Päivää!
Itse oon lähes 30.v. ja tiettävästi homo. Asian kanssa en tule toimeen tänäpäivänäkään mahdottoman hyvin ja olen paininut sen kanssa varmaan ainaki sen 5 vuotta. Psyykkisen puolen ongelmia ollut ja on edelleenkin, joskin nykyään ne jotenkuten hallinnassa. Käyn terapiassa (kesällä tauolla) viikottain mm.tämän asian vuoksi, mutta asiaan ei ole hirveästi löytynyt apua. Pävät vaihtelevat paljonkin, mutta pääasiassa ne ovat voinnin kannalta miinusmerkkisiä. Töissäkään en ole pystynyt käymään vähään aikaan. Sosiaalisesti oon myös vaikeutunut jonkin verran luultavasti kun en pysty olemaan oma itseni. Päällimmäisenä fiiliksinä usein epätoivo, häpeä, hyväksymisen vaikeus.Kunnon masennusta ja ahdistuneisuutta harvemmin on, lähinnä turhautumista ja hämmennystä. Sisäinen maailma kuitenkin jokseenkin aika kuollut toisinaan. Todellisuus huutaa aika ajoin "korvaan" tästä asiasta ja taas toisaalta oma tahtoni on vastaan tätä elämäntyyliä. Tämä asia tuntuu vaikeuttavan vuosi vuodelta enemmän. Se ei ole helpottunut yhteiskunnan viime vuosien suvaitsevaisuuden myötä. Omille vanhemmille kertonut ja alkukankeuden jälkeen aika jees vastaanotto. Kuinka itte ootte selviytyneet? Setan toiminta?
Itse oon lähes 30.v. ja tiettävästi homo. Asian kanssa en tule toimeen tänäpäivänäkään mahdottoman hyvin ja olen paininut sen kanssa varmaan ainaki sen 5 vuotta. Psyykkisen puolen ongelmia ollut ja on edelleenkin, joskin nykyään ne jotenkuten hallinnassa. Käyn terapiassa (kesällä tauolla) viikottain mm.tämän asian vuoksi, mutta asiaan ei ole hirveästi löytynyt apua. Pävät vaihtelevat paljonkin, mutta pääasiassa ne ovat voinnin kannalta miinusmerkkisiä. Töissäkään en ole pystynyt käymään vähään aikaan. Sosiaalisesti oon myös vaikeutunut jonkin verran luultavasti kun en pysty olemaan oma itseni. Päällimmäisenä fiiliksinä usein epätoivo, häpeä, hyväksymisen vaikeus.Kunnon masennusta ja ahdistuneisuutta harvemmin on, lähinnä turhautumista ja hämmennystä. Sisäinen maailma kuitenkin jokseenkin aika kuollut toisinaan. Todellisuus huutaa aika ajoin "korvaan" tästä asiasta ja taas toisaalta oma tahtoni on vastaan tätä elämäntyyliä. Tämä asia tuntuu vaikeuttavan vuosi vuodelta enemmän. Se ei ole helpottunut yhteiskunnan viime vuosien suvaitsevaisuuden myötä. Omille vanhemmille kertonut ja alkukankeuden jälkeen aika jees vastaanotto. Kuinka itte ootte selviytyneet? Setan toiminta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kai Setasta jotain vertaistukea on saatavilla,uskoisin.
Itselleni asia ei ole koskaan ollut mikään ongelma,jo 10 vuotiaana tajusin olevani erilainen,kuin useimmat muut pojat.
Olen asian hyväksynyt ja jo nuorena ulos kaapista tullut,tai en oikeestaan koskaan oo edes kaapissa ollut.
Homous on aina ollut osa itseääni,enkä edes osaa kuvitella elämääni heterona.
Olet paljon yksiksesi ja seinät kaatuu päälle. Lopulta kynnys nähdä kivojakin ihmisiä nousee isoksi. Suosittelen, että hakeudut ihmisten ilmoille, tuttujen luo ja vaikka isoon kaupunkiin ihmisvilinään. Yksinäisyys syö ihmistä. Tiedän kokemuksesta, mistä puhun.
Oletko miettinyt alan vaihtoa? Jos työympäristö ahdistaa, jotain kannattaisi tehdä.
Tiedätkös, ihmiset ovat siitä hassuja otuksia, että, kun yksi asia hiertää ajatuksissa, kaikki muut asia tuntuvat hiertävän enemmän kuin niiden pitäisi. Siksi, kun tuntuu, että mieli on myrtsinä, kannattaa poimia päästä kaikki ajatusniput ja puntaroida, mikä niistä myrtsittää ne muutkin. Vai tarttuuko jonkin toisen alakulo sinuun? Meidän aivomme ovat aika vekkuleita: Meillä voi olla monia ajatuksia ja paljon logiikkaa, mutta samanaikaisesti vain yksi tunnetila. Siksi tulkitsemme tunteita usein väärin.
Homous ei ole elämäntyyli. Homous on seksuaalinen suuntautuminen. Voit itse valita elämäntyylisi. Osa valitsee MSW-elämäntyylin (Men Who Have Sex With Men). Eli, ei identifioiduta homoiksi ollenkaan, mutta seksiä voidaan harrastaa. Amerikassa, isosa maailmassa, se on tunnettu elämäntyyli.
Häpeä ei ole perustunne, vaan omaa tulkintaa sosiaalisesta normista. Siksi seuraava kysymys on: Tuottavatko tuttusi sinulle pahaa oloa? Voitko muuttaa tilannetta?
Minä olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa kaikki tuntevat toisensa. En siellä tohtinut tulla kaapista, kun sosiaalinen verkko oli liian tiheänä ympärillä. Vanhemmillani oli homovastaisia näkemyksiä. Teiniaikana oli alakuloakin ja olin heterokavereille kateellinen.
Muutin opiskelun vuoksi Helsingin seudulle ja tapasin yhden homon ilmoituksen perusteella. Mitään kipinää ei syntynyt, mutta hän ja kaverinsa veivät mukanaan homobaariin. Se avasi silmäni. Siellä baarissa oli kauniita poikamaisia jätkiä tanssimassa keskenään. Olin taivaassa. Kuten arvata saattaa, ei elämä ihan ruususta ollut. Sydänsurujakin tuli, mutta opin löytämään paikkani. Olen ollut onnekas ja seurustellut onnellisesti. Parasta on ollut ystäväverkko, jonka olen onnistunut luomaan. Kavereilleni voin kertoa pettymykseni ja iloni.
Elämänviisaus: Ihmissuhteessa kokemusten jakaminen on arvokkainta.
Oma henkinen tasapainoni on ollut hyvä. Kaapissa olen ollut, mutta kyllä kaikki jotenkin ovat arvanneet, ettei muijia ole ollut. Olen tuntenut olevani pidetty jätkä. Sillä todella on väliä.