Teloituskomppania

Loviisan kaupungin virallisilla kotisivuilla julkaistu hallintojohtajan blogikirjoitus:

"05.05.2011
Christoffer Masar: Mietteitä viiden kuukauden jälkeen

Mietteitä viiden kuukauden jälkeen

Tätä kirjoittaessani takana on reilut viitisen kuukautta Loviisan kaupungin hallintojohtajana. Uutena henkilönä voin vielä osittain ulkopuolisen silmin tarkastella kaupunkiorganisaatiota ja sen vahvuuksia ja heikkouksia, sekä niin sanotusti nostaa kissan pöydälle silmiinpistävissä epäkohdissa. Mielessäni on monta eri asiaa, jotka ansaitsisivat oman kirjoituksen, mutta keskityn tässä mielestäni olennaisimpaan teemaan, joka on Loviisan poliittinen kulttuuri ja siihen liittyvät puutteet.

Kunnallinen hallinto perustuu niin kutsuttuun dualistiseen johtamisjärjestelmään. Tämä tarkoittaa, että organisaatiota johtavat sekä vaaleilla valitut luottamushenkilöt että virkasuhteissa toimivat viranhaltijat. Vastuurajat menevät pääpiirteissään niin, että virkamiehet valmistelevat asiat poliittisille elimille ja päättävät operatiivisista asioista, kun taas poliittiset toimielimet päättävät laajemmista ei-operatiivista asioista ja päättävät kaupungin strategisen suunnan. Tai näin ainakin teoriassa.

Luottamushenkilöiden tärkeimpänä tehtävänä voidaan pitää asioiden tärkeysjärjestykseen laittamista. Taloudelliset resurssit ovat aina rajalliset ja luottamushenkilöiden tehtävä on tehdä priorisoinnit siitä mihin nämä rajalliset resurssit kohdennetaan. Operatiivinen päätöksenteko näiden priorisointien perusteella taas kuuluu virkamiehille. Todellisuus on se, että maantieteelliseltä alueeltaan näin suuri kunta näin pienellä ja vanhenevalla väestöpohjalla joutuu tekemään paljon kipeitä ratkaisuja, eli priorisointeja. Kaikkea ei voi saada kaikkialle ja kaikille, vaan painopisteitä on oltava.

Se, minkä olen havainnut erityisesti valtuuston työskentelyssä, on osittainen päätöksenteon ja priorisoinnin pelko. Tämä ilmenee siitä miten valtuusto käyttää suurimman osan kokousajastaan kaupunkikokonaisuuden kannalta epäolennaisiin ns. lillukanvarsiin. Poliittiselta kentältä on muutamaan otteeseen esitetty sellaisia mielipiteitä, että valtuuston on kannettava vastuunsa. Olen asiasta samaa mieltä, mutta valtuuston osalta vastuunkanto tarkoittaa priorisointien tekoa, strategian ja suurten linjojen päättämistä, eikä sitä, että valtuusto käyttää aikaansa puhtaasti operatiivisiin tai lautakuntatasolle kuuluvien kysymysten ratkaisemiseen. Virkamiehet eivät voi näitä priorisointeja tehdä, koska ne kuuluvat luottamushenkilöille. Mikäli luottamushenkilötkään eivät uskalla tehdä näitä vaikeita päätöksiä, olemme tuuliajolla.

Vielä yllä mainittuakin vakavampi ongelma liittyy siihen, miten luottamushenkilöt suhtautuvat virkamiehiin. Olen kaupungin eri keskuksista saanut useaan otteeseen viestejä ja soittoja siitä, kuinka uupuneita monet virkamiehet ovat jatkuvaan kritiikkiryöppyyn, pitkiin ja raastaviin lautakuntien sekä muiden poliittisten toimielinten kokouksiin ja siihen, että puutteita valmistelussa oikein etsimällä etsitään. Kokouksiin menemistä on jopa kuvattu sanoilla ’niin kuin teloituskomppanian eteen astuisi’. Tällainen, sanoisinko jopa pelon ilmapiiri, ei voi olla kenenkään eduksi. Luottamushenkilöiden voidaan katsoa olevan virkamiesten esimiehiä ja mikäli vastaavanlaista kohtelua esiintyisi toisenlaisessa organisaatiossa, kuten esimerkiksi yrityksessä, niin kyse olisi jo monessa tilanteessa työpaikkakiusaamisesta. Kunta ei saa olla mikään muusta yhteiskunnasta erillään oleva linnake, jossa alaisia luottamushenkilöiden toimesta voidaan kohdella kuinka tahansa.

Valmistelu nykyisessä ylinormitetussa kuntatodellisuudessa on haastava tehtävä ja aikataulupaineet ovat kovat. Valmisteluun liittyviä epäkohtia toki esiintyy ja virkamiehistö ottaa mielellään vastaan rakentavaa kritiikkiä. Mutta kritiikin tulisi juuri olla rakentavaa ja pyrkiä kuntalaisia ajatellen parempaan lopputulokseen, eikä, niin kuin valitettavan usein on, virheiden hakua ja kritiikkiä vain kritiikin itsensä takia.

Entinen Itä-Uudenmaan maakunta kärsi siitä, etteivät maakunnan kaupungit ja kunnat kyenneet yhteistyöhön, joka hidasti koko maakunnan kehitystä. Ei tehdä samaa virhettä kaupungin sisällä. Pienessä kaupungissa on kyettävä yhteistyöhön ja on pystyttävä priorisoimaan. Loviisalla on monia valttikortteja, ja kunhan työskentelemme ja uskallamme tehdä myös vaikeita päätöksiä, niin pystymme saavuttamaan niin paljon enemmän.

Hyvää kesää toivottaen,

Christoffer Masar"