"Synnyin maailman mahtavimmassa valtiossa; Suolistona tunnetussa", näin elämäni alkua kuvailtiin jälkikäteen taiteilijoiden toimesta, mutta valheita ja typeryyttä heidän tulkintansa ovat... Sillä Suoliston valtakausi oli loppumassa ja elämäni alkuvaiheet eivät olleet elämäni parasta aikaa, jos pitäisi valita kaikki minkä olen elämässäni tehnyt ja arvostella se lapsuuteni saisi huonoimmat pisteet...
Plebeiji isäni juopotteli paikallisessa majatalossa syntymäni hetkellä ja äitini oli kotona synnyttämässä palvelusneidon kannustaessa, hetken he luulivat äitini kuolevan, joten palvelusneito juoksi hakemaan isän, mutta kuin ihmeen kautta äitini ei kuollut ja minä synnyin terveenä.
Isälle uutinen oli hyvä lukuunottamatta, sitä että hän menetti rahaa hylätessään pelikumppaninsa kotiin tulon vuoksi, mutta nähdessään minut hän rauhoittui, siitä päivästä lähtien vuodet vierivät nuoruuteeni, jossa tarvitsin itseäni viisaampaa minua opettamaan.
Isä huusi, että minä menen saman oppilaaksi, joka opetti hänet ja muut kyläläiset, mutta koska näin isästäni ettei opetus ollut laadukasta vaadin että minut opettaisi hyvänä puhujana tunnettu Sivistynyt lukiolainen, jota olin salakuunnellut hänen vieraillessaan kylässämme... Unelmani oli päästä puhujaksi jakamaan oikeutta...
Äitini ehdotti että voisimme säästää, mutta ei juoppoa isää säästäminen kiinnostanut, joten päätin vaikka varastaa rahat joilla matkaisin opettajani luokse toiseen kaupunkiin; varkaus loppui lyhyeen koska kylässä kaikki tunsivat toisensa, mutta onnekseni äitini onnistui lepyttämään suututtamani kauppiaan.
Sain lyönnin kasvoilleni ja kuulin "tahranneeni suvun kunnian", mietin miten pienessä kylässä asuvilla plebeijeillä voi edes olla kunniaa... Äitini päätti hillitäkseen varastelunhimoani ottaa lainaa, jotta voisin päästä haluamaani koulutukseen.
Muistan edelleen kuinka istuin hevoskärryillä matkalla kohti tulevaa kotikaupunkiani, joka oli paljon suurempi kuin se kylä mistä olin lähtöisin; ensimmäisenä menin tapaamaan Preppertowwzia, hänen asunnostaan sain viettää päiväni, ettei minun tarvinnut asua ja nukkua kaduilla...
Preppertowwz näytti erittäin nuorelta ja hän opasti minut huoneeseeni johon purin tavarani ja sitten matkasin kohti oikeussalia, jossa näin Sivistyneen lukiolaisen;
Minä; "Anteeksi! Pyydän saavani osakseni opetustanne! Olen kuullut puheitanne ja..."
SL: "Ja miksi minun pitäisi kelpuuttaa sinut? Mistä edes tulet? Sanokaa myös nimenne!"
Kun kerroin olevani Lomatoyt ja tulevani siitä kylästä opettaja kysyi oppilailtaan - jotka ympäröivät häntä - "Voiko sieltä tulla mitään hyvää?", hän sanoi "Ei, tämä on ainoastaan faktaa!"
Silloin hän astui sisälle saliin ja minä jäin ulkopuolelle hänen oppilaidensa nauraessa minulle kunnes hekin menivät; yksi oppilaista läimäytti minua selkään ja sanoi: "Lykkyä tykö, hyvä farmari susta saahaan!"
Kiersin päivän kaupungilla valittaen kunnes illalla tallustin kohti asuinpaikkaani Preppertowwzin kartanolla, matkalla kirosin ja huusin: "Typerys! Miksi teit sen!" ja imitoin sanojani, silloin luokseni astui kookas mies, joka kysyi: "Ketäs sitä typerykseksi sanotaan, eikö äiti opettanut tapoja?"
Kiistin sanoneeni häntä tyhmäksi, mutta silti hän löi minua ja veri valui kasvoiltani kun astuin vihdoinkin Preppertowwzin asuntoon; minua oli myös potkittu eri puolille ruumistani... "Hieno naamio", Preppertowwz sanoi nauraen, "onnistuitko tavoitteessa?"
Minä: "En... Hyvä se on sinun kaltaisen onnekkaan kartanonomistavan *paski*isen* (kuiskaten) sanoa..."
Silloin Prepperi suuttui ja kertoi minulle että ainut syy siihen miksi hän omistaa yhtikäs mitään oli hänen isänsä kuolema kuusi vuotta sitten ja kaikki "mitä haluan minun olisi otettava vaikka väkisin", siitä tuli ensimmäinen opetukseni...
Huomenna kuulin isäni kuolleen ja äitini oli suostutellut hänet kastettavaksi viime hetkellä; "Pölvästi!", ajattelin "pelosta isäni ainoastaan kääntyi! Mutta ei sitä äitini koskaan tajuaisi..."
Matkasin kylään katsomaan hautajaisia ja palattuani päätin Prepperiltä saamani opetuksen avulla mennä uudestaan puhuttelemaan Sivistynyttä lukiolaista, pidin seuraavan puheen;
"Olet itsekin sanonut että kaikki mikä oikeussalissa on hyvin esitetty on faktaa, ainoastaan faktaa ja sen vuoksi on kaikkien taivuttava oikeudenedessä sanoi mahtavimmat puhujat mitä tahansa se on faktaa! Nyt minä olen vihdoin ymmärtänyt sen ilman opetusta, että asia on juuri noin ja oikeudenkäynnin voittaneella on hallussaan faktat, häviäjällä ei!"
