Puolisoni kuoli monien sairauksien kanssa.Hän oli jo iäkas ja toivoi pääsevänsä lepoon.Olen onnellinen siitä ajasta jonka sain elää hänen kanssaan mutta miten ne muistot ovat suurimmaksi osaksi omaishoitajana joka kesti 5vuottta.Olen yhä se joka vaihtoi vaipat,syötti,pesi ja jakoi lääkkeet.Olen omaishoitaja yhä.Kuolema asetti korkean seinän eteeni ja tuli valtava tyhjyys kun työt loppuivat siihen.Miksi näin eikö sen pitäisi olla helpotus kun raskaat vuodet ovat takana.Onko muilla tälläisiä kokemuksia?
En ymmärrä
rakas on poissa
8
179
Vastaukset
- omaishoitaja
Tyhjyys ja suru jää.Ajan myötä helpottaa, ja kauniit muistot tulee esiin.Surua pitää surra ja käydä läpi.Omaishoitajuus on niin raastavaa aikaa, koska se syö meidän tunteita kun katselemme sairasta puolisoa.Tyhjyys tulee, koska se hoidettava yleensä vienyt suuren tilan elämästämme.
Anna aikaa itsellesi, ota askel kerrallaan, tee pieniä mukavia asioita joista pidät.Ulkoilu on hyvä tapa hoitaa sielua, luonnon keskellä saa uusia ajatuksia ja vahvistuu.
Kyllä se aurinko paistaa meille kaikille... - hidas kuolema.
Meillä puoliso joutui vuodeosastolle pysyvästi, hän on niin huonokuntoinen että ei voi olla kotona enää. En olisi millään halunnut luovuttaa, koti tuntuu tyhjältä, olo tarpeettomalta.
Otan osaa suruusi "rakas on poissa" - rakas on poissa
kiitos näistä viesteistä,en uskonut että rakkaan kuolema tekee näin kipeää.On minulla omaisia kuollut mutta ei se tuska näin pohjatonta ollut.Tämä on raastavaa ikävää kuin puolet olisi otettu itsestä pois.Päivät ovat pitkiä,katson aina kelloa mitä nyt tekisin rakkaalleni.Minulla on aivan sellainen tunne ellei tätä omaishoitajuus-aikaa olisi ollut pääsisin helpommalla.Samassa ihmisessä hoidin myös lasta syöttämisine,pesuine ja vaippoineen ja monesti puhuinkin kuin lapselle puhutaan.Milloinkahan tunnen taas voimieni palautuvan.
- Miehensä menettänyt
Mieheni nukkui pois 29.09.2013. Olin omaishoitaja. Hän oli täysin avustettava. Hänen ilkikuriset kauniit silmänsä aamuisin,jaksoi jatkamaan. Ja se,rakkaus.
Kun hän kuoli sairaalaan,olin vain 15 minuuttia ennen lähtenyt. Silloin laitoin käden hänen otsalleen ja sanoin Älä pelkää,ei ole mitään pelättävää, Herran haltuun.
Nämä olivat viimeiset sanani.
Kun hän kuoli,turruin täydellisesti.
Toimin kuin robotti. Sisälläni oli tyhjää. En saanut kyyneleitä tulemaan.
Siunaustilaisuudessa olin kuin viilipytty.
Aamulla sanoin miehelle huomenta.Nyt puhuin taivaan tähdille.
Olin,mutten elänyt. Söin, mutta en maistanut.
Joulu meni niin,etten edes joulukukkaa
hommannut. Kuin olisin ollut unissakävelijä.
Keväällä eräs henkilö tuli hakemaan minua lenkille.
Se auttoi. Olen aina ollut innokas lenkkeilijä,ja nyt sain vielä lenkkikaverin. Loistojuttu.
Kuolemasta on kulunut nyt 10 kk.
Parempaan päin olen menossa.
Näen paljon hänestä unia,mutta ne ei ole ahdistavia.
Elämä kantaa - exomaishoituri
Valitettavasti sanoisin sinulle, että sorry vaan, mutta ei omaishoitaja-aika ja sen päättymisen (kuolema on niin tuskallisen LOPULLINEN ja peruuttamaton!) tyhjyys varmaankaan koskaan kokonaan katoa, eikä "aika entinen (ennen omaishoitajuutta) koskaan palaa" .
