Eli miten saisin 7kk ikäisestä tyttö koirasta rohkeamman persoonan.
Ongelma on siinä että aina ku tulee vieraita jotka eivät nyt päivittäin käy niin koira pissaa allensa siinä samassa kun "vieras" ihminen katsoo tai sanoo jotain koiralle. Koira ei ole ikinä tehnyt ihmiselle mitään mutta murisee ja niin sanotusti yrittää olla pelottava. Sitten koiran harjaus saa saman reaktion aikaan otan harjan käteen ja namupalan pyydän koiran luokse niiin tulee kyllä ja istuu siihen mutta siinä samassa taas lirahtaa pissi alle. Iloisena koira myös pissaa allensa esim: tuttujen koirien jälleen näkeminen tai tuttujen ihmisten esim: omistajien tai kavereiden joita näkee melkein päivittäin. Sitten on vielä yksi ongelma ei tarvitse kuin sanoa koiralle hyi niin juoksee pöydän alle häpeämään koska on todella helposti alistuva mutta myös siinä tulee pissa alle ja koira tärisee aivan kauheasti-> tämän myötä on sitten pienikin toruminen vähentynyt koska mietityttää että miksi koira tärisee niin paljon vaikka toruminen ei todellakaan ole mitään huutamista tai karjumista koiralle vaan ihan normaalilla äänen sävyllä tietty sana mikä on pienestä asti sanottu kun jotain on mennyt väärin.
Ongelma on siinä että aina ku tulee vieraita jotka eivät nyt päivittäin käy niin koira pissaa allensa siinä samassa kun "vieras" ihminen katsoo tai sanoo jotain koiralle. Koira ei ole ikinä tehnyt ihmiselle mitään mutta murisee ja niin sanotusti yrittää olla pelottava. Sitten koiran harjaus saa saman reaktion aikaan otan harjan käteen ja namupalan pyydän koiran luokse niiin tulee kyllä ja istuu siihen mutta siinä samassa taas lirahtaa pissi alle. Iloisena koira myös pissaa allensa esim: tuttujen koirien jälleen näkeminen tai tuttujen ihmisten esim: omistajien tai kavereiden joita näkee melkein päivittäin. Sitten on vielä yksi ongelma ei tarvitse kuin sanoa koiralle hyi niin juoksee pöydän alle häpeämään koska on todella helposti alistuva mutta myös siinä tulee pissa alle ja koira tärisee aivan kauheasti-> tämän myötä on sitten pienikin toruminen vähentynyt koska mietityttää että miksi koira tärisee niin paljon vaikka toruminen ei todellakaan ole mitään huutamista tai karjumista koiralle vaan ihan normaalilla äänen sävyllä tietty sana mikä on pienestä asti sanottu kun jotain on mennyt väärin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eihän tuo raukka tervepäiseltä vaikuta. Liiallinen arkuus on pysyvä luonteenpiirre, vaikeaa on sille mitään mahtaa. Yleensä vaan pahenee vanhetessa ja aggressio otetaan käyttöön.
Jos tuntuu, että koiran kanssa tulee juttuun ja koiran elämä näyttää kuitenkin olevan suht stressitöntä, siinä sitten elelette.
Onko koirasi taustat kunnossa? Siis asiallisen kasvattajan terve pentu?
Aloittajan kirjoituksessa pisti silmään tuo kohta: tuttujen ihmisten esm. omistajien näkeminen.
Onko koira vieraassa paikassa?
Taustat on kunnossa ja myös koiran emä on eritysen arka mutta silti kiltti ollut aina niinkuin minunkin koira on. Hyvin menee kaikinpuolin muuten mutta tuo ongelma on mistä jo kerroin.
Ei ole kuin kotona tietenki on koira. Mutta tarkoitin tuolla että jos käy esim kaupassa ja
sitten tulee kotiin--> lyhyempikin aika riittää
Hmm... en sanoisi, että taustat on kunnossa, jos aralla nartulla on teetetty pennut. Nartun luonne on olennaisen tärkeä, koska se antaa käytösmallit pennuilleen.
Vastuullinen kasvattaja ei tällaista narttua käytä. Liiallinen arkuus on vaikea ongelma, monet kouluttajatkaan eivät lupaa tuloksia tällaisen kanssa.
Ehkäpä hyväksyt tilanteen, ja huomioit koiran arkuuden, ettei se joudu liian stressaaviin paikkoihin. Koitat olla pahentamatta siis. Älä ainakaan ala säälitellä ja silitellä vaan toimit rauhallisesti ja luontevasti joka tilanteessa. Pidä yllä hyvää johtajuutta, jotta koirasi kokisi olonsa turvalliseksi kanssasi. Parempi että menee taaksesi turvaan kuin hyökkää.
