mun sisko on aina sanonu että jokainen hoitakoon lapsensa itse
mulla alko nyt puolentosista kuukauden putki
onks ero siinä että mulla on yks lapsenlapsi
ja siskolla ykstoista
sillon kun tuntu siltä että lapsi on nyt omillaan
ja saa huokasta
lyhyeks jäi se aika
kun ei raaski kieltäytyä...
mulla alko nyt puolentosista kuukauden putki
onks ero siinä että mulla on yks lapsenlapsi
ja siskolla ykstoista
sillon kun tuntu siltä että lapsi on nyt omillaan
ja saa huokasta
lyhyeks jäi se aika
kun ei raaski kieltäytyä...
Vastaukset 97
Vanhimmat
heti tuli painovirhe paholainen
ei mitään toitoo vaan hoitoo :)
En ole kyllä mikään oikea tyyppi ottamaan kantaa lasten hoitoon, kun ei ole niitä omia eikä lapsenlapsiakaan, mutta varmaan tilanteet ovat yksilökohtaisia. Mikäs ettei jos se mummille ja lapsen äidille sopii ja onhan se lapsenkin etu, että saa suojakseen suvusta useampia aikuisia. Kyllä monet muistelevat lämmöllä isovanhempien luona vietettyjä ja hetkiä ja aikoja.
Mikäli itselläni olisi lastenlapsia, kertoisin heille myös omista esivanhemmistani ja sukuni perinteistä ja historiasta.
Tietenkin hoiva ja yhdessäolo pitäisi olla luontevaa ja antoisaa, sillä lapsi kyllä vaistoaa jos hoitaja on pitkästynyt ja työlästynyt. Koin jonkin verran sellaista ollessani lapsena isän vanhempien luona.
Noin se menee meilläkin. Tyttärenpojat saavat olla viikonloppuja ja lompäiviä meillä ja samalla tutustua erilaisiin tapoihin ja tottumuksiin ja ehkä harrastaa enemmän ulkoilua ja luonnossa liikkumista täällä "maalla". Se rikastaa ja kehittää heitä ja antaa lisää perspektiiviä heidän elämäänsä. Minä näyttelen myös valokuvia esivanhemmista ja kerron heistä. Se auttaa ankkuroimaan heidät oman sukunsa perinteeseen ja luo turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta heidän elämäänsä. Meillä on kaikilla omat vahvuutemme ja heidän vanhempansa ovat hyviä kasvattajia ja kosketus isovanhempiin laajentaa sitä kasvatusta ja lisää tärkeitä ja läheisiä ihmisiä heidän elämäänsä.
tässä tapauksessa hoitaja ei oo pitkästyny
vaan lapsesta huomaa joskus että se pitkästyy
no kyllä mää mielelläni hoitelen
ja kun oon vauvasta asti hoitanu niin tuntuuhan se omalta
tässä vaan odottelen että tulis vähän niitä vuosia lisää
ei tietysti ittelle vaan pojalle
kolme ja puol vuotias on vähän vielä sellainen
miks minkä takia mikä jatkuvaa kyselyä kaikista
eikä vielä oikeen niitä omia juttuja
mutta vuodet menee niin nopeeta
että kohta kaipaan tätä aikaa näinhän se aina menee.
määkin kertoisin vaikka minkä laisia tarinoita
mutta kun se ei vielä tajua sitä
että mää oon sen äiskän äiti
saatikka sitten jos mennään vielä pidemmälle :)
mun sisko on aina sanonu että sit se kyllä ottaa
lapsia mökille ja matkoille mukaan kun
ne osaa ite toimittaa kaikki tarvittavat asiat.
Mun tyttärenpojat ovat hiukan isompia jo, siis viisi-ja seitsemänvuotiaita ja etenkin se pienempi on ollut kovasti kiinnostunut tietämään kuka oli vaari ja minkä näkönen ja mitä kieltä puhui :) Hän myös katseli kun Kolumbia pelasi jalkapallomatsia ja hehkutti kovasti Kolumbian puolesta "kun hän on kanssa sieltä" ja kun äiti on sieltä ja hänkin myös.
Me alotettiin kai jo aika pieninä sanomaan niille kuka kukakin on perheessä että mä olen hänen äitinsä mamma ja että iskän äiti on farmor ja että meilläkin on ihan oikeet nimet :)
pari vuottakin tekee paljon pienessä ihmisessä
ja se just onkin kivaa kun saa sitä seurata.
Sitähän se on ollut jo yli 30 vuotta, mutta tänään saan pikkumiehen viikoksi luokseni.
Vähän vaihtelua tuon ison hoidon lomaan.
Jospa tällä reissulla uskalletaan jo päräyttää traktori käyntiin, eikä vaan kuivaharjoitella kyydissä oloa.
Nautitaan lastenlasten seurasta, pian he kasvavat eikä mummoa enää tarvita leikkikaveriksi. Kelpaisikokaan, puuhun en ainakaan pääsisi perässä.
teillä on niin pitkä matka
mutta meillä kun ei oo välimatkaa kun kymmenen kilsaa
ja mää en oo ollu koskaan sellainen leikkivä mummu
mutta muuten kyllä huolta pidän.
