Olen pystyyn kuollut

Ajattele asiaa niin että nyt on ihanaa aikaa vihdoinkin,ei tressiä,ei huolta ja murhetta mistään.Lapset ovat omillaan ja sun ei tartte kantaa huolta niistä,korkeintaan puolisostasi tai vaan itsestäsi.Minusta ikä 50-60 on parsta aikaa elämässä!Vihdoinkin aikaa itselle,kokeile ajatella näin ja näinhän se on

Elämä on sellaista kuin teet siitä... mahdollisia kiinnostuksen kohteita on loputtomasti kuten vaikka athabasca-kielen opiskelu tai serverishakin pelaaminen. Sen kun valitset.

Tuttu tunne.Kaikki tarvittava on saavutettu eikä mikään kiinnosta..Luulin jo hieman sinua vanhempana että elämä alkaa taas tuntua jollekkii..Kuten huomaat olen sinua muutaman vuoden vanhempi.

Juuri saman ikäisenä tuntui samalta kuin sinustakin.Tylsää ja että mikään ei tule tuntumaan miltään.Olisi ihan sama vaikka ei olisi työtä tai mitään omaa..Kukaan koskaan ei saisi tuntemaan mitään..Naiset..He tuntuiva olevan kaikki saman laisia,eikä hetkauttanut yhtään vaikka joku lirkuttelikin..Tuli vain menepois-olo.

Lähestyt ikää jolloin tulee hetki..Tulee vauhtia ja vaarallisia tilanteita.Tarkoitan vaarallisilla tilanteilla sitä että kaikki tulee tuntumaan ja hyvässä mielessä..

Kun ja jos sellainen aika tulee niin tartu hetkeen sillä se voi olla ainulaatuista ja jopa pysyvää jos se oikein oivaltaa..Maallinen omaisuus ei varmasti edelleenkään kiinnosta mut siitä pääsee eroon helposti ja vapauden tunne on todella hyvä..Ei se elämä vielä lopu..Tsemppiä..

Aloittaja, jos naimisissa niin hommaa salarakas. Sellainen kolmekymppinen, kaunis, kiihkeä ja seksikäs. Sen kanssa tuntee olevansa elossa!

Jos/kun jäätte kiinni niin vaimo siitä riemastuu, menee lusikat jakoon. Elämässä on fudua kun tulee kunnon riita ja omaisuus jaetaan puoliksi. Salarakkaan kanssa naimisiin ja pari lasta, siinä tekemistä riittää, ei ehdi turhia murehtia. Tai sitten vain alat ryyppäämään, lähtee duuni, lähtee muija, ei ole elämä enää tylsää.

Niinks, ennen eläköitymistä sun ois jaksettava yli kymmenen vuotta duunailla. Maltatko jäädä eläkkeelle vai jäätkö työpaikan zombieksi ? ;D

ettei ihminen osaa elää hetkessä ja löytää sen hetken parhaat puolet? Aina pitää kaivata jotain muuta vaikka elämä olisi kuinkakin hyvin. Vai onko se juurikin siinä, että asiat on liian hyvin? Sitä hyvää pitää vain itsestäänselvyytenä eikä osaa arvostaa sitä mitä on?

Pisti hymyilyttämään nimimerkin "tässä ehdotuksia" vinkit. Niitä kun noudattaa ei elämä enää ole ikinä enää samaa kuin ennen, niillä ohjeilla saa kyllä hävitettyä tasapainoisen elämänsä. :D

Tuonko takia keski-ikäiset miehet usein hankkivat moottoripyörän? Löytääkseen kadotetun nuoruuden ja ne tunteet, että jokin tuntuu joltain? Ihan sama miltä, kunhan vain tuntuu...

Toivottavasti löydät sisäisen tasapainosi ja opit nauttimaan juuri siitä hetkestä jota elät. Hetkessä elämä saattaa muuttua täysin ja kadut, ettet osannut olla arvostaa kaikkea hyvää jota sinulla oli.

Siksi että sulla oli vain planA, mutta sä jätit haaveilemisen jo sikseen.

Pitäisi olla tavoitteita. Nälkä tai jano ajaa ihmistä eteenpäin.

Hormonit vie miestä siinä missä naistakin. Tasot saattaa olla pudonnu. Ehkä hyvä niin. Nyt on uusi vaihe ja uudet haaveet.

Eikö olisi aika jalostaa sielua, eikä vain kerätä ensimmäistä kerrosta?

Aloituskommentista juolahti mieleen, että kaikki se, mikä nuoruudessa on tunteita nostattanut, ei ole kuitenkaan ollut oma juttusi. Se, jota sinä oman sisimpäsi halusta kaikista mieluimmin teet ja toimitat. Etsi se sisältäsi ja ala toteuttaa, niin sisältökin uudistuu ja alkaa elää uutta elämää.

Hyppää benji ja base-hyppyjä, käyt lenkillä aamulla, käyt illalla salilla yöllä, katsot telkkaria, surffaile netissä, matkustele jonnekkin, polttele kannabista, sauno, ja näin pois päin.

Hei!
Olen itse 51 v mies. Mulla sama juttu mikään ei kiinnosta. Vaikka tapaan sexyn naisenkin, voi innostaa illan mutta se on siinä..
Samoin rahaa olisi, mutta ei edes viitsi tuhlailla, kun kaikkea on jo mitä olen halunnut. Vielä kuitenkin yksi asia on milä mua kiinnostaa MATKAILU. Kokeilepa!

Itsekäs elämä ei tyydytä ihmisen kaikkia tarpeita.Meillä on myös tarve olla hyödyllisiä ja tarpeellisia,niin että saamme auttaa muita.Ehdotan että käännät katseesi pois itsestäsi ja annat kätesi ja jalkasi ja elämänkokemuksesi ihmiskunnan palvelukseen.Huomaatko lähimmäisten kärsimykset ympärilläsi?Koetko vastuuta muistakin kuin itsestäsi ja sukulaisistasi?Entä hengelliset tarpeesi,kaipaatko elämään arvoja jotka antavat sisimpään uuden arvojärjestyksen jossa oma tahto ei olekaan ykkös sijalla?Mietitkö mitä on kuoleman jälkeen?Ja vielä:se että alkaa kyseenalaistaa asioita joita on pitänyt itsestäänselvänä on hyvä alku elämänmuutokselle.Oman maan kulttuuri ja elinympäristökin on vain yksi monista,vaikkapa aasialainen kulttuuri on paljon kollektiivisempi ja tuo elämään muutakin syytä elää kuin omien tarpeiden täyttäminen.

Täällä aloittajan kanssa samanikäinennainen.samat on fiilarit..mutta helpottavaa kuulla että se helpottaa..ajattelen positiivisesti,liikun,matkustelen..ajattelin että tämä johtuu siitä kun miessuhteet on menneet päin p:tä...kiinnostusta on,mutta vähän kyseenalaista tai miehiltä jotka ovat tunteettomia hyväksikäyttäjiä..oma vika varmaan...mutta pointti siis että tunnelin päässä näkyy valoa...joskus..tsemppiä myös muille :)

Eiköhän se ole myös omasta elämän asenteesta kiinni.Jos itselleen toistelee samaa mantraa ettei mikään kiinnosta,alkaa siihen myös uskomaan.Olisit onnellinen siitä,että saat ylipäätään elää tätä elämää,kaikilla ei siihenkään ole mahdollisuutta.Valoa päiviin!

Kannattaa alkaa jahdata nuoria alle 20-vuotiaita tyttöjä. Sellaisten mielestä yli 45-vuotias itsevarma humalainen on tosi hotti.

nussit koko kaupunging lävitte

vuorotteluvapaalle duunista ja reissuun maailmalle, se on paras lääke.

Ihmiset aina valittavat ikäkriiseistä. Minusta kyseessä ei ole ikäsidonnainen asia se, että nuoruuden haaveet on jäänyt toteutumatta.

Vielä pahemmaksi asian tekee, jos ei ole edes tulevaisuuden haaveita. Minut ainakin pitää vireessä kohtuullisesti toteutettavissa olevat haaveet, niiden eteen ponnistelu ja lopulta tavoitteeseen pääseminen. Ja sitten jälleen uusia unelmia kohti, ettei elämä ala polkemaan paikallaan.

Mahtaisiko sinulla toimia sama?

