Älä nouse osa 1

Maria oli ollut töissä samassa tunkkaisessa toimistossa jo kaksi vuotta saamattoman logistiikkainsinööri Jarmon työparina. Jarmo oli luiseva elokuvaharrastaja, joka kulki joka paikassa videokameransa kanssa ja keskittyi niin kovasti kuvaamaan milloin mitäkin, että työnteko jäi Marian harteille. Yleensä Maria ärsyyntyi kuvaamisesta niin paljon, että lopetti sen napakalla kiellolla, mutta kesähelteillä toimistossa sisälämpötila nousi helposti 30 asteeseen ja teki hänestä liian tylsistyneen puuttuakseen työkaverin filmausintoon. Joskus hän jopa antoi tälle kuvattavaa: veti kiusoitellen toppinsa rintojen alapuolelle ja antoi kiinteiden B-kuppiensa pullahtaa ulos. Niinä kertoina Jarmo jäykistyi sijoilleen ja alkoi vapista. Mies parka ei saanut pesää, Maria ajatteli. Perjantaisin, kun toimisto sulki ovensa normaalia aikaisemmin, toimistossa kävi kahvilla myös Markku, roteva ja umpimielinen vartija. Mies oli niin karua juttuseuraa, että jopa Jarmo kartteli tätä parhaansa mukaan.

Kello 13.00 Maria nosti hoikat säärensä pöydälle ja veti käsivarret niskan taakse. Tunti työaikaa, eikä mistään tullut mitään. Jarmo oli luovuttanut jo ajat sitten. Hikikarpalot valuivat hintelän miehen niskasta lapaluiden väliin ja kastelivat ryhdittömän selän, kun tämä puuhasi kameransa kanssa huoneen nurkassa. Tietokoneet oli sammutettu. Nyt piti vain odottaa kitutunti, että pääsisi viikonlopun viettoon. Pienestä ikkunasta näki helteen kuumaksi paahtaman asfalttipihan ja pilvettömän taivaan. Maria kuvitteli itsensä makaamassa uimarannalla rinnat paljaina, viileä tuulenvire haarovälissä.

”Vilauta vähän!” Jarmon ääni sai Marian kääntämään katseensa ikkunasta mieheen, joka oli kääntänyt kameransa häntä kohti. ”Anna katsottavaa viikonlopuksi.”
Maria huokaisi. Hän veti tylsistyneenä narutopin olkaimet alas ja asetti rinnat näytille. Nännit pysyivät pehmeinä kuin vauvan peppu, mutta sekin riitti kiihottamaan Jarmoa, joka toi kameransa lähemmäs.
”Sen kun yrität saada niistä jotain iloa.” Maria hymähti ja ohjasi viereensä tulleen miehen hiestä nihkeät sormet nänninsä päälle. Jarmo hätkähti. Se oli ensimmäinen kerta, kun Maria antoi koskea itseensä. Nänni tuntui pehmeältä, mutta kovettui kosketuksesta.
”Saako imeä?”
Maria kohautti olkiaan ja taittoi päätä taaksepäin, työnsi pitkät hiuksensa pois edestä ja antoi Jarmon polvistua viereensä ja hamuta rintaa suuhunsa. Kuola valui rinnalta timmille vatsalle ja kasteli topin.
”Hyi hitto, anna jo olla!”

Työnnettyään Jarmon vihaisesti kauemmas Maria näki lattialle langenneen varjon. Hän vilkaisi ikkunaa ja näki häpeäkseen Markun seisovan lasin takana. Markun lyhyen sängen peittämä jykevä leuka ei värähtänytkään, kun silmät arvioivat paljaita rintoja ja paperipinon päällä lepääviä sääriä. Maria kiskaisi topin ylös ja laski jalat maahan ponkaisten pystyyn tuoliltaan juuri sillä hetkellä, kun Markku astui toimistoon. Jarmo laski kameransa ja vetäytyi kauemmas. Kasvoille oli lehahtanut nolostunut puna, mutta Maria näki kuinka farkkujen etumus pullotti. Alavatsaa kihelmöi. Markun massiivinen ruumis hehkui lämpöä, kun tämä asettui seisomaan Marian selän taa ja jyrähti matalalla äänellä:
”Eikö narttu anna?” samalla mies repäisi äkkinäisellä liikkeellä Marian topin alas. Maria huudahti ja yritti vetää kangasta rintojensa suojaksi, mutta vastustelu sai Markun vain raivostumaan. ”Alas siitä!”
Maria paiskattiin väkivalloin toimistopöytää vasten ja miehen lonkat lukitsivat hänet sijoilleen. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti, ettei Maria ehtinyt tehdä mitään. Hän tarttui hädissään pöydän laitaan ja tunsi, kuinka kasvot valahtivat punaisiksi silkasta järkytyksestä.

”No, anna sille sitä kyrpää!” Markun ääni oli kova ja kärsimätön, mutta Jarmo oli liian shokissa toimiakseen. ”Pitääkö tulla vetämään kalu ulos vai teetkö sen itse?”
Siinä vaiheessa Jarmo sai ajatuksesta kiinni ja alkoi hätäisesti, vapisevin käsin avata housujen nappia ja paljasti jäykkänä seisovan kalunsa. Mies oli niin laiha, että housut valahtivat nilkkoihin asti heti, kun nappi oli avattu. Maria tuijotti shokissa Jarmon elintä, joka oli niin lähellä, että hän saattoi haistaa nivusista uhoavan hien hajun.
”Ei se mihinkään pääse, työnnä suuhun vaan.”
Jarmo otti Marian pään tutisevien käsiensä väliin, puristi leukaa, kunnes suu aukeni ja työnsi pitkän, ohuen peniksensä niin syvälle Marian kurkkuun, että Maria luuli tukehtuvansa. Hän haroi hädissään Jarmon sormia irti hiuksistaan, kun kuuli takaansa Markun käskevän äänen: ”Anna sen imeä sydämensä kyllyydestä. Tykkää se siitä kumminkin.” Samaan aikaan Markku painoi häntä pöytää vasten ja hieroi nivusiaan Marian pakaroita vasten. Maria tunsi valtavan peniksen pullistuvan sepaluksen läpi ja karhean kouran harovan hametta ylös, kunnes helma oli nostettu takamuksen yli.

Jatkuu...