Tunnen olleeni etuoikeutettu kun lapseni luottivat omat lapsensa hoitooni jo ihan vauvaiässä. Vaikka eivät koskaan ole olleet kovin pitkää aikaa yhtäjaksoisesti, niin silti meille on kaikkien pikkuisten kanssa (nyt 3 - 12 vuotiaita) onnistunut muodostumaan tosi läheinen suhde. Kovasti taas odotan ensi viikonloppua, silloin saan taas pari lasta seurakseni kolmeksi päiväksi. En ole koskaan kokenut lastenlasten kanssa olemista hoitamiseksi, vaan pikemmin yhdessäoloksi. Ikävä ehtii aina jo tulla joka näkemisen välillä.
se on vähän eri juttu kun ne tulee viikonlopuks
mutta mää oon oikeesti hoitaja nyt puoltoista kuukautta
elikkä poitsu tulee meille tai mää meen niille
ja on se ollu meilläkin vauvasta asti öitä ja viikonloppuja
ja ja ja
mutta myös toisessa mummolassa
kyllähän mää sen vaikka omakseni ottaisin
eihän siinä mitään
mutta on siinä keksimistä
ettei tuu aika pitkäks
kun ei siinäkään oo mitään järkee että koko ajan mennään
pää kolmantena jalkana
ja sitähän se tietty oottaa kun on mummun ja vaarin kanssa
lähes joka päivä :)
Hei tiina, onko teillä sielä pihallanne hiekkalaatikkoa, sekä autoja, traktoreita, ja muita hiekkaleluja, ja laita vettä sangoon ja poika purkkien kanssa siihen litraamaan ja anna tehdä "ruokaa" leikisti ja syö hyvällä ruokahalulla tarjottu :)
Niin mie teen, "tyttömme", se 3 vuotias nyhti jos jonkunlaista heinää ja kasvinlehtiäsen hiekkavesi mömmön sekaan ja oli hyväää nami :)
Sitten pikkupyörä on kiva lisä pihalla, sitten semmoinen narukeinu (istuin lauta tosi alhaalla) jonkun puun oksassa on viihdyttävä, (ainakin meillä) jne..no tiijjäthän sie kun on omakin lapsi ollut..
En sano etteikö lapsen kanssa väsy, mutta ota rennosti, ja katsele mitä lapsi itse tekee, ja jos ja kun se mahdoton juokseminen alkaa voi alkaa vaikka piilosta, he tykkää kun mummi ei löydä :)
..niin ja, etana oli SUURi löytö, sitä hän kanteli (limaista) hellyydellä ympäriinsä ja näytteli saalistaan, kädet keltaisessa etana limassa..mutta ei haitannu tytyä :)), eli sieltä nurmelta löytyy kaikennäköistä tutkittavaakin, niinku ajankuluksi ajattelin vihjata :)
Esikoinen teki empiirisiä tutkimuksia eilen illalla. Juoksenteli kameran kanssa mökkitiellä ja suon reunassa etsiä vomakkaasti korviin kantautuvan ininän lähdettä. Löytyivät inisijät, kuusien ja koivujen latvasto oli täynä ötököitä. Lapsonen kuvasi innolla löydöstään ; )
Kuopus istui veneessä ja onki.
On ne aina meidän lapsia, vaikka ovat kuinka isoja ja aikuisia ...ja aikuinen lapsikin tuo lämpimän tunteen syvänalaan, niin se on :)
Mekin päästään tänään saareen saunomaan kun se meijjän esikoinen soitti ja kysyi että haluttaisko me lähteä...ja haluttiinhan me, lähetään kolmen maissa ja palataan iltasella takaisin, kiltti se meijjän "lapsi" on :)
Tätä halusinkin kommenteissani painottaa, olemme ensisijaisesti äitejä. Lapseni ovat aina lapsiani. Kun he palaavat maailmalta luonani haluan antaa heille uudestaan palan lapsuutta. Kun ja jos tulen mummioksi, olen etämummi. En usko, että joudun lapsenlapsiani hoitamaan. Yleensä miniän vanhemmat omivat lapsenlapset. Sinäkin hoidat tyttäresi lasta.
Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että olisin etämummi. Kunhan näen edes joskus en usko itkeväni ikävää jos en usein näekään.
Kuulehan korppis, miusta kun tuntuu, että sie matkustat lapsenlastasi tapaamaan sitku se on ajankohtaista, kummasti ottavat paikan isovanhempien sydämessä...ja hyvä niin.
En ole kieltänyt kiintymistäni, mutta hössötys on hössötystä eikä kaikki lapsetkaan tykkää liiallisesta paapomisesta. Lapset ovat yksilöitä. Siinä missä joku leikkii hiekkakakuilla toinen lukee jo Aku Ankkaa omissa oloissaan verannan nurkalla.
Lapset ovat erilaisia, joku viihtyy lukien ja tarkkaillen, mutta kylläkään 3 -vuotias harvoin, ei ainakaan Akuankkaa.
Tuolla tiinainen sanoi jotain lapsen juoksemisesta, ja hänen perässään pysymisestä, tarkoitinkin omilla "vinkeilläni" juuri sellaisen mieluusti paljon liikkuvan ja touhukkaan lapsen "rauhoittamistamiseksi" keksimiäni tekemisiä ja lapsen mielenkiinnon ohjaamista muuhunkin kuin tontin ympäri juoksemiseen.
