Poikani on narkomaani

Moi ! Neuvoisin. ottamaan yhteyttä lastensuojeluun ,ne varmaankin oikeasti ottaa asiaan kantaa,ei kannata yrittää yksin selvitä.Itse olen luottanut samanlaisessa tilaanteessa viranomaisten apuun ja poikani on pysynyt erossa aineista.

Konsertta on adhd lääke jossa pirin pitoisuus on pieni. Sossu ja välinailainen huostaan otto voi olla vaihto ehto. Missä pojan isä on? Taitaa tarvita sellasta hahmoa joka komentaa. Itte kun kamaan koskin ja faija sai kuulla tuli pari lyöntii päin ja jos kosken uudestaa sama juttu. Kuulosti ehkä rajulta mutta se toimi ja nyt vanhempana ymmärrän, joskus pelottelu ja pelolla väliaikainen hallitseminen saattaa kanssa toimia

Eipä ole isää meidän perheessä, eikä ole ollutkaan. En tiedä tarvittaisiinko tai auttaisiko. Poika on nytkin jossain yöjuoksuillaan. Tänään päivällä se tuli vastaan kahden ehkä 25-vuotiaan miehen kanssa. Hyvä kun edes tervehti eikä puhettakaan että olisi tullut kotiin. Katse oli sellainen että mahtoiko edes tunnistaa.. No kai se äitinsä tunnistaa mutta se oli niin poissaoleva. Olisi tehnyt mieli raahata se vaikka väkipakolla mukaan, mutta milläs teet kun se on 20 cm pidempi... Ja housut sillä oli taas niin että takataskut on jossain polven kohdalla ja bokserit vilkkuu niinkuin "kavereillaan" ja kehtasi olla ilman paitaa. En enää tiedä mitä edes haluan. Unta en ainakaan saa, kaikki yöt menee murehtiessa. Mä taidan sääliä kohta enemmän itsenäni kuin poikaa.

Haista jo vittu huora! Toi on kaikki äidistä kiinni.

Lähtee niin pienestä ota tuosta helpottaa kivasti etkä jää koukkuun kohta vetää kaikkea päätään sekoittavia aineita jos ei itse halua raitistua keinot vähissä ovatkin

Hei nimimerkki, äippä-kohta-sekaisin

Surullinen sinun tilanteesi. Sait jo täällä vinkin ottaa lastensuojeluun yhteyttä. Se on rankka tie, mutta poikasi parhaaksi jokatapauksessa. Kun noin nuorena aloittaa huumeiden käytön ja kulkee paljon itseään vanhempien kanssa, voi alamäki olla jyrkkä ja nopea, ikävä kyllä. Sen takia kaikki mahdollinen kannattaa tehdä ja heti. Toinen paikka mihin rohkaisen sinua menemään itse apua hakemaan on lähin päihdeklinikka. Siellä on ammatti-ihmisiä, jotka osaavat kertoa, kysyä ja keskustella kanssasi. Tämä kaikki tukee sinua ja tuo sinulle keinoja selviytyä paremmin itsesi ja myös poikasi kanssa tässä vaikeassa elämänvaiheessa.

