Olen itse palkansaaja, eikä käy maidontuottajia kateeksi. Kuka muu ammattiryhmä joutuu nielemään moisen mahtikäskyn?
Vaikka teräksen hinta noussut, ei metallimiehen liksa tipu, vaan erotus siirretään lopputuotteeseen kuten yleensä tavataan tehdä.
Maidontuottajien on vaikea osoittaa mieltään, kun maidon kaataminen viemäriinkään ei auta asiaa. Tällaiselle tsaristiselle menolle pitäisi duunarinkin mielestä saada joku stoppi.
Vaikka teräksen hinta noussut, ei metallimiehen liksa tipu, vaan erotus siirretään lopputuotteeseen kuten yleensä tavataan tehdä.
Maidontuottajien on vaikea osoittaa mieltään, kun maidon kaataminen viemäriinkään ei auta asiaa. Tällaiselle tsaristiselle menolle pitäisi duunarinkin mielestä saada joku stoppi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuten otsikossa, KIITOS kommentista. Hinnasta ja sen laskusta huolimatta edelleen lypsylle aamuin illoin.
Toivottavasti valitset edelleen ostoskärryysi Valion merkillä varustettuja tuotteita. Niiden takaa löytyy suomalaista työtä monessa portaassa. Duunareitakin!
Mihinkä unohdit Ingmanin????-Sillä Valio tarvitsee kilpailijoita,ettei pääse 100%:n monopoliin.Siitähän ei hyvää seuraisi,ei ainakaan maidontuottajalle!
on myös olemassa itsenäinen osuusmeijeri etelä-pohjanmaalla,ei valiolainen.
Muistan mainita nuo kaksi heti sen jälkeen kun kumpainenkin hoitaa ylimäärä maidon tai siis lähinnä rasvan viennistä oman markkinaosuutensa verran. Ei ole yksin valion asia hoitaa ylituotantoa hinnalla millä hyvänsä, vaan olisi kohtuulista muidenkin osallistua talkoisiin. Pidän noita kumpaistakin vapaaratsastajan ja siksi ei maininnan arvoisena tällaisessa keskustelussa.
Ps:Pohjanmaallahan tämä ylituotanto lähinnä syntyy. Koittakaapa pysyä niiden kiintiöiden rajoissa, niin kaikki hyötyvät.
On se kovaa homma, tuo tissin kiskominen. Mutta mihin jäi lihantuotanto? Hinat laahaa markan Saksaa jäljes!
Miksi et ole huolissasi muista maataloustuotteista joiden hintaa on rokotettu alaspäin kohta 10 vuotta.
Totuushan on että jatkamalla tällä linjalla ollaan taas siinä pisteessä kuin vuonna -94.
Toivottavasti eu viheltää taas pelin poikki.
Mahtaako todellinen palkansaaja olla aidosti maidon hinnanlaskusta huolissaan.Ettei vaan olisi oma lehmänhäntä kainalossa.
Ja kuluttajien pitäisi tietää ja tuntea todelliset kotimaisen maitopolitiikan taustat.
Maitotuotanto on ollut jo kauan kotomaisen maatalouspolitiikan erityis-suojeluksessa.Niin valtionhallinnossa kuin mtk;ssakin.
Eteenkin maitotaloudella on tehty samalla keskustalaista puoluepolitiikkaa, maatalouspolitiikka sekä maaseutupolitiikkaa.Haluttu pitää tuotannossa pieniä, elinkelvottomia tiloja, jotka suurimmaksi osaksi ovat vain yhden puoleen kannattajia ja äänestäjiä.
Veronmaksajille kalliiksi tuleva lomitusjärjestelmä on yksi hyvä esimerkki tästä erikoisasemasta, mitä missään muualla maailmassa ei ole.Samaa etuisuutta totta kai käyttävät ne suomen mittakaavassa suuremmatkin maidontuottajat, joilla aivan varmasti olisi hyvät taloudelliset edellytykset palkata itse oma työvoimansa.
Maitotalouden erikoissuojeluksesta johtuen, kaikkein pienempiä ja elonkelvottomimpiakin tiloja on vedetty perässä ja väkisin,vuosikausia, ilman minkäänlaisia liiketaloudellisia perusteita , kasvatettu tuotantoa ja pidetty kotomaiseen kulutukseen nähden ylituotantoa, joka sitten halvasta vientihinnasta johtuen on jo kauan täytynyt rahoittaa kotomaisilta markkinoilta perityillä ylisuurilla markkinahinnoilla.
Jo kauan markkinatalous on määrittänyt muiden tuotteiden hintatason alkutuottajille.Onhan välillä kaaleja jaeltu ilmaiseksi tai kipattu metsään ylituotantotilanteessa tahi perunoita myyty alle tuotantokustannusten.
Mutta maito on ollut tähän päivään asti erikois-suojelussa ja ylituotanto on aina maksatettu kotomaisella kuluttajalla.
Suuri meteli tuottaja/ mtk piireissä syntyi Jyväskylässä myydystä alemaidosta on hyvä esimerkki, miten jokin tuottajaryhmä luulee omaavansa jonkin erikoiskohtelun tässä vallitsevassa markkinajärjestelmässä.Hehän ovat jo kauan vain oma napa mielessä tottuneet ajatukseen, jotta toisen työ on arvokkaampaa kuin toisen.
Samaan erikoiskohteluun kuuluu juuri nyt käyty keskustelu pellonraivaamisinnosta ja niiden tukioikeuksista.
Vaikka Unioniin liityttäessä sovittiin unionin lakien puitteissa,jotta maataloustuotanto ei saa kasvaa eikä ylituotantoa lisätä, on maamme maatalouspolitiikassa viranomaisten taholta asiaa katsottu läpi sormien, koska suurimmaksi osaksi raivauksilla on parannettu keskustapolitiikan päätukia-alueiden tuotantoa niin itä- kuin pohjois-suomessa, missä on kaikkei karuimmat olosuhteen maatalouden harrastamiseen kaikkein pisimpien taipaleiden takana, kaukana suomalaisista kuluttajista.