Puolisoni kuoli monien sairauksien kanssa.Hän oli jo iäkas ja toivoi pääsevänsä lepoon.Olen onnellinen siitä ajasta jonka sain elää hänen kanssaan mutta miten ne muistot ovat suurimmaksi osaksi omaishoitajana joka kesti 5vuottta.Olen yhä se joka vaihtoi vaipat,syötti,pesi ja jakoi lääkkeet.Olen omaishoitaja yhä.Kuolema asetti korkean seinän eteeni ja tuli valtava tyhjyys kun työt loppuivat siihen.Miksi näin eikö sen pitäisi olla helpotus kun raskaat vuodet ovat takana.Onko muilla tälläisiä kokemuksia?
Vastaukset 8
- omaishoitaja
Tyhjyys ja suru jää.Ajan myötä helpottaa, ja kauniit muistot tulee esiin.Surua pitää surra ja käydä läpi.Omaishoitajuus on niin raastavaa aikaa, koska se syö meidän tunteita kun katselemme sairasta puolisoa.Tyhjyys tulee, koska se hoidettava yleensä vienyt suuren tilan elämästämme.
Anna aikaa itsellesi, ota askel kerrallaan, tee pieniä mukavia asioita joista pidät.Ulkoilu on hyvä tapa hoitaa sielua, luonnon keskellä saa uusia ajatuksia ja vahvistuu.
Kyllä se aurinko paistaa meille kaikille... - hidas kuolema.
Meillä puoliso joutui vuodeosastolle pysyvästi, hän on niin huonokuntoinen että ei voi olla kotona enää. En olisi millään halunnut luovuttaa, koti tuntuu tyhjältä, olo tarpeettomalta.
Otan osaa suruusi "rakas on poissa" - rakas on poissa
kiitos näistä viesteistä,en uskonut että rakkaan kuolema tekee näin kipeää.On minulla omaisia kuollut mutta ei se tuska näin pohjatonta ollut.Tämä on raastavaa ikävää kuin puolet olisi otettu itsestä pois.Päivät ovat pitkiä,katson aina kelloa mitä nyt tekisin rakkaalleni.Minulla on aivan sellainen tunne ellei tätä omaishoitajuus-aikaa olisi ollut pääsisin helpommalla.Samassa ihmisessä hoidin myös lasta syöttämisine,pesuine ja vaippoineen ja monesti puhuinkin kuin lapselle puhutaan.Milloinkahan tunnen taas voimieni palautuvan.
- Miehensä menettänyt
Mieheni nukkui pois 29.09.2013. Olin omaishoitaja. Hän oli täysin avustettava. Hänen ilkikuriset kauniit silmänsä aamuisin,jaksoi jatkamaan. Ja se,rakkaus.
Kun hän kuoli sairaalaan,olin vain 15 minuuttia ennen lähtenyt. Silloin laitoin käden hänen otsalleen ja sanoin Älä pelkää,ei ole mitään pelättävää, Herran haltuun.
Nämä olivat viimeiset sanani.
Kun hän kuoli,turruin täydellisesti.
Toimin kuin robotti. Sisälläni oli tyhjää. En saanut kyyneleitä tulemaan.
Siunaustilaisuudessa olin kuin viilipytty.
Aamulla sanoin miehelle huomenta.Nyt puhuin taivaan tähdille.
Olin,mutten elänyt. Söin, mutta en maistanut.
Joulu meni niin,etten edes joulukukkaa
hommannut. Kuin olisin ollut unissakävelijä.
Keväällä eräs henkilö tuli hakemaan minua lenkille.
Se auttoi. Olen aina ollut innokas lenkkeilijä,ja nyt sain vielä lenkkikaverin. Loistojuttu.
Kuolemasta on kulunut nyt 10 kk.
Parempaan päin olen menossa.
Näen paljon hänestä unia,mutta ne ei ole ahdistavia.
Elämä kantaa - exomaishoituri
Valitettavasti sanoisin sinulle, että sorry vaan, mutta ei omaishoitaja-aika ja sen päättymisen (kuolema on niin tuskallisen LOPULLINEN ja peruuttamaton!) tyhjyys varmaankaan koskaan kokonaan katoa, eikä "aika entinen (ennen omaishoitajuutta) koskaan palaa" .
Kirjoituksesi tuntemuksistani omaishoitajuuden loppuessa ovat ikänkuin olisin itse niitä "naputellut".
Koin, että puolisoni hoitaminen oli "kunnia" tehtäväni/velvollisuuteni, jota mielihyvin teinkin kotona loppuun saakka. Käsi kädessä "erosimme".
Vaikka "järki" ja tuttavat sanovat, että oli hyvä, että hän viimeinkin pääsi pois, on hallitsevana tunteenani edelleenkin, 8 kk jälkeen, tuskallinen "luopumisen vaikeus" ja suru ja sääli hänen kohtalostaan.
Olen sanut elämääni sisältöä vapaaehtoistyöstä vanhusten parissa (tauluja seinälle, ulkoilutusta, saattoja lääkäriin, ruohon leikkausta, lumitöitä...). Jäiköhän "hoivavietti päälle", en tiedä mutta hyvältä tuntuu.
Ilon pilkahduksia toivon sinunkin elämääsi! - Miehensä menettänyt
exomaishoituri kirjoitti:
Valitettavasti sanoisin sinulle, että sorry vaan, mutta ei omaishoitaja-aika ja sen päättymisen (kuolema on niin tuskallisen LOPULLINEN ja peruuttamaton!) tyhjyys varmaankaan koskaan kokonaan katoa, eikä "aika entinen (ennen omaishoitajuutta) koskaan palaa" .