Voimia sinulle,
Pirkko-pappi

Poikasi tarvitsee apua. Sinä tarvitset myös vertaistukea, lähimmäinen auttaja jää yleensä vaille apua ja huomiota! Poiaksi tarvitsee sinulta, rakkautta, rajoja, tulla kuulluksi ja että voi luottaa sinuun. Hänen toiminalleen on myös joku syy, mitä kannatta alähteä koko perheen kanssa hoitamaan että voisitte koko perhe istua alas ja jutella ammatti ihmisen kanssa. Olen itse käynyt elämässä todella pohjalla, mm päihteiden takia. Tiedän miltä pojastasi tuntuu, kun saa huomiota vanhemmilta tyypeiltä. Itselläni oli isä poika suhde jäänyt vajavaiseksi ja kun faija vielä häippäs aika lailla kuvioista kun olin teini. Lähdin hakemaan miehistä hyväksyntää vääriltä tyypeiltä ja tulos oli aika katastrofaalinen, kiitän Jumalaa että olen hengissä :) mutta pointti on se että pystyisit nyt hoitamaan itsesi kuntoon, siis tarkoitan tällä että hakisit keskutelu apua itse jossa voisit rauhoittua. USkon että sinulla on todella kova huoli ja rauhasta ei ole tietoakaan. Suosittelen myös pistämään kädet ristiin poikasi puolesta, meijä ihmsiten voimavarat ja keinot ja viisaus on vajavaista, Mut Jumalalla on voima ja keinot auttaa poikaasi. Oma äitini teki niin ja huuto kuultiin ylä-kerrassa, aloin ite tajuaamann että tällä menolla ollaa 2 metrii maan alla aika nopeasti. Rukkoilen poikasi puolesta uskon että, asianne järjestyvät pienin askelin kerrallaan.

Mitä lässytystä tää nyt on että johonkin klinikoihin yhteyttä? Siinähän sitten olettekin kun pojalta löytyy merkinnät ja tuomiot jostain huumeiden kanssa pelailusta. Nykypäivän Suomessa edelleen päihteitä demonisoidaan jokaisessa mahdollisessa laitoksessa.

Haluat varmaan että poikasi "valmistuu" peruskoulusta huonoilla papereilla suoraan ikuisesti kortistoon ja pelailemaan väkivaltapelejä pleikkarilla himassa siksi, että potilasmerkinnöistä löytyy jotkut keksityt ongelmat ja narkkarin maine? Pahempi sanoa miten tilanne järkevästi ratkeaisi, mutta tuon ongelman julki tuominen kenellekään viranomaiselle on päihdepolitiikasta johtuen niin vitun tyhmä päätös, ettei ihmekään että olet huolissasi.

En syytä sinua äitinä, mutta ihmettelen miten yllätyksenä voi tulla, että yksinhuoltajaperheessä pojalle tulee ongelmia jos kehittävää tekemistä ei löydy. Paskamedia, paskaviihde, paskamusiikki ja paskan idiootit koulukaverit paskoilla elämänarvoilla karsii elämän lyhyellä ja liukkaalla persmäellä aika monet ikäluokan heikommat tyypit lataamokuntoon nopeasti.

Muista ettet ala toimia niin kuin muut. Katso peiliin ja mieti tarkkaan miten tilanteessa toimit. Nykyajan white trash -meininki on että vika löytyy aina mistä tahansa muualta kuin peilistä. Toivottavasti voit analysoida itseäsi tarpeeksi hyvin, sillä poikasi on vielä hengissä, joten tilanne ei ole menetetty.

Helvetti mitäs annat sen juosta nii myöhää ku haluaa. lapsi oppii jos sitä opettaa mutta ei se myöskää opi jos ei opeta

Älä päästä ulos enää tietyn kellon ajan jälkeen. Jos karkaa, niin soita poliisit perään? Näin meillä tehtiin :D (tarina on tosi)

Kaikin puolin aika kaksi piippuinen juttu, Tuon ikäiset miehet eivät yleensä ota noin nuorta mukaan porukoihinsa ellei tämä ole henkisesti paljon vanhempi, voi myös olla, että nämä poikasi "kaverit" ovat pohjasakkaa ja hyväksikäyttävät poikaasi myymällä tälle huumeita tai yrittävät tehdä tästä juoksupoikaa. Sanoit, että perheessänne ei ole ollut isää, joka myös saattaa ajaa poikaasi tälle tielle, kun hän etsii tätä "isä-hahmoa" vääristä porukoista.

