Rattaat käytössä vai ei?

Meillä vähän yli 2 vuotias. Mennään rattailla "jokapaikkaan", mihin liikutaankin. Lapsi saa kyllä sitten juoksennella puistoissa ja muualla, mutta on vielä niin raskasta mennä tuon kanssa kävellen kauppaan, vaikka matkaa on vielä vähän vähemmän kuin teillä. Se matka kun saattaa kestää tunninkin kävellen. Väliin voin mennä sen unohtuneen maitopurkin hakemaan ilman kärryjä, tai tuohon lähipuistoon, kun ei ole kiiruita muita.

Ei oo kyllä itselle tullu vielä kukaan ihmetteleen ja muksu tykkää olla rattaissa. Päinvastoin, kerran oltiin pidemmällä kävelyllä ja sain niitä "herranjee, älä kävelytä tuon ikäistä lasta tuollaisia matkoja"... Matkaa oli ehkä se 2,5km :D Eli aika erilailla eri ihmiset ajattelee näköjään :D

Ajattelin itse, että syksyllä saa alkaa käveleen pitempiä matkoja (pakosta), kun syntyy toinen lapsi. Siinä vaiheessa ajattelin ottaa varuiksi sisarus-laudan vaunuihin, jos ei jaksetakkaan kävellä koko aikaa. Mielestäni ei oo mitään pahaa pitää alla 3-vuotiaista rattaissa. En itse ainakaan voisi kuvitella tuon uhmaikäisen lapsen kävelyttämistä asioilla, ei siittä tulisi mitään. (Tosin, meillä on myös auto, mutta vain miehellä kortti, joten isommat reissut kuljetaan sillä. Onko sekään sitten paha vai hyvä asia? :D )

Miellä 3-vuotias on kävellyt omin jaloin. En muista tilanteita, joissa olisin häntä enää tuon iän jälkeen rattailla kuskaillut.

Eiköhän tämä ole vähän myös lasten välisistä ikäeroistakin kiinni? Meillä vanhimmalla ja keskimmäisellä on 3 vuotta ikäeroa ja nuorimmalla alle 2½-vuotta. Kahden nuorimman kanssa käytimme ½ vuotta sisaristuinta. Tuossa vaiheessa vanhin jo polki omalla pyörällään. Meillä ei ole ikäerojen vuoksi ollut tarvetta kaksostenrattaisiin.

Varmaan aika paljon riippuu lapsesta joo...
Miestäni voi kuitenkin ihan hyvin pitää 2-3 vuotiasta rattaissa, varsinkin kun juuri unohtuvat katselemaan kaikkea ja uhmaakin pukkaa!!!:)

Meillä esikoinen ei edes halunnut enää 2 vuotta täytettyään istua rattaissa ollenkaan. Oli tosi reipas kävelijä tosi nuorena jo ja juoksikin jokapaikkaan.
Oppi myös nopeasti ajamaan pyörällä ja välillä oli minun kyydissä.

Tämä kuopus kohta 3 vuotta ja edelleen rattaat käytössä ja melkein jokapaikassa.
On motoriikaltaan vähän kömpelö eikä edes jaksa kävellä pitkiä matkoja.

Mielestäni pitää mennä lapsen tahtisesti.
Jos jaksaa ja kävelee reippaasti niin mihin sitä rattaita tarvitsee, mutta jos ei jaksa kävellä niin pitää olla mahdollisuus päästä kyytiin ja onhan se helpompaa.

Meillä on 2,5v tyttö eikä hän juurikaan enää rattaissa ole ollut pitkään aikaan. Mutta me ei kyllä kuljetakaan mitään pitkiä kauppareissuja jalkapelillä. Puisto, yms. on ihan pienenkin ihmisen kävelymatkan päässä. Jos kävelyllä käydään, ottaa kuopus pyörän ja sillä lykin menemään.

Minusta se on lapsesta kiinni. Kuinka jaksaa ja kykenee liikkumaan jalkaisin. Jos on vaikka kaksi lasta ja toinen säntäilee jatkuvasti ties minne, niin fiksumpaa istuttaa rattaissa kun katsoa kuinka juoksee vaaroihin. Tilanteen mukaan.