Sivistynyt lukiolainen hyväksyi minut oppilaakseen, vaikka ainoastaan toistin hänen sanojaan ja ylistin häntä; siitä huolimatta olin onnellisempi kuin koskaan, ei mennyt kauaa aikaa kun hän raahasi minut oikeussaliin ja katsoin hänen puhettaan; yleisö hurrasi, hävinnyt itki katkerasti kun hänet raahattiin pois salista kohti kuolemaa.
(Jatkuu!)
Plebeiji isäni juopotteli paikallisessa majatalossa syntymäni hetkellä ja äitini oli kotona synnyttämässä palvelusneidon kannustaessa, hetken he luulivat äitini kuolevan, joten palvelusneito juoksi hakemaan isän, mutta kuin ihmeen kautta äitini ei kuollut ja minä synnyin terveenä.
Isälle uutinen oli hyvä lukuunottamatta, sitä että hän menetti rahaa hylätessään pelikumppaninsa kotiin tulon vuoksi, mutta nähdessään minut hän rauhoittui, siitä päivästä lähtien vuodet vierivät nuoruuteeni, jossa tarvitsin itseäni viisaampaa minua opettamaan.
Isä huusi, että minä menen saman oppilaaksi, joka opetti hänet ja muut kyläläiset, mutta koska näin isästäni ettei opetus ollut laadukasta vaadin että minut opettaisi hyvänä puhujana tunnettu Sivistynyt lukiolainen, jota olin salakuunnellut hänen vieraillessaan kylässämme... Unelmani oli päästä puhujaksi jakamaan oikeutta...
Äitini ehdotti että voisimme säästää, mutta ei juoppoa isää säästäminen kiinnostanut, joten päätin vaikka varastaa rahat joilla matkaisin opettajani luokse toiseen kaupunkiin; varkaus loppui lyhyeen koska kylässä kaikki tunsivat toisensa, mutta onnekseni äitini onnistui lepyttämään suututtamani kauppiaan.
Sain lyönnin kasvoilleni ja kuulin "tahranneeni suvun kunnian", mietin miten pienessä kylässä asuvilla plebeijeillä voi edes olla kunniaa... Äitini päätti hillitäkseen varastelunhimoani ottaa lainaa, jotta voisin päästä haluamaani koulutukseen.
Muistan edelleen kuinka istuin hevoskärryillä matkalla kohti tulevaa kotikaupunkiani, joka oli paljon suurempi kuin se kylä mistä olin lähtöisin; ensimmäisenä menin tapaamaan Preppertowwzia, hänen asunnostaan sain viettää päiväni, ettei minun tarvinnut asua ja nukkua kaduilla...
Preppertowwz näytti erittäin nuorelta ja hän opasti minut huoneeseeni johon purin tavarani ja sitten matkasin kohti oikeussalia, jossa näin Sivistyneen lukiolaisen;
Minä; "Anteeksi! Pyydän saavani osakseni opetustanne! Olen kuullut puheitanne ja..."
SL: "Ja miksi minun pitäisi kelpuuttaa sinut? Mistä edes tulet? Sanokaa myös nimenne!"
Kun kerroin olevani Lomatoyt ja tulevani siitä kylästä opettaja kysyi oppilailtaan - jotka ympäröivät häntä - "Voiko sieltä tulla mitään hyvää?", hän sanoi "Ei, tämä on ainoastaan faktaa!"
Silloin hän astui sisälle saliin ja minä jäin ulkopuolelle hänen oppilaidensa nauraessa minulle kunnes hekin menivät; yksi oppilaista läimäytti minua selkään ja sanoi: "Lykkyä tykö, hyvä farmari susta saahaan!"
Kiersin päivän kaupungilla valittaen kunnes illalla tallustin kohti asuinpaikkaani Preppertowwzin kartanolla, matkalla kirosin ja huusin: "Typerys! Miksi teit sen!" ja imitoin sanojani, silloin luokseni astui kookas mies, joka kysyi: "Ketäs sitä typerykseksi sanotaan, eikö äiti opettanut tapoja?"
Kiistin sanoneeni häntä tyhmäksi, mutta silti hän löi minua ja veri valui kasvoiltani kun astuin vihdoinkin Preppertowwzin asuntoon; minua oli myös potkittu eri puolille ruumistani... "Hieno naamio", Preppertowwz sanoi nauraen, "onnistuitko tavoitteessa?"
Minä: "En... Hyvä se on sinun kaltaisen onnekkaan kartanonomistavan *paski*isen* (kuiskaten) sanoa..."
Silloin Prepperi suuttui ja kertoi minulle että ainut syy siihen miksi hän omistaa yhtikäs mitään oli hänen isänsä kuolema kuusi vuotta sitten ja kaikki "mitä haluan minun olisi otettava vaikka väkisin", siitä tuli ensimmäinen opetukseni...
Huomenna kuulin isäni kuolleen ja äitini oli suostutellut hänet kastettavaksi viime hetkellä; "Pölvästi!", ajattelin "pelosta isäni ainoastaan kääntyi! Mutta ei sitä äitini koskaan tajuaisi..."
