Heipat kaikille !
Kertokaa mulle miehet ne konstit jolla miehen saa puhumaan vaimolleen , porisemaan ja juttelemaan , ihan noin arkisesti , huomioiden vaimonkin arjen ja pään sisällön , ei vain omia projektejaan .
Mistä narusta vedän ? Mistä kohden leuan alta kutkutan ?
Hiljaisen miehen yksinäinen nainen
Kertokaa mulle miehet ne konstit jolla miehen saa puhumaan vaimolleen , porisemaan ja juttelemaan , ihan noin arkisesti , huomioiden vaimonkin arjen ja pään sisällön , ei vain omia projektejaan .
Mistä narusta vedän ? Mistä kohden leuan alta kutkutan ?
Hiljaisen miehen yksinäinen nainen
Vastaukset 14
Vanhimmat
kossupullo!
On muitakin tehokkaita keinoja:
Vodkapullo, konjakkipullo, viskipullo
Sorry
hän on raitis mies , joskus saunakaljat kumoaa. Viina ei auta. Ehkä sinua muttei minua.....
ei helppo homma vaitii aikaa ja kärsivällisyyttä, (mieti mitä itse haluat) ja (mitä mies haluaa) vaikka hiljainen mutta kyllä eleet ja sanat kertoo, sitten "homaamattomasti" yrität järjestää sellaisia tilanteita että toinen avautuu ja alkaa puhumaan NÄYTÄ TUNTEESI ei kuitenkaan liian voimakkaasti, silloin toinen perääntyy hämillään jos suhde kestänyt jonkun aikaa Muutos luo vastarintaa Kaikkein tärkein Neuvo on et puhu sinä kerro mitä tunnet muista ei kerralla liian paljon. onnellista elämän jotkoa teille
Minut sai puoliso heräämään kertomalla miten puhumattomuus rasittaa ja kuinka se syö naista. Hetken vielä vei ennenkuin tajusin miten tärkeää on myös tavallisen arkipäivän tarinoiden jakaminen.
Niin , sulla oli hyviä neuvoja. Olen kertonut hänelle että hänen hiljaisuutensa saa minut tuntemaan olohuoneen sohvaksi ja etäännyttää meitä toisistanne . Hän ei vain koe tärkeäksi rupatella arkisia tapahtumia millään lailla. Olemme kuin kaksi vierasta nakattu saman katon alle asumaan. Kumminkin meillä on yhteistä elämää takana jo pian 10 vuotta ja ihana 6 v tyttö.
Pelkään vieraantuvani liikaa hänestä ja luulen itseni liian vahvaksi jatkaakseni yksin tytön kans. Siis kaksinko yksin ?
Ei noin pitkää yhteistä historiaa kannata helposti luovuttaa. Mites perheen yhteisillä lomilla kulkee? Ymmärrän kyllä miten tuo tilanne saattaa koskea. Toivottavasti miehesi ei ole ainut henkilö, jonka kanssa jaat arjen.
Ensin tuli mieleen kysyä, onko hän koko suhteenne ajan ollut samanlainen - vai muuttunut matkan varrella?
Oletko sinä aidosti kiinnostunut hänen "projekteistaan", vai onko teillä köydenvetoa siitä, kumman intressit ovat tärkeämpiä. Jos hän on aikojen alusta ollut samanlainen, hän on varmaan aidosti hämillään - miksi muuttaa totuttua - sellaisia me ihmiset vaan olemme. On se "kissa" kuitenkin nostettava pöydälle ja sinun on se tehtävä, koska asia häiritsee sinua enemmän. Et voi jäädä hautomaan asiaa omassa mielessänsi, se ei ratkaise pulmaa, vaan pahentaa. Se, että asiasta on vaikea puhua, on jo pelkästään merkki siitä, että asian selvitystä ei ole syytä enää pitkittää.
Juttu lähtee varmaan ajattelusta "tee toiselle se, mitä itsellesi haluat tehtävän"
Homman voisi panna vaivihkaa alulle juuri niin, että ilmaiset aidon kiinnostuksesi hänelle tärkeisiin asioihin ja tuet häntä. Pidä aina ajatukissasi: Se hyvä, mitä annant, alkaa tulla myös takaisin päin.
Kiitti sulle kun jaksat kärsivällisesti keskustella kanssani .
Olen kyllä monestikin maininnut miehelleni että ois kiva saada " huomenet " ja " hyvät yöt " , mutta ne on jääneet saamatta , vaikka itse huomenen heitänkin .
Yhteiset lomat kulkee paljolti miehen ja talorempan ehdoilla , vaikkei rempalla ole kiirettä. Miehen puheet pyörii aivan remonttiasioissa ja muuhun ajatteluun saa pakottaa ja vaatia . Onhan meillä toki omat arvot elämässä ja kummallakin omat , samoja valitettavan vähän .
Onneksi olen itse työelämässä mukana ja saan purkaa " taistelujani " naisvoittoisessa työporukassa .
Luulenpa että jos asuisimme naapureina Halosen ja Arajärven malliin ( ennen avioliittoa ) voisimme olla pajon läheisempiä !
Kun kirjoitit:
"ois kiva saada 'huomenet' ja 'hyvät yöt'"
puhuit juuri siitä minimistä, mikä luo jonkinlaisen välittämisen tunteen niin kotona kuin työpaikoillakin!
Älä sinä ainakaan luovuta noista pienistä huomionosoituksista ikinä. Ja onhan sinulla nyt tämä purkupaikka kuitenkin. Voisi olla asiat huonomminkin, mutta sinulla on oikeus tulla kuunnelluksi ja huomioonotetuksi siinä missä kenellä tahansa. Se kun on niitä ihmiselon perustarpeita=)
Olisit ajatellut sitä jo silloin kun miehen valitsit!!!!!!!!!!!!!!
Sitä saa mitä tilaa.
Ota osaa tai kantaa hänen harrastuksiinsa. Siinä kelvollinen aasinsilta asioillesi.
kyl mies juttelee asioita, mut vaimo jos tivaa ja kyselee, se pistää stopin päälle.
Tuskin saat sitä millään puhumaan, jos miehesi on sitä miestyyppiä, joka ei puhu eikä pussaa. Tunnen kyseisen miestyypin, koska isäni on juuri sellainen. Omista asioista kyllä puhutaan, mutta vaimolle muutama hellä sana, tai ihan arkipäiväinen keskustelu on täysin mahdotonta. Äitinikin yritti 30 vuotta saada sitä puhumaan, mutta ei niin ei. Sun vaan Jutta tarvitsee kestää, älä yritä vaan anna sen puheen tulla sieltä siten itekseen, niin äitinikin onnistui.
Kaikkea hyvää sulle ja mukavaa loppuvuotta.
CH