minkälaisen
merkityksen
ihmisen elämä
voikaan luoda
jos elää vain
yhtä ainoaa
kertaa ei
ehkä ole
elänytkään
on vain
ainainen kaipaus
jonnekin tai
jotakin,
joka liukuisi
pitkin tyynen
veden pintaa
ulkoinen voima,
joka ohjaisi
ihmiselämää
toivoen
kohtaavansa toisen
ihmisen
kouriintuntuvan
onnen
ja
saavuttavansa
inhimillisyyden
olemassaolon
ulottuvuuden
raamattua lainatakseni
jumalan kuvaksi,
joksi ihminen
lienee muovattu
aistien sanelemaksi
sukupuoliseksi rakkaudeksi
----------------------------------------------------------------------------
mikä on se
todellisuuden
raja, joka
ylittää järjen
ja
kokemuksemme
tuoman varmuuden
olemmeko luotu
toisillemme
mikä on onnea
päätepysäkki vai
suodattimen läpi
kulkeva prosessi
kaksi toistensa
viereen raahattua
vuodetta
voiko sen nähdä
vuodenajoista
kasvoista tai
sydämestä
huokuvan
viattomuuden
sulautumisesta
koristeellisiin kohtiin
kuka halkaisisi
unettomuuden,
kasvojen editse
tuivertava tuulen
ja kertoisi
ovatko kyyneleet
ja hymy aitoja
vai
lymyilevät
haaleaa ja
yhdentekevää
unelmaa, johon
tarrautua
ehtiäkseen
ihmisen näköisessä
elämässään
rinnan hehkun
hetkistä
tähyillä
ikkunastaan
merta
tulvivia tuulahduksia,
itsenäisen elämän
sentimentaalisuutta
-----------------------------------------------------------------------------------------------
kuinka se
sukellusveneen
tavoin pysyttelee
taustalla
tutkien mahdollisuuksia
elämänhalua,
joka kukkii
ja tuottaa satoa
tuhlaamatta
kauneuttaan
puristaen kätensä,
onnea ja
sen rajatonta
valintaa
törröttävän
muotoista
epämääräistä
möhkälettä
kuinka se
kuorii ja
huuhtoo
kiehtovia pyörteitä
perhosia,
yön näkemättömiä
silmiä
tehden ihon
palosta
roihun ja
poimii sanoja,
lauseita
kokonaisen
ihmisen sielun
vain tunteakseen
sen pehmeän
käpälän
tai karhean
nautinnon kivun,
jonne tuoksuva
serenadi johdattaa
poluksi
polkuun
kohtaan, jossa
suuria palasia
liikutellaan
siellä missä
valaistut
ikkunat ovat
enää piste
kaukaisuudessa
ulottumattomuudessa
ja rinnassa
on suuri halu
juosta vastaan sitä
rakastetun katsetta,
valittua tietä,
jota koristaa
omenapuu
elämän
intensiivisemmän
täyttymyksen kuvaa
kirkkautta, joka
valaisee
tulevan
asuinsijan
rakkauden talon
lemmenkohtauksia,
jossa uskollisuus
ja intohimo
rakastelevat toisiaan
kyltymättömyydellä
uudelleen ja
uudelleen
--------------------------------------------------------------------------------------
onko tämä
sielullista sairautta
vai
onnea ja totuus
astua syrjään
ihmiskunnan
tallomalta tieltä,
jossa varjot
vaeltavat
ymmärtämättä,
ajattelematta
syvintä olemusta
rakkautta
yhteisiä vuosia,
jotka kaunis käsiala
ja sävelletyt
sonetit
suudelmin sinetöitiin
se jos mikä
saa huulet
väpäjämään
muistuttamaan
idyllistä
kuvaa
lumousta,
jossa kehot
hymyhuulin
katselivat sielujaan
ihminen ihmistä
katsoen taakseen
ajan tyhjyyttä
tai lohduttavia
puheita
ei ollut muita
tunteita tai
tuntemuksia
on vain rakkaus
päämäärä,
paikka
josta ei tarvitse
paeta
edes hyökkäävän
heikkouden ilmestyessä
torjumalla väkevän
kutsumuksen
ettei mikään ole
toista voimallisempi
ainoastaan sisältö
merkitsee jotain
varmuus olla
kanssasi
elämän ja kuoleman
välissä
tragedia, joka
on rakastelun
halua suurempi
kaipuu nukkua
äärettömyyden
kämmenellä
heikkoudessa,
jota
symmetria
ja
sen
mittaamaton
kauneuden taju
koskemattomuudellaan
ruokkii
