nuori ja vanha

...se likka varmaan huomasi et mitä vanhempi pukki, sitä kovempi sarvi... Eihän niistä räpeltävistä alle 20v surkeista piimäparroista ole mihinkään...Muuten ois paikka vapaana kivalle 18-20v kaunokaiselle 46v ukon tyttökaverina...mailailkaa tään palstan kautta...

Entäs toisin päin? Miten voi joku parikymppinen tyttö ruveta suhteisiin yli nelikymppisen, usein jo kertaalleen naimisissa olleen ukkelin kanssa? No, ainakin sen takia että mies on yleensä yksin elävä, vaikka lapset käviskin kattomassa. Rahaa jos on niin tämä mies rakkaudenhuumassaan/velvollisuudentunnossaan laittaa sitä tyttöön. Muotikuteita, meikkejä, baarirahaa löytyy. Ja jos oikein hyvin käy, niin tytön uusi miesystävä on yh-iskä, jolla on tyttöystävän ikäisiä lapsia. Sitten voi miehen luokse muuttanut "äitipuoli" viedä miehen oman tyttären vaatteet, meikit ynnä muut tavarat. Ja eihän miesystävä/isä voi rakastaan siitä moittia. Lastaan voi, että pitää nyt ymmärtää kun Emmiriikkakatariinajanika (taikka Valentinaludmila kuten eräässä toisessa tapauksessa) tarttee biletysvaatteet kun ootte vielä samankokoset - ja kyllä teistä kaverit tulee. Kun ei sen omat vanhemmat ymmärrä, että pitäs tytölle autokin ostaa ja ehkä hevonen hankkia. "Poika"ystävä järkkää.
Näin tapahtui eräällä minulle läheisellä nuorella, kun hänelle tuli juuri ylioppilaaksi päässyt äitipuoli, kahden viikon seurustelun jälkeen tyttönen muutti miehen ja lastensa luo. Vuoden päivät sitä kamaluutta kesti, mutta sitten äitipuoli vaihtoi toiseen, vähän rikkaampaan. Mutta hänelle ostetun auton vei mukanaan lähtiessään toselle paikkakunnalle uuden miehen luo. Sillä on hevosiakin.
Kysyn vaan, että kuka vie elämän ja keneltä? Puhumattakaan rahoista, muista ihmissuhteista.

Pitäisi kaiketi kysyä siltä tytöltä, mikä siinä vanhemmassa miehessä viehättää. Vai oletko sitä mieltä, että kaverisi tuttu on täysin jonkun toisen ohjailtavissa, vailla omaa tahtoa? Tuskin häntä on siihen suhteeseen pakotettu.

Siinä, että vanhemmalle miehelle nuori tyttö "kelpaa" ei ole koskaan mitään ihmeellistä ollutkaan.

Yksinkertaistat kuitenkin liikaa. Kahden ihmisen välisissä suhteissa kyse on olennaisesti aivan muusta kuin iästä. Voisi ehkä jopa sanoa, että he ovat yhdessä ikäerosta huolimatta. Tilanne ei nimittäin varmaankaan ole helppo kaltaistesi kapeakatseisten ihmisten tuomitessa vieressä.

Sivumennen sanottuna olen muuten "melkein 40-vuotias", enkä koe itseäni ollenkaan vanhaksi ukoksi, että kiitos vaan. ;-)

Minä olen se vanhempi mies, tai ainakin minulla on vastaavanlainen suhde. Koska täällä on heitelty kaikenlaista ja oletettu yhtä sun toista, niin kommentoin hieman ja kerron miten asiat oikeasti ovat.

Minä en ole wongannut. Kaikki aloitteet tulivat tytöltä ja aluksi minulla oli pieniä moraalisia vaikeuksia suostua niihin. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin vain ahdasmielisyydestä niin kauan kuin laillisissa asioissa pysytellään.

Minulla ei ole lapsia, joten vertailu oman lapsen ikäiseen on minulle merkityksetöntä. Samanikäistä pitäisi sitten kai verrata siskoon?

En ole vaihtanut nuorempaan, koska minä en elänyt suhteessa tämän suhteen alkaessa.

En ole rikas enkä erityisen komeakaan. Normaalit käytöstavat osaan ja kohtelen ihmisiä ihmisinä ikään katsomatta. En myöskään loisi, eikä minulla ole velkoja joita vyöryttää toisten niskaan.

Meillä ei ole illuusioita suhteen kestävyyden suhteen. Tämä on vain väliaikainen järjestely molemmille. Lapsia ei kumpikaan halua eikä aio tehdä.

Tyttö ei ole piikanani, koska emme asu yhdessä. Minä yleensä laitan ruokaa silloin, kun molemmille tehdään.

Molemmilla on vahva ego, joten kumpikaan ei ole toisen talutusnuorassa eikä pikkusormen ympärillä. Ajattelemme omilla aivoillamme molemmat, eikä kummankaan järjenjuoksussa mitään vikaa ole.

On selvää, että minulla on enemmän elämänkokemusta kuin hänellä. Pelkkää hyötyähän siitä on tytöllekin, kun hän voi sitä kokemustani halutessaan hyödyntää.

En keksi millä tavalla pilaisin tytön elämän. En siinä onnistuisi vaikka yrittäisin, sillä hän lähtisi kävelemään saman tien.

Osa lukijoista on varmasti valmis lynkkaamaan minut silkkaa ennakkoluuloisuuttaan, mutta jospa asiallistakin keskustelua saisi aikaiseksi, kun näin itse ilmoittauduin.