vuonna -84, -85, -87, -89, -93, -94, -97, -05 ja -07.
Lapsenlapset (siis tähän mennessä syntyneet) ovat vuosilta -07, -07, -08, - 09, - 10, -12, -12, -13, ja -14.
En ole lestadiolainen.
Käyn töissä. Samoin mieheni.
Kelan lapsilisä (ainoa tuki, mitä olemme varsinaisesti rahan muodossa yhteiskunnalta koskaan saaneet- osittain ilmainen koulutus, neuvolaterveydenhuolto yms. ) ei ole mitenkään vaikuttanut lapsilukuumme.
Millainen mielikuva sinulle meistä tuon perusteella syntyy?
Minä olen saanut lapseni
Isohkon perheen äiti
19
125
Vastaukset
- :)))
Että olette sairaita, itsekkäitä ja yksi syypää siihen, että maailmassa on liikaa ihmisiä, jota se ei enään kestä.
- huh huh4
Äitiyspäivärahat melkein tauotta, lapsilisät, terveydenhoito, koulutus, yhteiskunnan tukema päivähoito, mahdollisesti asumistuki ym ... lapset tulevat kalliiksi sekä itselle että yhteiskunnalle. Järjetöntä hankkia noin monta lasta kun ehkäisykeinojakin on olemassa. Vähemmälläkin saa lapsirakkautensa tyydytettyä, ja mahtaako tuommoista lapsi- ja lapsenlapsimäärää pystyä enää huoltamaan yksilöllisesti ja niin ettei kukaan jäisi liian vähälle huomiolla. Minulla ainakin herää kysymys, mitähän vinksahtanutta tarvetta tuollainen jatkuva lastenteko mahtaa palvella.
- Isohkon perheen äiti
Ei yhteiskunnan tukemaa päiivähoitoa eikä koskaan asumistukea yms. ei omille lapsille eikä lapsenlapsille.
Muuten mielipiteesi oli epäilemättä omalta näkökannaltasi järkevä ja oikeutettu. - Onnea jatkoon
Ensin tulee mieleen, että teillä ei taida olla telkkaria. :D
Leikki leikkinä, mutta teillä taitaa kulkea suvussa tuo lapsien teko. Ihme ettei nuoremmalla sukupolvellakaan ole parempaa tekemistä elämässään?
Meidän nuoriso opiskelee ja matkustelee ja yrittää nähdä mahdollisimman paljon maailmaa ja tutustua eri kulttuureihin, että olisi elämänviisautta ja -kokemusta antaa jälkipolville. Onko miehesikin halunnut noin paljon lapsia, että vuoden välein?
Mitä muuta olette ehtineet, työn lisäksi tehdä elämässänne, kuin lapsia?
Mitä muuta teillä on ollut antettavana lapsiillenne kuin rajallista rakkauttanne ja lisää sisaruksia?- Isohkon perheen äiti
Meilläkin nuoriso matkustelee ja tekee uraa.
Vanhimman ura on kansainvälinenkin ja vaati matkustelua ympäri maailman.
Kahdella muulla on oma (monia muita työllistäväkin) yritys.
Kahdesta muusta jo täysi-ikäiseksi tulleista toinen työskentelee kunnallisella sektorilla ja toinen opiskelee Aasiassa.
Kaikki matkustelevat yhä - lapsia saatuaankin - koska ovat jo varhaislapsuudesta oppineet siihen, ettei tarvitse "jämähtää" perheellistyttyäänkään.
Eivät siis ole saaneet kapeakatseista , yksisilmästä kasvatusta vaan kykenevät ymmärtämään erilaisuuttakin - niin Suomessa kuin muissakin kulttuureissa.
Suomessa on yllättävän paljon ihmisiä joille tuo jälkimmäinen on kovin vaikeaa, eli haluavat tuputtaa omaa "kiinalaista kahdenlapsenpolitiikkaansa" kaikille.
Mieheni olisi halunnut enemmän lapsia, mutta itse jarruttelin aikoinaan (näin jälkikäteen ihan turhaan) kun kuvittelin että pienten kasvettua isommiksi, elämä tulisi rankemmaksi.