Kirjoituksesi tuntemuksistani omaishoitajuuden loppuessa ovat ikänkuin olisin itse niitä "naputellut".
Koin, että puolisoni hoitaminen oli "kunnia" tehtäväni/velvollisuuteni, jota mielihyvin teinkin kotona loppuun saakka. Käsi kädessä "erosimme".
Vaikka "järki" ja tuttavat sanovat, että oli hyvä, että hän viimeinkin pääsi pois, on hallitsevana tunteenani edelleenkin, 8 kk jälkeen, tuskallinen "luopumisen vaikeus" ja suru ja sääli hänen kohtalostaan.
Olen sanut elämääni sisältöä vapaaehtoistyöstä vanhusten parissa (tauluja seinälle, ulkoilutusta, saattoja lääkäriin, ruohon leikkausta, lumitöitä...). Jäiköhän "hoivavietti päälle", en tiedä mutta hyvältä tuntuu.
Ilon pilkahduksia toivon sinunkin elämääsi!Miehensä menettänyt
Minulle on tapahtunut käsittämätön asia. Olen erittäin ihastunut mieheen,joka haki minua keväällä lenkille. Näemme päivittäin. Hän on vapaa.Lähdemme yhteiselle reissulle elokuussa. Hän tietää kaiken leskeydestäni, koska asumme lähekkäin.
En olisi ikinä uskonut,että näin voi käydä. Mieheni muistaminen ja hänestä puhuminen ei tee enää kipeää.
Poistin nimen nyt vasta postiluukusta ja leikkasin passista kulman pois.
Hän on poissa mutta minä elän.
Jatkan elämääni kokemuksia rikkaampana,mutta jännittyneenä odottaen,mitä elämällä on vielä annettavaa.
- rakas on poissa
Olen iloinen puolestasi sinä "miehensä menettänyt" nimmari. Voi kumpa minunkin tielleni tulisi vielä joku,ei yksinäisen ihmisen osa ole minua varten.Olen seurallinen ja kaipaan hellyyttä puolin ja toisin.On tämä raastavaa aikaa.itkin paljon tänään on niin ikävä rakastani joka oli maailman kultaisin puoliso.
- exomaishoituri
Sinulle "rakas on poissa", jolle osoitin edellisenkin "viestini" 25.7.2014 ehdottaisin, että jos asuinpaikkakunnallasi on esim. "leskien kerho"- tyyppisiä tilaisuuksia, niin siellä voisit kohdata vastaavassa tilanteessa olevia ja kenties saada osaksesi ymmärrystä, kuulla kokemuksia sekä kenties toivoa tulevaisuuteen. Ja jos oikein hyvin käy, niin ehkäpä vielä joskus voit yhtyä Juicen sanoihin: "...Häntä rakastin paljon, sua rakastan joskus enemmän, ole mulle vähän aikaa hän..."
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Venäjä alkaa iskemään Suomen politiikkaan.
Tässä on valtion ja koko länsiliiton päämiehet varoitelleet, että Venäjä alkaa talven aikana taas iskemään hybridisesti.140866Muistelen lämmöllä
Se oli vaikein päätös, jonka olen joutunut tekemään. En pidä valehtelusta, mutta näin sait päätöksen asioille. Rakasti48652- 70629
- 81571
- 39529
- 46510
Jos olen aiheuttanut pahaa, pyydän anteeksi
Jos olen omalla kirjoittelullani aiheuttanut täällä jollekin pahaa mieltä tai sotkenut asioita, niin pyydän sitä anteeks64489- 98488
Uskon, että saataisiin kaikki selvitettyä
Mutta yhteys on jäissä, minä olen jäässä, enkä osaa tai uskalla enää lähestyä. Se vaan on niin. Naiselta Jos ei ole hyvä36485- 21478
Teinipersu Bergbom lupasi ensimmäisenä euron bensaa
Teinipersu julkaisi Tiktok-videonsa marraskuussa 2021. Videolla Bergbom viittaa bensan hintoja esittelevään kylttiin ja267466Vaihdevuodet ja psykoottinen käytös
Estrogeenilla on suora yhteys aivojen välittäjäaineisiin, erityisesti serotoniiniin, joka säätelee mielialaa, impulssiko37421Onko se loukkaavaa jos pelkkä seksi kiinnostaa?
En tiedä olisiko meillä muuta yhteistä edes. En kyllä oikein osaa nähdä meitä menemässä naimisiin, paitsi ehkä jossain U35413Timo Vornanen.
On siinäkin yksi täystampio. Eipä ihme, että persukannattajat sen eduskuntaan äänestikin.25407Sofia ja Jeffrey yhdessä
Sofia julkaisi instassa kuvan hänestä ja Jeffreystä kuvan, taustalla soi Happy birthday biisi ja Jeffrey kasvot peitetty80405- 21402
Luottamus
Luotan vain siihen mitä tapahtuu IRL. Anonyymipalstan vihjailut eivät merkitse minulle mitään.86396Joka ilta mietin
sua❤️Mitä teet, missä meet? Kaipaatko yhtään? Yön tullen toivotan mielessäni sulle hyvää yötä ja aamuisin huomenet. Joka24386- 13385
Sysmän "ilon päivä"
Ja taas palaa hirveä määrä verorahoja, ihan turhaan soopaan. Eikö nämä jotka kuntapolitiikassa valittavat ja tuhoaa vaan30378