Anteeksi annon vaikeus. Kyse on "pikku" riidoista. Mies tekee töppäyksen, tässä tapauksessa sanoo, että tulee ajoissa (klo 12 oletan) ja minä odotan kovasti kotiin(kotiäitinä tällä hetkellä en miehen elättinä silti), saan viideltä soiton, että menee vielä pari tuntia. Muuten olisi ihan ok, mutta olisin halunnut vain tietää ajoissa. Olen näitä pitkiä päiviä sietänyt aika paljon ja tässä närästää se että minun tarpeeni siirretään edes kysymättä. Suutun siis miehelleni ja huudan kun tulee kotiin. Sitten alkaa mökötysvaihe. Puhun kyllä tarvittavat ja vastaan, mutta turhia en läpise. Mies jatkaa normi arkea ja minä odotan jotain, enemmän kuin "sori jos luulit, että tuun ajoissa" Inhoan tätä, mutta mitä muuta. Mies pahoitti mieleni, sitten hän odottaa, että lakkaan kiukuttelemasta. Sama kaava aina, lopulta kyllästyn ja tilanne normalisoituu. Miten muuten voisin tehdä? Niellä suuttumukseni heti? ( muuten vähän kuukauden ajasta riippuu suuttumukseni;)) Nytkin haluaisin miehen kainaloon, mutta en halua antaa hänelle mitään. Todennäköisesti kärsin näistä riidoista itse enemmän. Miten siis itse toimitte?
Vastaukset 4
- …...
Kyllä yöjuoksut omin luvin lopetetaan siinä vaiheessa, kun perhettä tulee. Talossa pitää olla isä, äiti ja lapset, ei äiti ja joukko lapsia, jotka tekevät, mitä lystäävät.
- Tee päätös jatkosta
Kuulostaa kyllä siltä, että miehesi ei välitä sinusta tai lapsistanne. Yhdyn edellisen kommentoijan puheenvuoroon.
- Eräs äiti ja vaimo
Mitä enemmän kiukuttelet, sen vähemmän mies haluaa tulla kotiin, eli valmis kierre. Et kirjoittanut, liittyvätkö viipymiset miehen töihin. Näin oli itselläni, kun lapset olivat pieniä ja olin kotiäitinä. Koskaan en varmuudella tiennyt, mihin aikaan mies tulee kotiin. Kyllä hän sanoi tulevansa johonkin aikaan, mutta harvoin tuli silloin. Heittoa saattoi olla montakin tuntia. Ero sinun ja minun välillä on se, että en koskaan ollut kiukkuinen mieheni vihdoin tullessa. Lapset riensivät isää vastaan, ja olin itsekin iloinen. Avioelämämme kukoisti, ja näin on yhä. Lapset kasvoivat ja menin itsekin töihin. Mies tekee yhä pitkiä päiviä, tai menee harrastuksiinsa. Tai minä omiini. On minulle joskus vihjattu, että enkö epäile, että mieheni on pettänyt minua. No en ole. Miksi kiusaisin itseäni, en omista häntä.
- aloitintän
Töihin liittyy kyllä hänen viipymisensä, enkä epäile. Tätä viipyilyä tapahtuu niin usein, että olen tottunut. Yleensä en suutu, mutta jos arvioitu kotiintulo heittää 7h alkaa pinna kiristymään. Yllätyn nykyään kovasti jos hän tulee silloin kun sanoo tai käsitän. Ei en minä häntä omista, mutta parisuhteessa, vanhempina pitää kuitenkin olla vähän vastuuntuntoisempi. Aloitan itse kohta taas työelämän ja hoidan lapsen hoitoon ja sieltä kotiin, minun aikatauluni pitää siis olla minuutilleen. Miehillä vain on eri säännöt? No, tämä riita on taas riidelty, toivottavasti pinnani pysyy löysällä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalaisten pinna paloi - Ärsytys iskee uudesta TTK-juontajasta "Eihän tälle voi kun nauraa"
Oliko Veronica Verho hyvä valinta TTK-juontajaksi? Uuden TTK-juontajan henkilöllisyyttä on arvailtu siitä asti, kun Va581646Nainen, onko sinussa sitä aitoa feminiinisyyttä jäljellä
Vai onko se jäänyt meikkien, korujen, hameiden ym. alle peittoon? Onko naisellisuutesi aitoa vai opetettua? Jos teet nai3651162- 136938
Missäs se Miss Suomussalmi luuraa?
Jokin aika sitten eräs myyjätär tituleerasi itsensä Miss Suomussalmeksi. Asiakas oli kuulemma Tokmannin kassalla todennu14764Voisit nainen joskus vastata minulle
Ja antaa jotain itsestäsi. Pientä tunnistetta ja juttua itsestäsi ja meistä. Kannustan.63622- 41598
Päälle hautaus?
Hautauksissa puhutaan päällehautauksista jos vaikka mies on kuollut ensin ja vaimo 20 vuotta myöhemmin! Todellisuudessa90558- 45529
- 45498
- 47475