Matkasin kylään katsomaan hautajaisia ja palattuani päätin Prepperiltä saamani opetuksen avulla mennä uudestaan puhuttelemaan Sivistynyttä lukiolaista, pidin seuraavan puheen;
"Olet itsekin sanonut että kaikki mikä oikeussalissa on hyvin esitetty on faktaa, ainoastaan faktaa ja sen vuoksi on kaikkien taivuttava oikeudenedessä sanoi mahtavimmat puhujat mitä tahansa se on faktaa! Nyt minä olen vihdoin ymmärtänyt sen ilman opetusta, että asia on juuri noin ja oikeudenkäynnin voittaneella on hallussaan faktat, häviäjällä ei!"
Sivistynyt lukiolainen hyväksyi minut oppilaakseen, vaikka ainoastaan toistin hänen sanojaan ja ylistin häntä; siitä huolimatta olin onnellisempi kuin koskaan, ei mennyt kauaa aikaa kun hän raahasi minut oikeussaliin ja katsoin hänen puhettaan; yleisö hurrasi, hävinnyt itki katkerasti kun hänet raahattiin pois salista kohti kuolemaa.
(Jatkuu!)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kuukauden päästä oli minun vuoroni jakaa oikeutta salin edessä opettajani Sivistyneen lukiolaisen katsellessa vierestä, tässä tapauksessa; Simo Kurki niminen mieleltään epävakaa kaveri oli melkein tappanut äitinsä ja hänen isänsä halusi minut puolustamaan Simoa, jotta tämä ei joutuisi vankilaan; suostuin palkkiota vastaan.
Sivistynyt lukiolainen katsoi minua kun vastapuolella ollut "Asianajaja(504)" esitti todisteita siitä että naisen kertomus oli totta; nainen näytti todisteeksi haavojaan jotka Simo Kurki oli kuulemma aiheuttanut äidilleen, sekä vaati että asiasta rangaistaisiin vankeudella!
Otin puheenvuoron ja sanoin: "Suoliston kansa! Te tiedätte että tässä maassa rakastetaan oikeutta enemmän kuin mitään muuta ja tämän vuoksi oikeudenkäynnin pitäisi perustua ainoastaan faktaan! Kuka voi todistaa ettei nainen rahanhimossa ole itse vahingoittanut itseään?"
Yleisö mietti hiljaa sanoja, kun Asianjaja huusi: "Vastalause: "Simon äiti Raippari on rehellinen 111-vuotias nainen on väärin syyttää häntä petoksesta!"
Minä: "Kuka oli paikalla murhayrityksen hetkellä? Vai mitä että Raippari on köyhää plebeijisukua, joten hän lavasti murhayrityksen tavoitteenaan saada korvauksia pojastaan viattomilta sivullisilta lahjuksina! Ainoastaan faktoja oikeussalissa!"
Asianajaja: "Vastalause: Se että paikalla ei ollut ketään ei todista että..."
Asianjaja ei keksinyt jatkoa ja hän tajusi sisimmässään että minä pystyisin jatkamaan kuinka tahansa kauan sillä todistajan taakka oli läsnäolijoilla joita ei löydy yhtään, kysyin; "Uskooko yleisö että nimeään toistava nuorukainen pystyisi murhaan?"
Yleisö hurrasi minulle ja huusi: "Simo on syytön! Simo vapaaksi!"
Silloin oikeudenjakaja totesi oikeudenkäynnin päättyneeksi; minä olin voittaja, kävelin ulos salista ylpeänä... Raippari löi Asianajajaa ja itki; Asianjaja näytti häväistyltä, sillä hän ei pystynyt puolustautumaan minua vastaan.
Oikeussalin ulkopuolella viikon kuluttua minua vastaan tuli itkevä Simo Kurki, joka huusi: "Sinun takiasi äiti on kuollut! Simo Kurki! Sinun vuoksi! Miksi autoit minua! Simo Kurki! Joutaisin vankilaan!"
Hän tarrasi kiinni kaulaani ja huusi "Simo Kurki!" vartijoiden hyökätessä hänen kimppuunsa, lopulta vartijat voittivat ja vetivät Simon pois näköpiiristäni katsoin hänen peräänsä kauan ja mietin oliko tuomioni oikeudenmukainen.
Kävelin tämänkertaisen istunnon loputtua Sivistyneen lukiolaisen kanssa pois ja kerroin hänelle murheitani; "minun vuokseni syytön nainen tapettiin... Jaoin oikeutta huonosti... Miten pystyn elämään asian kanssa?"
Sivistynyt lukiolainen katsoi minua ja sanoi: "Sinä teit oikein; oikeussalissa kaikki perustuu faktaan, jota naisella ei ollut esittää väitteensä tueksi, jos hän olisi ollut oikeassa hänellä olisi ollut todisteita! Olen minäkin lähettänyt "syyttöminä" pidettyjä kuolemaan palkkion tähden siinä ei ole mitään ihmeellistä, jos tekisimme ainoastaan sitä minkä omatunto sanoo oikeaksi jäisimme työttömiksi työnantajia meillä ei olisi ollenkaan!"
En keksinyt vastausta joten uskoin asian olevan näin ja jatkoin työtäni puhujana oikeussalin edessä; lopulta kun olin lähettänyt lisää väkeä oikeudesta ulos tilanteessa kuin tilanteessa aloin miettiä asiaa uudelleen ja istuin kapakassa juomassa silloin yksi kavereistani saapui seuraani; hän oli Hekekee.