(Jos kyse on vain vaatetuksen muuttumisesta, tämä ei merkkaa mitään, mutta jos kasvoista näet selvästi hänen muuttuneen "resuiseksi" kannattaa jo huolestua, ei tupakointiakaan pitäisi vähätellä, mutta hyvällä tuurilla voi tämä "resuisuus " ulkonäössä johtua vain siitä )

Tämä lastensuojelukin on aika ristiriitainen juttu, EN kiellä etteikö siitä jollekin ole apua, mutta jos pojallasi ei ole aikeita muuttaa tapojaan löytää hän helposti jostain laitoksesta lisää samanlaisia "kavereita", kun hän on 24/7 näiden muiden hulttioiden seurassa voi se pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että he jatkavat sekoilujaan yhdessä laitoksen jälkeenkin tai karkailevat sieltä laitoksesta porukalla.

En syytä sinua, mutta huutaminen ja kiristäminen tuskin toimivat, koska noin nuori poika ei vielä välttämättä ymmärrä, että välittämistä voi ilmasita monella eri tavalla. Puhuminen olisi toki paras vaihtoehto, mutta silloin sinun TÄYTYY MYÖS KUUNNELLA, ei todellakaan uskoa kaikkea mitä poikasi sanoo, mutta ikävä todellisuus on, että poikasi saattaa tietää ala-maailmasta paljon enemmän kuin sinä. Tämä tosin on varmasti aika vaikeaa, jos et voi puhua hänen kanssaan, mutta jos tähän vaiheeseen pääsette vielä vaikeampaa varmasti on KIIHKOTON keskustelu huumeista molemmin puolin (poikasi tulisi vähättelemään huumeiden haittoja ja sinä liioittelemaan niitä) Sinulle se on vielä vaikeampaa, kun sinun pitäisi pojallesi puhua huumeista ilman, että syyllistät tai hyväksyt tämän huumeiden käyttöä

Toki tämä voi olla vain jotain nuoruuden kokeiluja, mutta tosin jos hän consertaa käyttää alkaa ja hieman huolestuttavalta kuulostaa. MUTTA ET silti saa missään tapuksessa poikaasi sanoa narkkariksi, tämä saattaa laskea poikasi itse-tuntoa ja lisätä halua vetää kamaa. Narkkari saattaa kuulostaa nuoren korvaan, joka kokeilee rajojaan aika pahalta loukkaukselta.

Tästä ei varmaan paljoa ollut apua, mutta muista jos pääset keskustelemaan hänen kanssaan, ole tarpeeksi ymmärtäväinen, älä silti usko kaikkea mitä hän sanoo.

Olen melko psykologinen ihminen, joten mitään konkreettista apua en voi antaa, kun en tunne poikaasi, tämän ajtusmallia tai tätä porukkaa missä hän pyörii.

t: EX-laitosnuori

Meillä meininki nykyään sellaista, etten tiedä enää pitäisikö itkeä, nauraa vai mitä. Poika ilmestyi kuukausi sitten ovelle (sitä ennen pidetty yhteyttä lähinnä tekstareilla monta viikkoa) ja sanoi että voisi tulla takaisin kotiin. Mutta ehto oli että kaverinsa saa muuttaa kanssa meille. Ensin huusin ja räyhäsin ja itkin mutta loppujen lopuksi mietin ja suostuin. En tiedä vieläkään miksi enkä tiedä sitäkään kaduttaako vai ei. Mutta nyt poika kotona ja huoneessaan asuu 26-vuotias mies. On ihan asiallinen ja kohtelias ja tulee hyvin toimeen 14,5 v poikani kanssa, ihan yhtä kakaroita ne on molemmat. Mutta kun koko touhussa ei ole mitään järkeä. Tiedän että jos heitän miehen pihalle niin lähtee poikakin. Toisaalta poika pysyy hyvin aisoissa, pari kertaa käynyt jopa niin että kun se alkaa rettelöidä niin kaverinsa pistää sen aisoihin ihan vaan pari sanaa sanomalla. Sellaisella hetkellä tuntuu ihan hyvältäkin jopa. Ja alkuun ajattelin että se mies varastaa mutta ei meiltä mitään ole kadonnut kyllä vaikka olen päivät töissä.