Omani (lapsenlapsi) on juuri tällainen hyvin touhukas ja eläväinen pirpana, toinen heistäkin, tämän perheen oli sellainen prinsessa joka ei sotkenut käsiään, oli ja on hyvin rauhallinen, - yhtään samanlaista lasta en ole tavannut, mutta sen tiedän että lapsi haluaa leikkiä, ja me mummut/kin voimme, kun vaan haluamme, (tai osaamme) "laskeutua" lapsen silmien korkeudelle ja leikkiä mukana.
Onhan tietty ADHD-lapsia.
Esikoiselleni tilasin Aku Ankan kolmevuotiaana. Ei pahemmin leikkinyt hiekkakakuilla ei siis tullut pojasta leipuria.
Lapsen rauhoittamiseksi kirjoitit, mitä mahdoit tarkoittaa? Minulla ei ole kokemusta, että olisi pitänyt keskittyä lapsen rauhoittamiseen.
Serkkuni poika istui hiljaa mummonsa hautajaisissa ja luki Aku Ankkaa ikä vajaa neljä vuotta.
Minulla on mökillä poikien leluvarasto ja asunnossani iso nukketalo.
Mielestäni lapsen mielikuvitusta rajoitetaan liian ohjatulla toiminnalla.
on kaikkee on ja omia tuodaan mukana
on traktoria fillaria autoo
joo ja rennosti otan en stressaa
leikkiköön omia juttujaan
niin ja trampoliinia matala hiekkaranta
aktiviteettia piisaa
mutta kun sen kans muut menee pää kolmantena jalkana
niin oon ottanu sellasen tyylin että täällä ei mennä
saa tyyppi jossain levätä ettei
aina mee ylikierroksilla.
Tarhalapset leikkivät tietenkin hoitajatätien kanssa. Niin ja tiedä vaikka tulisikin vaikka leipuri, ihan hyvä ammatti, eisiin mittää, mutta ehkä liian aikaista arvailla leikkimme perusteella vielä, yleensä hieman isompana tehdään ne uravalinnat
P.s. Jos vaikka tulee insinjööri, iskän mukaan tai tervdydenhuollon ammattilainen äiskän lailla, mutta pääasia et tulis kunnon ihminen.
Juhlalta tämä tuntuu, kun lapsenlapset ovat luonani. Parhaillaankin molemmat, jo isot, ovat mummin ilona. Muita ei minulla olekkan, kuin nuo kaksi ja olen heistä erittäin onnellinen.
onneni kukkuloilla olen minäkin kun yhden sain
olin nimittäin valmistautunu siihen etten
saa sitä yhtäkään se ei oo aina itsestään selvyys.
Mitä vähäsempi on nykyajan perheessä lapsiluku, sitä parempi on usiamman erilaisen aikuisen turva silloin kun on tarvis ja riittävän useasti tai sopivan harvasti. Iso lapsilauma kasvattaa hyvin toisiaan maailman kolhujen varalle, mut myö tollerot mummut ja vaarit kyllä kelpaamme korvikkeiksi, tosin meillä on se oikeus hemmoitteluunkin, joten lohtua meiltä tulee helpommin.
mummut ja vaarit on tärkeitä
oon sen kuullu monta kertaa
sellaisilta vanhemmilta
joilla ei enää omat vanhemmat elä.
Näin on ja mummut ja vaarit oppivat paljon ollessaan hoitamassa ominavuin lapsenlastaan; oppivat nykyisyydestä ja saavat balsamia tai etikkaa omaan menneeseen lapsi-vanhempi suhteeseen. Päivä muutama on suhteellisen vähäinen latus jos omaa aikaa ja voimia on. Jos voimia ja aikaa ei ole, niin se kannattaa kertoa tottudenmukaisesti ettei synny kärsijöitä ja marttyyrejä.
"mimerkki"
Jäiköhän tämä lukematta?
"Kyllä iso-vanhempien yli-kansoitus, kunnioitus ja hyväksi-käyttö pitää nostaa
tasolle:
Vitsa sulle, palkka mulle...
Ja vitsassakaan ei säästetä..."
Selko-kielellä tuo tarkoittaa että lasten pitäisi miettiä tarkoin, ennen kuin
vanhemmilleen pakko-työtä tarjoaa.
Ja heidän pitäisi jo ymmärtää mitä mammat ja papat enää haluavat jaksaa.
Mitä menneisiin lapsi-suhteisiin tulee, niin tämä ei ole pari-suhde aloitus.
Senlainen on ollakon "kun on tunteet"
Sinne kaivattaisiin toista kirjoittajaakin.
H.
'hunksz' Kuulehan sie, luulet olevasi puolilaho-tolppa vaan oota vaan kun pääseet (et siis joudu) vaariksi tai kummivaariksi niin muuttuvat laulut ja peilikuvaskin alkaa siulle iskee silmää eikä etusormeskaan enää tökötä harittaen oletuksia isovanhemmuuspeloistasi. Vaikutat tekstiharhauttajalta.
"mimerkki"
Lapseni ovat vanhoja.
Ja kukaan ei ole tuonut näytille suku-puolista suuntaustaan.
Itse olen 64V.
Kummi-poikani olen kasvattanyt vauvasta asti.
Hän on nyt 30V. ja omaa tyttö-ystävän.
Häntä ei koskaan ole tyrkytetty minulle hoitoon.
Mitä nyt rattaita on pyydetty työntämään ja uimaan opettamaan.
Vanhempiensa valvovien silmien alla.
