tukia

Mu mielestä voitas irrottautua EU:sta ja tukea samalla rahalla lihataloja ja leipomoita jotta lihasta ja viljasta sais kunnon hintaa.

Suomi on joutunut kehittämään omia poikkeuksellisia tukimuotoja maataloudelleen. Puhutaan tukiviidakosta, mutta se ei ole uhattuna ja häviämässä kuten sademetsät, vaan rehottaa ja kasvaa entisestään. Ainoa positiivien asia on työllistävä vaikutus, joka tosin keskittyy virasto ja konttoritasolle. Järjestelmä työllistää valtavan määrän virkamiehiä ja valvojia, joiden palkan osuus on tukipotista merkittävä.

Palkkaa ei tule vaikka tekee työnsä kuinka hyvin tahansa, vaan pitää vielä kaiken lisäksi täytellä kymmeniä lappuja pikkutarkasti. Ja jos monisataa sivuista tukiopasta tulkitsee vääriin ja laittaa ruksin väärään paikkaa voi parin kuukauden palkka jäädä saamatta. Hassuinta on että oppaassa on paljon ristiriitaisuuksia ja TODELLA vaikeasti ymmärrettäviä kohtia, joita niiden keksijätkään eivät osaa tulkita aivan varmasti.

VILJELIJÄN OIKEUSTURVA ON UHATTUNA kun oppaat ja laput ovat niin monimutkaisesti laadittuja ettei niitä ammatikseen täyttäväkään enää pysty hallitsemaan. Pahinta on vastuuttomuus neuvovalla portaalla. Jos emmit ruksin paikkaa ja käännyt apua kysyäksesi virkamiestukineuvojan puoleen joka käskee piirtää ruutuun ruksin, voidaan viljelijää rangaista tästä tuen menetyksellä. Viljelijä kärsii siis muidenkin virheet.

Tukia yksikertaistamalla ja pitämällä samoja yksinkertaistettuja oppaita ja kaavakkeita käytössä useamman vuoden voitaisiin parantaa viljelijöiden henkistä hyvinvointia ja turvattaisiin heille mahdollisuus tehdä rauhassa oikeaa työtään. Samalla raskasta virkamies ja valvontakoneistoa voitaisiin karsia ja säästää näin VERONMAKSAJIEN (joita viljelijätkin ovat)VAROJA

tulee, tulee