Yhdestä asiasta sovittiin ja se kai pitää, tai ainakin uskon niin. Että ollaan kaikesta avoimia ja rehellisiä. Kannabista eivät kiellä mutta eivät sentään käytä meillä kotona. Välillä molemmat tulee illalla/yöllä kotiin niin jumissa että hirvittää. Mutta eivät ne pahaa tee mulle tai toisilleen. Siihen vaan ei osaa tottua eikä mulla mitään keinoja käsitellä sitä. Lastensuojeluun EN MENE vaikka mikä olisi. (Toisaalta vähän ihmetyttää ettei koulu tee mitään kun poika ei siellä käy)

Että sanokaa nyt te että mennäänkö täällä eteenpäin vai taaksepäin. En ihan oikeasti tiedä! Epätoivoinen on olo mutta silti jotenkin parempi kuin viime kesänä. Onko se niin että kaikkeen tottuu?

EX-laitosnuori kysyit siitä "resuisuudesta". Nuo kaksi ovat kuin kopioita toisistaan. Taitaa poikani ottaa mallia vanhemmasta kaveristaan. Hiukset leikkaamatta, kasvoilla aknea, paidat liian isoja ja housut myös, molemmilla roikkuu housut niin paljon ettei siinä ole mitään mieltä. En voi edes sanoa että housut menee pakaroiden alapuolella kun ne on alempana. Jossain reisissä. Kun ottavat paidan pois niin bokseritkin on niin löysät ja roikkuvat että takapuolesta on puolet esillä. Kaikki vaatteet on likaisia ja epäsiistejä. Ja kun ehdottaa että laitetaan pesukoneeseen nii molemmat sanoo yhteen ääneen että ei tarvii. Pojalle sanoin että jos käydään ostamassa uusia vaatteita mutta se halusi vaan rahaa niihin. En antanut. Vaikka haluaisi luottaa omaan lapseen niin ei se olisi vaatteita ostanut niillä rahoilla.

No, nyt ainakin näet poikaasi ja ainakin osan hänen ystävistään. Että siinä mielessä katsoisin että olette päässeet eteenpäin. Hyvä myös että kaverinsa pitää hieman aisoissa. Siitä voi olla apua sinullekin. Tämä kaveri kuulostaa ihan rehelliseltä tyypiltä, vaikka kuvio onkin outo - et ehkä tiedä koko tarinaa.

Jospa poikasi haluaa ostaa vaatteensa itse. Ei tuon ikäinen halua äitiä mukaan ostoksille, se on loukkaavaa eikä todellakaan kohota pojan itsetuntoa saati teidän välejä. Älä pakota jotain mitä poikasi ei selkeästikään halua. Voi olla että hänen piireissään mäntysuovalle tuoksuvat vaatteet eivät sulaudu joukkoon.

Ymmärrän ettet voi luottaa poikaan, mutta epäilemällä ja kieltämällä et saa muuta kuin hallaa aikaan. Koittakaa löytää molempia tyydyttävä kompromissi. Entä jos antaisit hänen osoittaa luotettavuutensa. Entä jos hän saisi _kuittia vastaan_ jonkun €/kk rahan vaatteisiin ja harrastuksiin? ja harrastuksilla en tarkoita röökiä tai hamppua. ne rahat hän saa hankkia itse.

Poikasi ei ole SE.

merkkierkki, juuri samalla tavalla ajattelen. Että nyt poika ainakin on kotona. Ihan liian vähän pystyn vaikuttamaan siihen, millaista elämää hän elää ja tuntuu, ettei mulla ole häneen otetta. MUTTA ainakin poika on täällä ja voin vaikka saman tien kävellä hänen huoneeseensa jos mieli tekee. Se tuntuu uskomattoman hyvältä kaiken epätietoisuuden jälkeen. Se tunne, kun yhteydenpito on pelkkiä tekstareita ja mistä edes tiedän kuka ne oikeasti on kirjoittanut... Siellä ne istuu nytkin jotain peliä pelaamassa.

En tiedä miksi mutta se kuitin vaatiminen omalta pojalta tuntuu vielä pahemmalta kuin se, ettei anna rahaa ollenkaan. Pitää kai silti sitäkin miettiä. Kiitos ideasta!