Ihan kamalaa jos jo 47 v ajattelee noin.Jotain pitää tehdä eikä jämähtää paikoilleen.Hanki uusi harrastus,tee jotain sellaista,mitä et ennen ole uskaltanut tms.Mieti,onko sulla masennusta ja tutkituta testosteronitasosi.Itse olen 53 nainen ja jollain tasolla kai vieläkin surkuttelen sitä,etten ajoissa tajunnut tahkota enempää rahaa tai omaisuutta,jota nyt voisin myydä,jotta voisinn harrastaa kaikkea kivaa.Vähät rahat menee matkoihin enkä nyt puhu jostain espanjan rantalomista vaan hiukka etremeä sen olla pittäää:) Harrastusta on ja ystäviä ja pari kertaa vuodessa otetaan kevyt kännit:) Naurua pitää elämässä olla ja muutenkin mukavaa.Luonnossa osaan nauttia pienistä asioista ja sen kauneudesta.Moottoripyörän vielä haluaisin ja irlantiin ratsastamaan hevosella ja ihanan miehenkin ja ja....Haaveile ja toteuta ne,jotka voit.

Sulla on selvästi ikäkriisi menossa. Se menee kyllä vähitellen ohi. Joillekin niitä tulee useita ja joillekin ei yhtäkään.

Näin tämän etusivulla en ole 40 vaan 22 ja ihan samanlainen ajatusmaailma on itsellänikin.

Omalla kohdallani luulen että tämä johtuu vaikeasta masennuksesta josta on jo tullut pysyvä olotila. Vertauskuvana: Ihankuin lääkäri olisi kertonut että on syöpä ja vuosi elinaikaa niin siinä sitten odottelee sitä päivää ja eihän millään enään ole väliä tuossa ajassa.

En keksi mitään muuta sanottavaa, mutta masennukseltahan tuo kuullostaa, niitäkin on sitten eriasteisia.

Voi sentään, tuollaisiako ne nykymiehet ovat!

Olen itse 45-vuotias nainen, ja suhtaudun elämään aivan päinvastaisella tavalla. Maailma on täynnä kaikenlaista mielenkiintoista, kiehtovaa, nautinnollista ja hauskaa. Tunnit päivässä eivät meinaa riittää kaikkeen siihen, mitä haluaisin tehdä. Ilmankos onkin niin vaikea löytää kumppania oman ikäisistä miehistä, kun he alkavat ukkoutua ja tylsistyä.

No, mieluummin yksin kuin huonossa seurassa, heh.

Olen 61 nainen, mutta fiilikset samat. Olen tai koen tehneeni vain vääriä ratkaisuja, ainoa, mitä en kadu on lapset, vaikka niiden tekemistäkin ajattelin odotusaikana huonoksi ratkaisuksi. Ura jäi haaveeksi opiskelut unelmaksi ja sakeana pohjalla kateelliset appivanhemmat ja miehen serkkutyttö. Nyt mietin miten löytää onnellinen elämä ja miten vaihtaa piirejä niin, että olisi mies joka tuntee intohimoa minua kohtaan eikä rakastellessa olisi videokapula kädessä ja surffaus pornosarjoissa.
Ymmärrän että etoohan mun muodot, mutta miksi mies ei lähde nosteleen.
Hän tykkää tylsästä elämästä ilman tunteita ja sosiaalisuutta, että revi tässä sitten huumoria onnesta puhumattakaan. Miehet ruikkaa eivät toimi, alistaa vaimoa ja vaatii palvelua, tehkää jotain itsekin niin voisi olla mielenkiintoista ja kokemusta antavaa, voisi löytyä itsestä ja toisesta vaikka mitä....

AP tuu tänne. Järjestän kiinnostavaa... :)

Kannattaa käydä lääkärissä...kilpirauhaskokeet, testosteronitaso, masennustesti.

Ei kannata vielä antautua. Tietoisesti voisi hakeutua tekemään mielihyvää tuottavia juttuja, kokeilla eri liikuntalajeja, saunoa, mennä hieronta ym hoitoihin. Elämä on kuitenkin aika ainutlaatuinen juttu.

Käyppä lääkärin vastaanotolla pyytämässä testosteronireseptiä.

Johtuupi todennäköisesti tukiasemasäteilystä, 3- ja 4 G verkoista. Se on hyvin yleinen tuntemus ja alkoi about 90-luvun puolivälistä.

Tätini Lempi oli sun ikänen ku se pääs enskerran pyhiinvaellusmatkalle toiveittensa maahan Neuvostoliittoon.
Se marmatti että "nuorena sitä ois pitäny päästä, ei tässä iässä mikään tunnu enää miltään" :(
Ma ite olin silloin sunnilleen 12 v.
Tätini marmatus vaikutti jonkin aikaa mun omaan vanhenemisen kokemiseen, kunnes pääsin siitä irti. Marmatuksesta nimittäin.

Nyt oon sitä mieltä että täti oli täysin väärässä ja tää on kokemuspohjasta tietoo .

Oon opiskellu 50 v. jälkeenki 3 uutta kieltä (ei siis kolmea vaan kolme), opetellu ajaan moottoripyörää jolla oon käyny sillä ulkomailla (enkä tarkota Ruotsii) jne.

Tää ei oo "myönteistä ajatteluu", vihaan jo sanaaki, vaan jotaki muuta.
En tiijä mikä on asian ydin, mutta mulla on toiminu niin että oon huoltanu kaikkia minäni puolia: fyysistä, sielullista ja hengellistä. Siitä näyttää löytyvän tasapaino joka saa kaiken näyttämään mielekkäältä !


Projekteja on menossa, meinaan vielä mennä sillä prätkällä sinne ent./nyk. neuvostoliittoon, kirjoittaa kirjan tasapainosta sekä mennä naimisiin.


Siitä olen tietonen että jonaki päivänä tää loppuu ja kaikki jää kesken, ei maha mittää...

Jos olis vaikka joku tauti, masennus tai kilpirauhasen vajaatoiminta? Mene nyt aluksi työpaikkasi lääkäriin itsesi tutkituttamaan.

Sama vika rahikaisella :) Jos lapsia ei olisi ja mahdollisuutta ehkä joskus nähdä lapsenlapsia, niin ei olisi yksinkertaisesti valon häivääkään enää, ehkä - vai onko tämä vain ohimenevä ikääntymiseen liittyvä vaihe? Toivottavasti :)

Huomasin jo 12-vuotiaana, että tämä maailma on vääryyden maailma, johon ihmiset syntyvät tahtomattaan ja eriarvoisiksi, jossa he elävät ja kuolevat eriarvoisina. Koti, jossa tuolloin asuin ja elin, ei ollut kristitty, eikä uskonnollinen.

Siksi aloin etsiä totuutta eli elämäni todellista tarkoitusta kokosydämisesti jo tuolloin ja löysin sen Jeesuksen opetusten kautta ja rukoillen hänen yhteydessään. Puhuin hänelle ja hän vastasi minulle antaen lupauksen, joka toteutui 10 vuotta myöhemmin.

Myöhemmin sain selville Hänen oikean eli alkuperäisen nimensä: Yeshua HaMashiach, sillä nimi Jeesus Kristus on alkuaan kreikkalainen, mutta Vapahtajamme on Juutalainen. Nimiä vertaillessasi huomaat, että ne ovat kuin eri planeetalta! Sama on tilanne nykyisellä kristinuskolla verrattuna apostoliseen kristinuskoon.

Kaikki muu Hänen tuntemisensa rinnalla on ollut toisarvoista nämä sen jälkeiset 53 vuotta elämässäni.

Yeshua HaMashiach sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun luokseni ja juokoon! - Sen Hän sanoi Pyhästä Hengestä, joka niiden pitää saaman, jotka uskovat Häneen".

Miesten vaihdevuodet aivan selvästi.

On oma vikasi jos pyörit perheen kanssa ja odottelet lapsenlapsia
ja eläkettä

Siinäpä sitten odottelet

Itse en uskaltaisi jäädä perhekeskeisyyden synttäreiden ja eläkeodotuksen
varaan

Olen "vasta" 39 v nainen mutta huomaan itsessäni jotain ikäkriisiä, moni asia pitää kääntää toiseen suuntaan ja huomaan että tuntuu että maailmassa on niin paljon koettavaa että aika loppuu kesken :)

Omaan kriisiini on auttanut se että lapset on tehty eikä kello sen puolesta tikitä, muuten olisi varmaan kauhea paniikki päällä löytää se mies. Elelen muuten onnellista elämää lasten kanssa mutta nyt huomaan olevani itsekkäämpi ja haluan miettiä ja tehdä enemmän asioita mitä itse haluan, en tietenkään sillä kustannuksella että lasten elämä tästä kärsii vaan yritän organisoida tehokkaasti tunnit jotta kaikki ovat tyytyväisiä. Lapset onneksi jo isompia ettei tarvitse joka sekunti olla hoitamassa ja vieressä.