Kerroin hänelle lasin äärellä moraalisen ongelmani, johon hän vastasi tietävänsä todellisen ilouutisen minulle nimittäin hän on persialaisen profeetta Manin seuraaja ja hänen opettajansa sanoo ettei ole pahaa on vain asioiden perusluonne samalla tavalla kuin lapsi aiheuttaa äidilleen kipua raskauden aikana mutta ei tee sitä tahallaan; se on pelkästään kohdussa olevan lapsen perusluonne.
Sitten hän jatkoi kertomalla kuinka omenat painavat puunoksia alas, mutta tekevätkö ne sen tahallaan? "Eivät", hän vastasi "sinä myös olet syytön!"
Koska hänen "profeettansa" antoi minulle vastauksen ongelmaani ja siirsi sen pois vastuultani päätin seurata häntä ja liityin Manikealaiseen seurakuntaan; kun äitini kuuli uutisen hän itki ja rukoili päivittäin puolestani, koska hänen mukaansa kuuluin "hämäriin lahkoihin".
Jatkoi työtäni oikeussalissa kunnes Hekekee kertoi minulle että pääsisin keisarin hoviin puhujaksi, jos kaikki menisi hänen suunnitelmansa mukaan; siellä saisin mainetta ja pystyisin edistämään profeetan ajatuksia!
(Jatkuu!)
Lomatoytkin pääsi sankariksi! XD
Häi ei tosin ole ollut Pulinoissa vähään aikaan, Suolistossa kylläkin... Jatka!
"Olisi todellista lahjojen haaskausta tyytyä oikeussalissa ratkomaan moukkien riitoja", sanoi opettajani Sivistynyt lukiolainen kuullessaan uutisen suhteistani manikealaisiin ja siitä kuinka he aikovat saada minusta hovin puhujan, "Sinä tosiaan olet osoittautunut paremmaksi kun aluksi luulin... Mutta muista tämä Lomatoyt, poikani! Kaikki mikä vakuuttavasti sanotaan on faktaa!"
Sivistynyt lukiolainen katsoi minua ylpeänä; sillä minussa hän näki saavutuksensa, koska minä pääsisin keisarin hoviin puhujaksi hän voisi mainostaa minua oppilaanaan ja saavuttaa suurempaa suosiota ja lisää rahaa mahtavana opettajana.
Mutta opettajani kysyi minulta: "Oletko oikeasti Manin seuraaja vai huijaatko saadaksesi hyötyä?"
Kerroin hänelle kuulleeni tämän opin kaveriltani Hekekeeltä ja mielestäni se selitti täydellisesti kaikki ongelmat, koska ei ole olemassa pahaa eikä hyvää ei ole myöskään moraalisia ongelmia on ainoastaan asioiden perusluonne joka johtaa pakosti toiset toimimaan ihmisten arvostaman hyveen vastaisesti.
Opettaja tarkkaili ilmettäni ja silloin hyvästelin hänet ja kävelin ulos kohti vapautta työstäni oikeudenjakajana; enää minun ei tarvinnut tyytyä vähään ja kuolla tuntemattomana vaan keisarin neuvonantajana minut tultaisiin muistamaan historiankirjoittajien toimesta!
Lopulta päivä koitti ja astuin Hekekeen kanssa keisarin palatsiin vartijoiden katseen edessä, Hekekee kuiskasi minulle; "Älä katso keisaria silmiin pitkään, älä nyökkäile, älä mokaa! Meillä ei ole varaa epäonnistua! Tämä on tilaisuutesi auttaa profeettaa! Minä luotan sinuun!"
Keisari oli sinä päivänä Pesukarhu, mutta sitä ei tiedetty nauttiko hän asemastaan keisarina, koska hänen piti ratkaista katolisten, Mithrasin palvojien, manikealaisten, areiolaisten ja muiden ryhmien välisiä riitoja, jotka uhkaavat hajottaa valtakunnan jatkuvasti synnyttämällä mellakoita kansan keskellä.
Kumarsin Pesukarhun edessä ja sanoin: "Olen Lomatoyt, tulin hakemaan paikkaa puhujana sillä näinä aikoina valtakunta tarvitsee yhtenäisyyttä, jonka vain parhaat puhujat pystyvät takaamaan pitämällä kansan tyytyväisenä, etenkin kun nykyään puhutaan että idästä on tulossa barbaariheimo nimeltä Omgili!"
Salissa olleet aateliset ja hoviherrat säikähtivät kuullessaan Omgilin nimen, sillä heistä jokainen oli kuullut moukkien puheita ikuisesti hevosen selässä istuvista barbaareista, jotka ryöstivät maata idässä ja nyt ne halusivat ryöstää Suoliston kaupungin ja raiskata paikalliset naiset, mutta hoviherroista jokainen taputti koska esitin asiani hyvin vaikkakaan osa ei näyttänyt tyytyväisiltä kuullessaan minun olevan manikealainen...
Marsalkka Assassin katsoi mietteliäänä kaverinsa Korpin kanssa minua kun pidin puhetta, he ehkä miettivät mitä hyötyä minusta olisi kuten kaikki muutkin; erityisesti minua vierastivat katoliset...
Minun puheeni lopettua seuraavana eteen astui katolisena piispana tunnettu 'isä Nasse', joka päätti pitää puheen, hän aloitti sanomalla;
"Arvon sivistynyt yksinvaltias, minulla ei ole puheenvuoroa, mutta olen tullut tärkeämmän asian vuoksi nimittäin oikeuden, sillä olen kuullut Norjalaiselle langetetun kuolemantuomion ja tulin pyytämään hänelle armahdusta sillä hän oikeasti yrittää päästä eroon rikoksistaan; ajattele millaista mainosta se sinulle olisi jos kaikki tietäisivät sinun antaneen hänelle toisen mahdollisuuden."