Haeapua, on käynyt mielessä seksuaalinen hyväksikäyttö. Nukkuvatkin samassa sängyssä eikä edes mikään parisänky... Mutta en silti jaksa uskoa, että siinä mitään sellaista olisi, kun ei siihen mikään viittaa. Kai sen nyt jotenkin aistisi kuitenkin? Enemmän niistä tulee mieleen kaksi samanikäistä kaverusta vaikka ikäeroa on 12 vuotta. Mietin aluksi että laitettaisiin patja lattialle mutta en halua myöskään alkaa hyysätä vierasta täällä omassa kodissa ja ruveta patjoja hankkimaan. Ruokaa tarjoan että söisivät edes jotain.

Pojallani ei ole sattuneesta syystä oikeastaan mitään omaa rahaa kun en halua antaa. Eli taitaa mennä heillä tuo niin, että kaverinsa sai täältä yösijan ja poika "maksuksi" kannabista ja kaljaa. Tänne kannetaan varmaan päivittäin lava sitä. Kerran otin puheeksi enkä uskalla ottaa toista kertaa. Juokoot kaljaansa kunhan poika pysyy kotona. Jos häipyisi, murtuisin varmaan täysin.

Kaiken tämän sekavan kuvion keskellä tuntuu silti siltä, että asiat ovat paremmin kuin pitkään aikaan. Tai sitten olen jo ihan turtunut kaikkeen.

Olet itse ajanut poikasi käyttämään huumeita, kaikki on kasvatuksesta kiinni.

Tässä 21-v ex-narkkari jos nyt kukaan narkkari on koskaan ex. Mutta kahteen vuoteen en oo kamaan koskenut. 16-vuotiaana kannabis (sitä ennen vaan alkoa), 17-v synttäreillä (!) ekat piriviivat ja instant-rakastuminen :( 19-vuotiaana tajusin sitte ihan yhtäkkiä että ei, tää ei ole sitä mitä mä elämältä haluan. Fiilikset oli sellaset että mä en yksinkertasesti pystyny tekemään mitään ilman että vedin nenät ja koko päivä ja elämä pyöri vaan sen ympärillä. Vähän sama tilanne kuin sulla sikäli että kaveriporukka oli liian vanhaa, pyörin päivät pitkät melkein kolmekymppisten nistien kanssa. Vaateasia kuuluu kanssa asiaan, pitää näyttää siltä että ei välitä vittuakaan mistään ja toisaalta vaatteet on viimenen asia mihin haluaa käyttää rahaa koska on jotain paljon tärkeempää ostettavaa... Muistan kerran ku oltiin kahden mua reilu 10 v vanhemman jäbän kanssa Fida lähetystorilla ostamassa mulle farkkuja. Mun oikee koko olis ollut ehkä 32 niin halvimmat mitä löydettiin oli 38 eli ihan liian isot mutta molemmat oli vaan että ota ne ni saadaan muutama bentso ylijääneillä rahoilla. Ja katutyyliin kuuluu tietysti se että niitä pidetään matalalla mutta kun ne on noin isot niin nehän valuu liian alas vaikka miten yrittäis pitää vyötä kireellä. Että ei se mikään ihme ole jos bokserit vilkkuu ja sitten vielä se että siitäkään ei kuulu välittää, mitä epäsiistimpää sitä siistimpää :D No nykyisin mulla on ihan erilainen siisti tyyli ja seura vaihtunut ja hyvä opiskelupaikka. Se vaatii sen että sun poika tajuaa itse että haluaa elämältä enemmän. Sitä päätöstä ei voi kukaan muu tehdä eikä siinä auta itkut eikä huudot.

tykkääkö se mopoista? Lahjo että se saa vaikka 100 mopoa jos se lopettaa tuomoisen jutun tai karkkia tai mistä se nyt tykkää tai haluaa mutt jos se sanoo että haluun polttaa niin älä osta sille ja jos se sanoo että tarvin rahaa kysy ensin mihin se raha kuluu jos se esim vastaa näin: karkkeihin. niin älä anna kun se poika voi vaikka huijata sua

