Meneekö koiraintoilu joillain jo pikkasen liian överiksi, vai mitä mieltä ollaan.
http://yle.fi/uutiset/koira_on_vauva__inhimillistaminen_nakyy_koirien_nimissa_vaatteissa_ja_ruokavaliossa/7348300
Ei kai koira sentäs saa ihmistä korvata, ei ainakaan minun mielestäni. Mutta voinhan olla väärässäkin, vanhanaikainen ihminen kun olen.
http://yle.fi/uutiset/koira_on_vauva__inhimillistaminen_nakyy_koirien_nimissa_vaatteissa_ja_ruokavaliossa/7348300
Ei kai koira sentäs saa ihmistä korvata, ei ainakaan minun mielestäni. Mutta voinhan olla väärässäkin, vanhanaikainen ihminen kun olen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Asiaa mutta myös jotenkin yleistystäkin tosi paljon. Jos ostan kalliin talvimanttelin koiralle niin en kyllä sillä mitään sosiaalista asemaa tai varakkuutta viesti. Ostan laadukkaan sopivan toimivan ja silmää miellyttävän tuotteen, sen verran olen esteetikkokin. Jos koira vaikka tykkää pehmolelustaan niin miksei sillä sellaista saa olla? Pehmolelu voi olla vanha pilkkihaalarin huppu, tai kaupasta ostettu lelu. Hyvä vaan että koiraa pidetään perheenjäsenenä, näkyy se sitten miten vaan, MUTTA se ei vielä tarkoita inhimillistämistä!! Se tarkoittaa että koira on tärkeä ja siitä huolehditaan! Ja voi että!!! Jos koiran nimi on Martti niin ei sekään tarkoita ettei ymmärretä että se on koira! Inhimillistäjät on pieni oma ryhmä vain koiraihmisissä! Kas kun eivät kirjoittaneet että jopa auto ostetaan koiraa ajatellen. No minä ostin, varmaan nyt luulen että se on lapsi eikä koira kun ajattelen että koiralle pitää olla autossa tilaa vielä ihmisten lisäksi ja että se jaksaa matkustaa myös, pääsee vaihtamaan asentoaankin.
Tottakai koirat on tärkeitä antaa ihmisten ostaa ja kuluttaa miten paljon tahansa, se ei silti tee inhimillistäjää. Niitä on hyvin pieni osa vain koiraihmisissä! Ja ei se ole minulta pois jos joku inhimillistää kunhan koira ei kärsi. Inhimillistää voi myös ihan tarkoituksellisesti ja läpällä!
Itsellä menee lemmikkien pukeminen jos minkälaisiin vaatteisiin ymmärryksen yli. Sillä koiralla nyt on se turkki eikä se muita vaatteita tarvitse! Erikseen tietysti karvattomat rodut jotka voivat talvella tarvita lämmikettä.
Kyllä itsellä koira on todella rakas perheenjäsen, mutta silti tiedostan sen olevan koira, joka käyttäytyy kuin koira ja jolla on koiran vaistot.
Meillä on 3koiraa, yksi herkästi paleleva, toinen ei palele, mutta vihaa esim.sadepäiviä ja ulos ei haluaisi ilman sadetakkia, kolmatta ei voi pukea, kun tulee liian kuuma.
Minulla on sekä hömppävaatteita että käytännöllisiä koirilleni.
Hömppävaatteita(hienoja) on kiva lasten joskus koirille pukea, tottuvat koiratkin kaikenlaiseen käsittelyyn kun naapurienkin lapset joskus pukevat koiria. Itsekkin saatan pukea koirat esim. synttärijuhlia varten, mutta riisun koirat heti jos niille tulee kuuma. Harvoinpa itse muistan pukea koiria esim.juhlia varten. Mutta ne muutamat hömppävaatteet on ollut mukava hankkia.
Mutta enimmäkseen käytämme käytännöllisiä vaatteita, mm. yhdellä spondyloosi, ja siihen on apua back on track-loimesta, jota pidetään sisälläkin jos selkä vaivaa.