"Hän kajosi parempaan naiseen ainoastaan himojensa vallassa, joista hän nyt katuu ja haluaa päästä eroon, elämä on hänelle pahempi rangaistus kuin kuolema, jolloin kiirastuli puhdistaisi hänen sielunsa aikanaan!", Nasse lopetti puheensa.
Pesukarhua ei kiinnostanut yhtään, koska hän ei ollut sukua raiskatulle, eikä tuntenut Norjalaista henkilökohtaisesti, mutta kun Nasse mainitsi oikeuden Pesukarhu päätti maineensa vuoksi esittää oikeudenmukaista ja sallia Norskin tapauksen uudelleentutkittavaksi.
Nasse kumarsi maahan ja kiitti yksinvaltiasta, sekä katsoi minua hetken ajan silmiin ja totesi; "Kyllä on manikealaisten luku suurentunut valtakunnan heiketessä." silloin hän käveli pois... Ihmettelin kuinka äitini pystyi kunnioittamaan kirkkoisäksikin kutsuttua Nassea, mutta sen myönsin että hänen puheensa oli hyvä vaikka hän ei noudattanut Sivistyneen lukiolaisen neuvoja.
Nassen poistuttua hovista, keisari lähti pois huoneeseensa mutta silloin kumppanilani Hekekeellä ' joka minut tähän virkaan auttoi - oli asiaa koskien Nassea ja katolisia, hän alkoi puhua kävellessämme kaupungin katuja pitkin kohti manikealaista seurakuntaamme.
(Jatkuu!)
Sinä kirjoitat aina vallasta. Jatkoa Pesukarhun tähden!
Tietäjät tietää -kirjoitustyylillä taas... Jotenkin paistaa läpi, että olet lukenut vanhoja tekstejä...
Barbaariheimo idästä = Omgili XD
Mutta hyvä tarina.
Hieno tarina. Pidin erityisesti päähenkilön kaverista. Ehkä juonikäänteenä HeKeKee onkin valtakunnan salattu perijä?
Hekekeen kanssa kävelimme kulman taakse; silloin hän varmisti ettei kukaan katsonut ja sanoi: "Nasse on uhka manikealaisuudelle ja meidän vapaudellemme, joten hänen on kuoltava!"
Minä vastasin etten ollut tottunut tappamiseen ja mielestäni, jos edes alkaisimme murhaamaan katolisia meidän täytyisi suostutella yksinvaltias iskemään valtakuntaa uhkaavan voiman kimppuun tässä tapauksessa katolilaisten basilikan oli myönnettävä keisarin ylivalta tai tuhouduttava...
Hekekee kertoi tuntevansa marsalkka Assassinin ja hänen kaverinsa Korpin, jotka täytyisi vakuuttaa, jos emme pystyisi saamaan keisaria juoneemme ja sitä varten minun oli pidettävä puhe, sitä ennen kävelimme manikealaisten kokoustilaan palvomaan...
Minua muistutettiin että veljiemme kohtalo oli minun ja Hekekeen niskoilla sillä muilla ei ollut yhtä läheisiä suhteita ruhtinaaseemme; silloin me kuljimme huomisen koitettua Assassinin luokse ja kerroimme hänelle että valtakunnan sotilaita tarvittaisiin sisäisen uhan torjumiseen, koska idästä tuleva heimo uhkasi maailmaamme, joten meillä ei ollut varaa riidellä.
Assassin sanoi ettei Suoliston valtakunnan armeijalla ole varaa tehdä itsenäisiä päätöksiä, joten hän käski meidät yksityisvisiitille keisarimme luokse...
Keisarin otettua meidät vastaan kerroimme hänelle etteivät pääkaupunkimme katolilaiset kunnioittaneet sivistynyttä yksinvaltiastaan Pesukarhua vaan julkesivat harjoittaa jonkun ristiinnaulitun kerjäläisen palvontaa...
Minä pidin puheen: "Herra, meillä on ikävä velvollisuus jonka suostumme suorittamaan ainoastaan rakkaudesta kotimaatamme Suolistoa kohtaan, sillä valtakunnan hajottamiseen pyrkivät rosvot joita katolisiksi kutsutaan kyseenalaistavat täysin sinun valtasi ja pyrkivät vallankaappaukseen...
He ovat kuin tummia pilviä, jotka peittävät auringon tuomasta valoaan ja siunausta kansallesi, mutta yksinvaltias me tiedämme ratkaisun ongelmaan, jos sallit meidän puhua."
Pesukarhu nyökkäsi ja kuunteli vakavana uskoen että piispa Nasse uhkasi häntä ja katolilaisuuteen kääntyneet plebeijit, sekä niitä tukeva rikkaampi roskaväki...
Jatkoin sanomalla: "Sinun täytyy määrätä armeija sinne vääryyden pesään jota basilikaksi kutsutaan ja pakottaa katolilaiset myöntämään sinun ylemmyytesi tai basilika poltetaan! Ikäviäkin asioita on tehtävä turvallisuuden eteen!"
Pesukarhu kirosi ja kysyi kieltävätkö katolilaiset todella hänen lupansa hallita kansaa, siihen me vastasimme myöntävästi; Minä ja Hekekee, jotka saimme keisarilta käskyn ottaa yhteyttä Assassiniin ja huomenna kävellä sotilaiden kanssa basilikalle.
