On se vaan niin metka ilmiö!
Koskaan ei ole edes tullut sellainen seikka mieleen.
Johtuu varmasti siitä, että nyt on hyvää aikaa seurata ympäristöään.
Eilen kotimatkalla pysähdyin ennen kuin astuin suojatielle.
Sattumalta vilkaisin samalla omaa varjoani, joka oli langennut suojatien viereen.
Se teki ihmeellisen liikkeen:
Vaikka itse tein äkkipysähdyksen, niin varjo otti ylimääräisen askeleen.
Sitten se nopeasti liikahti taaksepäin ja asettui omalle paikalleen.
Kiirehdin siitä tien yli ja aivan selvästi varjo ei pysynyt vauhdissa mukana.
Vanhuus varmaankin tekee tepposensa myös ihmisen omalle varjolle.
Päivän mittaan huomasin useaan otteeseen varjoni vaikeudet pysytellä omalla paikallaan.
Pikkuhiljaa rupesi ärsyttämään tämä touhu.
Kun vihdoin pääsin kotiovelleni, livahdin vauhdilla sisälle ja tempaisin äkkiä ulko-oven kiinni ja lukkoon.
Sinne se varjo jäi pihamaalle hortoilemaan.
Kurkkasin ikkunasta ja huomasin sen etsivän itselleen toista sisäänkäyntiä.
Vaan eihän sellaista mistään löytynyt.
Nukkumaan mennessäni tirkistin keittiön verhojen raosta hämärälle pihamaalle:
Siellä se onneton varjonkuvatus istuskeli omenapuun juurella ja odotteli auringon nousua.
Aamulla se jo malttamattomana työntyi jostakin mun perääni, kun saapastelin taas kaupungille päin.
Mahtoi olla pitkä ja uneton yö!
Koskaan ei ole edes tullut sellainen seikka mieleen.
Johtuu varmasti siitä, että nyt on hyvää aikaa seurata ympäristöään.
Eilen kotimatkalla pysähdyin ennen kuin astuin suojatielle.
Sattumalta vilkaisin samalla omaa varjoani, joka oli langennut suojatien viereen.
Se teki ihmeellisen liikkeen:
Vaikka itse tein äkkipysähdyksen, niin varjo otti ylimääräisen askeleen.
Sitten se nopeasti liikahti taaksepäin ja asettui omalle paikalleen.
Kiirehdin siitä tien yli ja aivan selvästi varjo ei pysynyt vauhdissa mukana.
Vanhuus varmaankin tekee tepposensa myös ihmisen omalle varjolle.
Päivän mittaan huomasin useaan otteeseen varjoni vaikeudet pysytellä omalla paikallaan.
Pikkuhiljaa rupesi ärsyttämään tämä touhu.
Kun vihdoin pääsin kotiovelleni, livahdin vauhdilla sisälle ja tempaisin äkkiä ulko-oven kiinni ja lukkoon.
Sinne se varjo jäi pihamaalle hortoilemaan.
Kurkkasin ikkunasta ja huomasin sen etsivän itselleen toista sisäänkäyntiä.
Vaan eihän sellaista mistään löytynyt.
Nukkumaan mennessäni tirkistin keittiön verhojen raosta hämärälle pihamaalle:
Siellä se onneton varjonkuvatus istuskeli omenapuun juurella ja odotteli auringon nousua.
Aamulla se jo malttamattomana työntyi jostakin mun perääni, kun saapastelin taas kaupungille päin.
Mahtoi olla pitkä ja uneton yö!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sullon matsikaveri omasta takaa. Aka varjonyrkkeillä.
Olen lukenut samankaltaisen tarinan jostain.