Lapsien ja työn lisäksi olemme kumpikin harrastaneet paljon (minun harrastukseni oli sellainen, joka näytää kääntyvän melkein toiseksi uraksi näin vanhemmiten), matkustelleet paljon, asuneet välillä perheinemme ulkomaillakin, osallistuneet aktiivisesti kunnallispolitiikkaan sekä yhdistystoimintaan. Minä olen kirjoittanut jokusen kirjan (ei kovin hyviä, mutta olleet antoisia kirjoittaa). Mies hurahti taannoin (8 vuotta sitten) veneilyyn ja nauttii 1920-luvun puisen purjeveneen kunnostuksesta.
Olemme molemmat "kulttuurifriikkejä" eli teatterilla , oopperalla ja kuvataiteilla/museoilla on iso merkitys arjessamme.
Ja mitäköhän me annamme lapsille rajattoman rakkauden lisäksi:
- ruokaa.
- liikuntaa (kaikilla on aina ollut vähintään yksi liikuntaharrastus perheen yhteisten juttujen lisäksi.)
- monipuolista erilaisten kulttuurein tuntemusta.
- suomalaiseksi lapseksi poikkeuksellisen monipuolisen kielitaidon
- hyvät mahdolliset omaan luovaan toimintaan kotona.
- koulutusta (osa on opiskellut yksityiskouluissa)
- monipuolisen vision siitä, millaista hyvä elämä on.
- laajan, välittävän, rakastavan turvaverkon.
- monipuolisia harrastuksia.
- poikkeuksellisen plajon isovanhempien läsnäoloa lastensa arjessa.
- jne.
- ja sitten tietenkin toki myös ne sisarukset, jotka jo lapsena ovat tärkeitä, mutta joiden todellisen arvon tajuan vasta nyt, kun näen miten luontevasti nuoret vanhemmat sujahtavat rooleihinsa täteinä, enoina ja setinä , ja kuinka vaalivat serkkujen läheistä yhteittä. - Onnea jatkoon
Isohkon perheen äiti kirjoitti:
Meilläkin nuoriso matkustelee ja tekee uraa.
Vanhimman ura on kansainvälinenkin ja vaati matkustelua ympäri maailman.
Kahdella muulla on oma (monia muita työllistäväkin) yritys.
Kahdesta muusta jo täysi-ikäiseksi tulleista toinen työskentelee kunnallisella sektorilla ja toinen opiskelee Aasiassa.
Kaikki matkustelevat yhä - lapsia saatuaankin - koska ovat jo varhaislapsuudesta oppineet siihen, ettei tarvitse "jämähtää" perheellistyttyäänkään.
Eivät siis ole saaneet kapeakatseista , yksisilmästä kasvatusta vaan kykenevät ymmärtämään erilaisuuttakin - niin Suomessa kuin muissakin kulttuureissa.
Suomessa on yllättävän paljon ihmisiä joille tuo jälkimmäinen on kovin vaikeaa, eli haluavat tuputtaa omaa "kiinalaista kahdenlapsenpolitiikkaansa" kaikille.
Mieheni olisi halunnut enemmän lapsia, mutta itse jarruttelin aikoinaan (näin jälkikäteen ihan turhaan) kun kuvittelin että pienten kasvettua isommiksi, elämä tulisi rankemmaksi.
Lapsien ja työn lisäksi olemme kumpikin harrastaneet paljon (minun harrastukseni oli sellainen, joka näytää kääntyvän melkein toiseksi uraksi näin vanhemmiten), matkustelleet paljon, asuneet välillä perheinemme ulkomaillakin, osallistuneet aktiivisesti kunnallispolitiikkaan sekä yhdistystoimintaan. Minä olen kirjoittanut jokusen kirjan (ei kovin hyviä, mutta olleet antoisia kirjoittaa). Mies hurahti taannoin (8 vuotta sitten) veneilyyn ja nauttii 1920-luvun puisen purjeveneen kunnostuksesta.
Olemme molemmat "kulttuurifriikkejä" eli teatterilla , oopperalla ja kuvataiteilla/museoilla on iso merkitys arjessamme.
Ja mitäköhän me annamme lapsille rajattoman rakkauden lisäksi:
- ruokaa.
- liikuntaa (kaikilla on aina ollut vähintään yksi liikuntaharrastus perheen yhteisten juttujen lisäksi.)