Ruokapuoli on mennyt uusiksi, liikunnan määrä lisääntynyt, uudet vaatteet, hiukset, festarit kiinnostaa, lähden pidemälle reissulle ja kauemmas kuin koskaan ennen kaverin kanssa, aloitan opiskelut, vaihdan työtehtäviä. Nämä pitävät minut liikkeellä etten mieti liikaa asioita, saavutettavaa ja nälkää vielä riittää, ehkä tilanne olisi eri jos olisin naimisissa ja velaton talo, en tiedä haluanko edes näitä asioita enää koska nautin näistä omien tavoitteiden saavuttamisesta niin paljon koska voin itse ottaa niistä kunnian :)

kyllä se nyt tässä oli! Samat sanat, mikään ei innosta!

*

sun ehkä kannattas panna elämäsi arvot uusiks jos kaikki susta tuntuu samantekevältä sulla ehk äon jonkin lainen sielullinen puutostila voisit ehkä miettiä mikä sulle on todella tärkeetä elämässä kun pääset eläkkeelle ja jotain on jäänyt puuttumaan se voi olla sitä jotakin mistä et ole päässyt osalliseksi eikä siitä eläkkesstäkään aina tiedä.

Ihan samat fiilikset on minulla,reilusti viiskymppisellä miehellä,noin 10v sitten se alkoi.kaikki on samantevää.vaimo on,erillään asumme,täysin sama on tai ei.naisia löytyy vaikka miten paljon,ne ei kiinnosta kuin sen kerran,yhden illan voi remuta.ennen kiinnosti kaikki asiat,kuten aloittaja kirjoittaa.Kai tämä sitten oli tässä.

Osta prätkä. Itse 52v, Yamaha R1. Ei malta veneillä eikä aina edes ryypätä, kun pitää touhuta sen tykin kanssa ;-)

Vaikuttaa masennuksen oireilta. Olen itse mies, 49, työtön ja taloudellisesti menee huonosti mutta kiinnostuksen kohteita ja tulevaisuudensuunnitelmia löytyy. Hämmästyttävää kyllä vielä muutama vuosi sitten olin samassa jamassa vaikka oli työtä ja rahaakin ihan kivasti. En osaa neuvoa mikä sinut nostaisi ylös koska olemme yksilöitä ja kullakin omat murheensa ja ilonsa.

Täh no siis minä olen 29-vuotias mies ja olen jo vuosia sitten tajunnut että kaikki on täyttä paskaa ja turha tässä maailmassa on edes yrittää mitään, kun muut ampuvat alas. Tämä on pelkkä vankila, jossa pitää tehdä mitä muut haluavat.

Onhan näitä kouluammuskeluja ja yliopistoiskuja, sinäkin voit sellaisilla vielä vaikuttaa tähän maailmaan.

Tuossa vaiheessa Thaimaa kutsuu.

Thaimaan kutsu tulee yleensä siinä 40-65 ikävuoden välissä. Itsellä on jo suunnitelmissa muuttaa Thaimaaseen pysyvästi vanhampana, vielä ei kykene. Tämä Suomi on niin nähty maa, täällä ei oikeasti ole mitään tarjottavaa minulle. Naisista 97% on samanlaisia täysin tylsiä ihmishahmoja ja tuon 3%:n tavoittelu on hyvin vaikeaa ja turhauttavaa. Lisäksi uusi kulttuuri todellakin avaa aivan uuden elämän, tulee olo kuin olisi lapsi jälleen. Iän tuomassa tylsyydessä ei siis ole kysymys siitä ettei olisi enää "lapsi" vaan siitä, että kaikki on jo koettu eikä jaksa kiinnostaa. Kaikki on koettu siis Suomessa, mutta uusia kulttuureita ja mitä ihmeellisimpi äasioita ja käytäntöjä täynnä. Ei siis todellakaan pakko ole valita Thaimaata, siellä nyt vaan sattuu olemaan pienikokoisia toinen toistaan kauniimpia nuoria naisia. Eikä se toki lopullinen päätös ole, aina voi vaihtaa maisemaa ja uudet asiat kiinnostaa. Onnea matkaan.

Nuoruus on hetki vain. Viisikymppisenä ajattelet noin, kun ei enään saavutettavaa. Kuusikymppisenä ajattelet, että eläke ratkaisee kaiken, mutta toisin käy tulee sairauksia ja kolotuksia sinne tänne. Peiliinkatsominen muuttuu aina vain kurjemmaksi. Muistele mennyttä aikaa ja kaiva sieltä kaikki hyvä esiin, niin jaksat paremmin. Moni alkaa juomaan ja luulee, että se ratkaisu, mutta siinäkin käy toisin ja masennus vain lisääntyy. Elämässä hyvää paljon, kun sen oivaltaa.

No jos ei ole ikuisuusasiat eli Jumalasuhde kunnossa, se elämä oli sitten siinä.

edessä ikuinen kadotus ja hammasten kiristys.

Tee jotain hullua. Käy vaikka hyppäämässä laskuvarjolla - lupaan, että se saa sinut "heräämään".

Se uteliaisuus ja intohimo mitä joskus elämää kohtaan tunsit, ei ole kadonnut mihinkään. Sinä vain olet kadottanut itsesi.

Elämä on elämisen arvoista. Älä hukkaa sitä!

jaahas, ei nyt 47vuotias, mikään ikä loppu ole, kuin minä olen itse 27vuotias, eli olen 20vuotta sinua nuorempi kolli siis, eikä työn pitäisi aiheuttaa stressiä, ellei ole esimerkiksi nais huolia, tai huolia kotona jne jne tai raha huoli yms.... ps hyvää kesää kaikille..

Herää nyt , olet vielä nuori mies ja elämässä on paljon elettävää.

Olet masentunut tai tarvitset muutosta elämään.
Uusi harrastus tai työ, parisuhde nääntynyt; vaimo vaihtoon jne..

Itsellä ikää 59 vuotta, olen aktiivinen, paljon harrastuksia ja kaikkea muuta hauskaa.

Ehkäpä vielä iltatähti? Me ostettiin asuntoauto. Elämää näkee taas hiukan eri vinkelistä, kun sillä kiertelee maita ja mantuja. Matkailu avartaa ja näkee erilaisia ihmisiä. Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Liikkeelle ihminen.

Hmmm...jos aloittaja vähänkään näyttäisi tuolta kuvan mieheltä, minulla olisi piristystä tiedossa:). Vaikka olen lähes ikäisesi, pari vuotta tosin vanhempi, niin en löydä itseäni tuosta tekstistäsi. Eli tarkoitan sitä, että olen vielä ihan pirteä ja ajatukseltani kutakuinkin samanlainen kuin 30 vuotiaana.

Yritä kiinnostua penkkiurheilusta. Sitä on tullut tänäkin vuonna jo tuhansia tunteja tv:stä, kiitos Yleisradion. Esimerkiksi jalkapalloa tuijottaessa maallinen vaellus kohti hautaa sujuu rattoisasti.

Elämään saa iloa auttamalla apua tarvitsevia. Tämä on tutkittu juttu. Nykyään tarjotaan lääkkeeksi kaikenlaisia kokemuksia minä-minä-periaattella, mutta koita lähteä siitä ajatuksesta liikkeelle, että olet itse antava osapuoli ja autat apua tarvitsevia.

Toinen asia, joka auttaa elämänilon löytämisessä on uteliaisuus elämää kohtaan. Opettele jokin uusi innostava juttu, äläkä luovuta heti, vaikka alkuun ei voisi vähempää kiinnostaa.

Puhu tuntemuksistasi jollekin - ja mieluiten ihmiselle, joka kuuntelee, mutta joka ei itse ole yhtä masentunut.

Vielä on yksi: luonto.

Jos sinulla on syvä masennus, voit helpottaa liikkeellelähtöä myös lääkkeellisesti.

Ps. Life sucks and then you fucking dye (Ozzy Ozbourne) ;)

Ehkä olet sairastunut masennukseen ja tarvitset siihen hoitoa. On sekin vaihe koettu.

Nyt sitten ehtoopuolella otetaan yksi päivä kerrallaan ja nautitaan pienistä asioista. Asioiden tutkiminen kiinnostaa loputtomasti. Jälkipolvea on runsaasti ja puoliso.

Jumala on minulle ollut aina läheinen ja käyn häntä kirkossa palvomassa. Häneltä on kaikki hyvä ja olen hyvin kiitollinen hänelle kaikesta, siitäkin että hän on kantanut vaikeina hetkinä.

Tänään (16.7.2014) tämän viestiketjun aloitus oli Suomi24-saitin etusivulla. Minuakaan ei ole tähän asti kiinnostanut mikään. Nyt kiinnostaa. Erityisesti tuo kuvassa oleva komea KOMEA mies!!

No niin. Kova elämä.