Hyvin olen onnistunut.
Enää ei hän soittele kysymällä? Mitäs kummitus...
Minä en koskaan harhauta ketään.
Minulla on aina kirjoituksissani oikea osoite.
Kuten sinäkin varmaan huomasit, vaikeasti ovat osoitteet joskus löydettävissä
ilman poikastakaan ajattelusta.
Minä huomaan aina silmän-iskun.
Jos se on minulle osoitettu.
Eikä pelkkä hätä-valhe.
Palaahan nyt aloittajan aiheeseen.
H.
'H' No niin, toivossa elelet kun on kummipojallasi hyvä sauma tulla vaikka isäksi ja tehdä kummivaariksi harhauttamaton. En ehi palautumaan mihinkään nyt. Lyhyestä virsi kaunis muutenkin.
Kyllä sitä nyt taas "toitootetaan" lapsen-lapsista.
Onneksi aloituksen sana-muodosta saa sen kuvan, että aloittaja suhtautuu ällälliin
asiallisesti.
Kuten vähän pelkäsinkin, niin heti alkoi kauheesti hunajoimaan.(K.Päätalo)
Kyllä iso-vanhempien yli-kansoitus, kunnioitus ja hyväksi-käyttö pitää nostaa
tasolle:
Vitsa sulle, palkka mulle...
Ja vitsassakaan ei säästetä...
H.
joo taas käännettiin tää mun aloitus
ihan toiseen suuntaan mitä tarkoitin
siihen isovanhemmuuden ihanuuteen
en nyt ihan sitä tarkottanu vaan
ihan oikeesti lasten hoitoa jota mää nyt teen
mää suostuin tähän ite
en mää kyllä tiedä olisko ollu muuta vaihtoehtookaan
mutta nyt jätkä saa juttua ens viikolle
on kattomassa kun äiskänsä ajaa rallia
ja on kuulemma jo tässä vaiheessa
aivan intopiukeena vaikka ei oo ees ekaa lähtöö vielä ollu
harjoitukset vasta.
yt
Onko sillä nyt väliä jos keskustelu vähän rönsyileekin?
Minä en sinun aloituksestasi oikein päässyt perille oliko se hyvä vai paha asia että jouduit/pääsit lastenlasta hoitamaan? Ehkä kuitenkin ihan mukavaa vai otitko vastaan sen velvollisuutena kun on vaikeeta sanoa ei omalle lapsenlapselle joka mielellään tulee mummilaan?
Että siitä sitten keskutelu menee eteenpäin siihen miten tärkeitä ja suuri osa lapsen elämää on isovanhempien läsnäolo on aika luonnollinen suunta aloitukselle. Että jota ei lapsenlapsenlapset innosta/ tai jolla ei ole niitä alkaa moittimaan muiden kirjoituksia ei kai ole syy sinulle alkaa pakittamaan ja sanoa että että sun aloitus on käännetty päin pusikkoa? Vai harmittaako sinua ihan oikeesti?
"tiinainen"
Minulla ei ole ollut hetkenkään epäillystä ettetkö sinä ralli-sanastoa ahtaisi
lapsen mieleen.
"Mun iso-mutsi kun rykäsee menee, niin rievut repeilevät kuin rinne sen
tykittäessä.
Vaikka olis alustassa jotain häikkääki.
Eikä mun tartte kauaa varikolla viipyä, nii taas lennetään"
YH.
"Paloma.se.co"
Tiinalla on samanlainen vamma kuin minullakin.
Hän tekee fiksuja aloituksia.
Tiina ei tosin tee läheskään niin useasti.
Sanoisinko että erittäin harvoin...
Mutta kuitenkin.
Joten sinunkin kannattaisi useasti miettiä ennen kirjoittamista.
yst.
H.
Asiasta voi olla montaa mieltä. Sinun omistani, nääs.
",,,,,"
Liittyneekö tämä joten lasten kieli-opetus-aloitukseen?
H.
Iloista päivänjatkoa!
Tiinan aloitukset ovat hänen elämästään, sinun jostain johon ei saa minkäänlaista tuntumaa, kummat sitten ovat fiksuja vai kummatkin, siihen en ota kantaa. Ainoostaan siihen että itsetuntoni on riittävän vahva että minun ei tarvi tulla tänne vertailemaan aloituksieni laatua muiden aloituksiin.
En minä tule tänne kilpailemaan kenenkään kanssa kirjoitusten laadusta, kaikkein vähiten sinun. Minä kirjoitan vain omia juttujani ja ei kiinnosta kauheesti jos ne ei sun mielestä ole "fiksuja" mitä sitten sana tarkoittaneekin.
"Paloma.se.co"
Mitähän tuohon sanoisi...
Kyllä minä aina pyrin laadukkaampaan sanomaan kuin kukaan muu.
Kykenisin kyllä turhuuksiinkin, mutta silloin häpeäisin itseäni.
Palsta ei ole kilpailu-areena, siinä olet oikeassa.
Mutta näen että palstallakin pitäisi ajatella enste useammin.
Lisäsin sinut vain loputtomaan ketjuun sanalla: sinunkin.
Huomaa että en moittinut sinua.
MVH.