- monipuolista erilaisten kulttuurein tuntemusta.
- suomalaiseksi lapseksi poikkeuksellisen monipuolisen kielitaidon
- hyvät mahdolliset omaan luovaan toimintaan kotona.
- koulutusta (osa on opiskellut yksityiskouluissa)
- monipuolisen vision siitä, millaista hyvä elämä on.
- laajan, välittävän, rakastavan turvaverkon.
- monipuolisia harrastuksia.
- poikkeuksellisen plajon isovanhempien läsnäoloa lastensa arjessa.
- jne.
- ja sitten tietenkin toki myös ne sisarukset, jotka jo lapsena ovat tärkeitä, mutta joiden todellisen arvon tajuan vasta nyt, kun näen miten luontevasti nuoret vanhemmat sujahtavat rooleihinsa täteinä, enoina ja setinä , ja kuinka vaalivat serkkujen läheistä yhteittä.Kuulostaa aikalailla optimilta, mutta olen silti hiukan skeptinen. Olen itse viisilapsisen perheen nuorin ja huomannut, että minulle ei vanhemmiltamme riittänyt aikaa niin paljon kuin olisin tarvinut eli olen isompien sisarusteni kasvattama. Ei silti, ettenkö olisi suuresti rakastanut vanhempianikin. Nyt kun heitä ei enää ole, ovat sisarukset suuri tukiverkko.
Minulle riitti kolme lasta, joille olen sanonut, että ei ole mikään kiire alkaa tehdä lapsia nuorena. Mielestäni vanhempanikin olisivat voineet jättää lapsiluvun kolmeen, vaikka ihan kohtuullisesti he kasvatusurakastaan selvisivät. Kaikki meistä eivät vain selvinneet elämästä yhtä hyvin, vaikka toki jokainen elämä - rikkonainen ja lyhytkin sellainen, on arvokas. Mitä enemmän lapsia, sitä suuremmat ovat myös murheet, sen kapeampi leipä ja rajallisempaa yhden lapsen yhteinen "laatuaika" isän/äidin kanssa. Vanhempiemme työtekoa toki opin arvostamaan, koska sitä se lapsuutemmekin pääasiassa oli. - Isohkon perheen äiti
Onnea jatkoon kirjoitti:
Kuulostaa aikalailla optimilta, mutta olen silti hiukan skeptinen. Olen itse viisilapsisen perheen nuorin ja huomannut, että minulle ei vanhemmiltamme riittänyt aikaa niin paljon kuin olisin tarvinut eli olen isompien sisarusteni kasvattama. Ei silti, ettenkö olisi suuresti rakastanut vanhempianikin. Nyt kun heitä ei enää ole, ovat sisarukset suuri tukiverkko.
Minulle riitti kolme lasta, joille olen sanonut, että ei ole mikään kiire alkaa tehdä lapsia nuorena. Mielestäni vanhempanikin olisivat voineet jättää lapsiluvun kolmeen, vaikka ihan kohtuullisesti he kasvatusurakastaan selvisivät. Kaikki meistä eivät vain selvinneet elämästä yhtä hyvin, vaikka toki jokainen elämä - rikkonainen ja lyhytkin sellainen, on arvokas. Mitä enemmän lapsia, sitä suuremmat ovat myös murheet, sen kapeampi leipä ja rajallisempaa yhden lapsen yhteinen "laatuaika" isän/äidin kanssa. Vanhempiemme työtekoa toki opin arvostamaan, koska sitä se lapsuutemmekin pääasiassa oli.Ikävä, että lapsuutesi jätti sinulle tuollaisen olon.
Minäkin olen viisilapsisesta perheestä ja kokemukseni on silti ihan erilainen.
Kummankaan kokemusta ei kuitenkaan voi tai pidä yleistää - eikä toki vähätelläkään. - paljon matkustanut
Isohkon perheen äiti kirjoitti:
Meilläkin nuoriso matkustelee ja tekee uraa.
Vanhimman ura on kansainvälinenkin ja vaati matkustelua ympäri maailman.
Kahdella muulla on oma (monia muita työllistäväkin) yritys.
Kahdesta muusta jo täysi-ikäiseksi tulleista toinen työskentelee kunnallisella sektorilla ja toinen opiskelee Aasiassa.