Mitä teetkin, muista tieteellinen totuus: olet pelkkä atomeista tehty robotti, ja elämäsi on nopeasti ohikiitävä kokoelma sähköisiä tapahtumia aivoissasi. Kuoltuasi sinut poltetaan krematoriossa tai haudataan matojen ruoaksi. Siten alkaa loputon olemattomuus.

Kansantansseja tai sukurutsaa,vai onko kaikki jo kokeiltu.

silläse kukkoki jaksaa kanatarhassa,uusikana jokakerta,kokeileppa sinäkialoittaja

Keski iän kriisi.

menetin kaiken juuri, oli kiinnostanut kaikki muu mutta työnteon suhteenhan me ei olla työkykyisiä ja sitten harrastaa epävirallinen verottaja/uskovainen, mitä on enää jäljellä

En ymmärrä aloittajaa ollenkaan, koska minulla on vaikka kuinka paljon asioita, joita haluaisin tehdä, mutta joko ei ole aikaa tai mahdollisuutta.

Minusta sinun kannattaisi käydä varmuuden vuoksi työterveyslääkärillä perustarkastuksessa. Sano suoraan, että kun mikään ei tunnu miltään ja joku jo epäili, että testosteronitasoissa olisi häikkää tai olis jotain alkavaa masennusta. Lääkäri ottaa testit ja niiden perusteella näkee, että onko sulla kaikki ookoo vai onko kenties hormonitasapainon tms häiriötä. Monella miehellähän on viidenkympin villitys ja sitä intoa etsitään tanssilattialta tai työpaikan pikkujouluista.

Jos saisit tietää kuolevasi kuukauden päästä, niin mitä asioita haluaisit tehdä? Olisitko edelleen vain sohvalla katselemassa telkkaria?

Minä olen kohta 50-v ikäinen nainen ja avioeron jälkeen olen ollut viimeiset 15-v tiukan budjetin kanssa. Käyn reissussa ehkä 3 vuoden välein, kun saan säästettyä tarpeeksi rahaa. Vasta parin vuoden päästä nuorin lapsi muuttaa kodista pois, joten ehkä sitten hommaan vihdoin jonkun miehen itselleni. Tai todennäköisemmin hommaan jonkun lemmikkieläimen. Kirjasto on täynnä lukuisia kirjoja ja on paljon huippuleffoja näkemättä. Tapaan ystäviäni ja autan vanhempiani.

Jos olisi enemmän aikaa, ryhtyisin vaikka ulkoiluttamaan mummoja vanhainkodissa. Jos olisi rahaa ostaa isompi asunto, ottaisin jonkun murrosikäisen sijoituslapsen. Jos olisi vielä enemmän rahaa, ostaisin vaatimattoman sähköttömän ja kunnallistekniikattoman piilopirtin kesämökiksi.

Jos parisuhde on tylsä, niin juttele vaimosi kanssa. Haasta parisuhdettanne. Ehkä hänkin on kyllästynyt? Entä lapset? Pitävätkö hekin sinua itsestäänselvyytenä?

Moni ikäisesi mies hankkii moottoripyörän, testaa rajojaan vaikka treenaamalla puolimaratonia varten ja vie vaimonsa luksuslomalle Viagra-purkki taskussa. Jos seksikään ei kiinnosta, niin se viittaisi juuri masennukseen tai testosteronitason mataluuteen. Hoitamaton diabeteskin voi oikutella yllättävästi.

vaikka itse olen aloittajaa nuorempi,niin en usko että tuo on vielä "ikäjuttu" 47-vuotiaana.
Jostain muusta kyse.toki voi olla vaan ajanjaksoja,että ihminen alkaa pyöritteleen sitä "kuinka kaikki on turhaa,kun ne on kuitenkin muisto vain 40 vuoden päästä" tms...
Itsellä ollut ihan kylliksi ongelmia viime vuosina;terveys,talous ja läheisten terveys.Lueteltuna miedoimmasta pahimpaan.Opetellut siinä sitten,että joo,päivä kerrallaan ja omia/läheisten haluamia ja mukavuutta luovia juttuja;ei yhteiskunnan.Työssä en ole enää vuosiin viettänyt aikaa kun just sen mitä tarvinut/huvittanut.
Mutta toistan,"ikäjuttuun" en usko.47 iässä voi monikin asia olla vielä jos ei nousujohteista,niin ainakin sitä mihin on parikymmentä vuotta totuttu.Tietysti tasaisuus saattaa vuosien saatossa tehdä tuommoisen olon?

https://www.youtube.com/watch?v=7rBsWtOYuko

Suosittelen tutustumaan buddhalaisuuden tietämykseen. Siitä avautuu uusia uria nimenomaan sellaisille, joita ei enää mikään kiinnosta.

Ei kukaan lopulta saavuta onnea tästä materialistisesta maailmasta. Tartu ennakkoluulottomasti esim. tähän kirjaan. Moni on sen jo lukenut, ja silmät on avautuneet.


http://www.ultra-lehti.com/kirjat/arv-tolle.html

No saappaat jalassa minä olen ajatellut lähteä
nuori jätkä oot vielä ... minä ole voivottelemaan jäänyt
omaa ikääni eiköhän se ole jokaisen edessä
Toivoisin ettei kukaan liian nuorena lähtisi sinne mistä ei ole paluuta

mietin itsekin usein että tässäkö tämä kaikki oli ?
sitoutumisvastaisena olen aina yksin, jokapaikassa yksin. yksinäiset muistot, jee !!!
selfie kuvia, jee !!
no, erotiikkaa on, varattujen kanssa, en heiltä muuta haluakaan. heitäkin ajattelen,
yksin. olin surullinen perheen kanssa, heissä ei ole moittimista. melankolia asuu
minussa. en osaa haluta, toivoa, odottaa mitään.... no ehkä aamukahvia, yksin.
tuttuja, kavereita, ystäviä on, mikään ei vain tunnu miltään .... :(((

Et ole mitenkään ainoa etkä poikkeus. Oikeastaan taitaa olla kyse jostain, mikä liitetään 40 kriisiin. Kuplat alkavat puhjeta ja elämästä tietää jo asioita, joita ei ole hyvä tietää.

Totuus alkaa paljastua pikkuhiljaa, Lopulta vain naisen iho, liha, tuntu, tuoksu ja maku ja täydellinen nautinnon humala on syy elää. Kaikki muu elämässä on sittenkin rekvisiittaa ja vain keinoja päästä miehen tavoitteeseen.

Katselet vaimoasi, etkä tunne enää yhtään mitään häntä kohtaan. Muistat kaikki riidat. Ymmärrät, että se hänen rakkautensa silloin kauan sitten oli pelkkää lumetta jonka tarkoitus oli vain saada sinut pysyväksi turvallisuuslähteeksi.

Voit alkaa juoda, mutta se ei lopulta helpota kuin humalan ajaksi. Sinä tarvitset uuden naisen. Se on niin yksinkertaista, koska nyt et suorita elämäntehtävääsi vaan olet pelkkä exploitattu olento, jonka arvo on vain siinä materiaalisessa, mitä lähimmillesi tuotat eivätkä he osoita minkäänlaista kiitollisuutta edes.

Itse erosin 15 vuotta sitten ja naisia on ollut senjälkeen useita kymmeniä. Tein oikean ratkaisun. Nautin elämästäni aina hetken kerrallaan, mutta toisinaan tyhjyys taas iskee. Näin kuitenkin parempi.

:D mä vaan sanon että kun pääsin armeijasta, niin pikkuhiljaa vaivuin erittäin pahaan masennukseen eikä mikään kiinnostanu. 6v olen rukoillut jumalaa ja välillä on vaikeaa välillä ei. ja siis mulla on noi ongelmat jo ku olen 25 vuotias ettei mikää kiinnosta :D:D

Hei!

Tämä tilanne elämässäsi kuulostaa etsikkoajalta, joka Raamatun mukaan on jokaisella ihmisellä muutaman kerran elämän aikana. Hakeudu uskovien pariin hengellisiin tilaisuuksiin. Raamatun mukaan usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

Voit rukoilla itsekin vaikka näin: "Jumala, jos olet olemassa, tule elämääni ja pelasta minut." Uskon ja olen kokenut elämässäni, että Jumala todella vastaa rukouksiin. Hän rakastaa meitä ja on lähettänyt oman Poikansa kärsimään ristinkuoleman meidän tähtemme, jotta me saisimme todellisen mielekkään elämän, joka ei pääty kuolemaan.

Siunausta elämääsi! Etsi Jumalaa ja Hänen vanhurskauttaan! Löydät Hänet, kun etsit koko sydämestäsi.