Kirjoituksesi tuntemuksistani omaishoitajuuden loppuessa ovat ikänkuin olisin itse niitä "naputellut".
Koin, että puolisoni hoitaminen oli "kunnia" tehtäväni/velvollisuuteni, jota mielihyvin teinkin kotona loppuun saakka. Käsi kädessä "erosimme".
Vaikka "järki" ja tuttavat sanovat, että oli hyvä, että hän viimeinkin pääsi pois, on hallitsevana tunteenani edelleenkin, 8 kk jälkeen, tuskallinen "luopumisen vaikeus" ja suru ja sääli hänen kohtalostaan.
Olen sanut elämääni sisältöä vapaaehtoistyöstä vanhusten parissa (tauluja seinälle, ulkoilutusta, saattoja lääkäriin, ruohon leikkausta, lumitöitä...). Jäiköhän "hoivavietti päälle", en tiedä mutta hyvältä tuntuu.
Ilon pilkahduksia toivon sinunkin elämääsi! - Miehensä menettänyt
exomaishoituri kirjoitti:
Valitettavasti sanoisin sinulle, että sorry vaan, mutta ei omaishoitaja-aika ja sen päättymisen (kuolema on niin tuskallisen LOPULLINEN ja peruuttamaton!) tyhjyys varmaankaan koskaan kokonaan katoa, eikä "aika entinen (ennen omaishoitajuutta) koskaan palaa" .
Kirjoituksesi tuntemuksistani omaishoitajuuden loppuessa ovat ikänkuin olisin itse niitä "naputellut".
Koin, että puolisoni hoitaminen oli "kunnia" tehtäväni/velvollisuuteni, jota mielihyvin teinkin kotona loppuun saakka. Käsi kädessä "erosimme".
Vaikka "järki" ja tuttavat sanovat, että oli hyvä, että hän viimeinkin pääsi pois, on hallitsevana tunteenani edelleenkin, 8 kk jälkeen, tuskallinen "luopumisen vaikeus" ja suru ja sääli hänen kohtalostaan.
Olen sanut elämääni sisältöä vapaaehtoistyöstä vanhusten parissa (tauluja seinälle, ulkoilutusta, saattoja lääkäriin, ruohon leikkausta, lumitöitä...). Jäiköhän "hoivavietti päälle", en tiedä mutta hyvältä tuntuu.
Ilon pilkahduksia toivon sinunkin elämääsi!Miehensä menettänyt
Minulle on tapahtunut käsittämätön asia. Olen erittäin ihastunut mieheen,joka haki minua keväällä lenkille. Näemme päivittäin. Hän on vapaa.Lähdemme yhteiselle reissulle elokuussa. Hän tietää kaiken leskeydestäni, koska asumme lähekkäin.
En olisi ikinä uskonut,että näin voi käydä. Mieheni muistaminen ja hänestä puhuminen ei tee enää kipeää.
Poistin nimen nyt vasta postiluukusta ja leikkasin passista kulman pois.
Hän on poissa mutta minä elän.
Jatkan elämääni kokemuksia rikkaampana,mutta jännittyneenä odottaen,mitä elämällä on vielä annettavaa.
- rakas on poissa
Olen iloinen puolestasi sinä "miehensä menettänyt" nimmari. Voi kumpa minunkin tielleni tulisi vielä joku,ei yksinäisen ihmisen osa ole minua varten.Olen seurallinen ja kaipaan hellyyttä puolin ja toisin.On tämä raastavaa aikaa.itkin paljon tänään on niin ikävä rakastani joka oli maailman kultaisin puoliso.
- exomaishoituri
Sinulle "rakas on poissa", jolle osoitin edellisenkin "viestini" 25.7.2014 ehdottaisin, että jos asuinpaikkakunnallasi on esim. "leskien kerho"- tyyppisiä tilaisuuksia, niin siellä voisit kohdata vastaavassa tilanteessa olevia ja kenties saada osaksesi ymmärrystä, kuulla kokemuksia sekä kenties toivoa tulevaisuuteen. Ja jos oikein hyvin käy, niin ehkäpä vielä joskus voit yhtyä Juicen sanoihin: "...Häntä rakastin paljon, sua rakastan joskus enemmän, ole mulle vähän aikaa hän..."
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3076992Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill652089- 1751807
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151307- 1121257
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691190Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71176RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j541086Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411041Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288992