H.
ihan hyvä asia se oli
että jouduin hoitamaan
pääsisin aina ei oo siitä kiinni
mietiskelin vaan lähinnä sitä että jos niitä
olis kymmenen niin ei päivät riittäs vuodessa
jos niitä joutus hoitamaan sillon varmaan pitäs kieltäytyä
niinkun mun sisko tekee
koska jos se aina olis valmis niin ei omaa elämää oliskaan
ja me ollaan niinkun samaa perhettä
ei sen kummempaa kun oman lapsen hoito
ja kun paljon ollaan yksissä
haluan opettaa poitsulle että täällä ei oo mitään
erivapauksia niin sillon tullaan toimeen paremmin
molempien hermot kestää :)
ja vielä palomalle
mää niinkun aloitin kirjoituksen lasten hoidosta
en isovanhemmuuden ihanuudesta
mää kun en oo semmoinen tyyliltäni
loistattelisin äitiyden tai isovanhemmuuden kanssa.
Luin ketjun läpi, paatin kuitenkin kommentoida vaikka minulla ei ole lapsenlapsia. Molemmat poikani ovat luonani ja äidin vaistot ovat nousseet vahvasti pintaan. Itseäni säästämättä yritän parhaani, että lapsillani on miellyttävä loma.
Eilen järjestin heille lettukestit vanhaan tapaan.
kävin viemässä vanhoja isoja räsymattoja erään paikallisen leipomon terassimyymärän maalattialle. Mukaani sain puu-uunileivän, ohraleivän, patongin ja munkkeja. Tulivat tarpeeseen kun on monta suuta syötettävänä ; )
Että minä nautin,
No, ihan oikeesti tänään nautin vielä enemmän sillä minulla on vapaapäivä. Esikoinen lähti ajelemaan hääjuhliin Ouluun ja palaa huomenna joskus iltapäivällä. Kuopus ajeli kirkolle kotiinsa.
Taidan huilata kunnolla ja ottaa päikkärit iltapäivällä.
"korppis"
"Kuten vähän pelkäsinkin, niin heti alkoi kauheesti hunajoimaan.(K.Päätalo)"
H.
lähden nyt myllylle
ja palaan illansuussa asiaan
oon nyt hoitovapaalla :)
Kuten tavallista, ei ymmärrä ei.
@korppis: olen ollut sukuloimassa Suomessa kaksi viikkoa ja tunnen taas suurta yhteenkuuluvaisuutta kaikkien kanssa. Siskojen, heidän lastensa jne jne. omat lapsenlapset ovat Kreetalla lomalla mutta kunhan he palaavat niin noi lettukestit aion myös järjestää.
Tänään ohjelmassa pyyykinpesua, ruusunjuuren istutusta, hernepalkojen keräystä ja kukkien sisään kantoa.
"korppis"
Lainaus Tiinalta
"joo taas käännettiin tää mun aloitus
ihan toiseen suuntaan mitä tarkoitin "
H.
Paskaako hypit välissä kuin harakka omine outoine ilmaisuneen, joista ei ota selvää Heikkikään.
Seurasin facessa matkaasi Suomessa ja kävitte myös Viipurissa. Mitä tykkäsit? Haluaisin käydä siellä joskus.
Lettukestit aijon elvyttää eloon, yhdeksi kesäiseksi päivän teemaksi, oli niin kivaa ja hyvää. Mansikoita, vaniljakastiketta ja lettuja...mmmm nami.
"korppis"
Niin monet toivovat että en.
Mutta keskustella pitää, kun on palstalla aloittanut.
Jos yhdistät Tiinan ja minun kommenttini, mitä mielesi näkee?
H.
Mielenkiintonen matka, mutta ei niin mieltä ylentävä. Teen varmaan illemmalla siitä oman aloituksen.
Surullinen tapaus, kun on tietoinen Viirupin upeasta menneisyydestä, tieteen, taiteen mannermaisesta keskuksesta.
Otan osaa keskusteluihin ja kommentoin jos olen asian ymmärtänyt. En ole täällä ratkomassa sanaristikoita niitä ratkon ihan itessein. Kommenttien yhdistämisleikit leikit näyttävän olevan sinun heiniäsi ja niilä enempi ärsytät kuin saat hyväksyntää. Harva lähtee mukaan aloituksiisi koska aloituksistasi ei saa selvää. Ne ovat sekahedelmäsoppaa joka ei avaudu lukijalle. Kirjoita napakoita ymmärrettäviä kommentteja siten, että ne ovat sinun omia näkemyksiäsi aiheesta älä yhdistä toisten sanomisia omiisi ne eivät avaa lukijan näkemyksiä koska näkemykset ovat kaikilla erilaiset. Sitä paitsi usein keskusteluun mukaan tullaan aloituksen innoittamana eikä kaikkia välikommentteja edes lueta. Olet ollut palstalla kauan joten sinun pitäisi jo ymmärtää alkaa kirjoittamaan lyhyita selkeitä aloituksia sekoittamatta ikäihmisten vaippoja kehitysmaiden vaatekeräykseen.
Tässä myllymusiikkia,tosin hieman myöhässä tulee.
http://www.youtube.com/watch?v=I8pRocdz_iM
"Korpikirjailija"
Kunnioitukseni paneutumisestasi.
Minä en osaa olla yksin-kertainen.
Aina kun edes yritän alan tuntea häpeää.
Jatkan siis linjoillani, toivoen että jos 10 ajattelee, niin kyllä he saavat
avattua kirjoituksieni salat.
Aikasti monta vielä puuttuu.