Elama on juuri niin kiinnostavaa kun siita itse tekee...aina pitaa olla joku tavoite jota kohden pyrkii. Itse asun ulkomailla ja 47-vuotiaana kirjauduin paikalliseen yliopistoon opiskelemaan sosiologiaa (kun tyopaikka rahoitti opiskelut...). Nyt 3 vuotta myohemmin Yhteiskuntatieteiden kandidaatin paperit ovat kuukauden paasta taskussa. Sitten palaan toihin pariksi vuodeksi ja aion menna takaisin yliopistoon Maisterintutkintoa varten joskus 3-4 vuoden paasta....kun saan Maisterin paperit niin aion...

Noin se toimii - aina pitaa olla suunnitelma siita mihin pyrkii ja tavoitteet tulee asettaa kykyjen mukaan.

En oo mies, mutta tvsti femalenkin vastaus kelpaa. Tulee mieleen, että olet joko loppuunpalamisen partaalla tai sitten olet jo loppuunpalanut. Ehkäpä sinulla on liikaa töitä ja liian vähän vapaa-aikaa. Koetapa joku pvä miettiä, että mistä pidät. En tarkoita tällä välttämättä lomareissua ulkomaille yksin, vaan esim. pidätkö uimisesta ja saunomisesta. Onko sinulla/teillä kesämökki? Jollei ole, niin vuokrallekin mukavia mökkejä saa ihan viikonlopuksikin vain. Jollei em. innosta, niin voisiko tuo kiva olla jotain muuta, menepä, vaikka golfkurssille ja suorita green card tms.? Onnea yrityksiin, jotta elämäsi taas maistuisi. Ikäsi plsta elämää on kyllä vielä edessäpäin. Ei ole kokemusta, mutta olenpa melko varma, etteivät lapsenlapsesi elämää ainakaan helpota..

Kuulostaa sille että kannattaisi tarkistuttaa testosteroni tasot, jotka tuossa iässä saattaa hieman alentua. Asia voidaan korjata ja saat entisen elämänilosi takaisin :)

Semmonen on lopputulos, millanen on alku opetus.

Pelastus kriisiin on yllättävän lähellä : Omassa itsessäsi....

Tässä aloittajalle pari neuvoa, joita kannattaa ainakin harkita:

1.) osta kunnon auto. Joku helevetin tehokas Bmw m5, subaru, Mitshu evo tms. Ihan sama kunhan autossa on potkua ja kumi palaa. Bemari olis ikämiehellä kuitenkin paras, koska on takavetoinen ja voin luvata, että elämänilo tulee takaisin kun annat kenkää autolle. Vähän kun polttaa kumia, pyörittää munkkeja niin voi veikkonen välleesä. Vittu siinä ikä ja masennus ja alakulo häipyy kun iltaisin käy pyörittään sitä autoa.
Sen jälkeen opettele huoltamaan ja korjaamaan sitä. Osta työkaluja ja opettele ainakin perusasiat. On mukava kuunnella kun iso tehokas kone murisee ja turbo säksättää.

Kaikkihan sanoo, että tuo on junttia, mutta vitut siitä. Tosiasia kuitenkin on, että vehtailu ämmien kans on menneen talven lumia eikä naiset anna mitään. Nuorta toosaa ei enää saa ja samanikäiset naiset on rupsahtaneita kurppia, joiden näkemisessä häipyy viimeinenkin potenssi.

Mutta autoharrastus tuo iloa.

2.) hanki salikortti ja ala bodaamaan tai harrastamaan voimannostoa. Rauta kun alkaa nousemaan saa takaisin sen nuoruuden uhon ja kunto nousee samalla.

Unohda kaikenmaailman hinttiharrastukset tai työn ottaminen tosissaan. Kun alat elää autoharrastukselle ja bodaukselle niin siinä se on. Mies ei muuta tarvi.

Vähän samanlaisia tunteita täälläkin. Asiat varsin hyvin. Olleet oikestaan melkein aina. Tai sitten myös myöteinen suhtautuminen vaikeisiinkin tilanteisiin ja niistä selvityminen on tuonut kiitollisuutta. Se on varmaan sitä, että on ns. Maslow`n tarvehierarkian huipulla jo. Nyt voisi kehittää itseään lisää henkisesti ja auttaa muita ihmisiä. On itsellä jo hyvää ja kiitollisuutta, mistä ammentaa.

Elämäni on mielenkiintoisempaa koska:
1. Voi ohjata itse elämää. Ei toiset.
2. Voi kirjoittaa paperille uusia tavoitteita ja kiinnostuksia.
3. Omia projekteja.
4. Mistä pidät elämässä? Mitä uutta haluat? Mikä kiinnostaa, innostaa?
5. Innostaako parisuhteesi sinua? Inspiroiva kumppani? Entä oma inspiraatio?
6. Oletko henkinen vai liian käytännönläheinen?
7. Harrastukset, menot, matka, tavoitteet, tutkiminen, työ?
8. Oletko tutkinut luonnettasi ja mitä haluat todella aidosti tehdä, tai olla tekemättä?
9. Oletko rentoutunut ja saat uusia ideoita, uupunut ei ehkä saa helposti.
10. Mitä arvostat? Mihin käytät aikaa?

Miksipä pitäisikään olla stressiä tulevasta. Nauti olostasi ja rauhasta. Omat lapses ja myöhemmin lapsenlapset tuo iloa, vaihtelua ja piristystä elämään. Hoida terveyttä, etsi mielenkiintoisia harrastuksia ja nauti elämästä. Seesteistä elämää on hyvä elää. Monet ei voi tai ei saa elää rauhassa nauttia elämästään. Miksi etsiä itselle vaikeuksia jos mahdollisuus on elää rauhallisin mielin. Ei elämää tule suurista asioista ja tapahtumista vaan pienistä tavallisista tapahtumista elämän arjessa.

Neuvo 52v mieheltä, joka ajatteli juuri noin: Tässäkö tämä nyt oli? Muutaman vuoden se ottii, avioeron ja pari lyhyttä suhdetta kestin. Kunnes päätin: se oli siinä! Lopun aikaa ajattelin elää kuin viimeistä päivää, niin laadukkaasti kuin mahdollista. Sellaista se elämä on.

Ikä on vain numeroita. Pyydä Jumalaa näyttämään elämällesi ihmeellinen tarkoituksensa. Sen saat huomata, ettet olekaan tyhjänpäiväinen, vaan erityisen yksilöllinen, luova, omilla aivoillaan ajatteleva tärkeä persoona.
Siunausta elämääsi! ÄLÄ LUOVUTA!!!

Huolestuttavampaa on, että nuoriso ajattelee samoin kuin sinä vanha ukko.

Sisältöä elämään saa, kun alkaa auttamaan ihmisiä, joilla on vaikeuksia ja jotka tarvitsevat apua. On ihan turha valittaa tylsyyttä, kun voi käyttää aikansa arvokkaimmin, antamalla energiaa niille, joilla sitä ei syystä, tai toisesta ole.

Vapaaehtoistyöhön, rahoittamaan köyhien lasten koulutusta. Kotimaassakin on paljon varattomien perheitten lapsia, jotka eivät pysty kouluttautumaan, kun kaikki energia menee, vanhempien köyhyyden, mahdollisesti siitä seuranneiden päihdeongelmien ja perheväkivallan alla pelkäämiseen. Sinne tueksi ja turvaksi.

Paljon on yksinäisiä vanhuksia, joilla ei ole yhtään ystävää, eikä yhtään auttavaa kättä, kun tarvitsisi. Sellainen pyyteetön auttaminen, antaa varmasti uutta sisältöä elämään, kun näkee miten paljon voi tuoda iloa toisten ahdinkoon.

itse pääsin 48-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle ja elämä näyttää erittäin mukavalle ilman suorittamispakkoa ja pakollisia aamuherätyksiä.
Osta sinäkin skootteri, liity http://www.skoottericlubi.com/ ja tapaa uusia ystäviä mielenkiintoisen harrastuksen parissa.

Juo vähemmän.

Ei maksulliset naiset mitää olis häh?

Onneen tarvitaan kolme asiaa; Rahaa, rakkautta ja terveyttä. Jos jokin noista puuttuu mikään ei innosta, koska onnellisuuskin puuttuu. 47 vuotiasta rahatonta ei käy tässä maailmassa kateeksi

Olet kyllä oikeassa vaikka olet nuori poika.


Kun vaimoni kuoli katselin seiniä 2-3 vuotta (2007) sitten kuin joku sanoi nyt tanssiin.

Lapseni(2) ovat" vanhoja", lapsenlapsia 5 asuvat kaukana (450km).

Oli uusi nuoruus, nyt taas normaali elämä naisen kanssa lähi etäisyydellä.

Elämästä voi Aina ajatella, toivoisin muutaman miljardin rahaa joilla leikkiä tässä elämässä.

