Eli meillä asuu puolitoistavuotias nuori uroskoira.
Kun koira pääsi murrosikään niin ongelmia tuli ja paljon!
Päivittäistä vääntöä ja komentamista koiran kanssa, yritti joka välissä pompotella ja kaikki hallinnassa olleet taidot katosivat.
Piti toisin sanoen palauttaa koira paikoilleen ja opettaa kaikki uudestaan.
Koiramme on aina ollut kovin energinen ja leikkisä tapaus, iloinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva "hyvä tyyppi".
Nyt kun koira on saatu "aisoihin", ei enää pomottele tai hypi silmille.
Koira tuntuu masentuneen tämän kurinpalautuksen myötä.
Ei enää leiki leluillaan ja on paljon apaattisempi kuin ennen.
Koira tuntui olevan onnellinen kun pompottelu oli mukana kuvioissa, nyt kun on selkeät rajat ja laumajärjestys selvillä niin koira on kuin maansa myynyt.
Onko muilla ollut vastaavaa?
Kun koira pääsi murrosikään niin ongelmia tuli ja paljon!
Päivittäistä vääntöä ja komentamista koiran kanssa, yritti joka välissä pompotella ja kaikki hallinnassa olleet taidot katosivat.
Piti toisin sanoen palauttaa koira paikoilleen ja opettaa kaikki uudestaan.
Koiramme on aina ollut kovin energinen ja leikkisä tapaus, iloinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva "hyvä tyyppi".
Nyt kun koira on saatu "aisoihin", ei enää pomottele tai hypi silmille.
Koira tuntuu masentuneen tämän kurinpalautuksen myötä.
Ei enää leiki leluillaan ja on paljon apaattisempi kuin ennen.
Koira tuntui olevan onnellinen kun pompottelu oli mukana kuvioissa, nyt kun on selkeät rajat ja laumajärjestys selvillä niin koira on kuin maansa myynyt.
Onko muilla ollut vastaavaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Taisit antaa koissulle liian paljon pashaa niskaan kerralla? Tai ainakin lyhyessä ajassa. Kun tuota kurinpalautusta joutuu antamaan niin se pitäisi muistaa aina päättää positiivisesti. Ei mitään namitusta vaan pieni leikkituokio tai rapsutusta persiille tai vain ohjausta oikeaan, sallittuun tekemiseen.
Mutta kyllä se tuostakin itsetunnon kolauksesta vielä varmaan toipuu kunhan nyt itse otat sen johtajan aloitteen käsiisi ja ohjaat koiraa sallittuun mielenkiinnon kohteeseen. Ja muistat vain positiivisen otteen...
Ei ole, meillä koira opetettiin pentuna, ja kurinpalautus murkkuiässä oli hetkeksi toiseen huoneeseen tai sumutinpullosta vettä jäähdyttämään. Oli ja on edelleen onnellinen koira, leikkii ja touhuaa kaikenlaista.
Eli tais olla turhan rajut "kurinpalautukset" keskenkasvuiselle.
Leppoisat pitkät lenkit ja leikkihetket omistajan kanssa saavat koiran pysymään hyväkuntoisena ja sen mielen hyvänä.
Koulutusta ja palkitsemista onnistumisesta ei pidä unohtaa, koirat tekevät mielellään kun palkka on hyvä.
Tämän takia monet koirat tulevat vihaisiksi, lopettavat leikin. Ihminen ei anna koiran toteuttaa itseään. Ei saa haistella lenkillä, ei kieritellä ruohikossa, ei katsella ja kuulostella. Ei nuuhkia toisia koiria, ei ihmisiä tervehtiä. Ei haukkua.
Itsellä on koira. Minun koirat ovat aina olleet iloisia ja kilttejä. Siksi että kasvatus perustuu ystävyyteen ja elämäniloon opettamiseen.
Höpöhöpö
Koiramme aika-ajoin kuriton. Oppii tavoille kun telkeän yöksi pyörävarastoon. Toinen hyvä metodi on, läiskäyttää housunvyöllä kuonolle niin että tuntuu.
Koira oppii kyllä kunnioittamaan ihmistä vähemmälläkin ja tietämään kuka on pomo.
Koiran voi sallia joskus jumpitella, vetää, nuuhkia, mennä perässä ja naureskella vaan. Istua pellon reunaan yhdessä kuuntelemaan ja ihmettelemään. Antaa periksi.
Ei koiran luottamus siihen kuka on pomo ja kuka vastaa, keneen voi luottaa, kaadu pikku leikittelyyn. Liian kova kuri on aina paha.
Koira on niin viisas eläin, että sen kunnioitus on ansaittava jos haluaa yhteispelin sujuvan niin että myös koiran oma tahto, persoona, yksilöllisyys, luovuus yms pääsee kehittymään.
Ja katso - koirasta tulee todellakin AINA tehden HYVÄLUONTEINEN KOIRA JA USKOLLINEN ILOINEN KOIRA!!