Kaikki matkustelevat yhä - lapsia saatuaankin - koska ovat jo varhaislapsuudesta oppineet siihen, ettei tarvitse "jämähtää" perheellistyttyäänkään.
Eivät siis ole saaneet kapeakatseista , yksisilmästä kasvatusta vaan kykenevät ymmärtämään erilaisuuttakin - niin Suomessa kuin muissakin kulttuureissa.
Suomessa on yllättävän paljon ihmisiä joille tuo jälkimmäinen on kovin vaikeaa, eli haluavat tuputtaa omaa "kiinalaista kahdenlapsenpolitiikkaansa" kaikille.
Mieheni olisi halunnut enemmän lapsia, mutta itse jarruttelin aikoinaan (näin jälkikäteen ihan turhaan) kun kuvittelin että pienten kasvettua isommiksi, elämä tulisi rankemmaksi.
Lapsien ja työn lisäksi olemme kumpikin harrastaneet paljon (minun harrastukseni oli sellainen, joka näytää kääntyvän melkein toiseksi uraksi näin vanhemmiten), matkustelleet paljon, asuneet välillä perheinemme ulkomaillakin, osallistuneet aktiivisesti kunnallispolitiikkaan sekä yhdistystoimintaan. Minä olen kirjoittanut jokusen kirjan (ei kovin hyviä, mutta olleet antoisia kirjoittaa). Mies hurahti taannoin (8 vuotta sitten) veneilyyn ja nauttii 1920-luvun puisen purjeveneen kunnostuksesta.
Olemme molemmat "kulttuurifriikkejä" eli teatterilla , oopperalla ja kuvataiteilla/museoilla on iso merkitys arjessamme.
Ja mitäköhän me annamme lapsille rajattoman rakkauden lisäksi:
- ruokaa.
- liikuntaa (kaikilla on aina ollut vähintään yksi liikuntaharrastus perheen yhteisten juttujen lisäksi.)
- monipuolista erilaisten kulttuurein tuntemusta.
- suomalaiseksi lapseksi poikkeuksellisen monipuolisen kielitaidon
- hyvät mahdolliset omaan luovaan toimintaan kotona.
- koulutusta (osa on opiskellut yksityiskouluissa)
- monipuolisen vision siitä, millaista hyvä elämä on.
- laajan, välittävän, rakastavan turvaverkon.
- monipuolisia harrastuksia.
- poikkeuksellisen plajon isovanhempien läsnäoloa lastensa arjessa.
- jne.
- ja sitten tietenkin toki myös ne sisarukset, jotka jo lapsena ovat tärkeitä, mutta joiden todellisen arvon tajuan vasta nyt, kun näen miten luontevasti nuoret vanhemmat sujahtavat rooleihinsa täteinä, enoina ja setinä , ja kuinka vaalivat serkkujen läheistä yhteittä.Mikä siinä ulkomaille matkustamisessa on niin hienoa? Samanlaista elämää siellä vietetään kuin täällä Suomessakin, sama arki ja samat murheet,
Luettelemasi harrasteet ovat niin runsaatr, että ei tunnu oikein realistiselta. Ei ole mahdollista edes lapsettoman harrastaa noin paljon kaikkea. Onko muka jotain ihailtavaa siinä että harrastaa ja saa aikaan koko ajan kauheasti. Minusta on arvokkaampaa jos ehtii myös pysähtyä ja ajatella asioita, viettää kiireetöntä aikaa kaikessa rauhassa myös lasten kanssa.
- arvio pyydettäessä
Taidat tuntea itsesi tarpeelliseksi kun on pikkulapsia hoivattavana. Kun lapset kasvavat ja itsenäistyvät, saat vauvakuumeen, jonka myötä hankit itsellesi uuden pikkuisen, joka tarvitsee sinua. Ja koska olet todennäköisesti vähintään 3-lapsisesta perheestä tai sitten ainut lapsi haluat, että jokaisella lapsella on leikkikaveri, joita ei ilmeisesti ole ihan pihassa. Eli ette asu ihan isossa kerrostalossa vaan todennäköisesti vähän syrjemmässä omakotitalossa.
- Isohkon perheen äiti
Olet oikeassa. Emme asu kerrostalossa.