Meillä koirat on koiria. Meillä ei koiran paikka ole sohvalla. Koirat nukkuvat alakerrassa omissa pedeissään, ihmiset yläkerrassa sängyissään, ihmiset astuvat aina ekana ovesta ulos ja syövät ekana, useimmiten vaadin koirilta jtn, esim. odottamista,temppuja ennen kuin saavat ruokaa, koirat juoksevat takapihallamme ja metsälenkeillämme mielin määrin kuraojia pitkin, muutenkin viettävät normaalia koiran elämää! Ja ovat hyvin koulutettuja, ei siis mtn sylikoiria joita kannetaan laukussa paikasta toiseen jne...
Mutta puemme koiriamme sekä omaksi huviksi että käytännön syistä, ja koirat voi yhtä hyvin kuin ihmisetkin!
ei varmaankaan kauhiasti inhimillistä koiraansa. Vai mitä luulette:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014071418488480_uu.shtml
" Paperisilppua, koiran kuppeja, kettinki... Vuokraisännän kohtaama näky oli hirveä. "
Ihan tavallinen koiranomistajavuokralainen. Siisti ihminen ei edes ota koiraa.
Eiköhän tuo ole ihan tavallinen narkki tai juoppo vuokralainen jolla sattui oleen koira, joka on täysin syytön tapahtuneeseen, kuka on niin sairas että koiransa patteriin sitoo kiinni ?
No joo, hei, nice try. Yrität taas syyttää koiranomistajia perseilijöiksi. Kuinka tyhmä olet kun luettuasi jutun, nostat sieltä ainoana asiana KOIRAN? Jutun pääpointti ei ole koiran omistaminen vaan sotkuinen ihminen. IHMINEN joka ei siivoa, IHMINEN joka ei pidä koirastaan huolta. IHMINEN joka on eläinrääkkääjä ja ilmeisen sosiaalisesti rajoittunut, joka ei omaa maalaisjärkeä. Paskassa eläisi ilman koiraakin, tämä on fakta. Älä yritäkään taas suoltaa noita suolenpätkiä rumasta turpavärkistäsi! Ties millasessa liejussa itse asut, en uskalla edes kuvitella.
Paskasimmat asunnot missä oon käynyt, on todellakin olleet koirattomien asuntoja. Että sillee, idiootti.
Näin valitettavasti on. Minä en enää huoli koirallista vuokralaisiksi. Koiria siis on itselläkin, mutta toiseen koiranomistajaan en luota.
Kurjaa missäoloissa ihminen joutunut asumaan kun ***** hajoittanut joka paikan. Toisaalta, elukan tasolla tainnut olla omistajakin.
Ääripään ilmiöitä löytyy asiasta kuin asiasta. Tarvisi aina muistaa lemmikin kanssa se, että onko jutut a) tarpeen lemmikille ja/tai b) lemmikistä "kivoja", esim. tuskin mikään koira pitää turhista vaatteista yllään hellesäillä mutta talvipakkasilla voi jokin kylmänarka rotu tarvita takkia ylle. Hulluttelevat jutut kuten nukenrattaissa koiran kärrääminen voi olla huono idea, jos koira ei siitä itse pidä eikä pääse tekemään normilenkkiä. Sen sijaan jos koira itse tykkää matkata myös jossain kärryissä ja saa myös tehdä normilenkkiä, niin mikäs siinä.
Sakuni oikein vaati että piti laittaa kimallekynsilakkaa, kun laitoin itsellenikin. Haluaa nääs aina tehdä samaa.
Kerran kun länäsin huulipunaa huuliin, niin saku pölli huulipunan ja laittoi sillä oman suunsa pinkiksi, sitten lährettiin ulos sävy sävyyn suut komiana (sakun huulipuna oli ihan rapaten roiskuen mennyt hampaisiinsa kun ei hienomotoriikkansa pelannut punatessaan, silti naureskeli maireasti), taas oli kuin komediaelokuvasta...:D
Hiuksia kun harjaan, tulee usein viereen odottamaan omaa vuoroaan ja haluaa että tukkansa vedetään otsalta lähtein 50-luvun pappavesigeelilookiin kammalla ihan päänmyötäisesti. Silmäilee muutenkin tekemisiäni siihen malliin että kohta aikuisiässä on oppinut ihmisen jutut (mieluiten kokkaamisen ja jääkaapin käytön) ja siirtyy tilalleni.
Eh eh juu...