Aina voi lähteä etelämpään sotimaan jos tuntuu että kaikki on jo koettu.

Ymmärrän täysin, minulla ihan sama olo, mikään ei tunnu yhtään miltään. Ennen elin ns.täyttä elämää, mutta nykyään kaikki tuntuu aivan turhalta ja tyhjältä. Töissä käyn ja väkipakosta tapaan harvoin ystäviä/sukulaisia ja kaikki ne hetket jotka vietän heidän kanssaan on järkyttävää näyttelemistä, ja kestää hetken ennen kun siitä toipuu. Minulla ei ole lapsia eikä miestä juuri sen takia koska luulen että en pystyisi kokopäiväiseen tai edes puolipäiväiseen kanssakäymisen saman ihmisen kanssa monta vuotta.. Olen kai sitten erakko nykyään. Ainoa Jänna puoli on se, että suruissani mietin miksei kukaan soita ja sitten kun puhelin soi, ei huvita vastata.. Tiedän, itseppähän olen syypää tähän kaikkeen, mutta haluaisin edes hetken onnea ja mielenrauhaa elämääni ja samaa toivon sinulle myös.

VIRALLINEN DIAGNOOSI :

ko. henkilö ei enään näe seuraavaa kevättä, on jo loppu suoralla ja loppu kiihdytyksessä. kohta läsähtää ja soon siinä. ukolta vain kilvet pois, monttuun ja pari metriä maata päälle. no jos tietty hyödyksi vielä haluaa olla, niin käskee känkätä raatonsa paikallisen kaukolämpö-firman kattilaan jossa voi tehdä viimeisen palveluksen lämmittämällä sillä paikallisen hillopäällikön autotallia hetken.

Hassu Mies! Huilaa hetki -ota aikaa itsellesi ja tee mitä vain, joka edes vähän huvittaa tai mikä tuntuu kivalle! Kaikkia meitä välillä tylsistyttää... Vaimosi yms ymmärtää kyllä !

http://www.helsinkipaleo.com/2012/01/hyvinvointihaaste-stressinhallinta/

Sinulla on vielä fyysistä terveyttä, joten sinun täytyy herätä ja aktivoitua.
Ala tekemään nopeasti uusia asioita, vaikka et olisikaan niistä kiinnostunut.
Elämä on sen verran lyhyt.
Kun olet 65 ja esim. sydänsairaus, tulet muistelemaan ihmetyksen vallassa 47 vuotiasta itseäsi joka valitti tunteiden latteutta.

Kaikki on itsestä kiinni.. mulla vielä muutama vuosi 47 v matkaa ja lapset kouluikäisiä, jotka pitää aktiivisena, mut ei kannata jämähtää! You have only this one life and make it fabulous!! Tee hiukan soul searchingiä ja löydä intohimosi : on se sitten prätkät, harvinaisten kolikoiden keräily, geokätköily, frisbeegolffaus , juokseminen, leipominen tai matkustelu ja anna palaa! Ei kannata jäädä odotteleen että elämä tuo eteesi jotakin hienoa vaan tee itse itsesi onnelliseksi!!

Sitähän se elämä on, fiksummat tajuaa ja kyllästyy aiemmin.
Kovimmat luupäät painaa hullunkiiltosilmissä hautaan saakka.
Palstan ok-loordit osaavat nauttia elämästä, painavat töitä asuntolainan korkoihin ja homostelevat pihalla uima-altaassa. Koskaan ei tarvi pysähtyä miettimään miksi tätä tekee.

Kärsitköhän tyhjän pesän syndroomasta? Minä ainakin ja tuntemukseni olivat samat.

Kunnes ryhdistäydyin kun laskeskelin, että elämää voi hyvinkin olla vielä toisen samanmittainen jakso edessäpäin. Nuoruus on mennyt ja perhe-elämä muuttunu mutta jotakin on kai tullut tilallekin. Toki - uudenlainen vapaus ja uudenlainen suhde aikuisiin lapsiin. Voin periaatteessa tehdä mitä vain, ihan extemporee lähteä vaikka matkalle, terassille, järjestää illanistujaiset, aloittaa opiskelun yms. Kiinnostus löytyy jos muuttaa asennettaan, ehkä tylsän ja banaalin kuulloista mutta näin se on. Omat ajatukset ovat kaiken a ja o. Olen naimisissa 32. vuotta ja puolison kanssa on kivaa seurustella aivan eri lailla kuin lapsiperhe arjeaa. Voi myös harrastaa eri tavoin. Kahden aikuisen arjessa ei tarvitse miettiä arjen velvollisuuksia niin kuin perheenä, jota tosin kaipaan edelleenkin.

Olemme tällä hetkellä mökillä ja olemme täällä niin pitkään kuin tekemista riittää tai kun huvittaa. Viikonloppuna molemmilla on omien ystävien kanssa suunnitelmia ja taas sen jälkeen mietitään mitä kivaa tehtäisiin kun lomaa on vielä paljon jäljellä.

Keski-ikäisen elämä on itse asiassa mielenkiintoista ja hyvinkin vaihtelevaa, mutta itse se pitää rakentaa. Ei nuoruuteen ja sen intresseihin kannata haikailla; se vaihe on ohi - voisiko sanoa että vihdoinkin. AIkuisuus on in!!

http://www.youtube.com/watch?v=6Ejga4kJUts

voisiko kyseessä olla masennus? Silloin ei tunnetusti asiat kiinnosta, asiat tuntuu yhdentekeviltä jne.

Ajattelit tulevia lapsenlapsia ja niiden vaikutusta. Itselleni kävi juuri niin että kun ainoalle lapselleni tuli 2 poikaa sain siitä uutta potkua elämääni. Se ei kuitenkaan riittänyt määräänsä kauempaa sillä nykyajan lapsilla on omat menonsa jo aika varhain eivätkä he jaksa kiinnostua vanhan vaarin jutuista vaikka tiedänkin että he ovat minun "kavereitani" . nyt 64 vuotiaana taidan olla taas täysin yksin tässä maailmassa :=(

Ei se elämä siitä paremmaksi muutu. Tulet istumaan turvallisessa ja tylsässä 8h päivä työssä 70 ikävuoteen asti. Vapaa-ajat murehdit mitä kaikkea olisit voinut olla elämässä.

Elämä on valintoja. Olisit nuorena valinnut eri suunnan. Nyt se on myöhäistä. Onnellista ja tylsää loppuelämää.

Asiat eivät koskaan ole niin huonosti, että niitä ei voi viinan juonnilla vielä vähän pahentaa.

Hyppää laskuvarjohyppy, mene matkalle jonnekkin missä et ole ikinä käynnyt.

OOT itsetietoinen mies. Jotkut ovat jotakin jotkut ei mitään. minun mielestä olet jo jotain mikä kertoo jo minulle paljon.

Ihminen muuttuu arvottomaksi, kun täyttää 40 ja vielä arvottomammaksi kun täyttää 50 ... sen jälkeen kaikki onkin yhtä teeskentelyä.

47-vuotiaalla on jäljellä vain neljä 5 vuoden pätkää. Sitten olet 67-vuotias vanha kurttuinen jarru, jos sinne asti pääset. 67-vuotiaalla tuskin enää pelaa mikään. Edessä on surkeat rollaattorivuodet ja hauta.

Tilanteesi ei todellakaan ole kehuttava.

Jaa hass taas yks vitun tussuun tulija lisää elämään. Ei meitä kimu leitakaan aina oo kaikki kiinnostanu mut joteki on vittu pärjätty täs helveti maailmassa ehkä se ettei kiinnosta on suo vaa tuonnu lähemmäks meitä.

Kun nuorimmaiseni muutti omilleen, aloin etsimään sisältöä elämääni. Aloin tutkia sukuani ja aloin käydä sukuseuran kokouksessa. Myöhemmin aloin tutkia myös äitini sukua. Aloin myös pitämään yhteyttä enemmän ystäviini ja sukulaisiini. Reissaan myös yksinäni. Olen myös hankkinut harrastuksia lasteni kanssa. Lapsenlapsia ei vielä ole.

Poikani kanssa käymme katsomassa urheilumatseja silloin tällöin. Tosin hän käy katsomassa matseja myös kaveriporukkansa kanssa. Pojan kanssa käydään joskus myös Tallinnassa.

Tyttären kanssa käydään yhdessä kuntojumpassa kerran viikossa. Olen myös tutustuttanut häntä korkeampaan kulttuuriin ja käydään yhdessä kerran kesässä esim. kesäteatterissa. Olemme suunnitelleet säästävämme rahaa Santiago de Compostelan kävelyvaellusta varten.

