Terve, olen 14-vuotias tyttö ja mulla olis yksi pikku ongelma.. Mun "paras" kaveri on ollut vähän sairas mielenterveydellisesti ja sen vuoksi hän jätti puolet seiskaluokasta kotikoulun varaan, koska pelkäsi sosiaalisia tilanteita liikaa ja muutenkin itsetunto oli nollassa. Noh, en ollu oikeesti koskaan kunnolla viihtynyt sen seurassa, koska oon ite ihan erilainen persoona. Mä tykkään mennä ja tehä, tykkään olla sosiaalinen ja haluun osallistuu asioihin. Aina mulla on ollut se yksi este. Mun kaveri. Se oli yhdessä vaiheessa mun ainut kaveri, koska mulla ei edes ollut mahdollisuutta olla muitten kanssa.. Koska tämä mun kaveri, niin se roikkuu koko ajan mussa ja sillä ei oo itellä muita kavereita, koska se ei halua tutustua kehenkään! Mä sit antauduin ja luovutin, alistuin kestämään sitä kaikki nää vitun kirotut seittemän vuotta ja mulla ei koskaan ollu muita kavereita tai muuta elämää.. Sit tosiaan seiskaluokan puolesvälis hän jättäytyi koulusta kokonaan pois ja kävi sitte "kotikouluu". Se kävi kans jossain hoidoissa ja sairaallassakin oli parisen päivää.. Tapasin sitä sitte yks päivä ja elin siinä toivossa, että se olis jotenki muuttunu.. Mutta ei. Ei tietenkään, olin aika tyhmä kun aattelin silleen, koska ei se muutos hetkessä tapahdu. No sitten yks ilta tuli viesti, että hän jatkaa kasiluokalla samassa koulussa ja se haluais, että päästäis samalle luokalle. Ei tässä mitään, mutta.. Mä oon sillä välin jo kerennyt tutustua uusiin ihmisiin ja musta on tullut paljon sosiaalisempi ja hyvin vointisempi, avoin ja rohkea. Jopa mun vanhemmat on sanonu, et ne on onnellisia nyt kun oon löytänyt oikeeta seuraa ja oon paljon onnellisempi nyt.. Koska mun nykyiset kaverit on paljon rohkeempia, ne on niin sosiaalisia ja niitten seurassa pystyn villiintyä rauhassa.. Ne on samanlaisia kuin mä. Mutta nyt mua vaan harmittaa, kun tää mun toinen "ystävä" sitten jatkaakin samassa koulussa.. Ja sitten se tarkottaa sitä, että se tulee taas roikkumaan mussa ja mun itsetunto laskee sen myötä, en oo enään sit yhtä sosiaalinen jne. Mä en enää sit voi olla niitten toisten kaverien kanssa, koska hän ei tykkää kun olen muitten kanssa.. Ei vitsi, tää tilanne on niin perseestä. Helppikää!! :c
Auttakaa.. :c
Tyttö.. Kyllästynyt.
464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerro sille sun tunteistas
Noku tässä on kans se ongelma, että se ei ota mitään kritiikkiä tms vastaan. Aina mussa on jotain vikaa ja se on tosi ärsyttävää, kun se suuttuu joka asiasta. Sit mä en ihan tiiä ku mä haluaisin olla niitten toisten kaverien kanssa, mutta en silti halua jättää ketään yksin..
näin sivullisena parivuotta sitten tapahtuman, tai ei se ollu mikää yksittäinen tapahtuma, mutta samassa koulussa aloitti kaksi tyttöä, molemmat saman
ikäisiä, mutta erona oli se, että toinen oli ns. "kehitysvammainen". ei ollu silläkään muita kavereita, oli kuulemma masennusta, ja muutenkin vaikeeta. näistä toinen oli taas ns. "normaali". ne näytti olevan parhaita kavereita keskenään, mutta sitten jossain vaiheessa tapahtui jotain.
tää "normaali" jätti kaverinsa, kun alkoi tutustumaan uusiin luokkakavereihin ja toinen jäi sitten yksin koko opiskeluajaks. luulen että
tätä normityttöä ahdisti olla tän toisen kaveri, kun se luultavasti vaikutti myös omaan sosiaaliseen asemaan. julmaa eikö? no elämä on julmaa, toisaalta ymmärrän sua aloittaja ja sun tilannetta.
mä en ole paras auttamaan sua tässä, mutta sun pitäis kertoa sun nykyisille kavereille tästä vanhasta kaverista, ellet ole jo kertonut. ettei tuu sitten yllätyksenä, osaa nekin elää sitten tilanteen mukaan. helpompi sullekkin. enkä ite hylkäis tätä sun vanhaa kaveriakaan kokonaan, vaikka olisitte koulussa ja muuten etäisissä väleissä. sun ei tarvi olla sen kaveri, mutta älä ainakaan ole, että et tuntiskaan sitä. ole avoin, toivottavasti sun kaveritkin ja muutkin koulussa ovat. yläkoulu on julminta aikaa elämässä, etenkin jos on sosiaalisesti heikompi...sori yleistys.
sä olet hyvä ihminen kun kuitenki ajattelet muitakin, kun omaa ittees. ehkä ne asiat menee omalla painollaan parempaa päin...voimia sulle
Kiitos paljon!