Kalevalan kankahat

En minä taida osata.
Noilla rytmillä kirjoittaa.
Jaksa tavuja laskea
ja järkevästi sovittaa.

On Pulinoissa jo omat
sekopäiset, hauskat, hullut
karkelot on luonnottomat.
Mistälie on tapa tullut?

Ehkäpä on tullut aika,
Vaihtaa vieras tapa tuttuun.
Tämä tapa hyvin kallis
Vanhempi kuin isä vetten.

Suomi onpi kylmä maa
ei ole kalevalaisilla argumentoitavaa?
Ett' jos vaan turpansa kiinni pittäis
niin hyvä ois täällä elellä.

Vesi vanhin voitehista,
saunaparjun vihtojista.
Kalevalan perukkojen kovin ukko
tuonelan akan tyrmän lukko.
se onpi Väinämöinen
ikivanha harmaahapsi.
Kantele kauas hänt kantoi
kunnes sen ahdille myrskyssä antoi.

Miksi vitus' kalevala
on niin helvetin vaikeaa?
Sitä mietti jokutyyppi
pohti mielipuoli luotsi.
Pohti päivän, pohti toisen,
pohti kohta kolmannenkin.
Kunnes tuli tuloksehen,
päätelmänsä viimein teki,
täytyy tehdä runo siitä,
laulu suolistoon laskea,
aiheesta, kuinka hankalaa,
kuinka vitun vaikeata,
onpi tehdä hieno runo,
laulu kalevalan tapaan.

Kalevalan kankahat kaunihit
poltamme me, tuhoamme
fennojen pesän, metsän puut
kirveellä lyömme se on uusi
iankaikkinen puhdistustyömme!