Hei exvauhtiveikko, ISO KIITOS! Lämmitti mieltä lukea viestisi. Olet ollut samassa tilanteessa kuin meillä mutta selvinnyt. Viestisi antoivat minulle paljon voimaa ja jaksamista. Erityisesti ettei tarvitse miettiä päätä puhki mistään seksuaalisista hyväksykäytöistä. Kiitos tuestasi ja siitä kun avaat tuota ajattelutapaa joka on mulle niin vieras. Luuletko että poikani tyyli muuttuisi asiallisemmaksi ajan myötä tai jos ostaisin hänelle vaatteita tai mitä ajattelet antaisinko rahaa vaatteisiin?

Meillä vappuaatto onnistunut. Päätin yllättää ja tein nakkeja, perunasalaattia ym ja istuttiin yhdessä (kolmestaan) syömässä iltapäivällä. Tuntui ihanalta. Sen jälkeen herrat lähtivät sitten juhlimaan ja tulivat vasta eilen kotiin, mutta sen pienen hetken oli ihan kuin ns tavallisessa perheessä.

Voi Sinua Äiti. Sinä jos kukaan tarvitsisit hoitoon päästä. Et noilla ajatuksilla voi hoitaa poikaasi. Tiedän, että äidinrakkaus on sokea, mutta en arvannut, että se voi olla noin sairasta. Ota nyt tukia exvauhtiveikosta ja hänen kokemuksista. Otappa huomioon, että hän oli jo 16-17 vuotias kun sortui huumeisiin. Hänen oma minäkuvansa oli jo muodostunut. Kun taas Sinun 13 vuotias lapsesi on vielä täysin LAPSI. Toki poikasi on nyt jo 14 vuotias ja ehkä myös murrosikä alkanut.
Vauhtiveikko sai tarpeeksi 19 vuotiaana ja häntä auttoi juuri oma minänsä tiedostaminen. Tiesi, että jotain muutakin voi elämältään odottaa ja että nyt riitti tämä. Pojallasi on huonommat eväät lähteä tekemään tämänkaltaisia ratkaisuja. Lapsen aivot ja nuorenmiehen eivät ole samalla viivalla. Lapsi tarvitsee aikuisen tukea päätöksien tekemisissä.
Kävin aikoinani erään ryhmän mukana vierailulla Kiskon klinikalla, joka oli aikoinaan saatujen tulosten perustella tehokkaimmista hoitopaikoista Suomessa. Harmi, että säästöjen seurauksena sekin paikka jouduttiin sulkemaan.
Nuoria asiakkaita oli koolla laitoksen salissa yli 20 ja puhetta johti yksi asiakkaista. Kyseltiin vähän kaikenlaista hoidoista ja elämästä. Pyysin puheenvuoron ja tein kysymyksen, että onko salissa joku nuori jolla on isäsuhde ollut jotenkin huono tai vajaa. Hämmästykseksi yli puolet mukana olijoista nosti kätensä ylös. Tämä ei tietysti merkitse sitä, että olisi ainoa syy nuoren huumeiden käyttöön, mutta varmaan on osaltaan vaikuttamassa siihen. Isännättömien lasten äidit varmaan yrittävät korvata lapselleen isän puutteen väärällä tavalla.
Ei aseta tiukkoja rajoja eikä valvo niiden noudattamista. Äiti myös pojan mielestä aina hössöttää eikä sen sanalla ole sama vaikutusta kun isän tiukalla käskyllä. Tietysti nyt siten exvauhtiveikko tulee ja selittää, että ainakin hänellä, ja niillä lukemattomilla miehillä joiden kyljessä on nukkunut, on ollut mitä lämpimämmät ja rakkauden täyttämät isäsuhteet.
Vielä sanoisin sinulle Äiti, että soita vaikka nimettömänä jonnekin, vaikka Kurvin klinikkaan ja pyydä neuvoja. Ei ole PAKKOHOITOA tai paremminkin se ei auta, ellei poika itse hoitoa haluaa, mutta alaikäisen huoltajana Sinulla on täysi vastuu, jota et voi vältellä omilla hulluilla ajatuksilla ja päähänpistoilla.