Lukijoita on kyllä pilvin pimein.
H.
kiitos kovasti
näin jälkikäteen
koska nyt vasta ehdin koneelle
kävin eilen kattomassa ihanaa miestä
iso D oli meidän kylän liiterillä
ja veti porukkaa 745 myytyä lippua
uusi kävijä ennätys sitten 45 vuoden takaisen
ja pääsinpä vielä jututtamaan häntä
pikkuisiin soisiaalitiloihin
ei hassumpi kuntoinen tyyppi seitenykköseksi
siinä kalpeni moni viiskymppinen.
Hunajata, hunajata!
Sanon lapselleni, että on terapiaa, kun mummo saa lapsenlapsen hoitoon (4 v ja 8 kk, yksi kerraan).
Sata lasissa mennään ja ollaan. Kaikki muu saa jäädä ja unohtua.
Pari päivää jaksan, sitten täytyy keho saada lepoon.
se on eri juttu kun on sellanen mummu joka vaan joskus
saa mummuilla mää saan mummuilla
aina ja sen takia mää teen siitä vähän erillaisen jutun
en mää voi opettaa että painetaan sata lasissa
aina koska enhän mää oo enää äiti iässä
enhän mää edes jaksa
kyllä ikä aina jotain tuo tullessaan
ei millään oo enää intoo niin kun kolmekymppisellä.
Keskinäisissä suhteissa on silloin jotain vialla jos mummi JOUTUU hoitamaan lapsenlapsiaan.
Minä olen onneksenji SAANUT hoitaa heitä välillä kun lasteni perheissä on ollut erikoistilanteita.
Niiden mummien jotka omasta mielestää JOUTUVAT hoitamaan pienokaisia kannattaisi keskustella näiden pienokaisten vanhempien kanssa ja kertoa ettei homma ole mieluista.
Lapselle ei jää hyvää mielikuvaa mummista joka vastentahtoisesti heitä hoitaa.
Se, että äidin vanhemmat olisivat läheisempiä lapsenlapsille on myytti joka olisi aika murtaa. Yritti se minunkin miniäni äiti hieman "omia" ensimmäistä lastenlastaan, vaan minä pidin puoleni ja toisen kohdalla ei tarvinnut enää peistä vääntää. Mielestäni moni "luistaa" mummin roolistaan luovuttamalla sen toiselle.
en oo väittäny etteikö se olis mieluista hommaa
niin ei sitä voi vetää samalla lailla kun
ajattelis että nyt mennään mummulaan kylään
työvuorojen takia poitsu on meillä yötäkin joskus
ja tää oli vaan helppo järjestää kun olen kotona
ja tarha on kiinni puolet kesästä
niin päätettiin tyttöjen kanssa ettei
poitsu mee koko kesänä tarhaan
toiset isovanhemmat hoitivat oman kesälomansa
sit oli välissä toisen äitin kahden viikon loma
sillon kun mummulaan tullaan yöks aina sillon tällön
se on tosi kivaa ilman muuta
mutta kun sen mummun kanssa ollaan jatkuvasti
niin sille ruvetaan sit kiukutteleenkin niinkun äideille kotona.
Sanovat että mummolassa vain käydään, ei vanhat isovanhemmat ole vakihoitajia.
Lapsia ohjataan leikkeihin, ei aikuisten tarvitse "leikkiä"lasten kanssa. Joitain pelejä voi pelata. Isovanhemmilla on muutakin tekemistä lasten kanssa kun leikkiminen,
esimerkiksi leipominen, ja muunlainen arkiaskare jota voi opettaa lapsille.
Minulla ei ole lapsenlapsia, olen itse ison perheen lapsi.
Lapsettomat ja lapsenlapsettomat ovatkin yleensä parhaita neuvomaan näissä lastenhoito/kasvatus ja mummiusasioissa :))
Vanhat isovanhemmat?
Itse olin 41 ensimmäisen lapsenlapseni syntyessä, hyvin jaksoin hoitaa aina kun apuani tarvittiin, nyt hän on jo täysi-ikäinen.
Yleensä isovanhemmat ovat alle 60v lastenlasten ollessa pieniä, joten ikä on vain tekosyy.
Jos mummilla on halu hoitaa lapsia, jos lasten vanhemmat haluavat mummin hoitavan ja lapset viihtyvät mummin seurassa, niin miksi ei niin voisi tehdä?
Siihen "hoitamiseen" kuuluu leikin lisäksi mainitsemasi arkiaskareet ja leikkiminen joka on lasten työtä.
Kyllä tuollaisen 2½ vuotiaan kanssa täytyy ja saa leikkiä. Kun hän ottaa kädestä kiinni ja johdattaa leikkiensä luo, niin pitäisikö mummon sanoa, että leiki kuule ihan vaan itseksesi.
Mikään muu tekeminen ei ole sillä hetkellä niin tärkeää etteikö sitä voisi keskeyttää tai siirtää. Elleivät perunat nyt just ole kypsymässä liikaa.
Tyttäreni on sanonut etten ole mikään perinteinen mummo, millään tavalla. Huonojakin puolia löytyy.. hmmm.
Suhtaudun lapseen kuin ihmiseen, en lässytä enkä esitä mitään.
Olen kuulemma pojan idoli.
Isommat lapset toki leikkivät itsekseen ja keskenään, jos heitä on useampi.