Juuri noin. En tajua miksi koiralle pitäisi antaa "kurinpalautusta" sanan varsinaisessa merkityksessä. Meillä koira saattaa vetää hihnassa tosissaan, pysähdyn sitten seisoskelemaan, koira tulee hakemaan että "mennään jo". Koirapuistoillaan päivittäin, tulee toimeen kaikkien kanssa. Koskaan en ole koiralle edes huutanut, hyvä koira on edelleen ja ei takuulla karkaile edes, eikä ole koskaan tappelua aloittanut, puolustautuu toki jos joku päälle tulee. Eräs koiran omistaja sanoinkin, että koirani on vahaa käsissäni ja niin onkin. Leikkimällä ja paijailulla siitä on tuollainen tullut.
Hyvällä saa hyvää ja pahalla saa pahaa.
Meillä vilkas kettuterrieri(näitä ollut meillä aiuseampia) ja sitä en ole koskaan sen kummemin "kurinpalauttanut" vaan aina ohjannut pienestä pitäen hyvällä siihen suuntaan mikä on hyväksyttävää ja kannustanut positiivisen käytökseen sekä vahvistanut luottamusta ja kontaktia.
Pelisäännöt alusta asti selkeät ja johdonmukaiset ja aina katsonut että koira ymmärtää mitä siltä halutaan etten vain oleta sen ymmärtävän..
Kuulostaa että aloittajan koiralla on luottamuspula ja ei ehkä olekaan ymmärtänyt mitä omistaja haluaa ja hämmentyy ja menee lukkoon. Eli masentuu. Parempi olla tekemättä mitään kun omistaja aina hermostuu :(
Koiran ei tarvitse olla robotti myöskään vaan saa ilmaista iotseään kuten kuka tahansa elävä olento. Ja ei ole pomottanut ja aina yhteys hyvä. Ja tokossakin pärjätty hyvin vaikkei kilpailtukaan vaan enemmän omaksi iloksemme.
Oppia olen ottanut pehmeästä koulutuksesta eli anders hallgrenia pitkälti ja hieman muitakin..
Mutta sanoisi että suurin syy huonoon yhteyteen/kontaktiin on epäjohdonmukaisuus ja luulo että koira ymmärtää lähes telepaattisesti mitä omistaja siltä haluaa vaikkei muuta kuin mesoo ja huutaa ei hypi tai muuta vastaavaa ilman että opettaa sanoja koirilleen kärsivällisesti alusta alkaen ja myös eleiden tuntemattomuus on yksi syy milloin omistaja voi olla hakusissa. Koirat on fiksuja ja usein selviytyvät puolestaan hyvällä ihmislukutaidolla. ;)
Itselläni on 2 isoa aikuista koiraa. Vanhin on seropi narttu (6v3kk) ja nuorin sakemanni narttu (5v1kk). Molemmille olen opettanut peruskäskyt pentuna ja hyvin toimii vieläkin. Seropi on erittäin villi ja energinen. Peruskäskyt kuitenkin muistaa. Hihnassa vetää hieman ja haukkuu vastaantuleville koirille. Muuta "vikaa" koirassa ei ole. Ja näitä kahta kitketään kokoajan pois. vinkuminen kotona kun lähdetään jonnekin sekä autossa (innostuu niin alkaa vinkuminen eli piippaaminen). Tätä on hankala saada kitkettyä pois. Tähän kaipaan asiallisia neuvoja. Sakemanni on melko rauhallinen eikä niinkään energinen. Peruskäskyt muistaa. Haukkuu vastaan tuleville koirille. Muuta "vikaa" koirassa ei ole. Ja tätä kitketään kokoajan pois. vinkuu myös autossa jonkin verran. Varsinkin kun ollaan jo melkein perillä.
Monet koirat vinkuu innosta autossa, kun huomaavat mihin ollaan menossa, osa haukkuu. Meilläkin on melkoista piipausta kun koira tajuaa että me mennään koirapuistoon, mutta ei se haittaa, sinne nimittäin tulee koiria, jotka haukkua louskuuttava ja osa kiljuu innosta jne. joka kuuluu ja kauas, muut koirat hoksaa heti puistossa kuka on tulossa. Autossa on vähän vaikea alkaa "Kouluttamaan" koiraa, miten pysähdyt tielle, että matka ei jatku jos piipaus jatkuu ja kuitenkin kuljettajan pitää keskittyä ajamiseen, joten itse annan piipata.
Omani haukkuu osalle koiria, ei kaikille, varsinkin tuijottajat saa sen vihat kuulla, samoin haukkujat, samoin jos koira jota yleensä saa tervehtiä eikä yhtäkkiä saakaan, suututtaa todella paljon. Mutta kyllä siinä itsekin on ihmeissään, että mikä on pielessä kun ei saa tervehtiä, joka kestää vain hetken, nuuskaisut ja matka jatkuu.
Joo. Kun ei saa yhtään riehaantua vapaasti ja osoittaa elämäniloisia ja janoisia tunteitaan, tottakai masentuu. Sitten ei huvita leikkiä toisten koirien kanssa, vaan purkaa pahaa oloaan niihin agressiivisella käytöksellä. Sääli - sääli - sääli.