heinäkuu

jo, tältä se tuntuu heinäkuu

valkoisuus silmissäni
uinuttaa Maan henkeen
armollinen karhean makea olo

tuttu täydentyminen, jota
koppakuoriainen tuo kädelleni

Kissankellon soiton
peittää pitsiverhoon
koiranputki,
kultapistiäinen
välkyttelee siinä
tuoden esiin
väriensä hoteen.
Näin ne kesäyössä
kilpailevat
huomiosta maahiste,
keijujen ja peikkojen.
Valoisassa,
lämpöisessä yössä !

Teiden lapset seuraavat rakastavaa tuulta
vuorien takana on kehdomme

pois ja takaisin muutto

en lakkaa rukoilemasta Freijaa
ole suosiollinen, kyyneleni polttavat Marsin hiekassa
raastavat aikatuomiolla

Heinäkuun koivut suhisevat, vihreä valtameri on tuhatjalkaisen koti
Pitele, poikani, sillä minä palaan.

Kristallinkirkkaita vesipisaroita
apilan lehdillä
aamu aukeaa
varpaat kastuvat
tie on kevyt kulkea
ilma helppo hengittää
kumpa osaisin
nauttia
päivän jokaisesta hetkestä

Ansgar Finngeirrin poika





Valo-onni odottaa sydämessä
Idän viisaat laulavat
Valo-onni haetaan maailmasta
viikingi soturi vannovat

Kun Amerikka, Afrikka, Aasia polvistuvat
vien sinua aamukävelylle
Tämän kuusikon juurilla synnyin
heinäkuun puolissä välin

Katu on polttavan kuuma,
joki virtaa vilvoittavana,
mesiangervo tuoksuu,
valo tulvii ikkunista sisälle,
vallaton, valloitava, kuulas.


Haravoin ajatuksia
kuin kesäperhosia
haaviin.

Kun päätös on tehty
siiryn johonkin uuteen.

Syksyllä näkyy
linnurata kirkaampana !

Helle hehkuu
niityn yllä.

Kukat nuokkuvat
janoisina.

Salaman sormet
repivät
taivaan kantta.

Ukkosen jälkeen
raikasta,
kristallin kauniita
sadepisaroita,

istun
tupani portailla.

Ilta tyyntyy,
kohta unessa
painan pään lähellesi.

Viileä kevät
autuus talven jälkeen
kaipaan lämpöä
Joko Afrikka on antautunut
lokakuun sateilla
syntynyt utelee
pää pilvissä
jalkojaen alla
mutaista maata ,,,