Sinun on pakko hakea apua ulkopuolelta, jos haluat poikasi "takaisin". Mitään muuta keinoa ei ole ja hyyssääminen vie poikaasi vain väärään suuntaan. Suoraa sanottuna kannabis jää jossain vaiheessa ja hän siirtyy kovempiin aineisiin. Pitkää elämää se ei ole, itse katsoin vierestä kun ex mieheni kuoli nuorena, viina ja huumeet vei. On vaikea ottaa apua vastaan, mutta se ihan oikeasti on ainoa keino.

No... Mun idea ei ny välttis oo mailman paras, mutta sano pojalle et jos jatkaa pyörimisen huonois piireis nii ei oo asiaa enää kotii. Saa huolihtia omasta elämästään jos se on menossa noin huonoon suuntaan.

onko pojallasi adhd oireita. joka flegmaatisia sellaisia tai yli vilkkautta. koko hommassa voi olla kyse siitä että poika etsii itselleen rauhallisempaa oloa. koska on vielä niin nuori neuvoisin pitämään kotona tai muuttamaan kauas vuodeksi.
olen ollut tilanteessasi ja koska en tiennyt käytöstä niin aikuisena oli jo liian myöhäistä auttaa. nyt se on tehtävä. äl missään tapauksessa anna rahaa. osta vaatteet, tavarat mutta ei rahaa . ja vaadi poika psykologisiin tutkimuksiin koska usein taustalla on jokin syy miksi alkaa kokeilemaan sitä mitä ei tarvitsisi oikeasti ollenkaan. kokemusta on..mutta nyt olette niin ajoissa liikkeellä että apu tulee kuin tykin suusta kun menette hakemaan.

ei kai äiti sano edellä että lastensuojeluun ei mene vaikka mikä olisi????? sinnehän juuri äidin kuuluu poika saatella. jos ei muuten kotona pystytä oleen. kuna poikasi on iso ja hänellä kavereita liuta jotka käyttää silloin ku velkoja alkaa kerääntyä yms..olet kyllä vaikeuksissa ja poikasi myös. ykkös juttu on että vanhemmat tajuavat että lapset toivovat että vanhemmilta löytyy munaa ilmoitta heistä sinne missä osataan auttaa. t

Kirjoitan nyt nuoren näkökulmasta. Pystyn samaistumaan poikasi tilanteeseen, oma varhais nuoruuteni ei ihan ollut noin raisu, mutta lähellä oli. Poikasi toden näköisesti testaa rajojaan joita olisi tärkeä antaa ja niiden tulisi olla johdonmukaisia, olsi myös tärkeää että hän saisi paljon rakkauden osoitusta ja huomiota. Jos vain mahdollista älä ensiksi ota yhteyttä mihinkää virkavaltaa, koska poikasi saattaa alkaa kapinoida siitä vielö lisää, vaan koita mennä positiivisen kautta ja kannustaa häntä vaikka oman mopon tai vastaavan saamisella.
Tsemppiä!

äääääääääääääääkkkkkkkkkkk!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1

Meillä nyt sitten tilanne sellainen, että en tiedä mennäänkö eteen vai taaksepäin. Pojalla oli iso riita kaverinsa kanssa ja kaveri muutti sitten pois, tai ei ole sen jälkeen näkynyt. Poika asuu silti vielä kotona. Kuitenkin tosi etäinen, nukkuu johonkin iltapäivään ja kun tulen töistä niin poikaa ei kotona näy, tulee joskus tosi myöhään illalla/yöllä. Joskus yritän valvoa siihen asti ja kun poika tulee kotiin niin tosi sekavan oloinen on ym. Ei riidellä mutta ei oikein pidetä muutakaan kontaktia. Niin paljon kysymyksiä olisi mutta en saa niihin mitään vastauksia.