Niin olen yrittänyt ja pitää jatkossa yrittää vielä enemmän ja toivoa ettei ainakaan pahene tuosta enään.
Aloittajasta voi tuntua oudolle, mutta ruokit arkuutta.
Ei harjauksia tai kynsien leikkuita suoriteta makupaloilla,ota rauhallisesti mutta päättäväisesti koira kainaloon, haet harjan tai kynsisakset koiran kanssa, eikä siinä tarvitse edes keskustella, jos vahinko käy, älä ole huomaavinasi, pyyhitkin pois vasta kun koira ei näe. Nami saa olla palkkana kuin hoitotoimenpiteet on tehty.
Teet sen minkä olit aikonutkin välittämättä koiran reakoinnista.
Joskus jos on tilaisuus antaa koira vieraan ulkoilutettavaksi, niin paljon kauas ettei kotia näy.
Jos tahtoo selkäsi taakse jotain omaa kummajaistaan piiloon, työnnä hiljaa vaan pois, ilman mitään jaarituksia, korkeintaan se :menehän nyt siitä.
Kaikki ylimääräinen huomiointi pois, hiljaista totuttelua elämään.
Perintönä tullut arkuus ei varmasti tyystin mihinkään huku, mutta paljon sitä voi omalla käytöksellään korjata.
Kiitos neuvoista(:
Koirasi on vielä kovin nuori. Huonolla asenteella siitä voisi saada vaikka pelkopurijan. Ja hyvällä pidolla mitä mainioimman koiran, todennäköisesti sellaisen palveluskoiratyyppisen, omistajaan keskittyneen iloisen koiran.
Kannattaa totuttaa uusiin paikkoihin ja ihmisiin, tapahtumiin jne. Itse etenisin pikkuhiljaa, rauhalliseen tahtiin, eli ei liikaa uutta liian nopeasti, mutta paljon uutta pikkuhiljaa.
Itse kyllä varoisin esim. kynsien leikkaamisessa leikkaamasta liikaa, arka koira saa niin helposti traumoja. Jos vahinko kävisi, silloin toki olisin kuin mitään ei olisi tapahtunut... Myös hajuaistin harjoittaminen etsimisleikeillä tekee hyvää, koira saa puuhaa ja ajateltavaa, ja onnistumisen kokemukset innoittavat. Eiköhän sulla ole vuoden päästä ihan mallikas kaveri siinä!
hö.. kuka se koirankaan kynsiä ytimen asti leikka ?
tarkoitin sitä pissavahinkoa, mistä aloittaja oli huolissaan
minä totutin arkaa kodinvaihtajaani pelonkohteisiin mm.ulkona oleviin isoihin kiviin näin:
Olin kuin en olisi huomannutkaan koirani pelkoa ja kävelin reippaasti kivin luo, sitten aloin jutella kivelle kuin olisi maailman ihanin asia/olento, silittelin kiveä ja välillä jopa kehuin kiveä hienoksi tytöksi yms...
koirahan pikkuhiljaa alkoi kiinnostumaan kivestä ja varovasti tuli lähemmäksi ja ensin välillä ryntäs taas pakoon ja taas läheni kiveä, minähän olin kokoajan kuin en koiraani huomaisikaan, kunnes tuli aivan vierelleni häntä aluksi varoen heiluen, ja kun haisteli kiveä kiinnostuneena niin sitten kehuin rauhallisesti ja hetken päästä kivi oli vain kivi, maailman luonnollisin asia, ja koira taas vapautuneempi kun oli ylittänyt itsensä.
Aikaa vievää, ja noloa jos joku ihminen kävelee ohi, mutta toimii!
Samalla tyylillä olen opettanut uusiin koiriin tai ihmisiin, ja esim. uusien koiratuttavuuksien kanssa pyydän että omistaja ei huomioisi koirani pelkoa, ja antaisi oman koiransa vapaasti olla oma itsensä(ei koske vihaisia koiria), ja näin pikkuhiljaa on koirani tottunut rajuihinkin leikkijöihin, ja osaa nykyään sanoa muille koirille jos toinen on liian hyökkäävä, eli ärähtää nätisti, ei haasta, ei räksytä, ei hyökkäile, ja jos ei muuten pärjää niin menee selälleen. Tietää että turhaan yrittää mun taakse piiloon, minä väistän pois, ja tietää että puolustaisin jos toinen hyökkäisi agressiivisesti. Ja saa aina kehuja kun ylittää itsensä!!!!