Muut kohdat eivät osuneet, mutta arvostan sitä, että annoit tämän tälle palstalle poikkeuksellisen asiallisen arvion.
- kolme riitti
Jos käyt töissä niin kuinka selviät ilman päivähoitoa? Aikaisemmin et tietysti ehtinytkään töihin kun äitiyslomia oli koko ajan mutta entä viimeisen jälkeen? Lapset töissä mukanako? Nykyään kaikkia päivähoitopaikkoja tukee yhteiskunta, muuten maksut olisivat huisin korkeat.
Herää ajatus että olet ehkä vältellyt töihinmenoa hankkimalla aina uuden lapsen. Niin minäkin tein kolmen lapsen verran, koska pidin enemmän lastenhoidosta kuin töissäkäynnistä. Sitten piti ottaa järki käteen ja yrittää sopeutua työelämään, jonka koen edelleenkin aika ahdistavana. Mitä enemmän lapsia huollettavana, sitä suurempi rahan tarve ja pakko mennä kuitenkin töihin.- Isohkon perheen äiti
En ole pitänyt yhtään "täysimääräistä" äitiyslomaa, koska en viihdy kotiäitinä.
Tarvitsen lasten, perheen, harrastusten, parisuhteen, ystävien jne. ohelle myös ns. älyllistä haastetta.
(Tämä ei sitten ollut loukkaus kotiäideille vaan ihailen kovasti sitä, että osaavat luoda sen itse itselleen, eivätkä tarvitse laillani sitä "ulkoa".)
Lasten hoidon suhteen olemme eri aikoina vaihdelleet systeemiä.
Aikoinaan oli hoitorinki yhdessä parin ystäväperheen kanssa.
On ollut aupaireja ja kuutisen vuotta oli ihan palkattu lasten/kodinhoitajakin.
Sittemmin kun lapsenlapsia on syntynyt, hoitorinki palasi kuvioihin, mutta nyt omien nuorimpien lasteni ja heidän ohella lastenlasten suhteen. - blondimama asialla?
Isohkon perheen äiti kirjoitti:
En ole pitänyt yhtään "täysimääräistä" äitiyslomaa, koska en viihdy kotiäitinä.
Tarvitsen lasten, perheen, harrastusten, parisuhteen, ystävien jne. ohelle myös ns. älyllistä haastetta.
(Tämä ei sitten ollut loukkaus kotiäideille vaan ihailen kovasti sitä, että osaavat luoda sen itse itselleen, eivätkä tarvitse laillani sitä "ulkoa".)
Lasten hoidon suhteen olemme eri aikoina vaihdelleet systeemiä.
Aikoinaan oli hoitorinki yhdessä parin ystäväperheen kanssa.
On ollut aupaireja ja kuutisen vuotta oli ihan palkattu lasten/kodinhoitajakin.
Sittemmin kun lapsenlapsia on syntynyt, hoitorinki palasi kuvioihin, mutta nyt omien nuorimpien lasteni ja heidän ohella lastenlasten suhteen.Kuulostaa taas Viipale-Sadun varjoelämältä. Kauhea pätemisen tarve. Ei tule kehuja muilta niin pitää alkaa keskustelupalsoilla pätemään.
Kumma kun et vaan laittanut loppuun sitä tavanomaista:
"Kysy mitä haluat"
Jotain vaihtelua on kysyä että "mitä ajatuksia herättää"
Herättää sellaista että koeta hankkia se oikea elämä, äläkä plagioi toisten blogeja. - ymmällä
Isohkon perheen äiti kirjoitti:
En ole pitänyt yhtään "täysimääräistä" äitiyslomaa, koska en viihdy kotiäitinä.
Tarvitsen lasten, perheen, harrastusten, parisuhteen, ystävien jne. ohelle myös ns. älyllistä haastetta.
(Tämä ei sitten ollut loukkaus kotiäideille vaan ihailen kovasti sitä, että osaavat luoda sen itse itselleen, eivätkä tarvitse laillani sitä "ulkoa".)
Lasten hoidon suhteen olemme eri aikoina vaihdelleet systeemiä.
Aikoinaan oli hoitorinki yhdessä parin ystäväperheen kanssa.
On ollut aupaireja ja kuutisen vuotta oli ihan palkattu lasten/kodinhoitajakin.