Suunnilleen joka toinen viikko sunnuntaina lapset tulevat luokseni sunnuntailounaalle. Ruoan jälkeen toinen tiskaa ja toinen tyhjentää ruoanjämät jääkaappiin ja siistii pöydän. Ruoan jälkeen katsotaan leffa ja usein se menee päiväunien nukkumiseen hyvän ruoan jälkeen.

Työelämä on raskasta ja tylsää, mutta kun ei ole parisuhdetta, tarvitsen työtä, jotta pärjään. Olen kuitenkin opetellut nauttimaan työstä, sillä asenne ratkaisee melkein missä asiassa tahansa.

Pudotin painoa reilut 10 kg ja harrastan liikuntaa enemmän, jotta jaksan elämää. Aikuistyypin diabetes ja sukurasitteena oleva rintasyöpä varjostaa elämää, mutta sen takia yritän elää terveellisesti. Ilo ja onnellisuus löytyy siitä, että elämä ei ole liian helppoa. Jos on liian helppoa, niin ei osaa arvostaa sitä kaikkea, mitä on saavuttanut.

Haaveilen parisuhteesta, matkoista ulkomaille, lapsenlapsista ym. Haaveilu on tärkeää, vaikkei niitä saisi koskaan toteutettua. Yritän elää elämää niin, ettei tarvitse kadehtia, jos elämä loppuisi huomenna.

Olisi kiva tietää, että millaisia ajatuksia nämä herättävät AP:ssa.

Hanki rakastajatar...se pistää mieheen säpinää ja elämään jännitystä.

testot tippunut, mene lääkäriin

Kyllä kai tiedätte, että ns. elämänne on pelkkiä sähköimpulsseja aivoissa. Olette robotteja. Ajatuksenne ja haaveenne ovat pelkkää robotin koneiston hurinaa, ettekä voi päättää mistään asiasta. Olettehan koneita.

Ala enemmän juomaan, kännissä kaikki on hauskempaa :) vaikka hyviä viinejä, viskejä, rommeja, konjakkeja iltaisin hyvän musiikin rentouttamana. Ja hyvä ruokahan kiinnostaa aina koska ihminen tarvii ruokaa elääkseen.

Aloittaja on saanut aikaan vastausryöpyn,koska elämänhaluttomuus koskettaa lähes kaikkia ainakin jossain vaiheessa.Suurin osa näyttää vilpittömästi haluavan kertoa sen asian joka on omaan elämään tuonut voimia jatkaa ja mitä kaikkea siellä suositellaankaan;laskuvarjohyppyä,ihmisten (varsinkin naisten) hyväksikäyttöä,testosteronia,huoria,kallista autoa,skootteria,moottoripyörää,viinaa ja Thaimaan siroja naisia...Ei voi kuin ihmetellä mihin kaikkeen ihminen ahdistustaan pakenee!Mutta jos sielussa on niin suuri tyhjyys että siellä on Jumalan mentävä aukko,niin siihen ei mikään muu riitä.Jumala on kaiken rakkauden lähde ja hänessä on sellainenkin salaisuus,että kun luotu kääntyy hänen puoleensa niin elämän käsikirjoittaja vaihtuu.Kukaan ei voi tietää omaa elämäntarkoitustaan sellaisena kuin rakkauden Jumala haluaa sen toteutuvan,ennenkuin kääntyy hänen puoleensa ihan itse sitä kysymään.Sitä ennen elämää ohjaa yleiset mielipiteet,kasvatus,oma tahto ja mielihalut,sosiaalinen kontrolli ja vaikka mitkä tuulet ja myrskyt.Eräänä päivänä elämä sitten loppuu -nuorena tai vanhana- ja ihminen joutuu elämänsä antajan eteen tekemään tiliä motiiveistaan ja tuloksistaan.Ja mitä sanoo rakkauden Jumala,joka antoi maailmalle ristin hullutuksen koetellakseen kenelle se kelpaa?Meillä ei ole yhtään mitään omaa,emme ole itse itseämme tänne luoneet,emmekä saa kuollessamme mukaan muuta kuin armahduksen synneistämme,jos Jumalan sovintouhri ihmiskunnalle-Jeesus Kristus-meille kelpasi.

Seksi, alkoholi, penkkiurheilu, väkivaltaviihde, nopeat autot, kilpaveneet, uhkapeli, heikompien sortaminen.

Näistä löytyy elämän tarkoitus.

Eiköhän tällä lähde elämä taas vauhtiin: http://j.gs/46rA

ja jos et siitä virkisty niin jää vaikka sinne. Turhan inisijöitä on muutenkin ihan liikaa.

Olet siis viettänyt tasaisen tappavan tylsää virikkeetöntä elämää?
Ehkä joten jotenkin "ohjelmoitu" siihen?
Ulkopuolelta oman elämän tiedostamattasi sitä?
Terveisiä vaan sinne "aivopesulaan" missä tommoisia ihmisiä tehdään vaan ei synny?
Aikaa on siis jäänyt itte miettiä oikeita asijoita

Nuoruuden jälkeen tasaantuu mieli, jopa niin paljon, että joutuu etsimään niitä tuntemuksiaan. Itse lähden mukaan perheen ja ystävien juttuihin ja yritän kiinnostua tosissani, ja tämä toimii. Vaatii jonkin verran sisäistä pakkoa aluksi, että saa elämästä irti enemmän.

Jos haluat saada aivan uuden perspektiivin maailman asioihin, ja tajuta, miten paljon tekemistä meille kaikille riittää, jos haluamme korjata tilanteen, kuuntelepa seuraavia ihmisiä (esimerkiksi u-tubesta löytyy tuntikausia puheita kultakin): Noam Chomsky, Howard Zinn, Edward Snowden, Glenn Greenwald, John Perkins, Chris Hedges. Aivopesusta, korporatismista, nykymuotoisesta maailmanlaajuisesta totalitärismistä, elitismistä, feudalismin paluusta, yritysten ahneudesta ja kaikenlaista muusta he puhuvat. Heräät tajuamaan, miksi sinusta on tehty sellainen kuin olet ja millainen ihminen voi olla, jos herää. Millainen maailma voi olla, jos yhä useammat heräävät ja ottavat aktiivisen otteen asioihin.

Älä anna masennuksen estää sinua kuuntelemasta ainakin yhden puheen kultakin heistä. Ennustan, että se jo auttaisi sinut alkuun.

JEESUS ON ELÄMÄ :)

Elä kuten ennenkin, Luojaasi ja ihmisiä kuunnnellen. Luoksesi tulee kyllä vapahtajan sana aikanaan, ja myös eksyttäjän ja orjuuttajan sana, ja tee silloin väärä tai oikea valinta, mieluummin oikea. Ei viestisi näyttänyt kovin epätoivoiselta, ja siihenkin vapahtaja sanoi:"Älkää vaipuko epätoivoon, mutta luovuttakaa pelinne ajoissa, jos tiedätte vastustajanne "sellaiseksi"".
Ja viestisi oli tietysti vain trollausta, ei ton paremmin voi asiat suomalaisella olla, mitä sinulla on....

Tuttu tunne..on ollu itellä samat tuntemukset vaikka ei ole ollut mitään masennusta, mutta.50:nä noita ajatuksia vaan tulee jostain syystä kun elämä tulee seesteisemmäksi ja lapset kaikki omillaan ...sitä huomaa yhtäkkiä että jää ns.yksin koti on hiljanen kun joskus oli elämää enemmän ku tarpeeks...silloin ajatteli välillä että se aika kun koittaa että lapset on aikuisia niin sitten sitä sun tätä....nyt kun sais mennä ja tulla ja tehdä mitä huvittaa....ei sitten olekaan mielenkiintoa....kaipaa joskus niitä hälinäaikoja kun lapset oli vielä kotona....se kaikesta huolimatta piti kyllä energisenä ja virtaa riitti....nyt pieni yksiö ja muistot ihanista ajoista jotka ei palaa enää....jälkeenpäin vaan huomaa että pitää vaan elää hetkessä....pienistä asioista se onni ja iloisuus tulee kunhan ottaa sellaisen asenteen.