Niin Anceli, minäkin leikin kun 3 vuotias sanoo että tule mummi syömään, ja mutta kun pikkuinen sanoo että minä olen pinsessa, ja pyörähtää kukkamekossaan :), niin pakko siihenkin on sanoa kyllä sinä olet mummin oma pinsessa...viis siitä jos mekko on jo mullassa ja naama ravassa :)
Vanhat isovanhemmat. Kyllä. 70 vuotiailla tekee tiukkaa leikkiä 4-5 vuotiaiden villien lapsien kanssa. Pe-Su alkaa jo tekemään tiukkaa ja pappa ja mummi on sunnuntai-iltapäivällä,kun vanhemmat tulevat lapsia hakemaa ihan TÖÖT.
Tämä on taivaan tosi ja jos joka toinen viikonloppu nuoret tyrkyttävät lapsia isovanhemmilleen, niin voin sanoa, että pian tulee mitta täysi. Ihan varmasti.
Tulee väsy,AIVAN VARMASTI. Mutta lapsia se helpottaa kun mummi ja pappa hoitaa puolet kuukaudesta,yhdessä tarhantätien kanssa.
Luulisi nyt ihmisten 70 ikävuoteen mennessä oppineen kommunikoimaan edes omien jälkeläistensä kanssa. Ainakin minä sanon tyttärilleni jos en jaksa lapsia ottaa, otan vain silloin kun itsellä ei ole muita sovittuja menoja ja olen terve.
Isovanhempien tulee osata sanoa ei elleivät jaksa. Lapsella ei ole turvallinen ympäristö jos hoitajat ovat tööt. Pelkäättekö omia lapsianne kun ette osaa kieltäytyä?
Naapurin isoäiti jaksaa aina valittaa sitä kun joutuu lapsia hoitamaan, silti kuulen hänen huutelevan lasten lähtiessä hei heitä ja tyulkaa taas oikein pian uudestaan muuten mummin tulee teitä ikävä.
Lapsettomana ei kiinnosta koko kysymys.
Onhan täällä pilvin pimein "lapsellisia", joilta löytyy oikea mielipide kaikkiin mahdollisiin ongelmiin.
näin pitkälle ketjua luit ja vielä kommentoitkin vaikka ei kiinnosta?
Mitä selität. Luin tämän päiväiset kommentit, johon yhteen vastasin.
Jos satut ymmärtämään.
En todellakaan lukenut koko ketjua.
Ei tämä ole mikään evankeliumi.
joopa joo :))
Juuputtelepa ihan omin nokkinesi. :))
15 kommenttiä jo tänään ennen omaasi, eikä kiinnosta yhtään :)))
Eikö sinulla ole muuta tekemistä, kuin kytätä toisia.
mää en oo ollu sellasta leikkijä tyyppiä koskaan
ja onneks meillä pelaa se hyvin että leikki onnistuu yksinäänkin
jos mää olisin leikkijä tyyppiä
niin mulla olis varmaan monen monta lasta itselläni
mutta en niitä ruvennu tehtaileen enempää kun yhden
koska nautin myös omasta ajasta
mutta näin se vaan menee ettei lapsettomaks jää
koskaan jos sen yhdenkin lapsen tekee
onhan mulla halu hoitaa tai halu pitää huolta
miten se nyt sanotaan
ens viikonloppukaan ei ole lapsivapaa
lähden käymään kaskisissa ja otan poitsun mukaan
koska äitit lähtee pelaan suosählyä
tänään ne oli kaupungissa poitsun kanssa
jollain temppuradalla
musta tuntuu että mun ei enää huomenna tarvi lähtee
hoploppiin tarvii se lapsikin vapaata harrastuksista ;)
meillä viedään vaaria kun viinapannua
mää saan olla rauhassa noista miestenhommista
ja mummun kanssa sit ihan toisia juttuja
en oo määkään perinteinen mummu
jos sää sanot sen että sää et oo perinteinen mummu
se on ookoo
mutta jos mää kerron jotain mielipiteitäni
mummuna olosta
niin tulee mieleen sellanen juttu että hui kauheeta
eihän tommosta mummua voi olla joka ei välitä lapsista.
ehkä määkin toimin tollei
mutta se on mun mielestä niin normaalia
etten osaa kirjoittaa siitä
se on vähän sitä lässyn lässy hommaa
ja mää en oo sen tyyppinen
ei millään pahalla mutta
jokainen välittää ja rakastaa omalla tavallaan
en mää oo koskaan osannu loistaa sillä että mulla
on mummun pikkuinen prinssi
vaikka se onkin paras ja fiksuin lapsi maailmassa
kelläpä ei olis.
Yleensä ei saa sanoa yhtään mitään jos ei ole lapsenlapsia. Monet lastenhoitajat
päiväkodeissa on lapsettomia. Kyllä minullakin on mielipiteitä, on silmät ja korvat päässä, tässä ympärillä hyörii uuvahtaneita mummoja jotka eivät osaa eivätkä pysty
kieltäytymään lapsukaisten hoitamisesta. Sivustapäin näyttää aika rankalta duunilta.
joo ei oo tarvetta kieltäytyä
kyllä mää yleensä aina vastaan kyllä
ja siirrän muita menoja
tai sit otan poitsun mukaan
enkä mää uuvu kun en mää hössötä.