Sittemmin kun lapsenlapsia on syntynyt, hoitorinki palasi kuvioihin, mutta nyt omien nuorimpien lasteni ja heidän ohella lastenlasten suhteen.Miksi ihmeessä hankit lapsia, kun et viihdy kotona lasten kanssa. Näyttää siltä että sinun pitää päästä menemään ja harrastamaan koko ajan, ja toiset ihmiset hoitavat lapsiasi. Miksi olet siis hankkinut lapsia?
Ymmärtäisin, jos kotona viihtyvä ja äidin hommista nauttiva nainen haluaa lapsia ympärilleen, mutta en sitä että hankitaan lapsia vaikka kiinnostuksen kohteet ovat ihan muualla. - Isohkon perheen äiti
ymmällä kirjoitti:
Miksi ihmeessä hankit lapsia, kun et viihdy kotona lasten kanssa. Näyttää siltä että sinun pitää päästä menemään ja harrastamaan koko ajan, ja toiset ihmiset hoitavat lapsiasi. Miksi olet siis hankkinut lapsia?
Ymmärtäisin, jos kotona viihtyvä ja äidin hommista nauttiva nainen haluaa lapsia ympärilleen, mutta en sitä että hankitaan lapsia vaikka kiinnostuksen kohteet ovat ihan muualla.Lapset ovat ilman muuta tärkein kiinnostuksenkohteista. Ei työ tai uteliaisuus ja innostus muunkin elämän suhteen sitä millään lailla uhkaa.
Kotona "olemisesta" en kuitenkaan saa kylliksi stimulanssia voidakseni kokonaisvaltaisesti hyvin. Hienoa, että niin moni toinen saa.
"Toiset" ihmiset jotka aikoinaan hoisivat lapsiani olivat ipääosin isänsä ohella heitä rakastavat läheiset ihmiset. Vastaavasti minä luonnollisesti omalta osaltani väliin hoidin heidän lapsiaan, jotta hekin saattoivat käydä töissä ja harrastaakin, sen mitä tahtoivat ja tarvitsivat.
Olen aina halunnut lapsia. Rakastan heidän kanssan olemista ja touhuamista. Arvostan kaikkea sitä mitä he minulle opettavat ja janoan lisääkin oppia. Nytkin, kesälomalla, on tällä hetkellä kanssani paitsi kolme nuorinta lastani, myös kolme lapsenlapsista. Ensi viikolla sitte taas toisia lapsenlapsia ja eri touhuja heidän kanssaan. - Miettiiii
blondimama asialla? kirjoitti:
Kuulostaa taas Viipale-Sadun varjoelämältä. Kauhea pätemisen tarve. Ei tule kehuja muilta niin pitää alkaa keskustelupalsoilla pätemään.
Kumma kun et vaan laittanut loppuun sitä tavanomaista:
"Kysy mitä haluat"
Jotain vaihtelua on kysyä että "mitä ajatuksia herättää"
Herättää sellaista että koeta hankkia se oikea elämä, äläkä plagioi toisten blogeja.oletko varma, ettei se ole Satu itse, joka kirjoittaa. Kovin moni asia täsmää...
- 16+19
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12366966
Tämän saman henkilön satuja.. - ei voi olla
Järjetöntä tehdä lapsia jos ei malta pitää edes kokonaisia äitiyslomia heidän kanssaan. On myös vastuutonta rahdata tuommoinen porukka yhteiskunnan hoidettavaksi. Itse siis tarvitset jotain arvokkaampaa tekemistä, ja tehköön toiset vähempiarvoisen ja tylsän lastenhoidon? Eikö muka kasvatustyö anna älyllisiä haasteita? Sanot että rakastat lasten kanssa touhuamista, mutta tuollaisella työ- ja harrastusmäärällä et mitenkään ehdi touhuta heidän kanssaan. Täysin uskomaton yhtälö.
- Isohkon perheen äiti
Jos olisit lukenut koko ketjun, huomaisit, että yhteiskunta ei ole hoitanut meidän lapsiamme vaan olemme vastanneet siitä itse.
Organisointikyky on suuressa perheessä arvokas ominaisuus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta832132Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt231818- 321802
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211540Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu671506- 761412
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo201364Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61322En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121284- 721281