Masentuneiden ihmisten yhteinen piirre on se, että ajatukset pyörivät oman itsen ympärillä. Ihminen on rakennettu epäitsekkääksi, ja joka ei sitä huomaa, tulee ennemmin tai myöhemmin kokemaan elämänsä tyhjyyden.
Suosittelen että aloittaja ja muut jotka kokevat ettei elämässä ole mitään odotettavaa, kääntävät katseensa pois itsestä muita ihmisiä kohti. Uusi harrastus, rakas tai irtiotot tai uudet viihdykkeet eivät sitä tee, koska nekin on suunnattu omaan elämään. Riko mukavuusrajojasi. Kysele ihmisiltä mitä heille kuuluu, mitä he ajattelevat, tervehdi tuntemattomia, anna paikkasi kassajonossa. Lähde avuksi talkoisiin, muuttopuuhiin tai seuraksi yksinäiselle. Tarjoudu seuraksi tapahtumiin jotka eivät sinua kiinnosta, hakeudu ihmisten seuraan ilman että ajattelet omaa etuasi. Katso missä tarvitaan käsiä, korvia, silmiä, sanoja tai kukkaroa. Näin on moni ihminen päässyt nousemaan oman elämänsä tarkoituksettomuudesta. Se joka osoittaa rakkautta vaikkei sitä kokisikaan, tulee saamaan vastarakkautta, oppii pitämään itsestään, elämästään ja muista ihmisistä. Me saamme vain sen, mistä olemme valmiit luopumaan toisen hyväksi.

Seksi, alkoholi, penkkiurheilu, väkivaltaviihde, nopeat autot, kilpaveneet, uhkapeli, heikompien sortaminen.

elämässä on menokausi nousukausi lama ja deflaatio ja viimein, päivän uutisissa loput jutut, aion vain siekailla ja ....... viimeiset (hinnatta/rahatta) - Jeesus on Herra

>> Nykyään ei mikään, kaikki on samantekevää. Ikää ei ole kuin 47 vuotta
mutta tässäkö tämä nyt sitten oli, loppuelämä on tälläistä?>>

Neuvoisin lähtemään johonkin vaikeisiin ja hankaliin olosuhteisiin. Noin 2..6 kk ajaksi vähintään. Jos on rahaa, niin jonnekin etelämmmäksi, työvastuulliseksi johonkin hommaan ja alkeellisesti asumaan.

Vähemmällä rahalla mutta samalla lopputuloksella voi hankkiutuia Lappiin. Jänkhälle, kultakaivoksen soraa rännin lapioijaksi tms. pa...ahommaa.

Takaan että 2 kk kuluttua ajatusmaailmasi on ihan toisenlainen. Osaat arvostaa nykyistä helppoa elämääsi.

Mutta toisaalta saatat oppia että kaipaat välillä tuollaista kurassa tarpomisen puoltakin.

Ensi kesänä voi tehdä mieli uudestaan samaan rapahommaan. Kotona asioita pohtimalla tuo nykyinen rinkisi ei murru. Kato onko sinusta miohinkään.

Sitäpaitsi, odottele rauhassa 10 v. lisää. Voin sanoa että ei täällä, silläkään tasolla mitään kuolettavan tylsää arkipäivät ole. Kohtuu hyvin viihtyy.

Jeesus on vastaus. Ala rukoilla Häntä. Minun tilanteeni voisi olla sama kuin sinun. Mutta! Jeesus on minun kanssani joka päivä ja elämä on mielenkiintoista.

Anna nuorille työpaikkasi ja jää työttömäksi niin eiköhän muutu elämä mielenkiintoisemmaksi. Jos on kaikki saavutettu niin myy omaisuutesi ja ala kuluttelemaan sitä niin ettei jää perillisten tapeltavaksi. Tee jotain radikaalia mistä ei mitään haittaa kenellekkään ole mutta tylsä elämäsi muuttuu.

Aika pitkä aika odotella eläkepäiviä ja jotain lapsenlapsia. Eikö mitään muuta ratkaisua ole? Uuden ammatin opiskelu piristää jos on jotain samaa duunia vääntänyt pitkään. Vielä ehtii. Aloita puutarha harrastus tai hanki pappa skootteri. Yksi kaveri osti halvan vanhan mökin ja alkoi remontoimaan sitä hiljalleen niin ei tullut vapaa- ajan ongelmia, on ihan innoissaan kädenjäljestään. Onhan niitä mahdollisuuksia vaikka mitä, kalliita ja halpoja kunhan vaan joku innostaisi toteuttamaan.

Maanantai ei mittään, tiistai ei mittään, keskiviikko torstai ei mittään. Perjantsi ei mittään...mutta lauantaina Tammerfesteille!

Eino leinon sanat Lapin kesä kertoo paljon !

Olet saavuttanut ne asiat, jotka kuvittelit tekevän sinut onnelliseksi. Nyt kun et keksi enää mitään, minkä luulet tekevän sinut onnelliseksi, tunnet tyhjyyden tunnetta. Ei ole mitään suoritettavaa. Totuus on että mikään ulkopuolinen asia ei voi tehdä sinua onnelliseksi. Tutki sisimmästäsi, kuka sinä oikeasti oikein olet ja onni löytyy. Lopeta sen lähteeen etsimistä ulkopuolelta.

"Mä olen kyllästynyt niihin voimiin, jotka ohjailee mun elämää, jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa. En tiedä onko se väärin, kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan, sillä niin olis käynyt jos oisin jäänyt eiliseen kiii ... ".

Kuunnelkaa Kaija Koota kaikki jämähtäneet ja jälkeen jääneet. Eilinen on sitä varten, että se on muokannut meitä. Huominen tulee vain, kun vapautuu eilisestä ja katselee eteenpäin, tulevaisuuteen ...

Aaa,ooo,hoo.Aaa,ooo,hoo.Hmm.Terapeuttisesti.Aaa,ooo,hoo.Hik.Hi,hi.Hmm.Ja tasapainoisesti.Hi,hi.Että ihan hengitysestä.Aaa.ooh,ooo,nyt lirahti pienet kataiset.Hi,hi.Ja tasapainottelusta on suomessa alettu ihan .Hik.Apsoluuttisesti maksamaan palkkaa.

No siinähän se oli. Tai jatkuuhan näytös vielä, mutta pitkästyttävinä uusintoina, jotka olet nähnyt jo moneen kertaan. Keskimääräistä fiksumpi keski-ikäinen ei enää innostu mistään. Näin se on. Ikävä kyllä.

Sori "siellä ollut ja nähnyt", keskimääräistä tyhmempi keski-ikäinen ei enää jaksa, viitsi, osaa, ymmärrä ... innostua mistään. Visioitten puute ja näkökyvyn ankeus kertovat no. tyhmyydestä, järjen vähyydestä ja tunteitten köyhyydestä.

Itse olen 47v nainen, muutama vuosi sitten koin olevani täysin tyhjä, minulla ei ollut mitään annettavaa, olin sinkku ja uraputkessa. Olen edelleen sinkku ja uraputkessa. Mutta kuitenkin vuosia sitten muistin unelmani lapsuudesta, halusin kuvataiteilijaksi.
Toteutin unelmani, työni ohessa. Nyt teen työni ja toimin kuvataiteilijana, annan taiteilija roolille tilaa työssäni ja nautin elämästäni joka on varsin rikasta henkisesti. toteuta Eli neuvoisin että mietit mitkä on unelmasi, kaikki unelmat ei vaadi rahaa vaan rohkeutta. Ota vastaa haasteesi eli lapsuutesi unelma ja tee siitä totta jos lapsuudestasi ei ole unelmia hae haasteesi nykyhetkestä ja toteuta se.

Mulla on vähän sama juttu ja olen vasta 30.

Minulla loppui kiinnostus elämään jo 19-vuotiaana kun iski masennus ja tajusin etten koskaan tule saamaan tyttöystävää enkä sitä myötä perhettäkään. Ihan turhaa silloin on myöskään kouluttautua tai tehdä töitäkään joten syrjäydyin. Nyt olen ollut jo 6 vuotta sellaisissa fiiliksissä että kuolis vaan pois, mitä sitä enää täällä kärsimään.

Ei ehkä täysin. Itselläni lähti mielenkiinnot yllättäen hieman nousuun 42 ikävuoden jälkeen. On ehkä niin että "hengähdystauon" jälkeen samat asiat kiinnostavat aivoja taas enemmän.

Sitten kun elämä eli mielenkiinnon kohteet ovat sammuneet, on jäljellä enään ns. paskahommat eli työnteko. Voi voi niitä jotka eivät nauttineet parhaista vuosikymmenistä ennen keski-ikää vaan tuhlasivat ne ymmärtämättömyyttään ns. paskahommiin. Ja osahan syntyy pystyyn kuolleiksi joita ei lapsuuden jälkeen kiinnosta mikään.

Hei. Tiedän tunteen----samat taustat. mutta kun tulet 60 v. kuin minä ja mietit samaa. 0n vain revittävä ovia auki ja etsittävä uusia juttuja

Aloittajaa nuorena miehenä kiinnosta viini, laulu ja naiset. Vaimo pihalle, hommaat kolmekymppisen naisen itsellesi, alat ottamaan kuppia, elämä ei enää ole tylsää!

http://vartiopaikka.blogspot.fi/2013/02/hohoo.html