hetkellisyys,
joissa kokonaisuus
on sanojen
hämmentynyt hiljaisuus
siinä missä
kysytään luonnetta
sulattaa
yhtyeenkuulumattomat
hurmaava tyhjyys ja
salaa petetty maailma
--------------------------------------------------------------------------------------
suudellessani
suljetuin silmin
sokeaa
sieluni ikkunaa
putoavan timotein
halua muuttua
uudeksi tieksi
uudessa maaperässä
tarttua ja
nytkähtää kuin
kellotaulun viisarit
kesyttömään
kurjen siipien
kiintymykseen
pullollaan
mahdollisuuksia
pohjaan asti
ulottuvaa makeaa
vettä
jakaa kaipauksen
halun aaltoja
olemalla maailma
avoveneessä
nokka kohti ulappaa
enkä seuraa
sitä siksi, että
toivon tai uskon
vaan ainoastaan
siksi että
rakkauteni saa liekin
sokaisten kyyneliin,
joita aurinkokaan
ei ymmärrä
ennen kuin
taivas selkenee
ja vaimentaa
sielununi huudon,
aistieni piinan
rakasta minua,
osu sydämeen
kauneus
miehisen kuvajaisen
kasvoihin
sinä sokea
ja hullu
tee nimestäsi rakkaus,
jolla on kasvot,
joita silmäni katsovat
ikuisesti
http://www.youtube.com/watch?v=H4za3dmQ7N0
merkityksen
ihmisen elämä
voikaan luoda
jos elää vain
yhtä ainoaa
kertaa ei
ehkä ole
elänytkään
on vain
ainainen kaipaus
jonnekin tai
jotakin,
joka liukuisi
pitkin tyynen
veden pintaa
ulkoinen voima,
joka ohjaisi
ihmiselämää
toivoen
kohtaavansa toisen
ihmisen
kouriintuntuvan
onnen
ja
saavuttavansa
inhimillisyyden
olemassaolon
ulottuvuuden
raamattua lainatakseni
jumalan kuvaksi,
joksi ihminen
lienee muovattu
aistien sanelemaksi
sukupuoliseksi rakkaudeksi
----------------------------------------------------------------------------
mikä on se
todellisuuden
raja, joka
ylittää järjen
ja
kokemuksemme
tuoman varmuuden
olemmeko luotu
toisillemme
mikä on onnea
päätepysäkki vai
suodattimen läpi
kulkeva prosessi
kaksi toistensa
viereen raahattua
vuodetta
voiko sen nähdä
vuodenajoista
kasvoista tai
sydämestä
huokuvan
viattomuuden
sulautumisesta
koristeellisiin kohtiin
kuka halkaisisi
unettomuuden,
kasvojen editse
tuivertava tuulen
ja kertoisi
ovatko kyyneleet
ja hymy aitoja
vai
lymyilevät
haaleaa ja
yhdentekevää
unelmaa, johon
tarrautua
ehtiäkseen
ihmisen näköisessä
elämässään
rinnan hehkun
hetkistä
tähyillä
ikkunastaan
merta
tulvivia tuulahduksia,
itsenäisen elämän
sentimentaalisuutta
-----------------------------------------------------------------------------------------------
kuinka se
sukellusveneen
tavoin pysyttelee
taustalla
tutkien mahdollisuuksia
elämänhalua,
joka kukkii
ja tuottaa satoa
tuhlaamatta
kauneuttaan
puristaen kätensä,
onnea ja
sen rajatonta
valintaa
törröttävän
muotoista
epämääräistä
möhkälettä
kuinka se
kuorii ja
huuhtoo
kiehtovia pyörteitä
perhosia,
yön näkemättömiä
silmiä
tehden ihon
palosta
roihun ja
poimii sanoja,
lauseita
kokonaisen
ihmisen sielun
vain tunteakseen
sen pehmeän
käpälän
tai karhean
nautinnon kivun,
jonne tuoksuva
serenadi johdattaa
poluksi
polkuun
kohtaan, jossa
suuria palasia
liikutellaan
siellä missä
valaistut
ikkunat ovat
enää piste
kaukaisuudessa
ulottumattomuudessa
ja rinnassa
on suuri halu
juosta vastaan sitä
rakastetun katsetta,
valittua tietä,
jota koristaa
omenapuu
elämän
intensiivisemmän
täyttymyksen kuvaa
kirkkautta, joka
valaisee
tulevan
asuinsijan
rakkauden talon
lemmenkohtauksia,
jossa uskollisuus
ja intohimo
rakastelevat toisiaan
kyltymättömyydellä
