laulaja Kikka

Kävin muutamilla keikoilla ihan Kikan uran alkuaikoina ja minulle jäi hänestä tosi lämmin kuva. Esiintyi lähinnä taustanauhojen kanssa mutta ah niin luontevasti. Suloinen ja herkkä. Rauha hänen sielulleen.

Näin livenä kerran, yleisö keikalla oli aivan haltioissaan. Biisit olivat nykyiskelmää parempia, suosikkejani Ei kauniimpaa voi todella tietää, Kun rakkaus loppuu, Sukkula Venukseen ja rap-klassikko Onnen nainenkin silloin vasta saa. Näitä tulee kuunneltua edelleen.
Seksisymboli-imagostaan huolimatta Kikalla oli paljon myös naisfaneja.

Keikkoja teki myös Kati Kailahti, jonka keikkajulisteessa artistin nimeä suuremmilla kirjaimilla luki "Kikan sisko".

Onkohan Kikan tytär perinyt äitinsä musikaalisuuden, lienee jo aikuinen.

Ihmeellistä, että netistä ei löydy sitä kuvaa Kikasta jossa, hän on pukenut päällensä valkoiset saumasukat ja valkoisen korsetin sukkanauhoineen. Kuva julkaistiin 90-luvun puolessa välissä Iltalehdessä ja oli kahden sivun kokoinen aukeama. Eli tosi iso kuva jossa Kikka istui jalat taaksepäin taivutettuna ja siten, että sukkien saumat näkyi.
Itse omistan kyseisen lehden kuvineen.

Olihan se kovan tason esiintyjä ja ehdottomasti aliarvostettu myös laulajana niin livenä kuin levyilläkin. En pidä itseäni varsinaisena fanina, mutta sopivilla fiiliksillä tulee aina silloin tällöin kuunneltua määrättyjä biisejä, erityisesti Junnu ja Ile Vainion nerokkaiden sanoitusten takia.

Valitettavasti olen huomannut, että hovisäveltäjä Veikko Samuli oli kova ukko pöllimään muiden biisejä ja pistämään niitä Kikan levyille omissa nimissään. Esimerkiksi Mä haluun viihdyttää on täysi kopio Kylie Minoguen biisistä Got To Be Certain aina rumpukomppiin synkattua taputusefektiä ja viimeisen välisoiton sävellajin nostoa myöten:

https://youtu.be/5cYQfqwjMVY (Kylie)

https://youtu.be/ivdDR1SJ5O8 (Kikka)

Kikka oli aito olemukseltaan. En pidä siitä, että hänen tyyliään yritetään teennäisesti kopioida (joku Viikmanni näyttää paljasta pintaa ja yrittää laulaa).

Myynti CD yhdellä vai kahdella wc asunnossa, meiseli Sten jälkeen näyttö kädet, lääkärille,opetustilat ne pakko käsi seuranta tukkii. kirvesmies, lääkäri haluaa kirvesmies

Moi. Kikka oli tosiaan omaa luokkaansa. Hänellä oli fan club suosionsa vuosina. Se oli hauskaa. Kikka oli pirteä ja energinen artisti. Hän oli paljon mediassa esillä taas muutama vuosi sitten, kun radiossa oli se kuunnelma. Liian varhain lähti tämä hieno artisti. Kikkaa ei kannata kopioida, siinä ei onnistu kuitenkaan. Lokakuussa pitäisi tulla se elokuva teattereihin.
Suosikkini ovat esimerkiksi Ota vaatteet pois, Ei kauniimpaa voi todella tietää, Tahdenlennon aikana, Huone 105 on aivan legendaarinen!

En ymmärrä miten hänen musiikistaan voi pitää... ällöä luekö ees musaa... eipä tuo ihne että kuoli kun ei sietänyt itsekään itseään... hölmöä touhua

Kikan studiolevy joka sisältää kappaleen rakkauden talo , on kikan tuotannon paras studiolevy eli muistaakseni ajankohta 90-luvun lopulla kun viittaan nyt kyseiseen julkaisuun, mutta korjatkaa jos oon väärässä/muistan väärin, kiitos.

Kikassa on kiinnostavaa juuri se, että jälkeenpäin hänen uraansa katsoessa huomaa, miten paljon julkinen imago peitti alleen itse artistin ja hänen työnsä. 80–90-lukujen vaihteessa rohkea esiintyminen ja kaksimieliset kappaleet saivat valtavasti huomiota, mutta samalla helposti unohtuu, kuinka nopeasti hän nousi suuren yleisön tietoisuuteen ja kuinka vahvasti monet kappaleet jäivät suomalaiseen populaarikulttuuriin.

Myöhemmin Kikka pyrki myös pois siitä kaikkein tunnetuimmasta roolistaan ja vakavampaan suuntaan, mutta yleisön mielikuva oli jo ehtinyt muodostua aika vahvaksi. Ehkä juuri siksi hänestä keskustellaan edelleen: Kikan tarina kertoo yhden artistin lisäksi aika paljon myös 1990-luvun viihdekulttuurista, mediasta ja siitä, miten vaikea kerran rakennettua julkisuuskuvaa on muuttaa.

Aiheesta löytyy myös laajempi taustajuttu Kikan urasta ja julkisuuskuvasta: https://iltalahti.fi/kikka/