Juuh, kyl sakuli tiätää :)
Miten nimen antaminen koiralle olisi inhimillistämistä? On kai kaikille eläimille aina annettu nimet - paitsi ehkä nykyään tuotantoeläimille ei anneta, mutta ennen annettiin niillekin. Omassa mummolassa kaikilla lehmilläkin oli nimet ja ne jopa tiesivät oman nimensä... Sekin vielä jos annetaan ihmisten nimiä, niin on kai niitä annettu aina. Ei kaikki koirat ole olleet Musteja ja Tessuja, vaan on niille aina annettu ihmistenkin nimiä, ja juuri jotain vähän humoristisia... Minusta se on mennyt vähän toisinkinpäin ja jotkut nimet joita on iän kaiken annettu usein koirille, mutta harvoin laspille, on viimeisten parinkymmenen vuoden ajan olleet suosiossa ihmislapsillakin.
Minä hankin sen, minkä koirat tarttee. Puen koiria, jos se on järkevää. Ihan osittain omaa itsekkyyttäni. Koirani saavat kesäkuumalla viilennysmanttelit, autossa on huomioitu koirien matkustaminen, ja kotini suunnittelussakin on koirat huomioitu. En todellakaan ole tehnyt asioita koirien vuoksi, vaan ihan itseäni ajatellen. Siivous on helpompaa kun on kunnolliset paikat vaikka koirien pesuun. Autossa on koirilla häkit, että ne eivät tule meidän ihmisten niskaan onnettomuuksissa.
Meillä koirat todellakin ovat koiria. Lemmikkejä, jotka asuvat kanssamme. Toki huomioiden niidenkin hyvinvointi. Mutta esineellistämisestä ei ole kyse, vaan työnmäärän vähentämisestä ja elämän helpottamisesta sekä turvallisuudesta. Koirat eivät kärsi kurapuvusta, eivätkä viilennystakista. Metsästyskoiralla on oltava valjaat. Pimeään aikaa heijastimet- Ihan silkkaa ihmisen järkeä on käytetty. Miksi en helpottaisi koirien elämää, jos se on nykyään mahdollista? Koiramme kulkevat mukanamme mökille ja harrastuksiin. Kaikkein helpointa on hankkia autoon mm viilennysmahdollisuudet. Miksi se olisi pahasta?
Käytämme koiriimme paljon rahaa. Mutta emme sitten kulje saleilla ja ulkomailla. Ihan on oma valintamme. KOiramme syövät suht kalliisti, mutta kyllä meillä on vastuu lemmikkimme ruokkia. Terveys on tärkeää. Niin lapsilla kuin koirillakin.
Koiramme ovat meille perheenjäseniä, mutta myös harrastuskavereita ja tavalaan myös välineitäkin. Huonoa koiraa ja meille sopimatonta en hankkisi. Toisaalta, hankkuvat kyllä omilla avuillaan ruokansa, jos tarve vaatisi. Vielä ei ole vaatinut. Mutta esimerkiksi ämpärilinen koiran löytämiä kantarelleja on arvokas. Meiltä lähtee ilmaiseksi eteenpäin, mutta voisin yhtä hyvin myydäkkin ne. Mutta ei ole vielä tarvinnut. Ne tulee samalla kuin marjatkin. Koiraa vain on kannustettu ilmaisemaan löytönsä. Ehin ehkä paikalle ennen sitä kateellista naapuria, mutta voisivat itsekkin ihan yhtälailla kouluttaa koiran hommaan. Ei vaan kiinnosta. Mutta jos yksikään naapuruston mummo niitä tarttee ja haluaa, niin me ollaan oulutetun koiran kanssa auttamassa.Löytyy muuten tarvittaessa se kadonnut mummokin sieltä metsästä.
Mutta mitä sitten tarvikkeista, niin koirille on hankittu valjaita, liivejä jälkiliinoja, viilennystuotteita ja lämmikekit talveksi. On heijastavaa, ja muuten vaan erottuvaa. On kunnon kohotukseen apuvälineitä, kuten myös harrastuksissa tarvittavaa välineistöä- Toisaalta, näitä ei tartte joka koiralle erikseen. Toisaalta, työllistämme suomalaisia ihan itse asaitsemillamme rahoilla. MItö helkutin väliä sill on, meneekö ne eläintarvikekauppaan vai kampaajale. Ei mitään. Raha kiertää, olkoon siis vain onnellisia!