Pelkkä ikä ei kerro lapsesta vielä juuri mitään.

Kauppareissuilla kätevämpää myös rattailla kulkea, kuten pidemmät matkat myöskin. Turhaan kukaan tuomitsee tuntematta. :)

Meidän esikoiseltamme otettiin rattaat pois käytöstä 2,5-vuotiaana. Käveli jo hyvin ja reippaasti aika pitkiäkin reissuja, joten tuntuivat turhalta. Oli todella hyvä, että hänen kanssaan alkoi pärjätä ilman rattaita, koska halusimme toisen lapsen ja hän syntyi esikoisen ollessa 3-vuotias. Meillä ei ole omaa autoa ja asutaan kaupungissa, joten liikutaan julkisilla kaikkialle, paitsi vajaan kilometrin päässä olevaan Lidliin mennään jalkaisin. Vauva matkustaa nyt mukana vaunuissa ja esikoinen kävelee.

Muuten olisikin pitänyt hankkia sisarusrattaat, eivätkä ne mahtuisi tämän kerrostalon surkean kapeaan hissiin (millä mennään meille viidenteen kerrokseen) eivätkä myöskään alakerroksen varaston ovista sisään, ja rappukäytävässä taas ei saa säilyttää koskaan mitään. Jos tuo isompi ei kävelisi jo itse, niin olisikin tullut iso ongelma... Olisi joko pitänyt luopua koko ajatuksesta hankkia toinenkin lapsi tai ainakin siirtää sitä myöhemmäksi kuin 3 vuoden ikäerolla.

Meidän muksu otti ensimmäiset askeleet ilman tukea vasta 1v6kk iässä; ei kyllä 2- vuotiaana todellakaan jaksanut kävellä mitään pitkiä matkoja. 3v:na tosin rattaat tosi harvoin mukana (pidemmillä matkoilla).

3-vuotias ei tarvitse enää rattaita milloinkaan. 2.5-vuotiaanakin vain harvakseltaan "pakkotilanteissa", esim. silloin kun lähdettiin tuon ikäisen kanssa etelään ja haluttiin kävellä vähän pidempiä matkoja. Lapset ovat perhepäivähoitajalla ja sielläkin vain alle 3-vuotiaat istuvat rattaissa ja sellaiset 2.5v-3-vuotiaat pistävät kävelemään itse. Meillä sitä paitse ainakin kesällä lapset halusivat jo tuon ikäisenä ajaa itse pyörällä.

Mun täytyy vaan ihmetellä näitä "ylireippaita" lapsia tai niiden todella kärsivällisiä vanhempia kun ovat jättäneet rattaat pois jo 2-3 vuotiaina.
Meillä vanhempien kärsivällisyys ei ole riittänyt 2-3 vuotiaan kävelyttämiseen (siis niin hidastahan se on). Lapsi käytti rattaita pitkillä kävelymatkoilla vielä 4 vuotiaanakin. Rattaat myytiin pois 4,5v. Kyllähän lapset jaksaa kävellä jos on riittävästi kiinnostavaa ympärillä, mutta aikaahan se vie, eikä mielestäni esim. kaupunkilomailussa ole mitään järkeä jos aina liikutaan lapsen tahtiin. Polkupyörä on 3-4v kiva kulkupeli, mutta reissuun sitä harvemmin tulee mukaan otettua, silloin varsinkin matkarattaat on kätevät myös isommilla lapsilla.

Mut mä en ymmärrä sitä että nään vielä 2 vuotta jo kohta 2,5 v. lapsokaisella VAUNUT. siis tarkotan sitä et jos uni yllättää kesken matkan, ni laitetaan vaunuun sit pitkälleen mistä miltei lapsen jalat tulee yli... Eiköhän rattaat olis kätevämmät ja varmaan lapsi haluais katsoa jo menosuuntaan. Anteeksi paapatus, mut sylettää joskus nähä.