uudelleen ja
uudelleen
--------------------------------------------------------------------------------------
onko tämä
sielullista sairautta
vai
onnea ja totuus
astua syrjään
ihmiskunnan
tallomalta tieltä,
jossa varjot
vaeltavat
ymmärtämättä,
ajattelematta
syvintä olemusta
rakkautta
yhteisiä vuosia,
jotka kaunis käsiala
ja sävelletyt
sonetit
suudelmin sinetöitiin
se jos mikä
saa huulet
väpäjämään
muistuttamaan
idyllistä
kuvaa
lumousta,
jossa kehot
hymyhuulin
katselivat sielujaan
ihminen ihmistä
katsoen taakseen
ajan tyhjyyttä
tai lohduttavia
puheita
ei ollut muita
tunteita tai
tuntemuksia
on vain rakkaus
päämäärä,
paikka
josta ei tarvitse
paeta
edes hyökkäävän
heikkouden ilmestyessä
torjumalla väkevän
kutsumuksen
ettei mikään ole
toista voimallisempi
ainoastaan sisältö
merkitsee jotain
varmuus olla
kanssasi
elämän ja kuoleman
välissä
tragedia, joka
on rakastelun
halua suurempi
kaipuu nukkua
äärettömyyden
kämmenellä
heikkoudessa,
jota
symmetria
ja
sen
mittaamaton
kauneuden taju
koskemattomuudellaan
ruokkii
hetkellisyys,
joissa kokonaisuus
on sanojen
hämmentynyt hiljaisuus
siinä missä
kysytään luonnetta
sulattaa
yhtyeenkuulumattomat
hurmaava tyhjyys ja
salaa petetty maailma
--------------------------------------------------------------------------------------
suudellessani
suljetuin silmin
sokeaa
sieluni ikkunaa
putoavan timotein
halua muuttua
uudeksi tieksi
uudessa maaperässä
tarttua ja
nytkähtää kuin
kellotaulun viisarit
kesyttömään
kurjen siipien
kiintymykseen
pullollaan
mahdollisuuksia
pohjaan asti
ulottuvaa makeaa
vettä
jakaa kaipauksen
halun aaltoja
olemalla maailma
avoveneessä
nokka kohti ulappaa
enkä seuraa
sitä siksi, että
toivon tai uskon
vaan ainoastaan
siksi että
rakkauteni saa liekin
sokaisten kyyneliin,
joita aurinkokaan
ei ymmärrä
ennen kuin
taivas selkenee
ja vaimentaa
sielununi huudon,
aistieni piinan
rakasta minua,
osu sydämeen
kauneus
miehisen kuvajaisen
kasvoihin
sinä sokea
ja hullu
tee nimestäsi rakkaus,
jolla on kasvot,
joita silmäni katsovat
ikuisesti
http://www.youtube.com/watch?v=H4za3dmQ7N0
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sulavasti sulka-öh-näppis on taas sommitellut sanoja :)
Väliviivojen käyttö oli tässä loistavaa, koska sitten tulee väkisinkin käsiteltyä ne kaikki erillisinä pätkinä. Hauskaa, miten mieli ottaa tuollaisiakin käskyjä vastaan...
Ekaan osioon. Vaikka runo on hyvin kirjoitettu, en voisi olla sisällöstä enempää eri mieltä. Ja sut tuntien (vai tunnenko) hieman yllättynyt myös... Mutta kuiteskin se kuvaa hyvin nykyihmisen ainainen onnen jahtaaminen. Ikään kuin me tarvitsisimme toista ihmistä ollaksemme ehjiä, onnellisia. Kuitenkin se toimii hyvin ponnahduslautana noihin muihin pätkiin. Koska kun sopiva uhri tulee hollille, jokainen on valmis luopumaan yksinäisyydestään.
Tosin, mä oon kehittänyt teorian että parisuhde on sinkkuuteen verrattuna, on vain ongelmia uudessa paketissa. Tai eihän ongelmatonta elämää ole, ja hallelujah for that. Mutta parisuhde voi olla vähän niin kuin yksi ongelma lisää :))) Sen voi sanoa niin kuin Ariana ja Iggykin, jos näin haluaa. Ne tosin yksilöi sen yhteen henkilöön.
http://www.youtube.com/watch?v=iS1g8G_njx8&feature=kp
Terveisssiii lomalta :)
Onnenkerjäläinen hakee aina otetta jokaiseen rakkauden tuulahdukseen ;)
Kiitos.