Huomisen koitettua sotajoukkomme käveli ahtaalla kadulla tönien köyhät moukat pois tieltä, silloin basilikan edessä me pysähdyimme ja Assassin huusi ovella: "Keisarin käskystä jokainen ulos!"
Assassin astui taaksepäin ja katsoi saapuvaa väkijoukkoa; ensimmäisenä oli tuntemattomia - tunsin ainoastaan katolisen äitini, joka oli saapunut paikalle - ja heidän keskellään oli isä Nasse, joka kysyi: "Mitä teillä on asiaa pyhäkköömme?"
Silloin minä hymyilin Nasselle tekohymyä ja lausuin: "Valtiamme haluaa katolilaisten tunnustavan hänen ylivaltansa tai muuten tämä rakennus on poltettava!"
Väkijoukko asettui basilikan eteen ja lauloi jotakin latinaksi, he eivät väistyneet joten sotilaat joutuivat tönimään ja tappamaan eturivissä olijoita joiden paikalle takana seisoneet astuivat osa veti keihäitä irti sotilaiden käsistä ja paiskasi aseen pois.
Silloin en välittänyt mistään mutta katsottuani hetken alkanutta verilöylyä pelkäsin äitini hengen puolesta ja huusin Assassinille ettei rakennus pitäisikään tuhota, koska se suututtaisi kansaa näin epävakaana aikana ja silloin Assassinin ihmetellessä, valehtelin että tarkoituksemme oli vain pelotella väkijoukkoa.
Sotilaat marssivat pois ja basilikaa puolustaneet vetivät kuolleita raatoja pois haudattavaksi, Hekekee kirosi minua, mutta en välittänyt vaan juoksin äitini luokse; hän piti sylissään miestä joka vuoti verta ja käski minun hakemaan vesiämpärin.
Me juotimme hänelle hänen viimeisensä kun tämä mies otti marttyyrikuoleman; pyysin äidiltäni anteeksiantoa, mutta hän käski minua puhumaan piispa Nasselle...
Keskustelin Nassen kanssa; hän ei vihannut minua, kysyin miten hän pystyi olemaan noin rauhallinen vaikka... Olin murhaaja...
Nasse kertoi minulle, että minun ansiostani heidän basilikansa oli pystyssä, kerroin Nasselle profeettani Manin opista, ettei ole olemassa pahaa eikä hyvää ja nyt minä pilasin kaiken... Veljeni tappavat minut...
Nasse katsoi minua ja totesi että kutsun veljikseni joukkoa vääryydentekijöitä ja kertoi minulle kuinka voisin aina kääntyä katoliseksi ja saavuttaa totuuden sillä totuus oli hänen mukaansa ihminen; Jeesus Kristus.
Sillä lyhyellä ajalla Nasse kertoi minulle mielipiteitään katolilaisuudesta, olevaisuudestamme, ihmisestä ja uskonnostaan, mutta heti hänen poistuttuaan hyvästelin äitini ja juoksin satamaan;
Halusin paeta "veljiä", jotka olin pettänyt...
(Jatkuu!)
Basilikasta tuli minulla mieleen bysantti, mutta niillä ei taida olla mitään tekemistä keskenään? XD
Kyllähän niitä taisi Bysantissakin olla.
Satamassa ei ollut paljoa väkeä, jotka olisivat halunneet auttaa minua, mutta onnistuin vakuuttamaan yhden kalastajan että työskentelisin ilmaiseksi, jos hän antaisi minulle kyydin kauemmas Suoliston pääkaupungista.
Mietin matkatessamme veneessä ainoastaan Nassen opetusta ja sitä saavatko Manin seuraajat minua koskaan kiinni ja miten Assassinille ja Hekekeelle kävi äskeisen skenaarion jälkeen.
Matkasimme keskelle merta, kunnes kalastaja käski pysähtymään ja paiskasi verkot veteen, samalla tavalla jatkoimme matkaa ja taas pysähdyimme, sekä heitimme verkot veteen, lopulta kalastaja totesi: "P*sk* saalis! Jatketaan!"
Sitten hän jatkoi saaliin kiroamista ja sanoi: "Sut pitäs myyä orjaks' nii saisin elätettyy perheen, sori tää on kapitalismin hinta! Ei nää kalat elätyksee riitä..."
Silloin hän paiskasi verkkonsa päälleni ja huusi: "Aloillasi!"
Rimpuilin vastaan ja mies nousi seisomaan; niin tein minäkin, tappelimme keikkuvassa veneessä ja revimme verkkoa, sekä silloin mies astui minua yritti lyödä minua ja osui.
Toivuin kuitenkin äkkiä ja loikkasin suoraan kohti työnantajaani; hän kaatui ja hänen päänsä kolahti veneen puiseen istumapaikkaan oikein mukavasti; sitten kiedoin hänet verkkoon ja ajattelin paiskata mereen, mutta jokin sai minut säälimään häntä.
Katsoin edessäni makaavaa kapitalismista ja köyhyydestään mesonnutta miestä, silloin päätin asettaa käteni kulhoksi ja heittää vettä hänen päällensä, kun hän toipui kysyin nimeä ja hän vastasi olevansa Trotski.
Käskin häntä huutamalla pysymään paikallaan, eli hän ei saanut kajota verkkoon johon hänet kiedoin; asento näytti epämukavalta mutta vangillani ei ollut valinnanvaraa, "myytkö minut orjaksi", Trotski vaikersi.
