Henkiset... no vaikkapa niksit?

Kaapista ulostulemisen yksi riskeistä on, että sinut kutistetaan herkästi yhteen, homon rooliin. Kun olet urheilija, vitsailija, hyvä työkaveri, ystävä, puoliso, opiskelija, asiakas, setä, veli, kaduntallaja, nettikeskustelija, harrastaja jne., ihmiset eipät pääse musertamaan sinua haukkumalla yhtä osaa sinusta.

Toisaalta on hyvä tuntea paljon ihmisiä ja niitä oppii tuntemaan harrastusten kautta. Kun opit, että aivopieruja laukoo vähän kuka tahansa ja näkökantoja on paljon, mutta on myös rakastettavia ihmisiä (joita on paljon).. Kun löydät ihmisiä, jotka pitävät sinusta juuri sellaisena kuin olet, kestät hyvin myrkyjä. Ne ääliöt ovat jossain peninkulmien päässä.

Uskovaiset ovat ärsynnän kohteena samoin kuin väärän puoluekannan omaavat, "idiootit", aina ne toiset, jotka eivät kuulu meidän omaan ryhmään. Koska on aina jako meihin ja teihin, meidän homojen pitää löytää oma joukkomme, me, joiden parissa meillä on hyvä olla. Minusta olisi mukavaa, että kuuluisit meihin.

Ei se ihan noin kauheeta ole.En mä ainakaan ole koskaan tuntenut itseäni vihatuksi.
Ainahan jotain pientä kuittailua voi tulla.mutta en mä sitä mitenkään noteeraa.

Asun aika pienellä paikkakunnalla ja lähes kaikki,siis melkein,tuntee toisensa tai ainakin on yhteisiä kavereita.
Kaikki varmaan tietävät minun olevan homo,koska sen itse olen julki tuonut.

Asuin kuusi vuotta Västeråsissa ja siellä totuin olemaan oma itseni.
No toki mua vähän outona pidetään,mutta kai mä vähän sellainen olenkin.;)

Sitä henkistä tukea saan veljiltäni ja siskolta ja muiltakin hyviltä ystäviltä.
Ei mun tarvitse mitään asioita salata tai sulkea pois,kyllä täällä hetero pojatkin uskaltaa tulla ihan normaalisti jutteleen ja usein oon jatkoillakin ollut ihan hetero kundien kanssa.

Minkä vihan ja ennakkoluulojen? Ovat sangen harvinaisia tässä maassa. Vähemmistöistä homoilla ja lesboilla on kaikista helpointa, koska ovat hyväksyttyjä jo. Se on itsestä kiinni miten pärjää minusta tässä asiassa.

Hyvin pärjää, jos uskaltaa olla oma itsensä, mitä harva uskaltaa. Moni uskaltaa olla kyllä homona/lesbona, koska saat ryhmän tukea ja kuulut johonkin. Se tekee heti asiasta helpompaa. Ja mitä vihaan ym tulee, se kohdistuu huomattavasti enemmän maahanmuuttajiin nykyään, jotka ovat tulilinjalla.

Olen kylläkin lesbo, mutta itse en ole todellakaan kohdannut mitään "vihaa" tai ennakkoluuloja. Kaikki ovat ottaneet homouteni hyvin, suhtautunut minuun aivan samalla tavalla kuin olisin hetero. Ja mitäpä minun seksuaalisuuteni heidän elämäänsä edes liikuttaisi? Tosin, enpä juurikaan tunne ketään tosiuskovaisia, silloin suhtautuminen voisi toki olla hieman erilainen!