Mikään ei estä sitäkään, että koira käsitetään eläimenä ja omana yksilönään mutta samalla voi tulla mielleyhtymiä ja samankaltaisuuksia ihmisiinkin. Eivät ihmiset ole lajina mikään eläimistä täysin irrallinen lajike vaan ihminenkin on eläin, eri eläinlajien välillä voi olla ja onkin samankaltaisuuksia. Monasti "eläimiä ei saa inhimmillistää" jankutuksilla liikaa rajataan eläimiä selkeästi alemmiksi ihmisistä, kun asia ei ole lainkaan niin yksioikoista. Ei ole lainkaan selvää että ihmisille yleensä lasketut ominaisuudeet olisivat vain ihmislajin ominaisuuksia, se on humanismin ylimalkaisuutta eikä eläintiedekään tiedä asioita, jatkuvasti paljastuu muista eläinlajeista uusia juttuja.
On kaikenlaisia oletuksia. Monasti vaikuttaa siltä, että ollakseen kunnon eläinihminen pitäisi jankata "koira on koira eikä ihminen" eikä missään nimessä sortua vertaamaan edes puhekielessä eläimiä ihmisiin, sanomaan ihmismäisia pikku vertauksia, hellittelysanoja ja tarinoita. Kuitenkin voi olla ok eläinihminen ja silti kertoilla "inhimillistäviä" juttuja koirasta jne. Kyllä monasti tuntuu kuin olisi nuori sakupoika verrattavissa johonkin alakoululaiseen pojan koltiaiseen, lenkillä kiinnostaa isot rekat parkissa, urheilukentillä futispelit ja puistoon mennään kuin johonkin lapsiparkkiin. Nyt kun poika ei sitten ui, olen miettinyt uimaliivien hommausta tuolle "uimakoululaiselle" (rakastaa vettä mutta ei ui, kahlaa) ja jotenkin huvittavaa, kun tulee taas mieleen alakoululaislapset uimarenkaineen ja kellukkeineen. :D
Sakun kanssaa herkkää,ihan uteliaisuudesta kyselen,eikö tule uimaan,jos itse olet järvessä?Meidänkin poitsu nuorempana tykkäsi kyllä kahlata,mutta ei uinut.Kunnes sitten tuli aika että tarkeni itse mennä järveen,niin johan tuli heti perässä.Siitä lähtien on uinut aivan mielellään,jopa itsekseen:)Aiempi Sakutyttö jopa "karkasi" itse uimaan,jos ei ollut kokoajan sitä sinne viemässä:)
Kaikki koirat eivät ui vaikka omistaja olisi vedessä osa taas ui heti kun vettä näkevät. Mutta onhan noita kissojakin jotka uivat vastoin "luonnettaan".
ps. tiedän uimattoman coccerinkin.
Olen kanssa ollut ymmyrkäisenä asiasta, kun rotu on yleensä kova uimaan ja hyppimään laitureilta ja ties mitä. Tosiaan kaikki jutut ollaan koetettu, nyt on meneillä 2. kesä eikä ui. Kaikki jutut eli olen mennyt itse veteen uimaan, on mennyt koirakavereita uimaan, on heitetty palloa veteen - menee kaulaa myöten veteen mutta ei niin syvään että tarvisi uida, sitten menee "vaikeaksi" kun ei pääse pidemmälle ja muu koira menee taikka jos itse olen uimassa. Ollaan menetetty pari tosi hyvää palloa mereen, kun jannu ei lähde hakemaan jos vahingossa menee niin, ettei jalat ylettyisi pohjaan. Saa kyllä hepulin silloin ja hirveä hinku saada pallo jonka näkee seilaavaan, loikkii rannalla ja päästelee ääniä. Voi olla että pienestä kiinni, ei olla tänä kesänä kunnolla päästy koettamaan niin että olisin itse uinut kunnolla pidemmäs mutta esim. koirakaverin ja pallohaun kanssa ollaan puuhattu, ja ihan kuin joku ekaluokkalainen joka ei vaan tohdi mennä kahluita pidemmälle. Reipas ja rohkea luonteena että tämä uimisjuttu on yllätys. Ensimmäisenä talvenaan putosi jäihin, mutta toisaalta ei vaikuttanut olleensa siitä minään, halusi heti uudestaan samaan kohtaan jäälle lampeen ja täysi meininki päällä (siellä oli kaloja), niin en tätä juttua ole ajatellut "tulpaksi" asiassa. Ja jäitä kohtaan ei mitään estoja, vaan oikein rakastaa järvenjäitä. Kun ei muutenkaan ole sen tyyppinen että liian herkästi menee asioista millensäkään, päinvastoin, hyvähermoinen ja itsevarma kaveri. Ei ole jännännyt mitään asioita.