Minä: "Emme ole sukua, jätän sinut rannikolle veneesi kanssa ja jatkan matkaa."
Lopulta ranta alkoi näkymään ja nousin pois veneestä, sekä aloin kävellä kohti provinssin lähintä asutuskeskusta josta selviäisi minne olin joutunut...
Trotski alkoi soutamaan mahdollisimman nopeasti poispäin ja huuteli mereltä minulle rivouksia ja kirosi minua ja väitti perheensä tulevan nälkäkuoleman olevan minun syytäni koska en suostunut tulemaan hänen mukaansa orjaksi vieraalle maalle...
(Jatkuu!)
Trotski mitä ihmettä? Onko kaikki hyvin? XD
Kävellessäni suuntaan, jossa oletin asutuskeskusen sijaitsevan huomasin sen olevan kauempana kuin luulin, joten minun oli sammutettava janoni sitä ennen jossakin lähistöllä... Kävelin kauemmas merestä - sill' tiesin sen veden olevan kelvotonta juotavaksi - jolloin maa muuttui autioksi hiekkalakeuksiksi...
Matka oli pitkäntuntuinen ainoat matkakumppanini olivat muistoni menneestä ja sammumaton jano, joka piiskasi minua auringon kohotessa pääni yllä. En tiennyt kumpi oli kamalampaa elää pelossa odottaen kuolemaa vai kuolla aavikon sylissä...
Merimiesten mukaan meri on rakastaja, se on nainen joka on aina märkä ja odottaa viatonta merenkulkijaa puoleensa... Mutta aavikon hiekka on pelkkää kurjuutta, se oli muistutus maailman köyhyydesta ja hedelmättömistä naisista, joilla ei naimamarkkinoilla ole minkäänlaista arvoa koskaan...
Matkan päässä näin kukkulan, jonka päällä kohosi rakennus, joka näytti temppeliltä aloin juoksemaan sitä kohti; silloin kaaduin ja kierin dyyniä alas tajuttomana kunnes heräsin ns. "temppelistä", jossa oli omituista savua; sitä meni keuhkoihini jolloin yskin kuin kuolemaa tekevä katukoira...
Edessäni seisoi vaaleaan kaapuun ja turbaaniin pukeutunut mies, joka pystyi hengittämään savussa; hän katsoi minua ja kertoi minun olevan hänelle velkaa henkeni, vastasin kysymyllä kenen temppelissä olin.
Se paikka ei ollutkaan temppeli vaan tähtitorni, jossa myös tornin omistanut Motari asui, hän työkseen ennusti kädestä ja luki tähdistä tulevaisuutta maksua vastaan; nyt korvaukseksi hengestäni jäin hetkeksi auttamaan häntä töissä...
Eli opiskelin astrologiaa ja käsistäennustamista, joka oppiaineena alkoi minua kiinnostamaan, sillä tarvitsin muuta ajateltavaa manikealaisseikkailuni jälkeen; halusin unohtaa menneisyyteni. Ei mennyt kauaa aikaa kun osasin jo kaikkien tähtien nimet ja tiesin mitä tuli sanoa jokaisesta käden viivasta...
Opittuani kaiken tarpeellisen autoin Motaria ennustamalla paikalle saapuneille heidän tulevaisuudestaan sen mukaan mitä jumaluudet olivat sinne kirjoittaneet, mutta sitä en tiennyt oliko niitä Nassen mukaisesti yksi vai useampia...
Kaikki meni hyvin kunnes eräänä päivänä paikalle saapui mies suoraan menneisyydestäni; hän pyysi Motarilta ennustusta, mutta tämä käski hänet minun luokseni, jolloin tunnistin miehen Simoksi, Kurjen pojaksi...
Onneksi minulla oli valkeakaapu ja turbaani, sekä en pystynyt aavikolla leikkauttamaan partaani, joka peittosi pelästyneet kasvoni... "Voisiko? Simo Kurki! Kertoa minulle! Simo Kurki! Tulevasta kohtalostani ja... Simo Kurki! Pystynkö parant... Simo Kurki!", mies sanoi...
Hiki valui poskiani pitkin... Mies puhui parantumisesta, sekä toisti mieleltään epävakaan tavoin nimeään; menneisyyden muistot syyttivät minua siitä etten pidätyttänyt tätä miestä rahaa vasten, jonka vuoksi hän on nyt edessäni ja hänen äitinsä manan majoilla...
Muuntelin ääntäni ja katsoin hänen kättään sekä mumisin epäselvästi ja sanoin: "kyllä, kyllä sinulle tulee...", silloin en kestänyt enempää vaan potkaisin pöydän nurin ja juoksin niin nopeasti kun pystyin kohti astutuskeskusta joka näkyi kaukaisuudessa vuoren päältä paremmin... Nyt tiesin suunnan...
Lopulta päästyäni perille minua kohtasi ikävämpi yllätys; sotilaat tarttuivat minuun ja kuulustelivat minua, sekä paikallinen käskynhaltija pidätytti minut, koska kuuluin epäilyttävään manikealaiseen lahkoon, sekä tästä käskynhaltijasta kuulleeni huhut saivat minut vihaamaan häntä...
Kuulemma hän lukitsi vauvoja eristysselliin tarkkaillakseen yksinäisyyden vaikutusta näiden puheenoppimiseen ja leikkasi vangeiltaan korvia irti, hänet tunnettiin nimellä Jokutyyppi...
