itsekin sain, mutta enhän ole vähäpätöinen, et ole sinäkään.
Jos näillä avuilla aloittaja ei tuu terveeksi se on kuolemaksi
Miksi olisi pelkoa, ole itsesi- olet viisas muut ovat nollia.
Jos vaan elää ns.miehelle ja hänen ehdoillaan, kun jää yksin huomaa, et pelkää muita.
Aika auttaa, johtunee siitä kun on pitänyt miestä turvana ja päättäjänä ja yksin kun jää, tulee orpo olo.
Kun itsellä oli vielä sosiaalisia pelkoja, niin oireet rynnivät pahiten silloin, kun oli väsynyt, henkisesti ja taloudellisesti heikoilla. Ja onhan leskeksi jääminen uusi tilanne ja koettelee jokaisen psyykettä. Silloin entiset ongelmatkin saavat uudet mittasuhteet yhdessä akuuttien kanssa.
Sisareni menetti miehen syövän kautta pitkän avioliiton jälkeen. Kyllä hänen itsetuno on alentunut ja hän jopa "häpeää" leskeyttään.
Olin hyvin ujo nuorena. itsetunto oli nollilla, kiitos alistavan ja mollavan kasvatuksen.
elämä on opettanut vähitellen. Olen huomannut että moni "minua parempi" on paljon tyhmempi ja huonommin pärjäävä.
Vietän hyviä eläkepäiviä, en paljon kaipaa seuraa, mutta tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa. Suku ja perhe ovat tärkeitä, mutta en pane heitä enää oman itseni edelle.