Jos sanoo " en jaksa" lapset suuttuu ja pitää 10 vuoden tauon käymisissä.
Sitten se ihana hoitopoika on isofarkkuperspoika,joka vetää kaljoooooo.
Aika surkeat on välit lomien asten kanssa jos ei voi syystä kieltäytyä ilman että suutahtavat.
Ei minun lapset ainakaan ole huonoa tykänneet vaikka en aina pysty ottamaan lapsia tänne kun kysyvät. Tänä kesänäkin oli omat työt niin ettei aiemmin ole ehtinyt lainkaan hoitaa, kuun alusta tulevat serkukset tänne pariksi viikoksi, silloin on menoa ja meininkiä kun viisi jalkaparia vipeltää. Pienin on jo neljän ja suurin jo 10 joten nyt pärjätään hyvin vaikka ovat kaikki kerrallaan.
lomien asten = omien lasten
Jos suuttuvat eivätkä tuo lapsia näytille, sille ei sitten voi mitään.
Kasvaa ja kehittyy ne lapset ilman isovanhempien silmälläpitoakin.
Ei kannata tunkeutua liikaa lastensa reviirille, pysyy suhteet kunnossa.
On sellaisiakin mummoja/pappoja olemassa, jotka vieraantuvat täysin lapsensa perheestä, kun tämä on mennyt naimaan vääränlaisen miniän/vävyn.
Heillä ei ole lastenlasten hoitoa.
tätä ei meillä onneks oo havaittavissa
vaikka ne välit ei aina niin hyvät ookkaan
mutta mieluummin kysyvät aina ensin meiltä
kun ollaan lähellä ja se on siks vaivattomampaa
ja jos poitsu on sielä toisessa mummolassa
niin ovat sen kanssa purjeessa sen jälkeen
kun siellä ei jätetä hetkekskään silmistä ja annetaan kaikki periks
ja kontataan vuorokaudet ympäriinsä pitkin lattioita
ehkä mää senkin takia oon ottanu vähän toisenlaisen
tyylin ettei kaikki joka paikassa oo ihan niin yksinkertaista
mun mielestä on aika tärkeetä sekin opetus
että joskus voi olla ihan omissa oloissaankin.
Siis isovanhempi ei ollut koko elämän aikansa yhteydessä toisen lapsensa perheeseen ei lastenlapsiinsa, kun lapsensa ei mennyt hänen hyväksymänsä ihmisen kanssa naimisiin.
toi ei mee oikeen
jokainen valitsee itse itselleen puolison
eikä vanhemmilleen
ja tossa nyt varmaan on joku muukin juttu takana
kun näin pitkälle pitää mennä.
Perimmäinen syy oli isoäitini kiukkuinen luonne.
En itse olisi ikinä voinut olla näkemättä lapsenlapsiani, vaikken heidän äidistään olisi pitänytkään.
Pirullisuus. Minä olin toisen lapsen mielilapsi, oikea lellikki.
Isoisä oli salaa käynyt katsomassa lapsensa lapsia, sain aikuisena serkultani tietää.
Eli on mummoja joka junaan, eikä kaikki mahdukaan.
Piti vielä lisätä, että onneksi asia ei haitannut perheen onnea, vaan puolisot pysyivät yhdessä loppuun saakka.
Pojat ovat jo itsekin isoisiä.
no tohon aikaan oli vielä niin jääriä
mummuja ja vaareja ettei niiden päätä kääntäny mikään
ja nykyäänkin löytyy niitä
joille oma vankkumaton mielipide
on elämää tärkeempi
asia pysyä yhdessä loppuun saakka
on todella hienoo nykyään vaan harvemmin se asia toteutuu
se myötämäki on huomattavasti helpompaa
kun se vastamäki
ja useiden voimat loppuu liian helposti
just siinä vastamäessä.
Onneksi meidän nykymummojen ei tarvitse sopia kovin ahtaisiin raameihin.
Saamme luoda isovanhemmuutemme itse, ellei nyt sitten jokin erityistilanne vaadi meiltä isompaa panostusta. Tänäkin kesänä moni vanhempi haki pienelle koululaiselle hoitopaikkaa, kun vanhemmat olivat töissä. Vaikka olisivat ottaneet lomansa peräjälkeen, kuukausi jäi yleensä uupumaan. Siihen saumaan mekin
annoimme apua puolison tyttären perheelle.
Meidän pikkumies (oma pojanpoikani) on myös vähän yli 3 vuotta ja kyselee, minkä kerkeää. Maailma on valloitettavana ja kiirettä pitää..)) Leikkivä isovanhempi minäkin olen. Ja vaikka kuusi tuntia vesileikkejä putkeen väsyttää, se kuitenkin voimaannuttaa vähintäinkin saman verran.
Puolison lapsenlapset ovat 7 ja 9 ja heille kelpaavat tarinat, niitä oikein kysellään
ja kun kerroin lapsuudestani ja veljieni urheilusaavutuksista, ihailulla ei ollut rajaa. Melkein tunsi itsekin olevansa sankariaineista..))
mutta varmaan sää tajuat
etten mää voi lähtee sille kuuden tunnin
vesileikkilinjalle kun mulla on nyt tää
puolentoista kuukauden hoitoputki päällä
ja mää yritän olla vähän niinkun hoitotäti
mummuhan on mummu ja mummua voi vedättää
mutta ei puoltatoista kuukautta putkeen ;)