Mietin taukoamatta pelastaisiko puhelahjani minut tilanteesta vai kuolisinko nolosti mestattuna jossakin vankilassa keskellä pientä kylää aavikolla, joka kuului osaksi Suoliston keisarikuntaa....
(Jatkuu!)
XD Motari jossain tornissa turbaanipäässä? Jokutyypin jotenkin arvasinkin...
Ei, mikään ei ole enää hyvin; sama kohtalo toistuu.
Vankilassa olin suosittu vartijoiden ja useiden vankejen parissa, koska ennustin heidän kohtaloitaan taivaankannen merkeistä, mutta ainut jota en pystynyt miellyttämään oli katolilainen vanki, jonka kanssa jaoin sellini. Hän ei tosin vihannut minua, vaikka oli eri mieltä kaikesta.
Tämä katolilaisvanki oli Johny Derpiläinen ainakin omien sanojensa mukaan; hän vakuutti minulle vankeudessamme että vapautemme koittaa joko kun keisari Pesukarhu kuolee tai kun Omgilin heimo valloittaa maamme.
Johny kertoi minulle ettei tarvitse pelätä käskynhaltija Jokutyypin tekevän meille mitään, koska vankeja oli paljon, eikä hän koko aikaa aikonut jokaista kiduttaa, koska ennustamisen ohella aikani meni pitkäksi keskustelin Derpiläisen kanssa työstäni ja menneisyydestäni, en tosin uskaltanut mainita johtaneeni sotilaita katolisten palvontapaikkaan...
Johny kertoi minulle tuntevansa piispa Nassen ja sitten hän selitti minulle ulkomuististaan tämän oppia tähdistäennustamisesta, joka oli katolisten mielestä valhetta, sillä jos ihmiselle on määrätty tähtiin surkea kohtalo, mutta hän pystyy itse vaikuttamaan siihen lukemalla merkit taivaasta ja ajoittamalla poikansa ja tyttärensä suotuisien tähtien alle ja lisäksi astrologia vähentää Jumalan valtaa valita ihmisen kohtalo suunnitelmistaan, sekä ihmisen vapaatatahtoa.
Nassen sanat joita sellikaverini siteerasi saivat minut tuntemaan itseni rosvoksi, koska ensiksi tienasin rahani verityöllä, sen jälkeen huijaamalla idiootteja lukemalla tähdistä heidän kohtaloitaan, silloin kerroin Johnylle historiastani Nassen kanssa basilikassa, johon johdin sotilaat, kerroin hänelle myös tekemästäni murhasta kuinka useita kristittyjä kuoli kun olin manikealainen...
Johny kuunteli järkyttyneenä, mutta koska vaikutin katuvalta hän ei edes lyönyt minua... "Jos selviän tästä elossa hankin katolisen kasteen", kuiskasin hänelle vartijoiden kävellessä sellimme ohi hakemaan seuraavan asukasta...
Lopulta vartijat saapuivat minun vuokseni ja minut raahattiin uudestaan käskynhaltijan eteen, joka sanoi minulle kuuluisiksi tehdyt sanat: "Teen teistä tiedettä!"
Silloin minut tungettiin jonkinnäköiseen komeroon... Siellä oli pimeää ja tunsin pistoksen käsivarressani jotakin ainetta virtasi veressäni käskynhaltijan nauraessa ulkopuolella; sopersin rukousta katolilaisten Jumalalle tietämättä mitään tulevasta, lupasin etten enää koskaan ennusta tulevaisuutta mistäkään!
Lopulta komeron ovi aukeni ja astuin ulos ilman tasapainoa kaaduin maahan, taustan vilkkuessa silmieni edessä; vaistonomaisesti pidin päästäni kiinni peläten sen irtoavan, ruhtinas nauroi yhä kärsimykselleni, kunnes hän päätti huvitella muilla vangeilla...
Itkin maassa en pystynyt nousemaan ja ajattelin oliko siinä urani; kuolla saastaiselle lattialle pölynkeskelle ilman tasapainoa tuntemattoman aineen virratessa veressäni... En tiennyt kauan aikaa kului kunnes Johny Derpiläinen nosti minut ylös ja häneltä puuttui toinen silmä, jonka tilalla oli nyt ainoastaan lasinen pallo.
Päivät kuluivat sellissä uuden ystäväni kanssa keskustellessamme uskonnosta, ihmisistä, valtakunnan tilanteesta ja kaikesta muusta kunnes sain kuulla Jokutyypiltä että minut, Johny ja muutama muu vanki olisi vapautettu johtuen keisari Pesukarhun tarpeesta saada lisää sotilaita kuolemaan valtakunnan puolesta sodassa Omgilia vastaan...
Johny talutti minut pois vankilasta, mutta tasapainoni alkoi jo palaamaan; menimme paikalliseen kirkkoon, joka oli paljon pienempi kuin Nassen basilika, siellä minä otin kasteen ja lähetin äidilleni kirjeen että meillä olisi ensimmäistä kertaa yhteinen usko.
Lähdimme matkalle kohti itää; sen aikana luin kaikesta mitä filosofit olivat havainneet ja oppineet kirjoittaneet, sekä luin suuren apostolin kirjeitä kulkiessani kohti tulevaa sotaa... Tarkoituksenani vaikuttaa sen kulkuun...
(Jatkuu!)
Jatka! Kirjoita lisää tästä heikkotahtoisesta ihmisraukasta!
ja mitäköhä taas jääny tällai välii... viivaa kyl vedän, mut astroltostrollollollogian vois vaihtaa saatanan palvontaan