Niin kuin sanoit,kuullostaa siltä,että pienestä on enään kiinni uiminen.Meilläkin kävi noin,että vihdoin kun uskalti muutaman kerran kaulaa myöten mennä,ja sitten kun ei tassut ottanutkaan pohjaan teki muutaman uintiliikkeen ja takasin rantaan.palasi kyllä veteen samantien ja kokeili uudestaan,aivan kuin pieni lapsi.Uimatyylikin alkuun oli hauskan näköistä,kun kauhoi vettä tassut tosi korkealla,että oikein vesi pärskyi.Mutta sitten varmaan poika oivalti,että vähemmälläkin hosumisella pysyy pinnalla:)Nyt ui tosi sulavasti ja siitä kiva kaveri,ettei tuki "iholle" järvessä,vaan ui vieressä.Tosiaan kaksi aiempaa sakunarttuani,oli kuin syntyneet järveen,mutta tämä poitsu tarvitsi rohkaisua tosi paljon,ennenkö uskaltautui tutustumaan veden ihmeelliseen maailmaan.Kyllä se siitä lähtee teilläkin menemään,tosiaan aivan kuin pienten lasten kanssa:)
Minulla myös on suht rohkea koira, käytännössä ainoastaan isoja rekkoja ja työkoneita katsoo vähän pitkään jos liian läheltä menee, saattaa ottaa siinä pari sivuaskelta samalla, mutta ei sen enempää arkaile.
Tullessaan minulle, koira ei selvästikään ollut uinut koskaan. Uinnin opetteluun onneksi oli aivan ihanteellinen "allas" lähettyvillä, siinä oli matalampaa reunoilla, ja keskellä muutama metri niin syvää että oli juuri uitava, kun niin rakkaan keppinsä sieltä halusi noutaa. Aluksi kurkotteli keppiä minkä kaulastaan ylsi, ja tassut pohjakosketuksessa, heitinkin alussa niin lähelle että aina sai keppinsä haettua uimatta, vähän kerralla aina pidemmälle ja pidemmälle. Sitten sen kerran kun tassut vahingossa tai tarkoituksella katosi alta kun se kaulan kurotus keppiin tehtiin, uikin heti vastarannalle, joka siis oli varsin lähellä.
Voisin kuvitella että koira pelkää lähteä kohti ulappaa enemmän kuin vain ylittää uimalla jokin lyhyt paikka. Olisiko tästä avuksi? Eli koirat ja ihmiset, ja namit ja pallot ja mikä nyt vain houkuttimena käy jonnekin vastarannalle paikkaan minne ei tarvi uida kuin pienen pieni matka? Jos vain tällainen löytyy?
Saman idea toteutus järvellä: voisiko koira kainalossa kahlata järvelle päin, niin että koira tuntee olonsa turvallisesksi, vaikka pakittamalla, ja laskea koira uimaan rantaan päin aluksi vain metrin pari, jos siitä sitten rohkaistuisi?
Niin, koira ei ole ihminen. Koira ei koskaan ole pakannut tavaroitaan ja jättänyt minua kyyneliin. Koira ei koskaan ole näyttänyt minulle liikenteessä keskisormea. Koira ei koskaan ole töissä uhannut minua potkuilla tai edes yt-neuvotteluilla. Koira ei koskaan koulukiusannut minua tai simputtanut armeijassa.
Koira on antanut minun olla oma itseni. onneksi koira ei ole ihminen.
Koira myös "antaa anteeksi" kaiken. Vaikka omistaja miten huonosti kohtelisi koiraa, koira ei tätä vastaan nouse, vaan pysyy uskollisena. Vaikka omistajalla olisi miten paha päivä, koira tulee aina häntää heiluttaen vastaan. Paitsi ettei koira tee pahaa omistajalleen, se myös "nielee" kaiken pahan omistajan suunnalta. Kukaan meistä ei ole täydellinen vaikka olisi jäänytkin se keskari nostamatta tai isäntä jättämättä.